TMNT: Donnan päiväkirja (S, 3/193)

[Mythofan1]

Nimi: Donnan päiväkirja
Kirjoittaja: Mythofan1
Ikäraja: S
Fandom: TMNT (80)
Tyylilaji: toimintaseikkailu, huumori
Vastuuvapaus: En omista TMNT:tä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Kuvaus: Donna kertoo elämästään teini-ikäisenä mutantti ninja kilpikonnana





         
                        Donnan päiväkirja
                           Konnien tarina

Se päivä alkoi kuten kaikki muutkin eli rutiinilla. Aamuharjoitukset, aamiainen ja vapaa suurin piirtein iltaan asti. Ai joo, ihan unohdin. Nimeni on Donna. Tarkkaan ottaen Madonna, mutta veljeni sanovat minua Donnaksi. Värini on kirkkaan keltainen, aseeni viuhkat ja kyllä, olen kilpikonna. Olen porukan nuorin ja ainoa tyttö, mutta ei se mikään ongelma ole. Mutta  missä olinkaan, ai joo, minä, Don, Raph ja Mike olimme katsomassa telkkaria, kun Leo tuli paikalle.
- Okei kaverit. Eiköhän lähdetä partioimaan viemäreihin, Leo sanoi.
- Odota vähän Leo. Uutiset alkoi just, sanoin, kun 6-kanavan uutiset alkoivat.
Ankkurina toimi jälleen keltaiseen haalaripukuun pukeutunut April O’neil. Ihan kivalta vaikuttava tyyppi, vaikka en vielä silloin ollut tavannut häntä. Uutisissa puhuttiin oudoista murtovarkaussarjasta, joka oli kohdistettu lähinnä huipputeknologiaa tuottaviin yrityksiin. Oudointa murroissa oli se, että ne oli tehty ninjojen tyyliin. Kun uutiset loppuivat, lähdimme partioimaan. Jotenkin minusta tuntui, että tästä illasta ei tulisi mikään aivan tavallinen. Äkkiä Leo pysäytti meidät. Putken ohi juoksi keltaiseen haalaripukuun pukeutunut nainen perässään lauma  punkkareita. Tunnistin naisen heti. Se oli April O’neil.
- Se on se uutisankkuri! Äkkiä! Autetaan sitä! huudahdin.
Veljeni vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät. Lähdimme viivana heidän peräänsä. Ehdimme paikalle juuri, kun tanakka vaaleahiuksinen maastovarusteisiin pukeutunut kaveri oli aikeissa iskeä Apriliä putkenpätkällä. Don ehti väliin ja esti iskun bo-sauvallaan. Raph esti miekan kanssa heiluvan hevibändin basistilta näyttävän kaverin iskun sailla. Tanakka kaveri tarttui Donin sauvaan, mutta lensi pian päin seinää. Eräs kaveri veti esiin pistoolin, mutta Leo hajotti sen miekalla. Minua kohti tuli kaveri puunuijan kanssa. Vetäisin esiin viuhkani ja leikkasin nuijan kahtia. Don nappasi sauvaansa toisen punkkarin ketjun. Hetken päästä saimme selätettyä koko porukan. April nousi ylös.
- En tiedä keitä olette, mutta kiitos, hän sanoi.
Kun tulimme varjoista valoon, Aprilin leuka loksahti auki.
- Te ette olekaan ihmisiä, hän sanoi.
- Bingo! Hän on tosi välkky, Raph huomautti.
- Te olette kilpikonnia, April sanoi.
- No niin ollaan, Mike sanoi virnistäen.
- Minä en käsitä, April voihkaisi ja pyörtyi.
Mike polvistui hänen viereensä.
- No hänestäpä ei ollut paljon seuraa. Hän pyörtyi, hän sanoi ja silitti Aprilin hiuksia.
Minä käänsin katseeni Leoon.
- Mitä tehdään Leo? Ei me voida sitä tohon jättää, sanoin.
Leo näytti hetken mietteliäältä, mutta sanoi sitten:
- Okei kaverit. Viedään tää tyttö luolaan. Hän on turvassa siellä.
Don otti Aprilin käsivarsilleen ja lähdimme takaisin kohti luolaa. Olisin toivonut, ettei Splinter olisi ollut meitä vastassa, mutta hän oli.
- Mitä tapahtui? Splinter kysyi.
- Hänen kimppuunsa hyökättiin. Onnistuimme pelastamaan hänet, mutta hän pyörtyi. Arvelimme hänen olevan turvassa täällä, Leo selitti.
Me muut nyökyttelimme olevamme samaa mieltä. Splinter näytti mietteliäältä.
- Viekää hänet Madonnan huoneeseen, hän sanoi lopulta.
Don nyökkäsi ja kantoi tajuttoman TV-reportterin huoneeseeni. Minulle se kyllä sopi. Vähän myöhemmin April palasi tajuihinsa.
- Missä olen? hän kysyi päätään hieroen.
Sitten hän näki Splinterin ja pyörtyi uudestaan.
- Kunpa hän lakkaisi tekemästä tuota, Raph mutisi.
- Hei herätys neiti, Don sanoi ja laski kätensä Aprilin kädelle.
April kirkaisi.
- Hei, sinun kanssasi on aika vaikea keskustella, Raph huomautti.
- Ehkäpä pieni makupala auttaisi löytämään nuoren neidin puhelahjat, Splinter sanoi tullessaan takaisin shusi-tarjottimen kanssa.
Myönnän itse pitäväni shusista, mutta pizza on kyllä se ihan ykkösjuttu. Ja pizzasta puheen ollen Mike tuli juuri silloin paikalle pizzojen kanssa.
- Pizza-aika! hän huusi.
Minä, Leo, Don Raph syöksyimme heti syömään.
- Kuka haluaa salamijäätelöpizzaa? Raph kysyi.
- Minulle marmeladisienipizzaa, Don sanoi.
- Antakaa tänne sitä anjovismaapähkinävoipizzaa, Mike pyysi.
- Kinkkuvaahtokarkkipizzaa minulle, sanoin.
- Taidan alkaa voida pahoin, April mutisi.
- Hän avasi suunsa, Raph huomasi.
- Miten te voitte syödä tuota sotkua? April ihmetteli.
- No miten ihmiset voivat syödä raakaa kalaa, plääh? Don kysäisi.
- Lopettakaa. Voisitko nyt kertoa, miksi ne roistot ajoivat sinua takaa pitkin viemäreitä? Leo kysyi.
- Jeah. Täällä kun ei paljon ihmisiä pyöri, Mike sanoi.
- Jos ei kodittomia ja korjaustyömiehiä lasketa, minä mainitsin.
April nousi seisomaan.
- Olin tekemässä juttua oudoista ryöstöistä ja … Hei puhunko minä kilpikonnille ja lemmikkirotalle? Keitä te oikeastaan olette? hän kysyi.
- Ehkä minä  voin selittää. Nuorten ystävieni tarina alkaa miehestä nimeltä Hamato Yoshi. Japanissa on eräs ninjaryhmittymä. Foot-klaani. Hamato Yoshi oli sen shidoshi, ninjojen valaistuksen tien opettaja. Yoshi oli hiljainen mies, joka rakasti taidetta. Etenkin renessanssimaalareita. Mutta eräs oppilas yritti riistää häneltä vallan. Oroku Saki. Eräänä päivänä päällikkösensei tuli käymään koulussa. Ja Oroku Saki teki siirtonsa. Häväistynä lähti Yoshi Amerikkaan. Ja pennitön kun oli joutui asumaan viemäreissä. Hänen ainoita ystäviään olivat rotat. Eräänä päivänä saapui  viemäriin uusia ystäviä. Japanissa Oroku Sakin ilkeän vallan alla tuli Foot-klaanista rikollisarmeija. New Yorkissa Yoshi eli onnellisena kilpikonniensa ja rottiensa kanssa, kunnes eräänä päivänä hän löysi kilpikonnat oudon violettina hohtavan aineen peitossa, Splinter kertoi.
- Hamato Yoshi siis löysi kilpikonnat oudon liman peitossa? April tarkensi.
- Bingo! Tuntuuko siltä että alkaa valjeta? Raph kysyi.
Splinter  jatkoi tarinaansa:
- Lima oli voimakasta mutageeniä. Kun sitä kosketti, muuttui siksi, minkä kanssa oli viimeksi ollut tekemisissä. Kilpikonnat alkoivat muuttua ihmisen kaltaisiksi koska olivat viimeksi olleet tekemisissä Yoshin kanssa. Mutta Yoshi oli viimeksi ollut tekemisissä rottien kanssa.
- Mutta silloinhan sinä olet Hamato Yoshi! April huudahti.
- Pettämätöntä logiikkaa, neiti, Raph sanoi.
- Viisi nuorta ystävääni antoivat minulle nimen Splinter. Minä taas nimesin heidät rakastamieni renessanssimaalareiden mukaan. Tiesin, että ulkomaailma oudoksuisi heitä, joten opetin heille kaikki ninjojen itsepuolustustaidot. Leonardo: hänen miekkailutaitonsa on vailla vertaa. Donatello: hänen käsissään yksinkertainen puuseiväs riisuu kenet tahansa aseista. Raphael: mikään ase maailmassa ei kestä hänen saitaan. Michelangelo: nunchakun pyörittelymestari, Splinter kertoi.
- Ja pizzan pyörittelymestari, Mike virnisti.
Tönäisin häntä vatsaan kyynärpäälläni saadakseni hänet pysymään hiljaa.
- Ja Madonna: viuhkoilla varustautunut kirsikankukka, Splinter sanoi.
- No en nyt oikein tiedä siitä kukkajutusta, sanoin niskaani hieroen.
- Ja näin heistä tuli siis teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, Splinter lopetti tarinansa.
April käänsi katseensa meihin päin.
- Tiedättekö kuka kaatoi mutageenin päällenne? hän kysyi.
- Emme. Mutta vielä me syyllinen löydetään ja pakotetaan se palauttamaan mestarimme takaisin entiselleen, Leo sanoi.
- No miltäs kuulostaa? Mike kysyi.
- Kuulostaa siltä, että te teitte ne ryöstöt, April tokaisi ja lähti juoksemaan kohti oviaukkoa.
Minä ja Don ehdimme kuitenkin estämään paon.
- Seis pikku neiti, Don sanoi.
- Et taida olla nyt ajan tasalla. Me pelastettiin juuri henkesi, Raph sanoi.
- Varkaat olivat ninjoja, hei, April muistutti.
- Jep, mutta me  ollaan kilpikonnia, Mike huomautti.
- Sama se. Teistä tehdään joka tapauksessa juttu, April sanoi.
- Ei! Jos pistät meidät telkkariin, on kohta kaupungin jok’ikinen tiedemies meidän kimpussa, minä huudahdin.
- Ollaan vietetty puolet elämästä lasimaljassa uiskennellen. Ja takaisin ei mennä, Raph lisäsi.
- Joten sinä pysyt nyt täällä, kunnes asia on selvitetty, Don sanoi.
Myöhemmin istuin huoneeni putken suulla ja piirsin kuvaa Aprilistä luonnoslehtiööni. Pidän piirtämisestä. Se auttaa rentoutumisessa ja tavallaan se on jonkinlainen tunteiden tulkki. Olen jo piirtänyt veljeni ja Splinterin. Nostin katseeni lehtiöstä, kun Mike sanoi:
- Hei minä keksin. Hän pysyy täällä viemärissä koko loppuikänsä.
- Mietihän vielä vähän, välkky, Raph sanoi.
- Miksei itse etsitä niitä ninjavarkaita. Hän voisi sitten auttaa meitä löytämään syyllisen Splinterin tilaan? kysyin.
- Jos voin tehdä jutun, April sanoi ja nousi ylös.
- No voit, voit. Kunhan jätät meidät sen ulkopuolelle, Don sanoi.
- Hetkinen. Hänkö muka meitä auttaisi? Raph ihmetteli.
- No entä sitten? April kysyi.
Minäkin näytin kummastuneelta.
- Ei millään pahalla neiti, mutta sinä olet ihminen, Raph sanoi.
- Totta. Hän pääsee paikkoihin, joihin me emme voi mennä, Leo lisäsi.
- Ainahan kaikkea voi yrittää. Oli se miten outoa hyvänsä, minä sanoin.
Veljeni vilkaisivat toisiaan ja Leo nyökkäsi huokaisten. He suostuivat. Vähän myöhemmin olimme taas viemäreissä.
- Okei. Tsekataan se paikka, jossa otettiin yhteen niiden punkkareiden kanssa. Ehkä sieltä löytyy johtolanka, Don ehdotti.
- Oletko sinä nyt ihan pihalla? Eivät punkkaritkaan huvikseen jätä todistusaineistoa jälkeensä, Raph huomautti.
Lähdimme kuitenkin tutkimaan paikkaa. Hetken kuluttua Mike huokaisi:
- Ei me varmaan täältä mitään löydetä.
Itsekin aloin pikku hiljaa olla samaa mieltä Miken kanssa, mutta sitten Don löysi jotain. Se oli tulitikkuvihko.
- Pizzeria Ninja. No katsopas vaan, Raph sanoi.
- Mega mahtavaa! Tajuatteko, mitä tämä merkitsee? Mike hihkui.
- Että olemme löytäneet tärkeän johtolangan, Don veikkasi.
- Jonka avulla löydämme ilkeiden ninjojen valtakunnan, Raph ehdotti.
- Vielä parempaa! Paikka, josta saa pizzaa! Mike hihkaisi.
- Sinne! Raph huudahti.
- Okei. Menen edeltä tutkimaan paikkaa, April sanoi ja oli jo menossa, kun Don tarttui häntä ranteesta.
- Ei April. Se on liian vaarallista. Sinä et kestäisi viittä minuuttia ninjojen pizzeriassa, hän sanoi.
Minä katsoin Donia ällistyneenä.
- Minä rakastan tällaisia repliikkejä, hän selitti.
Vedin stand up-ilmarumpusoolon hieman happamen näköisenä. Välillä veljien vitsit osaavat olla todella ärsyttäviä.
- Me tullaan mukaan, Leo sanoi.
- Oikein. Sitä paitsi meillä on nälkä, Raph sanoi.
- Kuulkaas kaverit. Te herätätte huomiota. Me joudutaan ongelmiin, jos teidät nähdään, April sanoi.
- Älä huoli April. Me tiedetään kaikki ihmisistä, Don sanoi.
- Miten? April kummasteli.
- Ollaan katsottu paljon telkkaria, Mike selitti.
- Me ollaan todella vaikeuksissa, April mutisi ja lähti kiipeämään tikkaita ylös kohti viemäriaukkoa ja me perässä.
Kun pääsimme ylös, ostoskärryjä työntelevä mummeli alkoi kirkua. Raph yritti rauhoitella rouvaa, mutta mummo oli kovempi kuin päältä näytti. Mummo vetäisi nimittäin ostoskärryistä konekiväärin.
- Yksikin virheliike ja pamahtaa. Ja nyt perääntykää. Hitaasti ja rauhallisesti, mummeli käski.
Myönnän, että olin sen verran yllättynyt, että tein niin kuin mummo käski.
- Tästä ei tule mitään, jos teidän ulkonäkönne ei muutu. Odottakaa tässä, April sanoi, kun olimme päässeet kujan päähän.
Hän huomasi lähellä vaatekaupan ja sujahti sinne. Hetken päästä hän tuli takaisin mukanaan viisi trenssitakkia ja lierihattua. Oli aika ällistynyt. Yksityisetsivän kamppeet? Oliko hän tosissaan? Vedin takin kuitenkin ylleni kuten muutkin. Ei se minusta kuitenkaan Humphrey Bogartia tehnyt. Puhumattakaan Crowsta.
- Miltäs näyttää, kultaseni? Raph kysyi yrittäen matkia Bogartia.
Ei kuulostanut oikein vakuuttavalta. Oikeastaan Leo on meistä paras imitoimaan Bogartia.
- No hieman paremmalta, April hymähti, kun lähdimme kulkemaan kadulla.
Kaikki sujui ensi alkuun hyvin. Sitten joku vedonlyöntihuijari yritti saada Leoa pelaamaan. Leo vetäisi esiin katanan ja leikkasi peli pöydän kahtia. Kaveri otti äkkiä jalat alleen.
- Hienoa. Puolet kadulla kulkijoista näki ton Raph, April sihahti Leolle.
- Mä olen Leo, Leo sanoi.
Joku katukauppias kauppasi tekohampaita ja irtoneniä.
- Hei April. Miksi ihmiset haluavat tehdä itsestään vielä tyhmemmän näköisiä? Raph kysyi.
- En minä tiedä Don, April sanoi.
- Mä olen Raph, Raph sanoi.
Yksi kaveri käveli ohi kuunnellen täysillä olevaa radiota, jota kantoi olkapäällään.
- Hei April. Miksi ihmiset haluavat tehdä itsestään kuuroja? Don kysyi.
- Ei aavistustakaan, Mike, April sanoi.
- Mä olen Don, Don sanoi.
Huomasin porukan, joka oli pukeutunut mustiin ja oli melkein yhtä kalpeita kuin vampyyrit.
- Miksi ihmiset yrittävät matkia vampyyrejä? minä kysyin.
- Ei hajuakaan, Leo, April sanoi.
- Mä olen  Donna. Toi on Leo, sanoin hiukan tympääntyneenä ja osoitin peukalollani Leoa.
Tämä on varmaan ainoa kerta, kun minut sekoitetaan veljiini. Vähän ajan päästä pääsimme perille. Korttelista löytyi sen pizzerian lisäksi pesula, suutari, videovuokraamo ja hammaslääkäri. En tiedä johtuiko se minusta, mutta haistoin palaneen käryä. Kun astuimme sisälle pizzeriaan, huomasin ensimmäisenä hämärän näköiset tyypit, jotka pitivät paikkaa pystyssä. Kassalla oleva kaveri iski puhuessaan miekan kiinni pöytään.
- Alkakaa tulla kaverit. Minä kuolen nälkään, Mike sanoi.
Kävelimme koko porukka sisään.
- Ettekö te kaverit ajattele mitään muuta kuin pizzaa? April kysyi.
- Emme, jos ei ole pakko, Raph totesi.
Istuimme yhteen pöytään. Minä vilkuilin kassan luona toimivia kavereita. Sitten vilkaisin Apriliä ja käänsin katseeni veljiini.
- Eikö teistä tässä paikassa ole mitään outoa? kysyin.
- Mä arvaan. Niillä ei ole salamia, Mike veikkasi.
Iskin käteni otsaani ja sihahdin:
- Ei kun mä meinaan noita ninjoja.
- Toi on pelkkä höntti. Ooks sä kuullut koskaan ninjoista, jotka roikkuvat jossain pizzeriassa? Raph kysyi
- Hei. Te ootte ninjoja ja pizzeriassa. Ja sitä paitsi, onks kukaan ennen kuullut puhuvista kilppareista? April sanoi.
Tilasimme kuitenkin näön vuoksi pizzat. Hetken päästä yksi pizzerian työntekijöistä tuli paikalle pizzojen kanssa.
- Yksi salamipizza, kolme kermavaahtopizzaa ja yksi juustopizza. Hyvää ruokahalua, kaveri sanoi ja heitti pizzat meille kuin frisbeet.
Nappasin omani ilmasta ja aloin syödä. Pizza oli mehukas ja juusto ihanan venyvää. Ei niitä tyyppejä ainakaan huonosta pizzasta voi syyttää.
- Hei. Missä April on? Don kysyi äkkiä.
En ollut edes huomannut, että hän oli kadonnut.
- Ei kai tehnyt mieli pizzaa, Mike veikkasi ja jatkoi syömistä.
Apriliä ei näkynyt vielä silloinkaan, kun olimme saaneet syötyä pizzat.
- Minä olen huolissani Aprilistä, Leo sanoi.
Äkkiä pöytään iskeytyi veitsi, jossa oli jokin lappu. Raph otti veitsen.
- Mikä se on? Uhkauskirjekö? Don kysyi.
- Öh pahempaa. Se on lasku, Raph sanoi.
Olin jo osittain arvannut, että se olisin minä, joka joutuisi maksamaan. hetken päästä ryntäsimme kadulle etsimään Apriliä. Puhelinkopin luota maasta löytyi lompakko ja vähän matkan päästä pressikortti ja purukumi.
- Tuntuuko teistäkin, et April on pulassa? Mike kysyi.
- Tai sit on tosi iso reikä käsilaukussa. Menoks, Don sanoi ja lähti juoksemaan me muut kintereillään.
Erään kerrostalon katon reunalla roikkui Aprilin käsilaukku. Juoksimme sisälle ja portaita pitkin ylös katolle. April istui sidottuna tuolissa aivan edessämme.
- Varo Raph. Tää saattaa olla ansa, Leo sanoi.
Juuri silloin pääni ohi oveen iskeytyi shuriken.
- Jep. Ansa tämä on, sanoin huomatessani varjoista esiin astuvat ninjat.
Vedimme aseemme esiin, mutta se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta ninjoihin.
- Tässä on nyt jotain outoa, Don mutisi.
Ninjat kävivät hyökkäykseen. Iskin ensimmäistä kimppuuni käyvää ninjaa nyrkillä leukaan. Kumma kyllä se sattui enkä minä ole mikään lasinyrkki. Aivan kuin kaverin leuka olisi metallista. Raphin vastustaja päästi kumman äänen.
- Klang? Sanoitko sinä klang? hän ihmetteli.
Leo sivalsi miekallaan yhtä ninjaa vatsaan. Sisuskalujen sijaan kaveri oli täynnä johtoja.
- Ne on robotteja! Don huudahti.
- Robotteja? Jauu! Nyt rokataan! Mike hihkaisi ja vetäisi valepuvun yltään.
Me muut teimme samoin ja aloitimme kunnon matsin.
- Opeta niille vähän askelia, Don, Raph vitsaili.
Jotkut ninjojen aseista olivat kyllä tosi yllättäviä. Vai oletko joskus nähnyt viuhkan, joka ampuu energiasäteitä.
- Mistä nämä tyypit oikein tipahtivat?  Marsista? minä ihmettelin.
- Näytetään niille, miten täällä pidetään hauskaa, Mike hihkaisi.
Aloimme työntää kaikin voimin tiiliseinää, joka lopulta romahti roboninjojen niskaan. Sitten säntäsimme vapauttamaan Aprilin.
- Ne pääsevät pakoon, April sanoi, kun hän huomasi osan ninjoista häipyvän toisen kerrostalon katto-ovesta.
- Niinhän ne luulee. Tulkaa, Leo sanoi ja heitti miekkansa viereiselle katolle.
Liu’uimme köyttä pitkin viereiselle katolle ja juoksimme katto-ovelle. laskeuduimme portaita pitkin ylimpään kerrokseen, mutta ketään ei näkynyt. Don huomasi ison tietokoneen näyttöruudun seinällä.
- Hei. Tämä on Acmen digitaalinen videovastaanotin. Kovan luokan tavaraa, hän sanoi.
Näyttöruudulla näkyi mies, jolla oli metallinen samuraikypärä ja kasvojen alaosan peittävä naamio.
- Mut, kukas toi metallinaama on? Mike kysyi.
Samassa näyttöruutu sammui ja kaiuttimista kuului:
- Kaikki Foot-sotilaat. Palatkaa Teknodromiin välittömästi.
- Teknodromi? Missä se on? Raph kysyi.
- Ei ole kuin yksi mahdollisuus. Alhaalla, April totesi ja lähdimme juoksemaan portaita alas.
Pakko myöntää, että meillä on kovempi kunto kuin Aprilillä. Kun pääsimme alimpaan kerrokseen, hän oli ihan puhki.
- April. Odota sä täällä, Don sanoi.
- Sopii minulle, April huohotti.
Ryntäsimme kellarikerrokseen ja näimme ninjoja venttiilien kimpussa. Samassa kaiuttimista kuului:
- Pysäyttäkää kilpikonnat. Keinolla millä hyvänsä.
Juuri kun tajusin, mitä oli tulossa, ninjat avasivat venttiilit. Yläpuolellamme olevat vesiputket halkesivat ja vettä tuli oikein tulvimalla. Jouduimme virran vietäviksi. Hetken kuluttua käytävässä onnistuimme pääsemään pintaan.
- Meidän on päästävä täältä tai hukutaan, Leo sanoi.
- Mitä sä hätäilet? Mehän ollaan kilpikonnia, Don huomautti.
Silloin huomasin Aprilin. Hän räpiköi vedessä ja näytti siltä, ettei hän pitkään pysyisi pinnalla.
- Joo, mut April ei ole! huudahdin saaden Donin havahtumaan.
Hän ui Aprilin luo ja sai hänet pysymään pinnalla.
- Olen teille vastapalveluksen velkaa, April sanoi.
Pian juoksimme täyttä vauhtia portaissa kohti kattoa. Vesi nousi kannoillamme todella nopeasti.
- En taida jaksaa enää kauan, April huohotti.
- Ajattele asian valoisaa puolta. Ei sada vettä, Raph vitsaili.
Mulkaisin häntä ärtyneesti. Tilanne oli kyllä todella huono vitseille. Lopulta pääsimme katolle. Ainoa mahdollisuus päästä pakoon oli mennä samaa tietä kuin olimme tulleet eli köyttä pitkin. Loikkasimme katolta köyden varassa juuri, kun koko rakennus tuhoutui vedenpaineen takia.
- Minä sanoisin, että ninjojen rikosaalto ikään kuin on murtunut, Raph vitsaili.
- Äh, tuki jo suusi, minä mutisin.
Myöhemmin palasimme viemäreihin. Don oli löytänyt erään ninjarobotin kamppeet matkan varrelta ja otti ne mukaan. Kotona näytimme ne Splinterille.
- Näitä ne ninjarobotit käyttivät, Don selitti.
- Tätä pelkäsinkin. Tuo on Foot-klaanin univormu. Vanha viholliseni Oroku Saki on jossain lähistöllä, Splinter sanoi.
- Miten muka? Koko paikka valui viemäriin, Raph ihmetteli.
- Kenties robotit. Mutta Saki ei ole niin helposti voitettava vastustaja, Splinter sanoi.
- Jep. Mestari Splinter. Jos se on jossain täällä niin me kyllä löydetään se. Me kilpparit ei tunneta sanaa häviö, Leo sanoi päättäväisesti.
- Jeah. Ei olla viitsitty etsiä sitä sanakirjasta, Mike vitsaili.
Minä iskin käteni otsaan.
- Etteks te kaverit ota mitään vakavasti? April kysyi.
Juuri silloin Mike tuli paikalle pizzan kanssa.
- Ai joo, onhan teillä pizza. Hei antakaa pala sitä ananasappelsiinisuklaapizzaa, April sanoi, kun säntäsimme kaikki pizzan kimppuun.

[Mythofan1]

                               
                 
                Silppuri menee liian pitkälle

Tavallisesti olen Leon jälkeen ensimmäisenä pystyssä, mutta koska edellinen ilta oli tavallista rankempi, heräsin vasta, kun April sytytti valot ja venytteli. Raph veti bandanan kasvoilleen ja sanoi:
- Rauhallisesti, April. Meillä oli rankka ilta.
- Minä en syö mitään ennen kunnon aamiaista, Mike sanoi haukotellen.
- Mutta emme syö mitään ennen harjoituksia, Leo sanoi ja veti esiin bambusauvan.
En olisi millään jaksanut ajatella treenejä, mutta minkäs ninja koulutukselleen mahtaa, joten nousin haukotellen ylös ja venyttelin. Kävelin veljieni perässä dojoon. Minusta tuntui siltä, että nukahtaisin pystyyn, jos ei pian tapahtuisi jotain. Taisin todellakin nukahtaa, sillä havahduin hereille, kun Splinter sanoi:
- Madonna.
- Anteeksi, sensei. Nukuin huonosti, sanoin ja hieroin niskaani nolona.
Sitten tajusin, että harjoittelin Splinteriä vastaan. Nousin ylös, kumarsin ja vedin viuhkani esiin. Otin nopeasti taisteluasennon ja hyökkäsin Splinteriä kohti hyppypotkulla. Harjoitusmatsi kesti jonkin aikaa, kunnes lensin vastapäiseen seinään. Pian viereeni lensi Leoa vastaan harjoitellut Mike.
- Taisit juuri saada opetuksen Mike, Don naurahti.
Hän oli harjoitellut Raphia vastaan. Autoin Miken pystyyn ja kävelimme muiden luo.
- Todellakin. Michelangelon on opittava vielä paljon kärsivällisyyttä, Splinter sanoi.
- Niin ota vaan rennosti niin kuin mekin, Don sanoi.
Myöhemmin olimme siirtyneet keittiöön aamiaiselle. Taidat arvata, mikä oli aamupala. Kyllä, pizza.
- Kuka haluaa cornflakeseja? Don kysyi.
- Minä otan rusinoita, Raph sanoi.
- Suklaamuroja minulle, Mike sanoi.
- Hei, onks vielä frostiesseja? minä kysyin ja availin keittiön kaapinovia.
- Ei teillä olisi tuota oikeaa aamiaista? April kysyi.
- Tietysti. Shusia? Splinter ehdotti.
Aprilille taisi riittää raaka kala, sillä hän mutisi:
- Ehkä minä sittenkin syön kaupungilla.
- Ollaanko menossa jonnekin vai? Mike kysyi ja nappasi yhden pizzan palan.
- Ettekö muista sitä paikkaa, jossa Teknodromi on. Meidän pitää mennä tutkimaan se alue. En minä muuten saa kunnon juttua mistään, April sanoi.
Hetkistä myöhemmin olimme jo viemäreissä ja matkalla paikalle, jossa oletimme Tekondromin olevan. Katosta putoili vesipisaroita.
- Hassua. Yleensä täällä viemärissä ei sada, Mike huomautti.
- Ei tämä ole sadetta vaan vettä viime yön tulvasta, April totesi.
- No tulkaa sitten. Olemme melkein perillä. Sen pitäisi olla juuri tässä? Don sanoi ja juoksi eräästä seinän aukosta sisään.
Me muut tulimme perässä ja pysähdyimme ällikällä lyötyinä. Valtavan kokoinen tyhjä luola.
- Onpa paikalla kokoa, Raph totesi.
- Minä en käsitä. Tässä sen pitäisi olla. Näettekö, tuossa on rakennuksen perustukset. Minne sellainen jättiläis Teknodromi olisi voinut hävitä, Don ihmetteli.
- Tuohon suuntaan, Mike ehdotti.
Luolan seinässä oli valtavan kokoinen aukko, johon johtavat jäljet näyttivät siltä kuin ne olisi tehty massiivisella tankilla.
- Oi mikä juttu. Tulkaa. Seurataan sitä, April sanoi ja oli jo menossa, kun Leo pysäytti hänet.
- Odota. Tästä meidän on kerrottava Splinterille, hän sanoi.
April oli aikeissa väittää vastaan, kun sanoin:
- Leo on oikeassa, April. Meidän kannattaa tehdä suunnitelma.
April huokaisi, mutta nyökkäsi sitten myöntävästi ja lähti mukanamme takaisin luolaan. Kun olimme päässeet sinne kerroimme löydöstämme Splinterille.
- Te näitte viime yönä ninjojen johtajan siinä maanalaisessa luolassa? Splinter tarkensi.
- Niin mestari Splinter, Leo sanoi.
- Ja nyt Teknodromi on kadonnut jälkiä jättämättä. Minusta tuntuu, että vanha viholliseni Oroku Saki on yhä elossa. Minun on autettava teitä tämän Teknodromin etsimisessä, Splinter sanoi.
- Puhtaanapitolaitokselle tämä työ kyllä kuuluisi, Raph huomautti.
Tönäisin häntä kyynärpäällä vatsaan.
- Oroku Saki on pelottavin mies, jonka tunnen. Ja hän on myös ensimmäisen luokan ninja, Splinter sanoi.
- Minä käyn uutishuoneella. Ehkä siellä on tietoa, minne Teknodromi olisi voinut mennä, April sanoi ja lähti kohti lähintä viemäriaukkoa.
Me muut lähdimme etsimään Teknodromia.
- Nopeasti. Vihollisemme on jo saanut melkoisen etumatkan, Splinter sanoi.
- Etumatkan? Emmekä edes tiedä mihin päin se on menny, Raph ihmetteli.
- Rauhoitu Raph. Nythän on Splinter meitä johtamassa, Mike sanoi.
- Jeah. Splinter vainuaa sen kuin rotan … ei kun siis saaliin, oikaisin nopeasti huomatessani Splinterin vilkaisevan minua.
Se oli aika noloa. Yleensä en sekoile sanoissani. Vähän ajan päästä olimme edelleen jäljittämässä Teknodromia.
- Ei jälkeäkään siitä. Missä Tarzan on tarvittaessa, Raph huokaisi.
- Tässä ja nyt, Mike sanoi ja tarttui sitten putkeen tarttuneeseen köyteen.
Seuraavassa hetkessä hän heilautti itsensä köyden varassa kauemmas huutaen täyttä kurkkua:
- AAAAEEEEOOOO-OOOO!!!!
Toivoin, ettei Raph olisi sanonut Tarzan.
- Tähän suuntaan luulisin, Splinter sanoi.
Hetken päästä löysimme jälkiä Teknodromista.
- Tätä kalliota on porattu äskettäin.  Ja katsokaa minkäkokoisia jälkiä täällä on, Don huudahti.
- Tyyppi taitaa harrastaa rallicrossia kaupungin alla, Mike veikkasi.
Tunnelin loppupää oli sortunut umpeen.
- Nyt tais nousta seinä vastaan, Raph totesi.
- Älkää lannistuko lapseni. Yrittäkää löytää jonkinlainen kiertotie. Minä yritän päästä tästä jotenkin läpi, Splinter sanoi ja lähti kiipeämään sortumaa ylös.
- Läpi? Tosta? minä ihmettelin.
- Me rotat pääsemme tarvittaessa läpi vaikka harmaan kiven, Splinter sanoi.
Kun Splinter oli kadonnut näkyvistä, käännyin veljieni puoleen.
- No peloton johtaja. Mitäs tehdään? kysyin Leolta.
- Lähdetään etsiin sitä oikotietä, hän sanoi.
Lähdimme juoksemaan takaisin tulosuuntaan ja pian löysimme ylöspäin vievän tunnelin. Rupesimme kiipeämään seiniä pitkin ylös. Matka tuntui sairaan pitkältä.
- Hei Donnie. Päästäänkö me tästä mihinkään? Mike kysyi hetken päästä.
- Totta kai. Kaikki tunnelit johtaa jonnekin, Don sanoi.
- Älä nyt ala filosofoida, Raph hymähti.
Lopulta pääsimme viemärinkannelle, joka peitti ulospääsyn.
- Nyt kaikki hiljaa. Emmehän halua herättää huomiota, Leo sanoi ja nosti kannen.
Huono ajatus, sillä olimme joutuneet keskelle ajorataa.
- Hei Tarzanit! Jouduttiinkohan me tässä nyt ojasta allikkoon vai viemäristä viidakkoon, minä huudahdin.
- Tulkaa! Täältä on päästävä pois, Don huusi.
Lähdimme juoksemaan kohti lähintä kujansuuta autoja väistellen. Lopulta pääsimme kujalle.
- Miten ihmeessä täällä voi kukaan elää? Raph kysyi huohottaen.
Samassa hän ja Mike huomasivat jotakin. Se oli katolla oleva Jumbo-pizzan mainos.
- No tuota minä sanoisin jo kunnon pizzaksi, Mike huokaisi.
Huomasin oman vatsanikin murisevan, mutta en aikonut nyt ajatella syömistä. Mainoksen vieressä komeili rakennus, jossa oli iso kuutonen.
- 6-kanava. Eiks April ole juuri siellä töissä? kysyin.
Leo nyökkäsi. Pojat olivat jo menossa, kun pysäytin heidät.
- Hei, ei me voida tällaisina näyttäytyä. Meidät nähdään, sanoin.
- No, mitä sä sit ehdotat. Etsiväkamppeet jäi kämpille, Raph huomautti.
Katselin hetken ympärilleni ja huomasin sitten jonkin vaatekaupan rekin täynnä nahkatakkeja ja pahvilaatikon täynnä aurinkolaseja. Nappasin rekistä viisi nahkatakkia, laatikosta viidet aurinkolasit ja heitin ne veljilleni. Oma valintani oli suurin piirtein samanlainen kuin Michael Jacksonin nahkatakki Thrillerin musavideolla. Pieneksi plussaksi löysin roskalaatikosta vanhan mankan, joka vieläpä toimi jotenkuten. Lopulta veljeni saivat kamppeet ylleen.
- Okei, sitten menoksi, sanoin ja lähdimme kohti 6-kanvan toimitusta.
April tuli juuri ulos, kun pääsimme ovien lähelle.
- Juhuu sisko! Miten pyyhkii, Raph huikkasi.
April kääntyi ympäri ja näki meidät, no myönnettäköön aika erikoisissa valepuvuissa.
- Voi ei, kaverit, hän huokaisi.
- No pitihän meidän jotenkin naamioitua. En minä muutakaan keksinyt, yritin selittää.
- Kuunnelkaapa nyt hetki. Minulla on tiedossa yksi juttu, joka saattaa liittyä siihen Teknodromiin. Kaksi tuntia sitten varastettiin eläintarhasta sarvikuono ja pahkasika, April kertoi.
Juttu kuulosti sen verran hullulta, että sekä minä että veljeni purskahdimme nauruun.
- Sarvikuono ja pahkasika johdattavat Teknodromin jäljille? Raph kysyi nauraen.
- Mutta varkaat olivat robotteja, jotka raahasivat eläimet maan alle, April selitti.
- Robotteja vai? Eiköhän aleta painua, Mike sanoi.
Keskuspuistoon oli muutaman korttelin matka ja eläintarhakin oli ihan puiston keskellä. Tarha oli suljettuyleisöltä, mutta April sai järjestettyä meidät sisälle pressikortin avulla. Sulkemisen syy selittyi valtavalla montulla maassa. Minä ja veljeni laskeuduimme monttuun niin, että jäimme roikkumaan reunalle.
- April, odota sä täällä, Don sanoi.
- Mut … April yritti.
- Jos tää luola tukkeutuu, me voidaan kaivautua ulos, sä et, Leo selitti.
- Jeah. Me pystytään elämään viemäreisääää!!! Mike huusi kun hänen otteensa irtosi ja hän putosi alas.
Meiltä muiltakin lipesi ote ja putosimme myös alas. Pudotus ei onneksi ollut kovin pitkä.
- Olipa lyhyt reissu, Mike huomautti.
Nousin ylös ja venyttelin niskaani. Sitten huomasin maassa jotain. Tutun näköinen kävelykeppi.
- Hei, onks tämä se, minkä mä luulen sen olevan? kysyin ja otin kepin käteeni.
Leo näytti järkyttyneeltä.
- On. Se on Splinterin kävelykeppi, hän sanoi.
- Hänellä on se aina mukanaan. Nyt hän on pulassa, Don henkäisi.
Juuri silloin Tekondromin kaiuttimista kuului:
- Niin varmasti on! Hahaha! Jos haluatte vielä nähdä hänet teidän on tultava sisään!
Seinässä oleva ovi aukesi. Minusta tuntui, että olin kuullut tuon saman äänen jossain.
- Tämä on ansa, Leo sanoi, kun juoksimme sisälle.
- Olipa kiva kuulla, Raph hymähti.
Juoksimme jonkin aikaa käytävässä kun takanamme ollut oviaukko sulkeutui. Seinät alkoivat lähestyä.
- Nyt tuntuu siltä, että jouduttiin pikku kiipeliin. Miten päästään ulos? Mike huudahti.
- Täältä ei pääse ulos! Don huudahti.
- No toi oli kyllä hiukan pessimistinen asenne. Entäs toi? Raph kysyi ja osoitti pientä koodausjärjestelmää vastapäisellä seinällä.
- Koodin murtamiseen vie tuntikausia, Don sanoi.
- Nyt tarvittais kyllä lähinnä vain viisi sekuntia, minä ähkäisin yrittäessäni estää Raphin ja Miken kanssa seiniä litistämästä meitä.
- Leo, avaa se, Don huudahti.
Leo veti esiin katanan ja avasi sillä koodausjärjestelmän luukun, jolloin Don pääsi johtojen kimppuun.
- Olo on kuin pähkinällä pähkinäsaksissa, Mike ähkäisi.
Aloin pikku hiljaa olla samaa mieltä Miken kanssa, sillä jos Don ei saisi pian seiniä pysähtymään, olisimme muusia. Onneksi Don kuitenkin onnistui yhdistämään johdot ja seinät alkoivat vetäytyä. Vaara ei kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä seuraavaksi kimppuumme kävi kaksi taistelurobottia. Raph onnistui iskemään sait molempien päiden läpi. Sen jälkeen Don ja Mike paiskasivat robotit alas lattialuukusta heti napattuaan Raphin sait. Jatkoimme matkaa kunnes tulimme suureen huoneeseen.
- Tämä on varmaan jonkinlainen tuotantolaitos, Don veikkasi.
Samassa seinän vierustoilla olevat taistelurobotit lähtivät liikkeelle meitä kohti.
- Voi veljet. Nyt ollaan vaikeuksissa, Don mutisi.
Robotit tulivat meitä kohti joka suunnasta.
- Tekeeköhän ne meille jotakin? Mike ihmetteli ääneen.
- Tilanne näyttää melko pahalta, Don huomautti.
- Meidät on koulutettu taistelemaan ihmisten ei purkinavaajien kanssa, Raph sanoi.
- Siis no mitä me tehdään? Mike kysyi.
Leolla oli vastaus valmiina:
- Sä ja Raph menette sivulle. Don ja Donna yrittäkää päästä niiden taakse.
- Entäs sä Leo? minä kysyin.
- No jonkun on hoidettava keskikenttä. Hyökkäykseen! Leo huusi ja veti miekkansa esiin.
Me muutkin vedimme aseemme esiin ja hyökkäsimme kohti robotteja. Minä ja Don onnistuimme tuhoamaan yhden laseria ampuvan robotin tuhoamalla sen linssin ja katkaisemalla sen kaulan. Leo leikkasi miekoilla erään toisen robotin sirkkelit yhdessä hujauksessa. Mike onnistui tuhoamaan pihtibotin ja hämähäkin. Raph romutti lentävän rauskun. Robotteja oli lopulta jäljellä vain kaksi. Iso murskaaja ja konekivääribotti. Minä ja Don suojauduimme tuhoamamme laserrobotin taakse. Leo, Raph ja Mike juoksivat paikalle.
- Takakenttä on hoidettu, Raph ilmoitti.
- Miten me hoidetaan noi kaks? minä kysyin.
- Mä hoidan, Mike sanoi ja loikkasi esiin.
Mike härnäsi robotit peräänsä ja onnistui väistämään sarjatulen, kun iso murskaaja loppujen lopuksi romutti konekivääribotin ja kaatui sitten tuhoutuen maahan.
- Paikkahan on nyt oikein kauniisti koristeltu, Raph vitsaili.
Mulkaisin Raphia hieman ärtyneenä. Emmehän me olleet vielä edes löytäneet Splinteriä. Lähdimme juoksemaan käytävää pitkin, kun katto aukesi ja meitä kohti syöksyi valtava piikkijyrä. Yritimme paeta, mutta tulo suunnan sulki seinä. Sitten Donilla välähti. Hän kytki teipillä seinään osan, jonka oli löytänyt edellisestä huoneesta.
- Anna mennä Leo, Don sanoi.
Leo heitti shurikenin osaan ja se räjähti. Loikkasimme aukosta sisään juuri, kun jyrä olisi jyrännyt meidät. Huohotin hetken polvillani ja nostin sitten katseeni ylös.
- Kaverit katsokaa! huudahdin.
Pojat nostivat myös katseensa ja henkäisivät. Splinter roikkui katosta sidottuna.
- Splinter! Hoidan sinut alas, mestari, Leo sanoi ja veti esiin miekan.
Samassa kuului sama ääni, jonka olimme kuulleet aiemmin:
- Onnitteluni.
Käännyimme ympäri ja näimme samojen ninjojen tulevan takanamme olevasta ovesta. Ninjojen perässä ovesta astui mies metallisessa samuraikypärässä ja kasvojen ala osan peittävässä naamiossa.
- Samat kaverit, joiden kanssa tapeltiin eilen, Don sanoi.
- Te läpäisitte kokeen loistavasti, mies sanoi.
- Kokeen? Minkä kokeen? Raph kysyi.
Olimme vetäneet aseemme varmuuden vuoksi esiin. En pitänyt miehestä.
- Karvainen pikku ystävänne tuntee minut nimellä Oroku Saki. Mutta kutsukaa te vain minua Silppuriksi, mies sanoi.
- Oletko sinäkin muka joku mestari vai? Raph kysyi.
- Olisi viisainta luopua tuosta tyylistä, jos haluatte liittyä kunniakkaaseen Foot-klaaniin, Silppuri sanoi.
- Ja miksi muka haluaisimme? Leo kysyi epäilevästi.
Jotenkin minusta tuntui, etten välttämättä haluaisi tietää vastausta. Sanotaan vaikka niin, ettei naaraskilpikonnan vaisto ei koskaan petä.
- Koska minua teidän on kiittäminen kaikesta siitä mitä te nykyisin olette. Minun takiani Hamato Yoshi lähti Japanista. Minä seurasin häntä tähän maahan, jossa pystyin ottamaan avukseni tekniikan ihmeet. Mukaan luettuna harvinaisen mutageenin. Minä aiheutin teissä mutaation ja te olette kaikesta kiitollisuuden velassa minulle. Älkää vastustako kohtaloanne. Liittykää klaaniin, Silppuri kertoi.
Minusta tuntui, että leukani oli juuri pudonnut lattialle. sain lopulta kieleni liikkeelle.
- Kuulostaaks sanonta haista home susta yhtään tutulta. Nyt järkätään Splinter alas, sanoin ja käännyin veljiini päin.
- Hyvä on. On minulla omatkin mutanttini. Bepop! Rocksteady! Tuhotkaa heidät, Silppuri käski.
Vastakkaisista ovista astui pahkasika- ja sarvikuonomutantti.
- Mielihyvin mestari Silppuri, Rocksteady sanoi ja samassa kaksikko ryntäsi meitä kohti vastakkaisista suunnista.
- Hypätään! Raph huusi ja loikkasimme suoraan ylöspäin.
Rocksteady ja Bepop törmäsivät täysillä päin toisiaan.
- Senkin idiootit! Silppuri ärähti.
- Mutaatio ei ainakaan noiden älykkyyttä parantanu, Don mutisi, kun roikuimme köydessä, jolla Splinter oli sidottu.
Sitten loikkasimme alas. Saimme melkein heti ninjat kimppuumme, mutta hoitelimme heidät parissa sekunnissa. Silppuri perääntyi muutaman askeleen. Leo loikkasi ilmaan ja veti samalla esiin miekkansa. Hän katkaisi Splinteriä pitelevän köyden. Raph koppasi Splinterin ja sanoi:
- No niin Splinter. Nyt häivyttiin täältä.
Kun häivyimme paikalta, kuulin Silppurin rähjäävän Rocksteadylle ja Bepopille:
- Voi te kampurajalkaiset köntykset!
Ne kaksi mutanttia olivat todella täysiä tampioita. Hieman myöhemmin nousimme ylös viemäristä Splinter mukanamme.
- Lepää tässä, mestari Splinter, Don sanoi ja auttoi Splinterin puiston penkille.
- Jotenkin tuntuu, et selvittiin vähän liian helposti, Leo totesi.
- Voi, kun et puhuis noista tunteistas ääneen, Raph mutisi, kun maanpinta alkoi halkeilla ja lopulta se hajosi valtavaksi aukoksi.
Aukosta loikkasivat Rocksteady ja Bepop.
- Se on iltarukouksen paikka, kilpikonnat! Rocksteady huusi ja molemmat alkoivat tulittaa aseillaan.
Onnistuimme suojautumaan viemärinkansien taakse.
- Hei, nyt eliminoidaan noi elikot, Mike sanoi ja hän ja Raph heittivät viemärinkannet kohti roistokaksikkoa.
Pahikset onnistuivat väistämään kannet, mutta eivät enää hyppypotkuja.
- Ooks sä ollu Viidakkokirjassa? Raph kysyi virnistäen.
Kaksikko nousi ylös ja jatkoi tulitusta. Raph ja Mike onnistuivat väistämään. Leo loikkasi ilmaan ja katkaisi Bepopin aseen piipun miekalla ja minä iskin kunnon hyppypotkun hänen vatsaansa. Raph tukki Rocksteadyn aseen piipun sailla ja se räjähti. Se ei kuitenkaan saanut roistoja luovuttamaan.
- Noi kaks pitäis saada pois täältä hillumasta, Raph sanoi.
- Jeah. Noi hirvitykset kuuluis eläintarhaan, Mike totesi.
Silloin minulla välähti.
- Hei, kaverit. Mulla välähti. Seuratkaa mua, sanoin ja johdatin veljeni eläintarhaan.
Hetken kuluttua Rocksteady ja Bepop ryntäsivät sisälle.
- Hei, luuserit! Täällä päin! minä huutelin eräästä aukinaisesta häkistä.
Kaksikko ryntäsi minua kohti, mutta minäpä livahdin häkin takaovesta huikaten samalla:
- Ciao taukit!
Kun pääsin ulos, Leo veti kytkimestä, joka sulki sekä oven että laski kalterit. Suunnitelmani oli toiminut. Kävelimme häkin eteen katselemaan raivona olevia Rocksteadya ja Bepopia.
- Pitäkää te hauskaa keskenänne. Me tullaan moikkaamaan siinä kymmenen vuoden päästä, Raph vitsaili.
- On, on, on tosi tyhmiä jätkiä, Mike nauroi.
- Veljet, mitä mänttejä, minä nauroin.
Samassa eläintarhan portille ajoi 6-kanavan auto ja April juoksi paikalle.
- Okei, kaverit. Missä tapahtuu? hän kysyi.
- Ei enää oikein missään, Raph totesi.
- Äh. Onpa tosi hauska kuulla, April hymähti.
- Mut noita sä voisit ihan hyvin kuvata, Mike ehdotti ja osoitti Rocksteadya ja Bepopia.
- Tulkaa takasin ja tapelkaa senki vihreät räpyläjalkaiset räkänokat! Grrrrrrrrrr!!!!!!!!!! Rocksteady karjui.
- Vau! April henkäisi.
- Ja sä, pikku pimu siellä, syöt vielä joku päivä ton kameras! Rocksteady rähjäsi ja sitten kumpikin yritti purra kaltereita poikki.
- Mistä noi olennot on peräisin? April kysyi.
Kukaan meistä ei viitsinyt vastata.
- Tule. Meidän on vietävä Splinter kotiin, Leo sanoi.
Puheenaiheen vaihto ei kuitenkaan toiminut Apriliin.
- Mennään autolla. Minä en päästä teitä silmistäni ennen kuin olen saanut tietää koko jutun, hän sanoi.
- Kyllä sä sen saat. Muista, että Silppuri on edelleen vapaalla jalalla, Don sanoi.
- Ja jyrää varmaan ympäriinsä sillä Teknodromilla, Mike lisäsi.
Autossa etsin käsiini paperia ja kynän. Aloin piirtää kohtaamiamme vihollisia. Jotenkin minusta tuntui, että tulisimme kohtaamaan uusia vaaroja pian ja niitä olisi paljon.

[Mythofan1]

                               
                       Rottamainen juttu

Se päivä alkoi vähän eri tavalla kuin yleensä. Tai mitä muuta voisi odottaa, kun joutuu vanhan vihamiehensä sieppaamaksi. Splinter oli nimittäin nukkunut edellisestä illasta suunnilleen puoleen päivään. Ja minusta Mikeä oli vaikea saada ylös.
- Kuinka hän jaksaa? Don kysyi kuulostaen huolestuneelta.
- Ihan hyvin. Hän tarvitsee vain unta, April sanoi.
Minä ja veljeni lähdimme kävelemään.
- Tämä kyllä kostetaan Silppurille, Leo murahti.
- Mä haluaisin kaataa sitä mutageeniä sen päälle ja muuttaa sen mutanttihamsteriksi, Raph sanoi.
- Eiks korvayökkö ois vähän heikompi eläinlaji? minä kysyin.
Pojat eivät viitsineet vastata.
- Se saa vielä korvata kaiken muuttamalla Splinterin takaisin entiselleen, Don sanoi.
- Mennään! Etsitään se Teknodromi! Raph huudahti.
Pitempiä miettimättä lähdimme matkaan.
- Pysy täällä April, Leo huikkasi vielä.
Olimme etsineet Teknodromia jo pari tuntia, kun Mike huokaisi:
- Miten se on voinu kadota kuin maan nielemänä?
Samaa olin minäkin jo hetken ihmetellyt.
- Eikö voitais jo luovuttaa. Ei me sitä löydetä, huokaisin.
Leo katsoi minua.
- Jos me löydetään Teknodromi, me löydetään Silppuri. Se on meidän ainoa keino saada Splinter takaisin ennalleen, hän sanoi.
Se oli totta. Leo oli oikeassa. Silppuri tiesi varmasti miten Splinterin saisi taas ihmiseksi. Jatkoimme etsimistä. Hetken päästä eteemme osuivat tikkaat, jotka johtivat ylös luukulle. Minä ja Raph nousimme niitä ylös ja avasimme luukun. Paikka näytti epäilyttävästi metrotunnelilta.
- Näkyykö mitään? Leo kysyi.
- Eip. Ei niin mitään, Raph vastasi.
Äkkiä kuulin jotain. Se kuulosti metrolta.
- Ööh Raph, sanoin huolestuneena.
- Täh? Raph kysyi.
Juuri silloin metro tuli mutkasta meitä kohti.
- Metrojuna! Äkkiä alas! kiljaisin ja työnsin Raphin edelläni alas.
Putosimme molemmat muiden päälle.
- Tämä ei sitten ollut minun ideani, Raph mutisi.
Vähän myöhemmin olimme edelleen etsimässä Tekonodromia. Kävelimme putkiston päällä juuri, kun yksi liitoskohta petti Raphin alta ja hän putosi.
- Raph! Leo huudahti.
Säntäsimme putken päähän. Raph roikkui parin putken varassa.
- Voisitteks te heittää köyden? hän kysyi.
Sitten toiseen putkeen tuli halkeama ja Raphin päälle alkoi suihkuta vettä.
- Hyvin menee tänään, Raph puuskahti.
Minua nauratti. Lopulta saimme vedettyä Raphin ylös. Vähän myöhemmin päätimme palata luolaan. Etsintäkierros ei ollut tuottanut muuta tulosta kuin sen, että olimme melkein jääneet metron alle ja Raph oli pudonnut putkelta. Kävelimme kohti luolaa, kun kuulin jonkinlaista outoa loukutusta. Aivan kuin metalli olisi osunut metallia vastaan. Se tuli suoraan luolasta. Jotenkin minusta tuntui, että Splinter oli pulassa. Juoksimme suoraa päätä luolaan ja aivan oikein. Splinter oli pulassa. Hänet oli saartanut lauma pieniä metallisia robotteja, jotka louskuttelivat leukojaan. Lähdimme hyökkäykseen. Vedin viuhkat esiin ja leikkasin parilta robotilta kaulan poikki. Don, Mike ja Raph jyräsivät myös robotteja sileiksi. Leo onnistui pelastamaan Splinterin. Lopulta saimme robotit romutettua.
- Okei. Kukas siivoaa jäljet? Raph kysyi.
Nostin yhden osan ja huomasin siinä nimen Baxter Stockman.
- Patentti on Baxter Stockmanin nimellä, mut haiskahtaa aika vahvasti Silppurilta, sanoin ja ojensin osan Donille.
- Kuka hullu laittaa nimensä tappoaseeseen? Don ihmetteli.
- Joku jolla on alemmuuskompleksi, Raph veikkasi.
Vilkaisin Raphia vähän tympääntyneenä. Oikeasti se oli kyllä huonoin veikkaus ikinä.
- Baxter Stockman. Ei kuulosta tutulta, Don sanoi.
Splinter nousi Leon avustamana seisomaan ja tukeutui kävelykeppiinsä.
- Ehdotan, että käytämme Aprilin reportterintaitoja hyväksemme, hän sanoi.
Minä ja veljeni nyökkäilimme. Splinter oli oikeassa. Toisaalta, Splinter on aina oikeassa.
- Sinun on parasta tulla mukaan mestari, Leo sanoi.
Lähdimme kävelemään viemäreissä ja nousimme sitten viemäriaukosta ylös. Olimme osuneet aivan Aprilin kotitalon eteen. Nousimme portaita ylös ja soitin ovikelloa. Kun April tuli avaamaan, hän oli aika yllättynyt.
- Osallistuisitteko keräykseen ”Kunnon koteja kilpikonnille”? Raph vitsaili.
Minä puistelin päätäni. April päästi meidät sisälle.
- Mitä te täällä teette? Miten pääsitte tänne? Näkikö kukaan teitä? hän kysyi älyttömän nopeasti.
- Oliko vielä muuta? Raph kysyi.
- Kyllä. Vastatkaa heti, April sanoi.
- Etsimässä Baxter Stockmania. Viemäreitä pitkin. Ei. Selkiskö, Don selitti.
- En minä edes muista mitä kysyin, April mutisi.
Don näytti Aprille robotin osaa.
- Etsimme kaveria, joka rakensi tämän, hän sanoi.
- Hänen nimensä on Baxter Stockman, Leo lisäsi.
- Siinäkö kaikki  mitä tiedätte? Hänen nimensä? April ihmetteli.
- Uskomme, että hän on tiimissä Silppurin kanssa, minä sanoin.
April mietti hetken.
- Voin tarkistaa tietokoneelta. Splinter voi levätä makuuhuoneessa. Älkää tuhotko paikkoja, hän sanoi ja poistui työhuoneeseen.
Minä istuin sohvalle ja aloin luonnostella paperille näitä omituisia robotteja. Mallina oli kyllä vain lommoille hakattu pää, mutta sain aika hyvän aikaan. Nostin katseeni paperista vasta, kun April tuli takaisin ja näin poikien aiheuttaneen jonkin verran sekasortoa. Leo harjoitteli tarkkuusheittoja tauluun, Mike käräytti pakastepizzan uunissa ja Raph aiheutti tulvan kylppärissä.
- Minähän sanoin, että älkää tuhotko paikkoja. Löysin sen Baxterin osoitteen. Menkää sinne  tekemään tuhojanne, April ärähti.
Lähdin veljieni kanssa vähin äänin ulos. Mulkoilin veljiäni aika pahasti, kun lähdimme etsimään Baxterin asuntoa. Hetken päästä pääsimme perille ja näemmä aika ajoissa, sillä paikalla oli myös neljä foot-ninjaa. Oli aika selvää, että Baxter oli Silppurin leivissä. Don iski roskapöntön yhden foot-ninjan päälle. Mike heitti kahden foot-ninjan ympärille bolan. Raph onnistui houkuttelemaan yhden foot-ninjan kävelemään suoraan viemäriaukkoon. Sitten käännyimme Baxterin puoleen.
- Okei kaveri. Nyt jutellaan, Raph sanoi.
Sidoimme Baxterin lyhtypylvääseen ja Mike tutki hänen taskunsa. Sieltä löytyi pieni kauko-ohjain.
- Osaatko selittää mikä tää on? Mike kysyi.
- Se on mouserin kaukosäädin, Baxter sanoi.
- Onko niitä enemmän? minä kysyin.
- Ei minulla, mutta Silppurilla on, Baxter vastasi.
- Ja missä Silppuri on? Leo kysyi.
- Ja sitä minä en kerro, Baxter äyskähti.
- Olisi parasta alkaa puhua tai saatan heittäytyä pisteliääksi, Raph sanoi ja veti esiin sain.
- Se on vanhassa talossa Viherkatu 10. Siellä kaikkien mousereiden pääkaukosäädin on, Baxter sanoi todella nopeasti.
- Näitteks. Mikään ei voita terävää älyä, Raph sanoi ja työnsi sain vyöhönsä.
- Viherkatu on kaupungin toisella laidalla. Miten ihmeessä me sinne päästään? Mike ihmetteli.
Vilkaisin kadun varteen parkkeerattua vaaleankeltaista pakettiautoa.
- Miten olis auto? minä kysyin.
Mike löysi auton avaimet Baxterin taskusta ja Don nappasi ne. Nousimme autoon. Tavaratila oli täynnä tavaraa.
- Tutkia. Paikantimia. Näistä sais aikaan vaikka mitä, Don mutisi ja käynnisti auton.
- Mä luulin, ettet sä osaa ajaa, Raph ihmetteli.
- En mä osaakaan, Don myönsi.
Minä aloin miettiä.
- Huomasitteks miten helposti ne robotit löysi Splinterin, minä kysyin.
- Joo ja? Raph sanoi.
- Meinaan, et jos niitä nyt on satoja…, vaikenin kun tajusin koko jutun.
Saman taisivat tajuta pojatkin.
- April ja Splinter!!!! huusimme yhtä aikaa.
Don teki uukkarin ja kaahasi nasta laudassa takaisin kohti Aprilin kämppää. Kun olimme päässeet perille huomasimme, ettei ylös pääsy olisikaan niin helppoa. Mouserit olivat romauttaneet portaat.
- Entäs  hissi? Mike kysyi.
- Unohda. Ne on tuhonnu kans sen vaijerit, sanoin vilkaistessani hissi kuiluun.
Kori oli jossain kellarissa. Juoksimme ulos ja suoraan rakennustyömaalle. kiipesimme ylös ja tartuimme köysiin. Heilautimme itsemme Aprilin kämpän parvekkeelle ja kävimme hyökkäykseen romuttamaan mousereita. Hetken päästä katosta alkoi tippua palasia.
- Paikka on romahtamassa! Nyt häivyttiin, Leo huudahti.
Ryntäsimme parvekkeelle ja jäimme roikkumaan köysien varassa, kun rakennus romahti.
- Enää ei tehdä niin tukevia rakennuksia kuin ennen, April mutisi.
- Ja nyt etsitään Silppuri, Raph sanoi ja heilautti itsensä ja Aprilin rakennustyömaalle.
Vähän myöhemmin olimme päässeet pakettiautolla Viherkatu 10:neen. Talo näytti siltä kuin sitä olisi käytetty jonkun kauhuleffan kulisseina. Sellaisen jossa on joko aavekartano tai motelli, jota pitää pähkähullu. Nousimme autosta.
- Okei. Mikäs on suunnitelma, kysyin.
- Yritän saada tästä  ohjaimesta voimakkaan noilla tavaratilan kamoilla. Ekaks pitää kuitenkin päästä pääkaukosäätimestä eroon, Don sanoi.
- No sit mennään, Raph sanoi.
Mike pysäytti hänet.
- Hei eiks ois parempi et kaks hoitas sen sammuttamisen? hän ehdotti.
Arvelin Miken tarkoittavan itseään ja minua.
- Sopiihan se. Kerro terveisiä, Raph sanoi ja läimäytti Mikeä selkään.
- Ajattelin, et yrittäisit saada minua luopumaan suunnitelmasta, Mike yskäisi.
Minä ja Mike lähdimme kohti taloa. Livahdimme kellari-ikkunasta sisään ja ryömimme hetken perustuksissa, kunnes tulimme ilmanvaihtoventtiilille. Mike irrotti ritilän ja pääsimme sisälle.
- Tää on liian helppoa, mutisin.
Juuri kun olin päässyt sanomasta sen, edessämme olikin jo Silppuri laseraseen kanssa.
- Menossa jonnekin kilpikonnan poikaset? hän kysyi.
Hetkistä myöhemmin istuimme selät vastakkain sidottuina tuoleissa.
- Tämä oli huono idea Mike, sihahdin ja yritin päästä jotenkin vapaaksi köysistä.
- Jo on kumma. Täytyyhän näistä köysistä jotenkin päästä irti, Mike ähkäisi.
- Älkää liikkuko, kuului äkkiä matala ääni.
Olisi ollut vähällä hypätä kattoon, jos en olisi ollut sidottu. Joku kuitenkin vapautti meidät. Kun nousimme ylös leukani loksahti auki. Vapauttajamme oli pieni aivoja muistuttava olio.
- Olen kyllä kuullut aivokääpiöistä, mutta sä olet kyllä yliveto, Mike sanoi.
- Kuunnelkaa. Kaukosäädin on yläkerrassa, olio sanoi.
- Hetkinen nyt. Miksi meidän pitäis uskoa puhuvaa aivoa? minä ihmettelin.
- Tässä ei nyt ole aikaa riidellä. Ystävänne ovat vaarassa. Kiirehtikää, otus äyskähti.
Silloin tajusin jotain. Jos emme sammuttaisi kaukosäädintä, mouserit tekisivät muista selvää. Tartuin Mikeä käsivarresta ja säntäsin ulos huoneesta. Juoksimme toiseen kerrokseen ja potkaisin oven auki. Silppuri kääntyi ympäri ja nappasi laseraseen. Hän alkoi tulittaa. Minä ja Mike vedimme aseemme esiin ja loikkasimme pois laserin tieltä. Loikkasin kaukosäätimen eteen ja huusin:
- Hei peltipurkki! Koitas osua!
Silppuri ampui minua kohti, mutta loikkasin juuri ajoissa pois tieltä. Laser osui kaukosäätimeen. Silppuri karjui raivosta. Minä ja Mike otimme hatkat. Kun juoksimme käytävässä, huomasin, että katosta alkoi putoilla laattoja. Don oli onnistunut saamaan mouserit hallintaansa. Ongelma oli vain se, että me olimme vielä sisällä. Samassa kaasujohto räjähti ja koko rakennus sortui. Luulen menettäneeni tajuntani hetkeksi, sillä kun avasin silmäni lojuin vatsallani kattolevyn alla. Työnsin levyn pois päältäni ja nousin ylös. Leo, Don, Raph ja April olivat juosseet paikalle.
- Oletko kunnossa? Leo kysyi.
- Juu, luulisin. Hetkinen. Missä Mike on, huudahdin.
- Tuolla, April henkäisi ja osoitti jonnekin taakseni.
Käännyin ympäri ja minusta tuntui, että sydämeni jätti lyönnin väliin. Mike lojui oven alla vain käsi ja jalka näkyvissä. Ryntäsin hänen luokseen.
- Mike! Sano jotain! Sano! huusin ja vedin oven hänen päältään.
- Mä sitten tykkään piiloleikistä, Mike vitsaili.
Minun teki mieli iskeä Mikeä oikein kunnolla päin näköä. Romahtaneen rakennuksen keskellä oli jo tutuksi tullut valtava monttu. Raph vilkaisi monttuun.
- Hei kaverit. Teknodromi on hävinnyt, Raph ilmoitti.
- Se Silppuri alkaa ottaa mua todella huiviin, Don mutisi.
Lähdimme takaisin autolle.
- Ette ikinä usko, mitä me siellä sisällä nähtiin. Siellä oli aivokimppu. Ja sillä oli suu ja silmät ja se puhu meille, Mike kertoi.
- Puhuvat aivot vai? Raph kysyi epäillen.
- Jeah. Aika outoa. Eiks vaan Donna? Mike sanoi ja kääntyi katsomaan minua etupenkin selkänojan yli.
Olin vieläkin aika käärmeissäni Miken tempusta, joten pidin katseeni luonnoslehtiössä ja mutisin:
- Mä en osallistu tähän keskusteluun.
Don katsoi Mikeä.
- Kuule Mike. Sä oot varmaan syöny taas yhden pizzan liikaa, hän sanoi.
Piirsin lehtiööni kuvan omituisesta aivo-oliosta. Jotenkin minusta tuntui, että tämä kaveri, niin omituiselta kuin hän näyttikin, olisi vaarallisempi kuin päältä näytti.