Kirjoittaja Aihe: Veripunahuulet | Sallittu | Draco Malfoy  (Luettu 1645 kertaa)

Sienis

  • queen of winterfell
  • ***
  • Viestejä: 469
  • ravenprinces
Veripunahuulet | Sallittu | Draco Malfoy
« : 29.08.2015 02:11:32 »
author: Sienis
rating: S
genre: drama
disclaimer: I do not own the characters or places of amazing J.K. Rowling. All recognizable belongs to her.
A/N: No mitä tästä nyt edes sanoisi. Pyysin irkistä jotain haastetta kun teki mieli kirjoittaa ja sain vastauksena Lauchuolta tämän kuvan ja satasen sanan numero 68. Tämmöstä jälkeä siitä sitten tuli :D Ja tulipahan pysyttyä ficletin rajoissa, tasan 500! \o/

haasteet: FF100: Draco Malfoy, 068.  Salama

Veripunahuulet


  Lokakuisena yönä juuri ennen halloweenia ei voinut taivaalta tulla muuta kuin helvetisti vettä ja sitäkin enemmän välkähdyksiä ja jyrinää. Salamat värjäävät yötä milloin liilana, milloin keltaisena. Se ei kuitenkaan hidastanut menoa Tylyahon syrjäpubissa, Katkenneessa sauvassa, melkein päinvastoin. Kellon viisarit olivat siirtyneet jo kauan sitten ylitse puolen yön ja usean tuliviskipaukun nauttineet velhot möykkäsivät kuin viimeistä päivää. Tarjoilijattaret lipuvat pöytien ja riehakkaiden asiakkaittensa välissä tottuneesti ja aina yhtä sulokkaina. Kaikki tiesivät, vaikka kukaan ei asiasta puhunutkaan, että nuorten noitien avara kaula-aukkoiset, ihoa nuolevat kaavut eivät lupaile tyhjiä. Tälläkin hetkellä pubin yläkerrasta kuului kuinka metalliset sängyn jalat raapivat lattiaa. Tai kattoa, riippuen kummalta puolelta asiaa ajattelee.
  Erillään muista pubissa olijoista, portaiden varjostamassa pöydässä istuu pitkä velho viitan huppu vedettynä kasvojen peitoksi. Hoikissa sormissaan hän pyörittelee lasia jonka pohjalla lainehtii vielä vähän rommia. Vaikka mies näyttää uponneen ajatuksineen käsissään olevan lasin syvyyksiin, ei häneltä ollut jäänyt huomaamatta tarjoilijoiden sipinät häneen liittyen. Tarjoilijattarilla oli joka ilta käynnissä kisa siitä kuka lumosi eniten miehiä illan aikana, ilman taikuutta tai liemiä sekoitettuna juomiin. Moisesta hiljaisesta muukalaisesta, joka oli tuskin vilkaissut häntä aiemmin palvelleen tytön kaula-aukkoa, saisi erityisesti kunniaa.

  Pöydän viereen kävelee keikistellen tummakutrinen nainen. Tai tyttö hän velhoon verrattuna on.
”Mitäs tuollainen komea muukalainen täällä yksi istuu, ku seuraa olis tarjolla vaikka millä mitalla?” tyttö kysyy ja kumartuu miehen puoleen, selkeästi tarkoituksenaan tarjota mahdollisimman hyvä näkymä hänen kaula-aukostaan. Mies nostaa päänsä ja katsoo suoraan tummasti rajattuihin silmiin, harmaat silmät ilmeettöminä.
”Kuka sanoo että minua kiinnostaisi seura?” Ääni on yhtä ilmeetön kuin silmätkin, mutta tyttöä se ei hätkähdytä.
”Mä sanon. Mun nimi on muuten Am-”
”Minua ei kiinnosta sinun nimesi.” Tummakutrin toinen kulma karva katoaa etuhiusten alle sen kohotessa. Tyttö mutristaa punattuja huuliaan ja miettii hetken. Sitten hän nojautuu vielä lähemmäs velhoa ja loihtii kasvoilleen viettelevän ilmeen.
”Kiinnostaisko sua liittyä mun seuraan tonne yläkertaan, vois vähän helpottaa tota synkistelyä.”

  Mies hymähtää, juo lasinsa tyhjäksi ja lähtee kohti portaita.

~^~

  Myöhemmin mies napittaa harmaata kauluspaitaansa kiinni selkä päin vuodetta. Tumma tarjoilijatar lojuu sen sotkeutuneissa lakanoissa keräillen itseään. Kun mies lopulta on vetämässä viittaa harteilleen, nainen valpastuu ja konttaa suuren sängyn jalkopäähän.
”Et kai sä vielä oo mua tänne hylkäämässä?” nainen kujertaa haikeana. Normaalisti miehet olisivat kai sanojen ja tumman katseen edessä valumassa heti takaisin vuoteeseen, mutta ei platinapäinen velho. Hän vain vilkaisee olkansa ylitse ja sulkee viittansa hopeiset kiinnikkeet. Muuten mies näyttää yhtä huolitellulta kuin aikaisemminkin, mutta hänen huulilleen on sotkeutunut tarjoilijattaren huulilta punaista. Hän katsahtaa kerran peiliin ja kääntyy sitten sängyllä keikistelevää noitaa kohden.

”Voi kyllä olen. Et sinä kultaseni ole niin vastustamaton etteikö kerta riittäisi sinun kanssasi.” Mies kumartuu naisen puoleen ja suutelee rajusti. Tummakutrinen vastaa suudelmaan innokkaasti ja nojautuu lähemmäs. Velho imaisee tytön alahuulen omiensa väliin ja tarjoilija hymisee tyytyväisenä, kunnes mies puree huulta. Liian lujaa. Tyttö älähtää ja vetäytyy äkisti pois. Hän koskettaa huultaan ja inahtaa kivusta. Peilistä tummakutri näkee kuinka verivana valuu hänen huulilta leualle ja siitä putoilee alastomalle vartalolle. Mies virnistää ja näyttää mielipuolelta omat huulet huulipunaan ja vereen tahriutuneina.

  Hän kääntyy, kävelee ovelle ja avaa sen vilkaisematta sängyllä häntä kiroavaa tyttöä.
Jos jaksaa jatkaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan,
 saattaa saavuttaa kevytlegendan aseman.

ava (c) ingrid

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Vs: Veripunahuulet | Sallittu | Draco Malfoy
« Vastaus #1 : 16.09.2015 07:17:40 »
Aaw! Tämä on vallan ihana! Ja koska Dracoa ei kertakaan mainittu nimellä, elän sinnikkäästi siinä uskossa että kyseinen mieshahmonen onkin Lucius, koska Draco on ikuisesti pieni söpö poika (ei saa väittää vastaan!) :,D Kuvailu on alusta loppuun erittäin rikasta ja visuaalista, miljöön ja tapahtumat pystyi hyvin helposti kuvittelemaan yksityiskohtaisesti päässä sen kummempia yrittämättä ja harmittelematta, vaikka kehenkään yksilöön ei pysähdyttykään sen kummemmin. Hyvä kokonaisuus, hyvä teksti, piti alusta loppuun lukijan imussaan. Lisää tällaista kiitos! <3 :)

-Ansa


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin