Vedentytär || S, Vedenneito (OC)/Harry Potter, tuplaraapale, draama

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Vedentytär
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Tuplaraapale, draama.
Ikäraja: S
Paritus: Vedenneito (OC)/Harry Potter

A/N: FF100 051. Vesi. Sain taas yöllä päähäni ficata yhden ficin FF100:n, joten tässäpä tällainen lyhyt. Leikittelen ajatuksella, että myös velhoilla on oma ”pieni merenneito”-tarina.


Vedentytär

Maanpäälliset kertovat tarinaa erästä vedenväkeen kuuluneesta neidosta, joka rakastui ihmismieheen. Vedentytär teki kaikkensa voidakseen elää rakkaansa kanssa, tietäen yrityksen olevan turha. Noidan avulla hän pääsi katsomaan rakastaan, mutta ei voinut puhua hänelle. Hänen kaunis äänensä jäi noidalle pantiksi.
Tässä suhteessa tarina muistuttaa omaani. Minä vaan luovutin. Joskus mieltäni kaivaa, miksi en yrittänyt. Mutta ehkä näin on paras. Veden alla on kuitenkin perheeni.

Olen aivan tavallinen vedenneito. En ollut vielä kertaakaan poistunut kotijärveni ulkopuolelle. Vaikka seikkailu kutkutti mieltäni, ei minun ollut tullut toteutettua salaista haavettani.

Sitten tulit… sinä. Sinusta tuli salainen haaveeni. Järkeni ja tunteeni myrskysivät sisälläni, nostattaen vaahtopäisiä aaltoja.

Olin kuullut sinusta aikaisemmin. En minä kuuluisuutesi takia sinuun rakastunut.

Tarkkailin sinua kolmivelhoturnajaisten alusta lähtien – minut oli määrätty siihen hommaan. Ensin luulin, että hukut. Sitten sinulle kasvoi räpylät ja kidukset. Uit sulavasti eteenpäin ja taistelit kirskuristajia vastaan. Viimein tulit loppupisteelle.

Olisit voinut ottaa vain ystäväsi ja lähteä. Mutta ei, odotit viimetinkaan. Nostit oman voittosi uhalla toisenkin tajutta veden alla nukkuvan pintaan. Sydäntäni kuristi kun odotin ehditkö takaisin ylös ennen kuin happi loppuisi keuhkoissasi..

 Siinä vaiheessa tajusin rakastuneeni sinuun.

Kyselin kyllä, voisinko nousta maalle seuraksesi. Voisinko tavata sinut.

He sanoivat, että veden ei pidä nousta maalle. Siitä seuraa vain tulva ja tuhoa.

[Odo]

Äää minä kirjoitin semmoisen pitkän ja oikein viksun kommentin, mutta fini sekosi ja hävitti koko viestini lähettämättä sitä. D:

Taisin aloittaa edellisen kommenttini sillä, että tämä oli kaunis teksti, kuten taidan sanoa joka ikinen kerta, mutta teit jälleen oikein kauniin tekstin. Alku muistutti todella paljon niitä vanhoja tuttuja merenneito-satuja, joita on itsekin lapsena tullut katsottua (pieni merenneito) ja siitä oman tarinansa, tutun ja turvallisen mutta samalla erilaisen ja uudemman.

Eritysesti tuo loppu oli minun mieleeni, se toi semmoista angstista tunnelmaa tähän.

Kyselin kyllä, voisinko nousta maalle seuraksesi. Voisinko tavata sinut.

He sanoivat, että veden ei pidä nousta maalle. Siitä seuraa vain tulva ja tuhoa.

<3


Ja vedenneidon ajatukset, tunteet olit saanut pienillä lauseilla hyvin vangittua tuoden tähän sellaista kaunista mitä se nyt on (unohdin kaiken viisauden siinä välissä, kun edellinen viesti katosi) tunnetta kuitenkin. ^^

Joten  jälleen kerran kiittäen ja kumartaen, Odoshi

Anteeksi sekavuuteni, mutta mulla oli oikeasti pitkä ja hieno kommentti! :'D
Kait sä ymmärrät mua Nukkis.