Kirjoittaja Aihe: Kolea tuulesi [DM / HG - Angst, het, one-shot, Het10, OTP - S]  (Luettu 2723 kertaa)

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 603
Kolea tuulesi

Author: Neriah (minä)
Beta: Ei.
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Angst, het, one-shot, Het10, OTP
Pairing: DM / HG
Rating: S
Words: 251
Summary: Oletko koskaan tuntenut niin kuin minä tunnen? Ovatko tunteet koskaan kutoneet sinulle verkkoa, joka estää sinua putoamasta?

A/N: Ilta tuli ja minä kirjoitin sen.



Väität että se on helppoa, mutta mikä sinä olet sanomaan? Et ole koskaan jäänyt hapuilemaan katseellasi toisen selkää. Olet aina itse kankaana punaisille kyyneleille.

Väität etteivät sanat tulleet silloin sydämestäsi. Kuinka voit sanoa noin?

Halusit vain leikkiä hetken, mutta sen sijaan opetit minut käyttämään siipiäni. Annoin sinulle vain hetkeksi sydämeni, mutta ehdit jo hajottaa sen palasiksi. Siipeni? Nyt olet repinyt ne sanoillasi juuriaan myöten irti.

Sanat vain putoilevat mielestäni, enkä saa niitä kiinni. Suu tietää mitä pitää sanoa, mutta sanat karkaavat jättäen kielen tyhjäksi, orpoja kirjaimia tiputellen.

Ee, öö, eh.

Aurinko ei kimalla hiuksissasi, sade ei valuttele norojaan pitkin selkääsi. Ei mitään sellaista.

Ilma on kylmä eikä siinä ole sävyjä. Kuten sinä.

Olen tarpeeksi vanha kuulemaan mielesi liikkeet, mutta liian nuori ymmärtämään niitä. Et koskaan osannut päättää. Olin mielenliikkeidesi tuiskeessa kuin keinahteleva vene myrskyssä. Aurinkosi ei koskaan luonut säteitään ylleni, vaan minun oli tyydyttävä värisevään kynttilään.

Oletko koskaan tuntenut niin kuin minä tunnen? Ovatko tunteet koskaan kutoneet sinulle verkkoa, joka estää sinua putoamasta? Verkkoa, joka kuitenkin samalla kiristyy sydämesi ympärille tukehduttaen lopulta kaiken, jossa joskus oli elämää?

Kolea tuulesi on jo ahavoittanut kasvoni, mieleni ja sydämeni. Kasvoni ovat kulutettu ja kaltoin kohdeltu kirja, josta kuka vain voi lukea menneisyyttämme. Mieleni on kuiviin imetty ja rapiseva, joka kuolleen lehden lailla tummuu ja hajoaa sitä tallaavien jalkojen alla. Sydämeni on musta ja kova, mutta joka oikeaan kohtaan lyötäessä murenee palasiksi. Kuin hiiltynyt puu.

Olet kuivattanut minut kuin aurinko autiomaan, mutta ilman ainuttakaan väläystä auringostasi.

Silti.

Ole kiltti ja kerro, että voimme aloittaa alusta.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:03:04 kirjoittanut niiina »

Lotazi

  • Dramioneholisti
  • ***
  • Viestejä: 392
  • ∂σ уσυ вєℓιєνє ιи мαgι¢ ♥
Vs: Kolea tuulesi - S
« Vastaus #1 : 03.10.2010 21:28:40 »
Todella kaunis teksti.  :)

Rakastin jokaista käyttämääsi metaforaa, ne sopivat täydellisesti ja sulattivat sydämen. Tarina oli surullinen, mutta käyttämälläsi kielellä siitä tuli kaunis ja suloinen. Tykkäsin kovasti.  :D

Toivottavasti kirjoitat lisää tällaisia. ;)

Lotazi kiittää ^^

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 603
Vs: Kolea tuulesi
« Vastaus #2 : 03.10.2010 21:53:48 »
Lotazi: Oi miten nopeasti tämä huomattiin! Kiitos oikein kovasti, kommenttisi kuului siihen ihanaan mieltä piristävään kastiin. Ihanaa että pidit kielikuvistani ja tyylistäni, ja jaksoit kommentoida ficciä. (:
« Viimeksi muokattu: 03.10.2010 21:55:32 kirjoittanut Neriah »

malla

  • ***
  • Viestejä: 181
Vs: Kolea tuulesi
« Vastaus #3 : 04.10.2010 09:23:38 »
En jotenkin osannut kuvitella tekstin kertovan Draco/Hermionesta, joten luin sen tavallaan kysymysmerkillä. Ehkä ongelmana on vähän se, etten osaa kuvitella Hermionen rakastuvan luihuiseen - etenkään Dracoon, jota tyttö halveksuu niin kovin kirjoissa. (Ja sitten olen koukussa H/D:hen, loogista. ::))

Pidin kovin kirjoitustyylistäsi, ja erityisesti tekstin seassa olevat kysymykset kiinnittivät huomioni. Ne sopi sinne todella hyvin, ja jokainen kysymys toi sellaista syvää katkeruutta ficciin. Ylipäätään ficin tunnelma oli mielestäni kaunis ja lohduttoman surullinen, sellainen painostava - hyvällä tavalla. Loppuvaiheessa vertauskuvia tuntui olevan ehkä jopa liikaa, mutta näin lyhyessä tekstissä se ei päässyt häiritsemään.

Lainaus
Aurinko ei kimalla hiuksissasi, sade ei valuttele norojaan pitkin selkääsi. Ei mitään sellaista.

Ilma on kylmä eikä siinä ole sävyjä.
Tästä kohdasta pidin erityisen paljon. Jotenkin käy niin selvästi ilmi miten koruton rakkaus lopulta onkaan, miten sen ympärille yleensä kuvitellaan ja istutetaan kaikkea turhaa höttöä, mistä ei kuitenkaan saada kiinni. Jotenkin niin paljas ja koruton kohta, että ihastuksissani oli pakko lukea se muutamaan kertaan uudestaan.

Tykkäsin siis itse tekstistä paljon, vaikka en ihan ficin paritukseen osannutkaan asennoitua. Kiitos paljon. :>
Papin aamen ei tee kenestäkään toisen itsestäänselvää omaisuutta.

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 603
Vs: Kolea tuulesi
« Vastaus #4 : 04.10.2010 12:50:55 »
malla: Suuri kiitos ja syvä kumarrus. Huvittavaa on, että näinkin surullisen oloinen teksti irtosi ollessani harvinaisen hyvällä päällä. Luulisi, että minun pitäisi olla tavallista alakuloisempi voidakseni vuodattaa jotain tällaista, mutta ei kai sitä ole kiveen hakattu  8)

Ihanaa että pidit tyylistäni! Harmi tietenkin ettei paritus osunut mielestäsi kohdilleen, mutta pidän sitä vain pienenä miinuksena  ;D Satuit muuten lainaamaan omankin lempikohtani tästä, ihan ryvin ylpeydessä kun jotain tuollaista sinne osasin ovelasti vertauskuvin muotoilla.

Kiitos ihanasta kommentistasi!