Kirjoittaja Aihe: Werther-efekti, K-11  (Luettu 3263 kertaa)

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Werther-efekti, K-11
« : 03.11.2008 15:51:17 »
// Alaotsikko: Harry/Sirius, Harry/Remus, Sirius/Remus, (Harry/Teddy) - k11 - one-shot

Werther-efekti
author: Sakura
pairing: Harry/Sirius, Harry/Remus, Sirius/Remus, (Harry/Teddy)
rating: k11
genre: jokuvaan (angst, humour, one-shot)

disclaimer: vain mielikuvitusta!, en omista hahmoja enkä hyödy rahallisesti niiden käyttämisestä tässä pienoisessa tekstissäni

A/N: Mun piti kirjoittaa sydäntäriipaisevaa angstia, mutta katsokaapa mitä sain aikaan sen sijaan. Nimi ei ole kauhean kuvaava, mutta inspiraationi syntyi juuri siitä… Olikohan kovinkaan viisas päätös julkaista tämä juuri Nanon aikaan? Rakastaisin palautetta<3


Werther-efekti

Sirius meni ensin. Minä tiesin, että Remus tiesi, joten yhteiseen salaisuuteemme jäivät jäljelle vain minä ja hän. Se oli tavallaan kiusallista, koska Remuksen ei olisi pitänyt tietää, minun olisi pitänyt hävetä eikä Siriuksen muisto olisi saanut tahraantua. Vaikka ei se varmaankaan ollut Siriuksen mielestä häväisyä eikä rienaamista. Oikeastaan se sopi varsin hyvin Siriuksen likaisen mustan koiran imagoon.

Minä rakastelin hänen kanssaan jälkeenpäin vielä tuhat kertaa – muistoissani. En edes halua tietää, mitä Remus teki terapiakseen.

Olihan se vähän kieroutunutta. Sirius oli sentään minun rakastettu kummisetäni. Minä olin se kuuluisa maailmanpelastajapoika. Remus oli ollut Siriuksen ystävä hamasta, villistä nuoruudesta saakka. Minulle hän oli kuin tiennäyttäjä, tietynlainen edelläkävijä ja kynttilänkantaja.

Remus lähti toisena. Hän oli jo silloin pannut minua ja minä häntä. Minä olin melkein kuollut ja noussut Dumbledoren kultaisten neuvojen saattelemana takaisin elävien kirjoihin. Sillä välin taistelun tiimellyksessä Remus teki viimeisen törkeän temppunsa ja heitti henkensä. En koskaan anna sitä anteeksi hänelle.

Kun asioita saattoi vielä toteuttaa, niitä oli helpompaa olla ajattelematta. Ajatukset saattoi purkaa sanoista teoiksi. Haaveista todellisuudeksi. Mutta nyt minulla on vain muistot kahdesta kauniista ja karusta. He täyttävät kaiken. On hankalaa ajatella mitään muuta, kuten Ginnyä, giniä, lapsia…

Tästä pääsemmekin Teddyyn. Olin vihainen Remukselle myös hänen vuokseen. Jättää nyt ainoa poikansa kummisetänsä armoille – kummisetänsä, joka ajatteli vain kummilapsensa isää ja omaa kummisetäänsä. Poikaparka. Minua piinasi vastuu, jota koin hänestä, mutta myös halu, joka voimistui vuosi vuodelta hänen kasvaessaan. Ehkä se oli nostalgiaa.

Onnistuin kuitenkin pitämään näppini erossa hänestä. Se oli toisaalta kunnianosoitus Siriukselle ja Remukselle, toisaalta jopa sairasta pilkkaa. Olisin voinut jatkaa kunniakkaasti perinnettä! Mutta nyt on myöhäistä katua.

Minun vuoroni on seuraavaksi. Olen kyllästynyt olemaan täällä, en jaksa enää jatkaa. En halua katsella sivusta, kun Sirius ja Remus temmeltävät yhdessä tuonpuoleisessa. En jaksa odottaa. Minä kuulun joukkoon.

Minä menen nyt. Sitten voimme istua kolmestaan pilvenreunalla ja odotella, josko Teddykin liittyisi kerhoon.
« Viimeksi muokattu: 27.05.2015 17:56:37 kirjoittanut Vanilje »
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Vs: Werther-efekti
« Vastaus #1 : 03.11.2008 20:36:40 »
Huomasin tämän tuon nimen takia, kun sattumalta puhuttiin tänään kolussa kavereiden kanssa nuorten itsemurhista ja Nuoren Wertherin kärsimyksistä. Lisäksi tietysti nup parituksetkin kuulosti aika mielenkiintoisilta, kun en ole mitenkään turhan udein Harry/Siriukseen törmäillyt Sirius/Remuksestakin on jo aikaa.

Ensinnäkin päälisenpuolisesta angstista olin todella havaitsevinani sen huumoripuolen ;) Tai no, minusta viiltäväangsti kaikessa loistossaan alkaa jossain vaiheessa tuntua minusta hlmöltä, niin minusta on ainakin hauska jos kirjoittaja itse jo huomaa hauskatpuolet, osaa käyttää niitä hyväksi, muttei korosta niitä liikaa ettei uskottavuus men. Mutta näin tekstistä tulee oaljon mielenkiintoisempi. Ja hei, onhan se vähän hassua, että Harryllä on ollut suhde kummisetäänsä, tämän ystävä/miesystävään ja jonkin sortin himoja tämän poikaakin kohtaan, mutta äärimmäisen hyvä ettei sitä lyöty överiksi!

Noniin, siis en nyt oikein muuta osaa sanoa kuin että kiva, kompakti paketti, ja sekin oli kiva juttu ettei tuota itsemurhaakin selitetty liikaa.

Kiitoksin ja terkuin: jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Werther-efekti
« Vastaus #2 : 09.11.2008 20:54:20 »
jjb, heh, hyvä jos huumoripuolenkin pystyi havaitsemaan. Mä yleensä kirjoitan aika vahvasti angstivaikutteista tekstiä, mutta joskus se alkaa vaan tökkimään ja naurattamaan itseänikin :) Ja tosiaan näitä kaikkia parituksia samassa fikissä olisi varmaan hyvin vaikeaa ottaa tosissaan. Kiitos palautteesta, kiva että luit ja tykkäilit!


Lisääkin kommentteja otetaan mielellään vastaan :)
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Funtion

  • Vieras
Vs: Werther-efekti, K-13
« Vastaus #3 : 17.01.2012 19:21:09 »
Meinasin aluksi jättää kommentoimatta, mutta koska olen lupautunut kommentti365:een, minun on pakko kommentoida. Vaikka en osaakaan, sillä en tiedä mitä sanoa.

Tää tuntui jotenkin vähän sairaalta ja hullulta. Ällöttävältä, etovalta, tavallaan piilohumoriselta.

Alun sain lukea moneen otteeseen, ennen kuin tajusin kenen näkökulmasta tää on kirjotettu ja kuka on hän ja kuka on tuo ja tämä ja nuo. Ehkä olisin kaivannut tähän enemmän sellaista selkeyttä, että kuka puhuu mistä/kuka tekee jotakin kenenkin kanssa. Toki osansa tästä haastavaa teki se, että noinkin lyhyessä pätkässä esiintyy neljä eri hahmoa.

Minä menen nyt. Sitten voimme istua kolmestaan pilvenreunalla ja odotella, josko Teddykin liittyisi kerhoon.
Jälleen tää sun lopetuslause oli upea! Jotenkin vähän humoristinen, mutta surullinen.

Yleensä sä kuvailet paljon enemmän ja käytät sellaista kuvailevampaa kieltä, mutta tää oli paljon enemmän kertomusmaisempi - mistä tykkäsin, sillä vaihtelu virkistää.

Toi nimi oli kyllä hyvin outo - mitä se edes tarkoittaa vai tarkoittaako se jotain? Mut ainakin tää ficci jäi mieleen nimensä puolesta, mikä on tietty positiivinen asia.

Minua piinasi vastuu, jota koin hänestä, mutta myös halu, joka voimistui vuosi vuodelta hänen kasvaessaan.
Yh, hyi kauhee. Mä en vois koskaan kuvitella, että Harry himoitsis Teddya. Toisaalta tää outo paritus on vaan plussaa (ja onneks tätä ei viety tota lausetta pidemmälle, muuten tää ois voinu olla jo aika… mauton?)

Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta! : )

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Werther-efekti, K-13
« Vastaus #4 : 28.01.2012 19:01:51 »
Funtion, kiitän kommentista! Mä aina säännöllisin väliajoin mietin tämän fikin poistamista, mutta en ole vielä saanut koskaan aikaiseksi, ja sitten tämä olikin tupsahtanut ensimmäiselle sivulle :D Muistutukseksi vanhoista virheistäni tai jotain... Tämä ei ole ihan mun normaalia tyyliäni enkä kauheasti pidä tästä muutenkaan, mutta kaikkea on kai täytynyt kokeilla. Jälkikäteen ajateltuna fikin nimi on hölmö. Muistaakseni puhuttiin jollain äidinkielen kurssilla Nuoren Wertherin kärsimykset -kirjasta ja siitä, miten se kuulemma oli aikanaan toiminut ns. innoittajana itsemurhille. Ja Werther-efektiksi kai kutsutaan teoriaa jonka mukaan itsemurhatapaukset lähipiirissä lisäävät henkilöt itsemurhariskiä. Tai jotain sinnepäin, en (onneksi) muista mitä olen joskus tuolloin edes ajatellut tätä nimetessäni... Eiväthän nuo Siriukset ja muut edes itsemurhaa tehneet. Oli miten oli :D
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Sca

  • cúthalion
  • ***
  • Viestejä: 963
Vs: Werther-efekti, K-13
« Vastaus #5 : 20.07.2012 13:45:57 »
Tämä on pyörinyt jonkun aikaa kirjanmerkeissäni tarkoituksena saada luettua tämä ihan kunnolla ja saada kommentoitua, niin yritänpäs nyt.

Fikin nimi herätti huomioni ja halun lukea tämän, vähän ristiriitaisista syistä. Werther-viittaus kiinnosti, mutta toisaalta ärsytti, kun itse en Nuoren Wertherin kärsimyksistä hirveästi pitänyt. No mutta joo, asiaan.

Tämän asetelma oli tosi häiriintynyt, mutta ainakin erilainen, tällaista ei olekaan ennen tullut luettua. Ja olen tainnut saavuttaa sen pisteen, etten oikein pysty/jaksa järkyttyä hirveän monesta Potterparituksesta kun nykyään tuntuu, että ihan kaikkia paritetaan ihan kaikille, niin tämäkin parituskuvio tuntui lähinnä kiinnostavalta.

Kerrontatyyli sopi tähän, yhtä karu kuin itse aihekin, turhat korulauseet eivät olisi todellakaan sopineet tähän, kun muutenkin meni hetki päästä tähän kunnolla sisään (esim. se, että kenen näkökulmasta tämä nyt onkaan, odotin jostain syystä jotenkin Remusta aluksi). Se ei siis ollut huono asia, pieni tulkinnanvaraisuus on yleensä mukavaa, joutuu lukijakin vähän miettimään mitä on juuri lukenut. Se pieni huumorivire taustalla oli myös hyvä lisä tähän, ei sellainen vakava ranteetauki-angsti olisi tähän niin hyvin istunut.

Lopetuslause sopi tähän kuin nakutettu, jätti sellainen "hyi kamala"-fiiliksen, se oli jotenkin niin karmiva, mutta juuri sen takia oli täydellinen lopetus tälle.

Hmm, muuta en nyt osaa sanoa, mutta pidin kyllä, kiitos siis tästä lukukokemuksesta : )
She’s in a long black coat tonight
Waiting for me in the downpour outside
She’s singing “Baby come home” in a melody of tears
While the rhythm of the rain keeps time

tumblr & fics

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Werther-efekti, K-13
« Vastaus #6 : 28.07.2012 19:18:49 »
Sca, mä en enää edes muista pidinkö Nuoren Wertherin kärsimyksistä, mutta tämä nimi kyllä tuntuu musta nykyään melko teennäiseltä ja kaukaahaetulta. Siinä se nyt kuitenkin möllöttää, ja kiva että kiinnitti huomiosi! On tuo parituskin tosiaan suhteellisen kaukaahaettu... :D Tää onkin niitä harvoja fikkejä joissa olen jotenkin onnistunut välttämään korulauseiden liikakäytön, joten hyvä jos tyyli sopii fiilikseen. Kerta kerralta tää kyllä alkaa tuntua yhä koomisemmalta, vaikka aluksi olin kai ajatellut kirjoittavani jotain diippiä angstia. Mutta toiminee paremmin näin. Kiitos ja kumarrus kommentista!
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti