Vohveleita mansikoilla (tässä on hyvä), S, Hermione / Pansy

[Frederica]

Ikäraja: S (sallittu)
Paritus: Hermione / Pansy
Vastuuvapaus: En omista JK Rowlingin luomaa maailmaa tai sen hahmoja, enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Osallistuu Teelusikan tunneskaala -haasteeseen.
A/N: Paljon onnea, Arte!


Vohveleita mansikoilla (tässä on hyvä)


Pansy silitti Hermionen kiharaisia hiuksia. Nainen hänen sylissään vapisi ja nenästä valui räkää Pansyn yökaavulle.

‒ Anteeksi, Hermione nikotteli.
‒ Se oli vain pahaa unta, Pansy sanoi, ja tiesi valehtelevansa. Hemionen painajaiset olivat joskus olleet totta ja ryömivät aina välillä ylös haudoistaan.

Jos Bellatrix Lestrange olisi ollut elossa, Pansy olisi…

Viemättä ajatusta sen pidemmälle, Pansy kysyi: ‒ Haluaisitko yöpalaa, voisimme tehdä vohveleita?
Hermione nauroi. Se oli pyrskähtelevä ja hikkaava nauru. ‒ Vohveleita tähän aikaan yöstä?

‒ Miksikäs ei? Meillä on vielä sieltä jästitorilta ostettuja mansikoita.
Hermionen ilme kirkastui hiukan.

Pansy ei ollut koskaan hallinnut kotitalousloitsuja kovinkaan mairittelevasti. Äiti oli aina sanonut, ettei se haitannut, kotitonttuhan sellaiset asiat hoiti ja vaimolla oli toisenlaisia velvollisuuksia. Hermionen kanssa Pansy oli opetellut monenlaisia uusia taitoja alkaen lattiankuurausloitsuista ja päättyen piirakkataikinan tekoon käsin.

Ja joitain asioita hän oli saanut opettaa Hermionelle. Asioita, joista Pansy ei malttanut olla kiusoittelematta toista aina tilaisuuden tullen.

Mutta tämän taidon Hermione oli opettanut hänelle ja Pansy oli parantanut sitä. Koska eihän sokerittomissa pannukakuissa ollut mitään mieltä.

Pansy kaatoi taikinaan reilusti sokeria, Hermionen salaista pahetta. Pansy oli heittänyt tahriintuneen yökaapunsa pyykkikoriin ja hääri keittiössä esiliinassa ja sukissa. Hän tunsi Hermionen katseen niskassaan ja tiputti ihan vahingossa vispilän.

Olihan jästien tavalla kokkaaminen kömpelöä.

Suoristautuessaan hän tiesi Hermionen hymyilevän. Vielä hiukan haikesti, mutta yhdessä he aina löysivät hymyn toistensa huulille.

Hermione käytti vohvelirautaa, koska Pansy poltti vieläkin mokomalla kapistuksella sormensa. Ja Hermionelle oli tärkeää, että vohveleita paistettiin tasan 140 sekuntia. Pansylla ei ollut kärsivällisyyttä laskea sekunteja, mutta hän katseli mielellään Hermionen keskittynyttä ilmettä.

Ryppyä kulmien välissä, huulten viivaa. Ja tietysti kaula-aukkoa, koska sitä oli aina mukava katsella.

Pansy kastoi mansikoita kermavaahtoon ja laittoi niitä vohvelin päälle. Hermione otti kuuman herkun vastaan ja söi sen nopeasti. Pansy mutusteli omaansa hitaasta ja antoi Hermionen ottaa pari enemmän.

‒ Sinä et pitänyt puoliasi, Hermione motkotti. ‒ Nyt minä söin melkein kaikki.
‒ Minulla ei ollut kova nälkä, Pansy sanoi. Hän suukotti Hermionen otsaan kermavaahtojäljen ja lipaisi sen saman tien pois. ‒ Mutta minulle voisi maistua jälkiruoka jälkiruuan päälle.

Hermionen huulille levisi virne. ‒ Onko tämä se kokin kehumisvaihe?
Pansy suoristautui ja pudotti esiliinan lattialle. ‒ Ihan miten vain haluat.

‒ Näin on hyvä, Hermione sanoi myöhemmin. Hän oli vetänyt Pansyn syyliinsä ja oli nukahtamaisillaan.
‒ Joo, Pansy mutisi puoleksi unessa. ‒ Tässä on hyvä.

[Arte]

Tämä oli iloinen yllätys, kiitos! ♥ Vieläpä Hermansya, oi tätä onnea.

‒ Se oli vain pahaa unta, Pansy sanoi, ja tiesi valehtelevansa. Hemionen painajaiset olivat joskus olleet totta ja ryömivät aina välillä ylös haudoistaan.

Tämä oli hirveän koskettavaa. Voi Hermionea. Hirveän symppistä, että Pansy haluaisi kostaa.

Sitten ihanaa olivat niin kotitaloustaidat (se, että Pansy ei ollut joutunut koskaan opettelemaan niitä ja että Hermione taas ei ollut oppinut niitä muista syistä!) kuin se, että vohveleita tehtiin keskellä yötä kuten myös se, että mainitut vohvelit olivat sokeroituja versioita toisin kuin ne, mitä Hermione yleensä teki. Ja 140 sekunnin paistoaika. Ihania pieniä paloja kummankin elämistä, jotka kuvasivat niin paljon niin kivalla tapaa.

Ryppyä kulmien välissä, huulten viivaa. Ja tietysti kaula-aukkoa, koska sitä oli aina mukava katsella.

Tämä oli jotenkin niin ihanan Pansya. Kirjoitat hienosti.

Lopetus oli varmaan ihaninta ikinä. Seksikohtaus pysyi kivana, kun se jäi pelkän vihjauksen tasolle. Ihanaa kuvitella, kuinka naiset käpertyvät toisiaan vasten ja nukahtavat siihen. Tykkäsin tosi paljon, tämä oli ihana, kiitos! ♥

[tirsu]

Heipparallaa!

Mun piti tulla lukemaan tämä muutenkin tässä lähipäivinä, kun tuo nimi on vaan ihana, joten kun näin tämän kommenttikampanjassa, varasin sen heti itselleni. Oiva keino varmistaa, että myös kommentoin tätä lukemisen jälkeen, sillä muuten saattaisin jänistää. Jostain syystä mulla on kamalat paineet kommenttien kirjoittamiseen ja niiden lähettämisiin. Yleensä käy niin, että kirjoitan kommentin, mutta viime hetkellä poistankin kommentin, koska pidän sitä huonona enkä sitten kehtaa lähettää sitä.

Mutta joo, jospa menisi itse ficciin. Kuten jo sanoinkin, niin tällä on ihana (ja herkullinen) otsikko. Tämä oli myös hyvin suloinen pikku ficceröinen. ^ ^

Pansyn ja Hermionen suhde vaikutti todella rakastavalta ja herttaiselta. Olit onnistunut saamaan suhteen vaikuttamaan luonnolliselta. Saanut heidät vaikuttamaan suloiselta pariskunnalta, jotka sopivat hyvin yhteen. 

Pansyn suojelunhalu Hermionea kohtaan oli sööttiä.    Ja Pansyn halu kostaa se kaikki, mitä Bellatrix Hermionelle teki, oli mun mielestä jotenkin Pansyn hahmoon sopivaa ja toi esiin luihuispiirrettä – tosin, eiköhän jokainen olisi siinä kohdassa ollut kostonhaluinen, ettei vain luihuiset…

Pidin todella paljon siitä, miten Pansy päätti valmistaa heille herkullista yöpalaa ihan vain siksi, että saisi Hermionen ajatukset painajaisesta muualle. Oli myös hauska huomata, että sulla näyttäisi olevan sama headcanon Pansyn ruuanlaittotaidon suhteen kuin mulla. Ainoana erona tosin se, että tässä Hermione oli opettanut Pansylle ruuanlaittoa jästien tapaan – ja kodinhoitoa loitsujen avulla.

Mielestäni on hyvin järkeenkäypää, että Pansylle ei ollut kotona kyseisiä taitoja opetettu vaan hänen äitinsä (ja ehkä myös isänsäkin) oli sitä mieltä, ettei Pansyn tarvitsisi osata sellaista, kun kotitontut olivat olemassa. Hänen äitinsä taisi kuvitella, että Pansy naisi johonkin hyvään ja varakkaaseen sukuun (kuten Malfoyt), jolloin kyseiset taidot olisivat täysin turhat. Olisi paljon tärkeämpää, että Pansy osaisi muita ”tärkeämpiä” taitoja kuten varakkaan perheen emännän kuuluu.

Yhdestä jutusta haluaisin nipottaa: vohvelit ja pannukakut ovat kaksi eri ruokaa ja molemmilla eri ainesosat. En tiedä ottiko se vain mun silmiini, kun sokerittomat pannukakut mainitaan yllättäen, kun muuten on ollut koko ajan puhe vohveleista. Omasta hönöistä syistä mua ärsytti, että kun tosiaan muuten on puhe vohveleista ja sitten äkisti mainittiinkin pannukakku.
Ei se mikään suuri juttu ole, kunhan se vain ärsytti mua. Että ei sitä muuttamaan tarvitse ruveta sen takia.
Nipotan myös kyseisestä asiasta kaikille muillekin. Pahoittelen kuitenkin, että koin tarvetta nipottaa siitä.

Kaksimielinen kun olen, niin ajattelin heti automaattisesti, että Pansyn Hermionelle opettamat jutut ovat jälkiruuan jälkiruokaan (pidin muuten tuosta kohdasta) liittyviä. Ja vain koska tässä oli kohta, että Pansy tykkäsi kiusata toisinaan Hermionea opettamista asioistaan. Hyvinhän Pansy saattoi kyllä tarkoittaa jotain taikamaailmaan liittyviä (viattomia) juttuja, joista Hermione ei tiedä (onko sellainen edes mahdollista?). Mutta enempi kallistun jälkiruuan jälkiruokaan (voi että, että pidän tuosta ilmaisusta! )

Olit kirjoittanut joukkoon mukaan kivoja pieniä yksityiskohtia, jotka tekivät tekstistä entistä eläväisemmän. Esim. että sokeri oli Hermionen salainen pahe, Pansy ei käyttänyt vohvelirautaa, koska hän onnistui aina polttamaan sormensa siinä touhussa, Hermionen vohvelien piti paistua tasan 140sekuntia jne.

Loppu oli suloinen ja se sitoi otsikon kokonaan tarinaan. Olen myös Arten kanssa samoilla linjoilla siitä, että oli hyvä, että seksikohtaus pysyi vain mainintana tässä. Se jotenkin sopi tämän tunnelmaan paremmin. Vaikka myönnettäköön, että mansikkojen ja kermavaahdon kanssa siitä olisi saattanut tulla mielenkiintoinen kohtaus.

Tämä oli ihana ficceröinen. Olit kirjoittanut tämän todella upeasti ja kauniisti. Tykkäsin todella paljon. 

Kiitokset tästä suloisesta (sanoinko sen jo tarpeeksi monta kertaa?) lukukokemuksesta!

-tirsu (jonka tekee nyt kovasti mieli mansikoita)

[Nava]

Kaivoin tän kirjanmerkeistä ja huomasin, etten ollutkaan kommentoinut. Otsikko houkutteli alunperin lukemaan ja ficci oli yhtä suloinen kuin otsikkokin. Tuli kotoisa olo, koska vohvelit kermavaahdolla ja mansikoilla on juurikin sellaisia, mitä itse syön vaikka keskellä yötä, jos kaipaan lohtua.

Oli ihana, että Hermione ei ollut rohkelikko eikä Pansy luihunen, vaan ne oli ihan tavallisia ihmisiä, joilla oli tasapainoinen ja läheinen suhde. Hermionen ahmiminen hymyilytti, koska sillä oli tapana motkottaa Ronin pöytätavoista. Pieni ripaus seksiä maustoi tätä juuri sopivasti. Pansyn suojelunhalu ja tyttöjen keskinäinen kiusoittelu oli ah niin suloista! Tykkäsin ihanista pienistä yksityiskohdista, kuten nenästä valuvasta räästä, Pansyn kömpelöstä vispilänkäsittelystä, tarkasta 140 sekunnin paistoajasta ja kermavaahtoisista suudelmista.

‒ Tässä on hyvä.

Kyllä, näin on hyvä. Ihana, kun ficci alkoi lämpöisestä ja turvallisesta syleilystä sekä loppui samanlaiseen, mutta tunnelma vaihtui välissä. Kiitos!