Kuurankukka, Tässä ensimmäisessä luvussa on enemmän Harry/Frediä, mutta kyllä Sev/Remustakin tulee olemaan. XDD Kiitos itsellesi kommentistasi!
Anteeksi, että tämä on kestänyt (onko?)
Luku 1,
Paluu Tylypahkaan
Harry Kalkaros seisoi hämmentyneenä Tylyahon juna-asemalla. Nyt alkaisi hänen viimeinen vuotensa Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa. Viimeinen vuosi, josta tulisi paras.
”Uskomatonta, että me ollaan oltu täällä jo seitsemän vuotta!” Hermione Granger, yksi Harryn parhaista kavereista sanoi.
”Nyt kaikki on muuttunut”, Ron Weasley, Harryn paras kaveri totesi.
”No, veliseni, älä nyt ala synkistelemään”, Fred Weasley totesi virnistäen ja hymyili Harrylle salaliittolaisin elkein. Harry punastui.
Kukaan ei tiennyt, että Harry oli seurustellut Fredin kanssa jo kaksi vuotta. He olivat osittain Harryn isän takia salanneet suhteensa. Harryn isä Severus Kalkaros inhosi kaikkia Weasleyn perheen lapsia. Ja nyt Severus oli ylennetty Tylypahkan rehtoriksi edesmenneen rehtorin Albus Dumbledoren tilalle.
”Uskomatonta”, Hermione toisti. ”Tänä vuonna Tylypahka on varmasti erilainen”, tyttö jatkoi haikeasti.
”Voi olla, että muutos on parempaan päin”, George Weasley ehdotti yrittäen luoda iloista tunnelmaa.
”Tuskin, kun Kalkaros on rehtorina”, Ron mutisi. Sitten hän huomasi Harryn katseen ja tunsi Fredin potkun jalassaan. ”Ei millään pahalla, Harry”, hän jatkoi ja haroi punaista tukkaansa.
”Hei, Harry, tiedätkö mitään uudustuksia, joita Kalkaros on tehnyt?” George kysyi ystävältään.
Harry pudisti päätään.
”Isä ei ole kertonut mitään. Mutta kai se puolen tunnin sisällä meille selviää”, hän sanoi ja yritti luoda kasvoilleen hymyn.
”Tietysti”, Ron sanoi.
”Eteenpäin! Ei saa jäädä lorvailemaan Tylyahoon! Rehtorilla ei ole koko päivää aikaa!” joku uusista opettajista karjaisi. Harry kääntyi katsomaan ja huomasi opettajan tuijotuksen. Tämä oli ilmiselvästi joku isän ystävistä, joku kuolonsyöjistä. Mutta nimeä Harry ei saanut päähänsä. Kasvot olivat tutut: mies oli käynyt heillä useastikin kesän aikana.
”Ei varmasti ole”, Ron tuhahti kävellesään vaunuja kohti. Uusi opettaja sattui kuulemaan tuhahduksen.
”Mitä sinä sanoit? Sinä punapää siellä!” tämä raivostui.
”Minäkö? Sanoin vain, ettei varmasti rakkaalla rehtorillamme ole koko päivää aikaa”, Ron vastasi viattomana. Harry otti ystäväänsä olkapäästä kiinni.
”Ron, rauhoitu. Älä aloita mitään tappelua”, hän pyysi.
”Mustatukkainen on fiksu. Ei kannata lietsoa kapinaa heti vuoden alussa”, opettaja totesi teennäisesti hymyillen.
”En sanonut sitä ystäväni tai kapinan takia. Sanoin sen teidän takianne. En usko, että te haluaisitte sairaalasiipeen heti ensimmäisenä päivänä”, Harry vastasi kapinaalisesti ja kohautti olkapäitään. ”Vaikka ei asia minulle toki kuulu.”
Rohkelikot nauroivat. Opettaja tutki Harryn ilmettä ja tuli siihen tulokseen, että tämä oli tosissaan.
”Nimesi? Teen sinusta ilmoituksen rehtorille”, opettaja tokaisi lopulta.
Harry huokaisi.
”Voi, isä on tottunut ilmoituksiin minusta”, hän sanoi ja iski silmää.
Uusi professori pudotti matka-arkkunsa.
”Olet rehtorin lapsi?” hän kysyi aivan eri äänensävyllä.
”Kyllä. Harry Kalkaros, vieläkö haluatte tehdä ilmoituksen?” Harry kysyi.
Uusi professori lähti raivoissaan kävelemään Tylypahkaa kohti.
”Ilmeisesti hän ei aio tehdä ilmoitusta”, Fred sanoi nauraen. Hän heitti ylävitosen Harryn kanssa.
Hermione mulkaisi poikia.
”Harry, et saisi käyttää isäsi uutta asemaa hyväksesi!” tyttö moitti.
”Miksei saisi? Jos meidän isämme olisi Tylypahkan rehtori minä ainakin käyttäisin hänen asemaansa hyväkseni”, Fred puolusti Harrya. Harry virnisti.
”Meillä taitaa tosiaan olla muutoksen vuosi edessä”, hän sanoi.
”Perun sanani. Tästä voi tulla hauskaa”, Ron sanoi.
Kaikki nauroivat, jopa Hermione. He istuutuivat vaunuihin ja käänsivät katseensa eteenpäin.
”Tästä ei pelkästään voi tulla hauskaa, vaan tästä tulee hauskaa”, Fred korjasi veljensä sanoja ja pamautti tätä nyrkillä päähän.
Fred, George ja Ron olivat ainoat Weasleyn sukuun syntyneet kolmoset. He olivat keskenään tismalleeen samannäköisiä, ainoana erona oli vain se, että Ron oli hivenen pidempi veljiään. Harry oli tutustunut Weasleyihin ensimmäisenä kouluvuotenaan. Aluksi Weasleyt olivat katsoneet häntä nenänvartta pitkin, koska hän oli Kalkaros ja koska kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt olla luihuisissa. Olihan hänen isänsä sentään luihuisten tuvanjohtaja. Ensimmäisen vuoden aikana Ron, Fred ja George olivat kuitenkin tutustuneet pikkuhiljaa Harryyn ja askel kohti suurta ystävyyttä oli alkanut. Viidentenä vuonna Fred ja Harry olivat aloittaneet seurustelun.
”Tylypahka”, Ron sanoi hymyillen. Harrykin käänsi katseensa suureen puiseeen linnaan ja hymy levisi hänenkin kasvoilleen.
”Ihan kuin näkisit Tylypahkan ensimmäistä kertaa”, Fred totesi hypätessään ulos vaunuista. ”Tulkaa jo, minä haluan syömään”, hän jatkoi.
”Hei kaikki!” Ginny Weasleyn ääni kuului Harryn takaa ja Fred kirosi hiljaa. Fred oli tietoinen siitä, että hänen sisarensa oli ihastunut Harryyn ja se teki Fredin mustasukkaiseksi. Pelkkä Harryn hymy Ginnylle teki hänet mustasukkaiseksi. Harry sanoi usein, miten huvittava Fred oli, mutta Fred ei voinut tunteilleen mitään.
”Moi, Ginny”, Harry tervehti tyttöä.
”Ai, sinuakin näkee”, Ginny vitsaili hymyillen.
Harry nauroi ja haroi mustia hiuksiaan sormillaan. Fred lähti harppomaan Tylypahkaa kohti. Sen huomatessaan Harry lähti juoksemaan pojan perään.
”Enkö saa edes puhua sisarellesi?” Harry kysyi.
”Anna mennä”, Fred mutisi.
”Olet mustasukkainen”, Harry härnäsi.
Fred puristi kätensä nyrkkiin.
”Entä sitten?” hän tuhahti. ”Ole kenen kanssa lystäät! Mitä se minua liikuttaisi?” hän jatkoi.
Nyt Harrykin vakavoitui.
”Haluan olla sinun kanssasi”, hän sanoi hymyillen.
Fred kääntyi ja katsoi Harrya suoraan silmiin.
”Haluatko?” hän kysyi. Ehkä vastaus ei olisikaan niin varma.
Harry nauroi.
”Haluan. Minä rakastan sinua, hölmö”, hän sanoi ja jos he eivät olisi olleet niin keskellä ihmismassaa Fred olisi suudellut poikaa.
”Minäkin rakastan sinua.”
Harry hymyili ja pujotti kätensä Fredin käteen.
”Illalla Tarvehuoneeseen?” Fred ehdotti.
Harry nauroi.
”Sehän on jo perinne”, hän hymyili.
”Paras perinteistämme”, Fred totesi.
