// Alaotsikko: Sirius/Oc Draamaa&romanssia
Author - Hennie
Beta -
Raiting - k-11
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaGenre - draama/romance
Paritus - Sirius/oc (periaatteessa viittaus J/L)
Disclaimer - Rowling omistaa paikat, hahmot yms.. En saa rahaa tästä, jne..
Summary - 15 vuotta aikaa ennen kuin taas nähtiin...
A/N: Itsenäinen jatko-osa kahdelle edelliselle ficilleni:
Maybe it was true k15, kolmiosainen kelmific, lily/james sirius/oc, remus/oc yms...
Mitä hittoa illalla tapahtuikaan Itsenäistä jatkoa edelliselle Sirius/oc, k13
Mutta noita ei todellakaan tarvitse lukea tätä ennen, sillä lyhyesti sanottuna ficissä esiintyvä Dina on (lähes jokaisesta kelmificistä löytyvä) se ensimmäinen tyttö jonka kanssa Sirius oli tosissaan. (ja se onkin kaiken oleellisin tieto:D)
Vuosien Jälkeen:
Viisitoista vuotta Sirius oli miettinyt asiaa, ensin kaksitoista vuotta Azkabanissa.
Silloin hän ei enää muistanut onnellisia asioita, vaan mielessä pyörivät vain ne huonot hetket.
Mutta vapaaksi päästyään Sirius muisti taas ne kaikki hyvätkin jutut, mutta vanhan ystävänsä Peterin takia James ja Lily olivat poissa, eikä kukaan tiennyt totuutta.
Koko ajan se oli hänen ajatusten pohjalla, mutta hän ei ottanut sitä esiin ennen kuin Peter oli karannut. Kesän hän pohti ja mietti asiaa, ja syksyllä hän alkoi ensin kysellä Remukselta siitä.
Joulun jälkeen hän alkoi miettiä, pitäisikö ottaa yhteyttä Yasmineen tai Maryyn, mutta hän ei tiennyt, miten he suhtautuisivat. Tytöt eivät välttämättä uskoisi hänen syyttömyyteensä ja voisivat paljastaa hänet ministeriölle.
Joten Sirius ei vielä uskaltanut tehdä mitään. Hän ei tiennyt, että Dina oli ottanut yhteyttä Dumbledoreen heti kuultuaan Siriuksen karanneen, ja että Dumbledore oli kertonut Siriuksen syyttömyydestä naiselle heti kun itse sen tajusi.
Ja Dina mietti. Hän ihmetteli, miksei Sirius ollut ottanut yhteyttä.
Monta kertaa hän meinasi itse ottaa, mutta ei sitten uskaltanutkaan.
Siriuksen hiljaisuudesta hän päätteli, että tämä oli jo unohtanut hänet.
Kun Dina viimein sai viestin kesäkuun lopulla, jossa kuuli, että Feeniksin kilta oli koottu taas, hän päätti jättää Italian ja tulla takaisin. Yli kymmenen vuoden aikana hän oli käynyt Britanniassa vain pikaisesti.
Sirius oli yksin talossa, jossa ei vielä asunut muita. Weasleyt muuttaisivat viikon päästä ja Lupin tulisi sitten kun tulisi. Muut nukkuisivat Kalmanhanaukiolla aina yhden yön silloin tällöin, kuka enemmän ja kuka vähemmän säännöllisesti. Mutta nyt ei ollut muita kuin Sirius ja Oljo.
Sirius seisoi vanhan huoneensa ovella ja antoi katseensa kiertää bikiniasuisten jästityttöjen jähmettyneillä hymyillä, Rohkelikon tupaviireillä ja kuvassa neljästä pojasta, jotka virnistelivät Tylypahkan kaavuissa.
Sirius jäi katsomaan kuvaa. Hän muisti kuvan ottopäivän.
Se oli ollut aivan viimeisen luokan lopussa, kun Lily oli vihdoinkin tajunnut koulun loppuvan pian ja räpsinyt kuvia vähän kaikesta. Kaksi kuvaa Lily oli antanut Siriukselle.
Toinen oli tämä kuva heistä neljästä. Sirius heittäytyi sängylleen, josta pöllähti pölypilvi, ja puhalsi pölyn pois sängynpäätyyn kiinnitetystä kuvasta, jossa Sirius ja Dina suutelivat pyökin alla.
Lily oli napannut kuvan salaa samalla, kun tuli kiskomaan heidät irti toisistaan, koska halusi Siriuksenkin kuvaan muiden kelmien kanssa. Kuvan Sirius iskee kameralle silmää, mutta niin hänen kuin Dinankin katseessa näkyy pehmeyttä. Rakkautta se kai oli.
Sirius nousi hitaasti sängyltä, ja juuri kun hän aikoi ruveta tutkimaan kirjahyllyä ja kaappia, ovikello soi. Sirius huokaisi hänen äitinsä muotokuvan alkaessa kirkua ja laahusti alas.
Sirius aukaisi oven ja kääntyi tähtäämään loitsun tauluun hiljentääkseen sen.
Sitten hän käänsi katseensa takaisin katsoakseen tulijaa. Tulija oli nainen.
Hän on hoikka ja hänellä oli pitkät vaaleat hiukset. Nainen näytti noin kolmenkymmenenviiden ikäiseltä. Kun he katsoivat toisiaan silmiin, he jähmettyivät paikalleen.
Molemmille tuli mieleen muistoja: heidät huutamassa toisilleen, Dinan paiskatessa oven kiinni lähtiessään, Sirius istumassa Remuksen tyhjän talon portailla, Dina kävelemässä tyhjässä talossa edestakaisin, Sirius tyhjässä talossa makuuhuoneen vuoteessa toinen sängynpuolisko tyhjänä, Dina Lilyllä ja Jamesilla, Dina tyhjässä huoneessa, Sirius anteeksipyyntölappu kädessään, Dinan kuullessa Siriuksen kavaltaneen Lilyn ja Jamesin, Dinan itkiessä etelän lämmössä palmupuun alla...
Seuraavaksi tulivat muut muistot. Kun he alkoivat seurustella, tyttö ja poika suutelemassa milloin missäkin Tylypahkassa, heidän ensimmäinen kertansa ja muutkin kerrat Siriuksen sängyssä, tarvehuoneessa, tähtitornissa, luutakomeroissa, pukuhuoneissa... Krapula-aamut, kun herättiin Tylypahkan keittiössä, Dina sängyllään hiukset mustana, kesä rannalla koulun loputtua, vuosi yhteisessä asunnossa, Jamesin ja Lilyn häät, syyskuun ensimmäisenä Sirius polvillaan vuoteen vieressä Dinan edessä...
”Tahdon…” Dina kuiskasi itsekseen. Sirius havahtui. Hän nosti kätensä ja kosketti Dinan poskea.
Nainen kurottautui eteenpäin ja heidän huulensa koskettivat toisiaan ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen.
Monen tunnin päästä he makasivat Siriuksen vuoteella. He puhuivat asiat selviksi alkaen viidentoista vuoden takaisesta riidasta. Kipeitä asioita ja menetettyjä ihmisiä, mutta he sentään löysivät toisensa uudestaan. Niinpä Sirius keikautti itsensä sängystä alas ja laskeutui polvilleen.
”Tuletko nyt vaimokseni?”
Dina katsoi Siriusta, Siriuksen tuttua virnettä, jonka hän oli joka päivä nähnyt mielessään, ja vastasi kyyneleet silmissään tulevansa.
”Häät piti pitää neljätoista vuotta sitten”, Sirius naurahti. ”Eiköhän pidetä huomenna, niin tulee viimeinkin pidettyä.”
Dina alkoi nauraa. Sirius katsoi kikattavaa Dinaa ja muisti sen nuoren tytön nauramassa.
Nainen oli edelleenkin sama Dina, vuosia oli vain välissä.
”Minä kaivannut tuota tapaasi, se on niin... siriusmainen...” Dina kikatti.
”Niin, minä se edelleen olen.. Sirius Musta, Anturajalka...”
”Ja minä rakastan sitä, koskaan vaikka luulin sinua murhaajaksi ja yritin kieltää sen, silti sisimmässäni rakastin sinua.”
Sirius veti Dinan tiukemmin itseään vasten.
”Ja minä rakastin ja rakastan sinua, aina…”
Niin hän rakastikin, koko loppuelämänsä, vuoden.
