The Legend of Zelda: Koti ja turva | S | Zelda/Link | haikea fluff | 3,5 x raapale

[Avaruuspiraatti]

Nimi: Koti ja turva
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: The Legend of Zelda: Breath of the Wild
Paritus: Zelda/Link
Ikäraja: S
Tyylilaji: haikea fluff
Haasteet: FinFanFun1000 (988. Laukku), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat LoZ: Breath of the Wildin luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Mulla nousi pintaan eilen kovat Zelink feelssit. Pyysin sitten Kuuden lauseen lahjassa Zelinkkiä ja intouduin siitä kirjoittamaan itsekin!

K O T I   J A   T U R V A

Tuuli kirmaa Hyrulen läpi: ruohotasankojen yli, jykevien kivisiltojen ali, puunrunkojen välistä aina lumihuippuisille vuorille, aavikolle ja merelle.

Zeldan hiukset ja mekonhelma heiluvat kesäisessä tuulenvireessä. Hän sulkee silmänsä ihmeissään: hän ei ole tuntenut tuulen lempeää kosketusta sataan vuoteen. Ei liioin tuulen, auringon, sateen tai toisen ihmisenkään. Vuosisata, se oli pitkä aika pelätä kuolemaa ja epäonnistumista. Hän tuntee yhä sisimmässään muiston Ganonin mahtavasta voimasta, jota vastaan hän jaksoi hädin tuskin sinnitellä. Aina, kun hän sulkee silmänsä, hän pelkää heräävänsä taas Hyrulen palatsista yksin. Se on painajainen, johon hän ei toivo koskaan palaavansa.

Mutta kuten aina painajaisista, myös Zelda heräsi omastaan. Hän ei nujertunut. Eikä hän ollut todella missään vaiheessa yksin.


Link nukkuu metsänrajalla rähjäisen huovan päällä. Hän on pistänyt laukun päänsä alle ja riisunut miekkavyön viereensä. Lehtien läpi siivilöityy maidonvalkeaa valoa, joka liikehtii nuoren miehen kasvoilla. Zelda kävelee varovasti lähemmäs ja katsoo haikeana tämän levollista ilmettä. Link ei nuku öisin, mutta päivänvalon suomassa turvassa hän uskaltaa ummistaa silmänsä. Zelda tietää, että myös Link on kokenut kovia: hän heräsi ilman muistoja maailmaan, joka odotti hänestä sankaria. Link otti rooliinsa kunnioitettavalla rohkeudella, mutta Zeldaa itkettää ajatella, kuinka yksinäinen Link on ollut. Zelda tiesi aina, että Link palaisi; Link ei aluksi edes muistanut häntä.

Zelda kyykistyy Linkin viereen ja silittää hiussuortuvia pois tämän kasvoilta. Linkin silmät liikahtelevat silmäluomien alla. Zelda seuraa kiinnostuneena, kuinka tämän keho valpastuu hereille. Hän hymyilee, kun Link avaa silmänsä. Ne muistuttavat häntä Hatenon rannasta ja turkooseista aalloista.

”Hei”, hän kuiskaa ja pyyhkii Linkin poskea peukalonsyrjällään. Link ei vastaa hänelle, mutta tämän silmissä ja hymynkareessa on lämmin tervehdys.

”Ehkä haluaisit pehmeämmän tyynyn”, Zelda naurahtaa ja työntää laukun sivuun. Link kohottaa päätään ja toivottaa Zeldan tervetulleeksi alleen. Zeldan hymy pehmenee, kun Link painaa päänsä hänen reisilleen ja sulkee hengähtäen silmänsä. Zelda haluaisi antaa Linkille paljon enemmän kuin pelkän sylinsä. Hän haluaa olla tälle itse koti ja turva. Hän haluaa, että Link voisi joskus itkeä pahat muistot hänen olkaansa.

Ruohikko ja metsän lehtikatto kahisevat. Likellä laulaa lintujen ja sirkkojen kuoro. Zelda nojaa puun karheaan pintaan ja laskee kätensä Linkin rinnan päälle. Hän sulkee silmänsä ihmeissään: hän ei tiennyt, että voisi rakastaa jotakuta niin paljon.

[Parris]

Kommenttikampanjasta moikka!

Vaikka TLoZ ei ookaan mulle ihan mahottoman tuttu fandomina, tää kiinnitti mun huomioni ensisilmäyksellä ihanan tyylinsä perusteella - etenkin tuon ekan "osan" luontokuvaus oli ihan nannaa Teksti on lyhyestä mitastaan huolimatta tungettu täyteen kaikenlaisia kivoja pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät siitä eläväisen ja siten helposti kuviteltavan tahraisine huopineen :'P Yksityiskohtien ohessa myös tekemäsi sananvalinnat vaikuttavat paljon tunnelman luomiseen, ja itselläni huomion ainakin kiinnitti eritoten sellaisen ilmaisut kuin "päivänvalon suoma turva" ja "likellä laula[v]a lintujen ja sirkkujen kuoro". Ne korostavat sitä, millaista on asua Hyrulessa: siellä ihminen on lähellä luontoa (tai luonto lähellä ihmistä, miten vaan ).

Tykkäsin myös hurjan paljon Zeldan ja Linkin kanssakäymisestä tuossa tokassa "osassa"; se syventää kivalla tavalla ymmärrystä hahmojen dynamiikasta ja taustoittaa kaltaiselleni ummikkolukijalle vähän sitä, mikä tässä tekstissä on ydinpointtina. Zeldan valitseminen näkökulmahahmoksi oli yhtä lailla toimiva ratkaisu, sillä ainakin oman käsitykseni mukaan hän jää vähän semmoiseen prinsessa vankina tornissa -tyyppiseen rooliin peleissä Jos horisen jotain ihan pöhköä nyt, kerro toki kommenttivastauksessa! :p

Kiitokset tästä, ihana pieni iltapala <3

[Seila]

Muistin joskus aiemmin nähneeni, että olit kirjoittanut Zeldasta ja mun oli siis pakko tulla etsimään Zeldaa käsiini, koska olen nyt tahkonut Breath of the Wildia ja kaipasin jotain ficciä siitä. Ja jes, löysinkin tämän oikein kivan ja haikean fluff tekstin. Loistavaa!

Tämä teksti vei miut helposti Hyruleen ja sen vehreään luontoon. Tekstin luontokuvaukset olivat tosiaan oikein nannaa, kuten Ronenkin jo sanoi. Lisäksi itsekin tykkäsin siitä, että teksti oli Zeldan näkökulmasta. Vaikka Link onkin oikein mainio päähahmo peleissä, on Zelda ihan yhtä tärkeä hahmo ja myös tosi kiinnostava. Varmasti Zeldalle on jäänyt pelkoja sadan vuoden painajaisestaan, eikä sitä karkuun takuulla ole helppo päästä. Onneksi Zelda ei kuitenkaan ole yksin vaan Link on hänen rinnallaan. Molemmat ovat kokeneet niin paljon, tavallaan yhdessä mutta myös erikseen. Ihanaa että Zelda haluaa antaa Linkille kodin ja turvaa. Sitä hiljainen sankarimme varmasti tarvitsee. Tykkäsinkin myös siitä, kun Link oli tässä hiljainen eikä dialogia juurikaan ollut. Toimi tosi hyvin näin!

Ah, en tiedä sanoinko yhtään mitään fiksua, mutta tykkäsin tästä rapsusta ja nyt tahdon vain palata pelaamaan. Kiitos tästä :3

[Avaruuspiraatti]

Kiitos Ronen ja Seila ihanista kommenteistanne! <3 Kivaa, että luitte tämän, TLoZ on aika pienoinen fandomi täällä. Ihana kuulla, että tämä teki tehtävänsä, eli vei tuonne Hyrulen ihanaan luontoon. Antaisin toisen jalkani, jos saisin tilaisuuden asua siellä! Kiva kuulla myös, että Linkin ja Zeldan dynamiikka oli tässä toimiva. On aina jänskää kirjoittaa pelihahmoista, erityisesti Linkin kaltaisista, jotka ei juuri puhu tai ole noin muutenkaan kauheen vahvaksi muovattu luonteensa puolesta.

Kiitos teille vielä