Ficin nimi: Polttaa
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: S
Fandom: Kuroko no Basuke
Paritus: Akashi/Kise
Genre: Slice of Life
Yhteenveto: ”Tyhmä pointti.”Vastuuvapaus: Tadatoshi Fujimaki omistaa hahmot, enkä saa kirjoittamisesta muuta korvausta kuin silkkaa hupia.
A/N: Kiitos inspiraatiosta Kaiken maailman ficlettejä -haasteelle, sekä
tälle kuvalle! Oli kivaa saada pitkästä aikaa idea pieneen ja lyhykäiseen tekstiin. Osallistuu FF50 -haasteeseen sanalla
Maku.
***
Kaksonen
Kasvavan kuun aikana huomaat tunteidesi vahvistuvan. On aika ottaa ilo irti suotuisista tuulista ja valoittaa kumppani täysikuun aikaan. Merkkisi tänään päivän viidenneksi onnekkain, kun taas päivän onnenkapineesi on sininen sulka.”Tuo on mielettömän epämääräistä”, Kise sanoi Momoille, joka oli lukenut ääneen Oha Asan päivähoroskoopin ja jotenkin sen kautta onnistunut vielä vihjaamaan, ettei Kisen tarvinnut huolehtia ainakaan taivaanmerkkien perusteella siitä, oliko hän yhteensopiva mielitiettynsä kanssa. Jousimies oli palvelun mukaan niin ikään täysikuukumppanin tarpeessa tai jotain muuta yhtä älytöntä. Kaikista pahinta taisi olla se, missä Oha Asan viisaudet oli luettu: Maji Burgerissa tarjottimelle asetetusta paperista. Kun mielitietty tapasi mulkoilla tuomitsevasti niitä, jotka ääneen myönsivät pikaravintolassa käyneensä, ei romanssin synty vaikuttanut erityisen todennäköisestä. Siitäkin huolimatta Kise huomasi selittävänsä mielessään sovittelevaan sävyyn Akashille, ettei kahvikupin juomiseen paikan päällä kuollut. Tosin sen ainoan kerran, kun koko Teikōn joukkue oli vieraillut Maji Burgerissa, Akashi oli ilmaissut epäilevänsä, että pullotettuun veteenkin kaadettiin keitinrasvaa.
”Niin, no en minäkään tiedä, onko Oha Asa aina niin kovin tarkka, mutta jonkinhan sinua pitää rohkaista”, Momoi ilmoitti reippaasti. ”Sitä paitsi esimerkiksi yhteensopivat päivähoroskoopit olisivat ihan hyvä keskustelunavaus.”
”En tiedä, miten vakavasti Akashicchi suhtautuisi sellaiseen.”
”Yhdessä nauraminen voisi lähentää.”
”Hän ei taida nauraa ikinä.”
”Niin, no, niin. Ei kyllä taida.”
Kise oli valmis vaipumaan syvään epätoivoon. Hän oli kai aina ihastunut suhteellisen helposti, mutta yleensä tunteet sentään menivät aivan yhtä nopeasti kuin tulivat. Akashin kohdalla kaikki oli kuitenkin toisin, sillä aika tuntui vain pahentavan tilannetta. Viimeinen niitti oli tuntunut olevan se, kun eräänä päivänä harjoituksissa Akashi oli kommentoinut Kisen suoritusta
yllättävän kohtuulliseksi. Se ei ollut tarkemmin ajatellen edes kovin kivasti sanottu, mutta se oli saanut Kisen ihan typerän onnelliseksi, kuten myös myöhempi kommentti pelistä, joka oli mennyt kuulemma
kelvollisesti.
”Minä en käsitä tätä”, Kise valitti. ”Ihan epäreilua mennä ihastumaan tyyppiin, joka on tosi kuiva ja asiallinen, eikä koskaan mukava tai jos onkin, niin sellaisella tavalla, että se on todella vaikeaa huomata, mutta kun sen älyää, äkkiä tuntuu jotenkin erityiseltä. Hän ei sitä paitsi ole kovin hyvännäköinenkään paitsi ehkä sellaisella söpöllä tavalla.”
Momoi tirskahti, eikä Kise ollut kovin vakuuttunut itsekään omista perusteistaan.
”Kuulostaa siltä, että Oha Asalla on nyt oikeasti pointti”, Momoi tuumasi sitten niin hyväntuulisesti, ettei Kise tiennyt, oliko enää fiksua murjottaa.
”Epämääräinen pointti.”
”Osuva kuitenkin.”
”Niin kai sitten.”
Kise hörppäsi liian kuumaksi keitettyä kahviaan ja mietti, että jos Maji Burger ei aivan kaatanut pullotettuun veteen rasvaa, niin ainakin kahvinpapuja se säilytti vähän turhan lähellä pikaruoan höyryjä. Samaan aikaan ajatukset harhailivat takaisin Akashiin. Kävikö toinenkin samanlaista keskustelua jonkun kanssa? Kise melkein saattoi kuvitella Midoriman puhumassa Oha Asan päivähoroskoopista jotain todella epämääräistä ja pitkää shōgi-laudan äärelle, sekä Akashin kohottamaan kulmiaan ja toteamaan, ettei hänestä ollut kovinkaan viisasta siteerata sivustoa, joka puhui sisäisellä vaistollaan aistimisesta ja toteemieläimistä. Ehkä myöhemmin kuitenkin Akashi tulisi ajatelleeksi sitä, että toisaalta vastakohtien toisiaan täydentävyydessä oli jotain perää.
”Ki-chan?” Momoin ääni havahdutti Kisen todellisuuteen, jota koristivat punakeltaiset pyödät ja tuolit.
”Hmm?”
”Sinusta tuli äkkiä kamalan hiljainen. Mitä sinä mietit?”
”Sitä, ettei meidän kannata enää ikinä lukea Oha Asaa tai tilata täältä kahvia. Se polttaa kieltä vieläkin ja maistuu vähän ranskiksilta.”
