Nimi: Mannermainen kaula-aukko
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Star Trek: Deep Space Nine
Tyylilaji: Ois niinku tease, eli ei tapahdu mitään, mutta helkutisti lupaillaan. Ja tietysti roppakaupalla sokeria. One-shot.
Ikäraja: S
Paritus: Julian Bashir/Elim Garak
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Minulla on joku pakkomielle nykyään kirjoitella ficcejä kohtauksista, jotka alkavat ei mistään, ja jotka johtavat ei mihinkään. Multifandom II -haasteeseen!
Mannermainen kaula-aukko
Promenadin ylemmällä tasolla sijaitsevaa vaatimatonta vaatetusliikettäni sopi kuvailla kiihkeyden verrattomaksi alttariksi, puhuen tietysti paljosta muustakin kuin vain kalliista silkistä tai muodin uusimmista villityksistä. Ohi piipahtavista turisteista vain valitettavan harva pysähtyy miettimään miksi bajorilaisella avaruusasemalla on cardassialainen menestyvä pieni putiikki, enkä siksi useinkaan pääse keskustelmaan mieleni veikeimmistä huomioista. Paikallispolitiikka on harvoin ohikulkijoiden mielestä kiinnostavaa, niinpä syliini purjehditaan aina uuden leningin, ei suinkaan virkeän keskustelun tarpeessa.
Enkä toki väitä kaipaavani oudoksuvia katseita yhtään enempää kuin sain osakseni nykyisellään. Olen kuitenkin syvästi pahoillani siitä, että liikkeeni ja olemassaoloni luonteen huvittava anakronismi jäi kaavoihin kangistuneilta bajorilaisilta vaille kiitettävää tunnustusta, ihmisistä nyt puhumattakaan – ah, ellei sitten otettu lukuun tohtori Bashiria.
Liikkeeni ovet olivat avoimet, joten rakas tohtorini saattoi vain tanssahdella sisään jäämättä mihinkään kiinni. Julian Bashirin liikkeissä oli aina moitteetonta eleganssia, vaikkei hänen olemistaan muuten kuvannutkaan minkäänlainen viileys. Hänen ruumiinrakenteensa omaperäinen hoikkuus ja jäntevyys olisi cardassilaisessa nuorukaisessa herättänyt jumaloivaa ihastusta. Ihmiset ovat mauttomia kun puhuvat hontelosta ja sokeita puhuessaan kömpleöstä, mutta mitä minun mielipiteeni kenellekään merkitsee?
”Hyvää huomenta Garak! Joko on näkynyt asiakkaita?” Bashir virkkoi ja olisin helposti saattanut unohtua kuuntelemaan hänen miellyttävää ääntänsä, ellen olisi suunnannut parasta keskittymistäni vasta avaamani andorialaisen silkkikäärön leikkaamiseen. Bashir huomasi työni vaativan keskittymistä ja odotti kärsivällisesti kunnes nostin pääni toivottaakseni hänet tervetulleeksi moitteettoman kohteliaana.
”Tohtori Bashir! Tämäpä hauska yllätys. Poikkeatteko tervehtimässä vanhaa ystävää, vai tuotteko vain parin housuja kavennettavaksi?” tervehdin mitä imelimmin, peittääkseni kysymykseen piiloutuvan kiusoittelun. Bashirin aurinkoisista kasvoista näin hänen heti katsovan yritykseni läpi.
”Ollaanpa sitä nyt niin maireaa... taidat salaa toivoa, että olisin tullut teetättämään itselleni jotain silmää hivelevää – tiedän mielipiteesi Tähtilaivaston univormuista Garak. Kas, lienee siis onnenpäiväsi!”, Bashir velmuili ja hypisteli makuuni liiankin tuttavallisesti mannekiineille huolella pukemiani asusteita. En kuitenkaan antanut tuskin olemattoman tyytymättömyyteni näkyä, vaan ohjasin ystäväni kuin varkain liikkeeni suurimman peilin eteen. Napsuttelin mittanauhan harteilleni.
”Tulette siis tekemään tilauksen? Minkälainen tilaisuus olisi kyseessä?” tiedustelin ja Bashir nauroi pokkuroinnilleni. Olen aina pitänyt hänen naurustaan, kuten myös hymystään, sillä vaikka ne ovatkin lapselliset, ei hän parhaimmassakaan juhlapuvussa voisi olla itseään hurmaavampi.
”Jotain juhlavaa tietty, arvokasta mielellään, muttei jäykkää tai teennäistä. Jokin vapaamuotoinenkin käy, kunhan se vain on miellyttävä katsella. Tilaisuus on katsos mitä parhaimmalla tavalla intiimi”, Bashir kertoi pyörähdellessään kuin huomaamattaan peilin edessä, vaikkei juuri itse tarkistanut olkomuotoaan kuten nuo loputtomat vaativat morsiamat kaasoineen, jotka päivittäin koettivat ammattitaitoni rajoja saman peilin ääressä tuhansista rohkaisuista huolimatta epävarmoina. Bashiria taas kantoi aina upea itsevarmuus, ettei edes tiedeupseerin turkoosi ja harmaa rikos estetiikalle pilannut hänen vetovoimaansa.
Ettei hän vain keikisteli minun ilokseni, vai tulkitsenko taas äänenpainoista ja lanteiden notkeudesta liikaa?
Vaan mitä rakas Bashir tarkoitti 'intiimillä', eihän meillä ole suinkaan ollut tapana keskustella jokapäiväisistä romanttisista villityksistä, vaikka olinkin komean lääkärin viennistä tietoinen. Erotiikka ei vain kuulunut huolella harkittuihin puheenaiheisiimme, sillä ainakin omasta puolestani erotismi sisältyi jokaiseen eleeseen itsestään. Nautinnosta suoraa puhuminen olisi vienyt hiuksenhienolta hienovaraisuudelta kaiken tenhon, enkä cardassialaisena voi olla viehtymästä vivahteikkuudesta.
Oih, pelkään nyt kuitenkin kyvyttömyyteni vastata heti paljastaneen intohimoistani hieman liikaa. Tarkoitukseni ei ole koskaan ollut epäilyksettä tunnustaa halujeni todellista luonnetta, mutta minkä sille voin jos mustasukkaisuus vahinkona viivähti kulmillani kun Bashir äkkiä vetäytyi niin vakavaksi.
”Et kai loukkaantunut vai miksi et sano mitään?” Bashir kysyi herttaisen totisena, tummat silmät niin kiihkeinä leimuten, että oikein pelkäsin kauniiden kankaideni puolesta. Nuori tunne ei koskaan pala säästellen. Oi, kuinka oma sykkeeni nousi tuon tulimeren katveessa, enkö vain kutsunutkin viatonta liikettäni alttariksi? Bashirin silmissä näin omat intohimoni, jotka olivat aikanaan tuhonneet kaiken sen minkä eteen olin urharrunut elämästäni kaiken, ystäväni, urani, kotimaani, olin yksin tällä kirotulla kylmällä avaruusasemalla viimeisessä kytevässä pesässä, jonka tohrori Bashir uhkasi sytyttää tuhoaviin ilmiliekkeihin.
En ole enää nuori, mutta olen kuivaa puuta.
”Olette aina yhtä ystävällinen rakas tohtori. Liekö ymmärrättekään kuinka viattomilta kuulostavat sanavalintanne voivat viiltää syvältä”, sanoi huokaisten, vain vaivoin estäen itseäni koskemasta mitä olisin kaikkein eniten maailmassa halunnut koskea. Bashir näytti miettivän seuraavaa vuoroaan tarkasti, hänestä oli helppo nähdä kuinka hän puntaroi varovaisesti sanojaan. Hänen olisi ollut helppo piiloutua naurun taakse ja pahoitella yksityisasioidensa sivuamista, mutten ollut niin hupsu, ettenkö olisi arvannut tohtorin yrittäneen pientä flirttiä.
Silmäpeliä ja lupaustahan meidän kohtaamisensa olivat alusta loppuun, ei sitä sovi kieltää, jos kohta ei tunnustaakaan.
”Tiedän että pidät arvoituksista Garak, mutta emmeköhän me ole jo leikitelleet toistemme kanssa tarpeeksi kauan. Kaikki ne lounaat ja keskustelut, väittelyt kirjallisuudesta ja taiteista, etkö muka koskaan ajatellut yhtä riivatusti kuin minä toivoessani vielä vähän enemmän? Garak, sano minulle jos et tahdo jotakuta näin typerää ja naiivia, koska vallattoman typerähän minä olen kun uskottelen rakastuneeni tietämättä sinusta juurikaan mitään.”
Vuosien tahdikas itsekuri peitti mieleni kuohut, mutta vannon sisuksieni hiljaa kiehuneen suomujeni alla. Ellen peilistä olisi voinut todeta päinvastoin, niin olisi vannonut hohkavani cardassiansinistä, mutta ulkomuotoni oli kaikesta huolimatta tyyni ja hillitty. Mittasin aikani kuluksi Bashirin hartioiden mitan. Numero jäisi ikuisesti mieleeni.
”Tiedän mallin, joka pukisi teitä mitä parhaiten. Eteläisen mannermaan tyyliä, Cardassiassa tätänykyä kovasti paheksuttua sivistyneistön parissa – liian julkeat kaula-aukot, ymmärtänette”, puhuin mittaillen ihannoimaani vartaloa mielinmäärin Bashirin siitä pahastumatta.
Miten kummallisia ovatkin ihmiset! Heidän ihonsa on niin merkillinen ja sileä, ja ennen muuta jokaiselle erilainen. Konemestari O'Brienin kalvakan ja kapteeni Siskon palaneen tumman välissä Julian Bashir oli kauneimmillaan lasin läpi kuultava samarialainen auringonlasku. Yhtä kuulas ellei enemmänkin, hiekkainen kuin dyyni.
Tuskin edes käännyin hetkeksi kun jo minulla oli käsissäni läkähdyttävän lämpimän sävyinen kangas, jota sovitin Bashirin iholle. Miten kauniilta hänen kaulansa näyttäisikään kermanvaalessa kauluksessa ja tummissa somisteissa, en tiedä tietääkö hän kuinka rohkeana kaulansa paljastamista cardassialaisttain pidettiin. Ihmiset eivät välttämättä olleet tavasta perillä, mutta sen vuoksi useimmat bajorilaisetkin peittävät hartiansa aina visusti, sillä miehityksen aikana kaikkein hävyttömimmät sotilaat saattoivat tykästyä kaulaansa avoimesti esitelleisiin sorrettuihin.
Paheellisuus on aina kiehtonut minua.
”Pue minut kuten tykkäät, mutta lupaatko, että se on varmasti mieluinen?” Bashir kysyi tiukasti, enkä tiedä, minua suoruus huvitti siinä määrin, etten leikillänikään tahtonut olla tietävinäänkään Bashirin tarkoittavan tosissaan tulevansa vielä tänä iltana luokseni pukeuteena vähiin vaatteisiin ja paljoon kiihkeyteen.
Olen vain luonnoltani sellainen, en pidä jyrkkyydestä. Kirjasin vihkooni rivin mittoja ja kiiruhdin pöytäni toiselta puolelta noitamaan tabletillisen esitteitä, joita joutavasti selailin ihan vain pitääkseni tohtoria pienessä piinassa. Ympyröin himoitsemani mallin, mutten näyttänyt sitä, sillä pidin Bashirin hivenen hämillään olevasta ilmeestä.
Istuin alas. Bashirkin istui hetkeksi. Kieritin mittanauhan peukaloni ympäri ja hymyilin.
”Tulkaa noutamaan asunne huomenna iltapäivällä. Seuralaisenne ei voi olla ihastumatta.”
Bashir huokaisi syvään ekspressiiviset teatterisilmät pyörähtäen oikein ylinäytellen ympäri. Sekin huvitti minua.
”Ei tietysti, puhuthan sentään itsestäsi”, hän sanoi ja nousi ylös lähteäkseen. ”Me näemme taas”, hän huikkasi mennessään.
Avonaisten ovien ulkopuolella promenadilla meitä oli tarkkaillut jo muutamien turistien joukkio, en ollut rintani kuohunnan takia kuullut heidän merkillistä paheksuvaa supinaansa. Miltä tosiaan mahtoikaan näyttää cardassialaisen räätälin aivan liian intiimi läheisyys univormupukuiseen asiakkaaseensa, eritoten kun kehonkieli puhui lupauksin.
Niin Bashir lähti ja minä jäin kesken uusien asiakkaideni kanssa. En puolella sanallakaan vastannut erinäisiin uteluihin mitään, mutta onnekseni tunsin olevani kaikista maailman pakoista juuri siellä, missä kiihkeydellenikin oli vielä sija.
FIN
