Nimi - Aaveita
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S
Paritus - Draco Malfoy/Harry Potter
Tyylilaji - ?? draama, romantiikka
Sanamäärä - 350
Tiivistelmä - “Lepää rauhassa, Lucius Malfoy,” Draco naljaisee tyynellä äänellä. “Vitun paskiainen.”
Kirjoittajalta: Tämä on kirjoitettu Etydi-haasteeseen, joten siksi tämä on vähän tällainen, lyhyt, hiomaton ja hyvin irrallinen kohtaus jostain suuremmasta. Inspiraationa toimi tämä lainaus. Oli ihanaa kirjoittaa näistä kahdesta pitkästä aikaa. ♥︎ Näemmä yksisanaiset otsikot jatkuvat vieläkin!FF100 (kuolema), Etydejä, Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #3, Fandomkohtaiset OTP:t
Aaveita
Draco palaa Eurooppaan toukokuussa, kun kesä norkoilee jo ovella.
Ensimmäisenä hän menee kartanoon ja koputtaa ovelle sydän kurkussa. Narcissa avaa oven ja hänen silmänsä leviävät hänet nähdessään. Dracon äiti sulkee poikansa syleilyyn ja nyyhkyttää hänen olkaansa vasten, ja Dracon musta puku tahraantuu hänen kalpeasta meikkivoiteestaan. Poskelle jää verenvärisen huulipunan jälki.
Seuraavaksi hän menee taikaministeriöön. Ihmiset tuijottavat, totta kai, mutta Dracon kapea leuka pysyy pystyssä siitä huolimatta. Hän puhuu kolmelle eri velholle ennen kuin kukaan edes suostuu puhumaan entiselle kuolonsyöjälle.
Kolmantena hän menee kaljalle. Ei Vuotavaan noidankattilaan kuitenkaan: Iskunkiertokujalle, Kalmankeittiö-nimiseen pubiin, jossa hänen oli tapana käydä kun vielä asui Englannissa. Siellä ei ikinä ollut juuri ketään.
Draco istuu vähän aikaa yksin, juo perinteistä jästikaljaa, eikä itke. Enemmänkin häntä vain vituttaa. Ihan kaikki, mutta varsinkin hänen isänsä.
Jostain syystä hän ei ole edes yllättynyt, kun Harry Potter istuutuu hänen viereensä lupaa kyselemättä ja tuijottaa suoraan häneen sisimpäänsä.
“Iltaa,” Potter sanoo huolettomasti ja hymyilee. Hänen vihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet, ja Dracolla on vähän paha olo.
“Iltaa,” Draco vastaa kuivasti ja hörppää oluttaan.
Potter vaikuttaa hetken ajan häkeltyneeltä, että Draco ei käskenyt häntä painumaan helvettiin ensi-istumalta. Hän juo tuliviskiään, eivätkä he puhu mitään muutamaan minuuttiin.
“Minun isäni on kuollut,” Draco töksäyttää lopulta, kun hiljaisuus alkaa käydä liian meluisaksi.
Potter tuijottaa, kun Draco kohottaa kaljatuoppinsa maljaksi.
“Lepää rauhassa, Lucius Malfoy,” Draco naljaisee tyynellä äänellä. “Vitun paskiainen.”
Kun Potter ei tee mitään, Draco kohottaa kulmaansa, ja lopulta hän kilauttaa viskilasinsa vasten Dracon tuoppia.
“Kippis!” Draco huikkaa liian lujaa ja juo kaljansa kerralla tyhjäksi. Potter naurahtaa kuin koira ja tekee samoin omalle tuliviskilleen.
“Minulla on ollut sinua ihan hirveä ikävä,” Potter sanoo sitten rikkoen seuraavan painostavan hiljaisuuden, ja Draco puristaa kostuneet silmänsä umpeen.
“Harry…” hän huokaisee.
Harryn sormet ujuttuvat hänen omiensa väliin, peukalon pinta silittää Dracon valkoisia rystysten vuonoja. Draco katsoo pöytää ja pidättelee hengitystä, laskee sydämen tykytyksiä.
Harry kohottaa Dracon leukaa etusormen terällään ja hymyilee ihan vähän. Siinä on jotain surullista.
“Hän on poissa nyt,” Harry kuiskaa ja suutelee Dracon sormenpäitä, mikä saa Dracon hengityksen katkeutumaan miltei lopullisesti. Hän miettii, miltä tuntuisi kuolla nyt ja liittyä takaisin isänsä seuraan.
Harry nielaisee - ja sitten: “Tule kotiin.”