"Sä olet ällöttävä", Kaapo sanoi ja nousi ylös. "Milloin susta on tullut tuollainen pehmo?"Nimi: Kuivattuja auringonkukkia
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Tyylilaji: slice of life, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Henri/Kaapo
Haasteet: Fluffy10 #3, Otsikoinnin iloja (esine- / motiiviotsikko)
A/N: Yritän pikkuhiljaa löytää taas jotain kivaa kirjoittamisesta. Luin tänään liljankukan Ruusunmarjateen makuisia suudelmia (S) ja sain siitä jostain syystä niin kovat Henri/Kaapo-vibat (varmaan ruusunmarjatee-sanasta johtuen), että oli pakko kokeilla taas kirjoittaa jotain näistä pojista… Vaikka mä nyt vannoinkin joskus, etten enää koske näihin uudestaan. Tämä sijoittuu jonnekin Snälla barn väntar och blir utan (S) ja Älä päästä kylmää sisään K-11 väliin. Tämä on vähän tällainen ällösöpö taas (ainakin tuo loppu), mutta ehkä saan sen tämän kerran anteeksi!
K U I V A T T U J A A U R I N G O N K U K K I A
Kaapon äiti oli asettanut ikkunalaudalle kuivattuja auringonkukkia. Ne olivat Kaapon mummolta, Henri muisteli kuulleensa. Kuivattu viime kesänä. Kukkien takaa avautui maisema pellolle ja sen laidalla kasvavaan metsään. Taivaanrannassa oli tummia kumpupilviä ja ne ajelehtivat hiljakseen Holmlundien mökkiä kohti.
Henri nojasi kämmeneensä ja kuulosteli hiljaisuutta. Seinäkello oli pysähtynyt, tuuli oli laantunut ja ilma seisoi myrskyä enteillen. Hän kuunteli Kaapon hieman tukkoista hengitystä ja lusikan kilinää Muumi-mukin laitoja vasten. Kaapon kämmenselkä oli lämmin hänen peukalonsa alla.
"Pitäisi varmaan käydä vetämässä töpselit irti seinistä", Kaapo rikkoi hiljaisuuden. Henri hymisi myötäillen ja avasi silmänsä. Kaapon nenänpää oli punainen ja rohtunut, ja tämän silmien alla oli tummat varjot. Henri naputti Kaapon kämmenselkää peukalollaan, ennen kuin nousi ylös.
"Mä voin käydä", hän sanoi.
"Tack", Kaapo sanoi hiljaa ja haukotteli.
Henrin palatessa takaisin Kaapo oli lysähtänyt keittiönpöydän päälle osittain makaamaan. Henri siirsi puoliksi juodun Muumi-mukin tiskipöydälle, ennen kuin istui Kaapon viereen ja silitti tämän selkää. Kaapo vilkaisi häntä käsivartensa suojasta.
"Sängyssä olisi mukavampaa", Henri totesi.
Kaapo hymyili vinosti. "Kanna mut."
Henri tuhahti ja pudisti päätään. Ulkona tuuli oli yltynyt äkkiseltään ja ensimmäiset sadepisarat koputtelivat jo ikkunaan. Ukonilmat maalla olivat rajuja, mutta kestivät usein vain lyhyen hetken.
"Nuo on kyllä kivannäköisiä", Henri vaihtoi puheenaihetta, "nuo kuivatut kukat."
Kaapo kohotti päätään.
"Meillekin sopisi tuollaiset", Henri jatkoi, "siihen olohuoneen ikkunalle."
"Sähän voisit pyytää meidän mummolta, että kuivattaisi sulle samanlaiset", Kaapo sanoi.
Henri kohautti olkiaan. "Mitäköhän se niistä pyytäisi…"
"Pfft", Kaapo puuskahti ja tyrkkäsi Henriä kyynärpäällään. "Hymyilet nätisti ja mummo kuivattaa sulle kokonaisen auringonkukkapellon."
"En mä kehtaa…"
"Kehtaat", Kaapo sanoi. "Henri. Rakas. Meidän mummo ei taida rakastaa ketään toista yhtä paljon kuin sua. Se tekisi mitä tahansa sun vuoksesi."
Henri käänsi kasvonsa toisaalle, jottei Kaapo huomaisi hänen punastuvan. Mutta Kaapon tuntien tämä huomasi kaiken.
"Se on aika kamalaa, oikeastaan", Kaapo huokaisi ja painoi poskensa Henrin olalle. "Mä olin ennen mummon ykköskullannuppu."
"Älä huoli", Henri virnisti, "sä olet silti ykkönen jollekulle toiselle."
Kaapo kohotti Henrille kulmiaan. "Sä olet ällöttävä", hän sanoi ja nousi ylös. "Milloin susta on tullut tuollainen pehmo?"
"Ai minäkö pehmo?" Henri nauroi. "Sanoo hän, joka itki eilen kalaelokuv–"
"
Doria etsimässä on ihan vitun surullinen leffa, etkä sä voi kieltää sitä!" Kaapo huudahti.
Henri nosti kätensä alistumisen merkiksi. "Älä kiehahda. Ei tee hyvää sun flunssalle."
"Sinä et tee hyvää mun flunssalle", Kaapo mutisi ja osoitti Henriä etusormellaan, muttei malttanut kuitenkaan olla astumatta lähemmäksi ja painamatta kasvojaan taas tämän olalle. Henri suukotti Kaapon ohimoa.
"Hieron sun niskaa, jos lupaat mennä nukkumaan", hän sanoi.
"Hmm." Kaapo oli harkitsevinaan ehdotusta, mutta Henri tiesi vallan mainiosti, ettei tämä keksisi mitään vastaanväitettävää. Ollakseen kuitenkin täysin varma, hän antoi tälle pitkän suudelman sinetöidäkseen voittonsa.