Kirjoittaja Aihe: Peityit sumuun, S (Hermione ja Luna. Angstfluff. S.)  (Luettu 1303 kertaa)

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Peityit sumuun

Kirjoittaja;Pinkkura
Tyylilaji;Angstfluff
Ikäraja: S
Päähenkilöt; Luna ja Hermione

A/N; Niin siis eka ficci minkä ikinä olen kirjoittanut.. Toivottavasti saan jotakin palautetta. Kertoja on Hermione ja vuosiluokka on mikä ikinä teitä miellyttääkään. Nauttikaa Yrittäkää nauttia.  ;D

Muistan sen illan. Sen illan jolloin tapahtui enemmän kuin koskaan osasin kuvitella ja myöskin vähiten. Se oli kuin unta. Hetkellistä, sumuista, eikä sitä enää muista jälkeenpäin. Tämä uni poikkesi toisista siinä, että tämä oli totta ja tämän minä muistan vieläkin.

Istuimme, minä ja sinä [ei koskaan me], ja puhuimme. Katselimme taivasta pehmeässä talviyössä, valkeassa pimeydessä. Olit yhtä utuinen kuin aina ennenkin ja puheesi leijui toisessa ulottuvuudessa. Rakastin puheesi kuuntelemista enemmän kuin mitään muuta, paitsi tietysti sinua itseäsi.

Olit kaunis. Hymyilit. Katsoit minua. Sydämeni pamppaili jännityksestä. Olin oppinut odottamaan toisten ihmisten hyväksyntää, ennenkuin sanoin sanaakaan. Olit poikkeus. Kun puhuin sinulle minun ei tarvinnut pyytää lupaa, sillä et kuunnellut. Keskityit vain minuun, et siihen mitä sanoin. Silmäsi olivat sumuiset, niistä ei saanut selvää.

En ollut oppinut, että olit väärää seuraa. En ollut kuunnellut niitä jotka sanoivat niin. Pidin sinusta, vaikka meinasitkin useasti kadota haaveisiisi. Silloin pidin sinusta kiinni mahdollisimman lujaa, ettet katoaisi. En halunnut sitä.

" Sinä olet hassu ", kuulin toteamuksen ja hymyilin.

Hassu.. Voin ollakin jos silloin pidät minusta, ajattelin anellen. Rakastin harhakuvaa, joka pakeni minulta. Se ei paennut omasta tahdostaan, vaan sumu peitti sen.

Se oli minun uneni, minun omani, mutta liian vähän aikaa.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 02:15:35 kirjoittanut Guadaloupe »
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Peityit sumuun, S
« Vastaus #1 : 24.01.2011 22:56:02 »
Ensimmäiseksi ficiksi ei ollenkaan huono!

Hermione ja Luna tosiaan ovat suloisia yhdessä, sitä ei voi kieltää. Ensimmäisellä lukukerralla ajattelin kertojaksi Lunan, koska jotenkin taitavasti ohitin A/N:än, mutta toisella kerralla ja Hermionen näkökulmalla tämä tosiaan selkeytyi mukavasti. En aivan saanut selvää, oliko tämä vain Hermionen ihastus vai oliko tyttöjen välillä jotakin konkreettisempaa - vai oliko tämä kokonaan ystävyyssuhde, mitä femmetaajuudelle kääntynyt mieleni ei kuitenkaan pidä edes varteenotettavana vaihtoehtona - ja miksi Luna jäi vain liian vähäksi aikaa. Toisaalta pohdituttamaan jättävät ficit ovat myös mukavia, joten sikäli tuo ei haittaa. Määrittelemättömät suhteet ovat oikeastaan aika ihaniakin. Jotenkin lopussa päädyin siihen vaihtoehtoon, että Luna olisi kuollut, mutta jaa, en oikein tiedä miten itse olet tämän ajatellut. ˆˆ

Kirjoitusasusta pitää hieman motkottaa. Lyhyet lauseet ovat sinällään, ideana ainakin, minusta ihan toimivia, ja joidenkin kirjoittajien tyyliin ne sopivat saumatta ja kulumatta, mutta tässä tekstissä ne kuulostaivat hieman töksähteleviltä ja väkisin väännetyiltä, varsinkin ensimmäisessä kappaleessa. Loppua kohden pilkkuja ja sivulauseita olikin sitten hyödynnetty jo paremmin, ja tästä ficistä huomaa, että sinulla ehdottomasti on ainesta vaikka miten hyväksi kirjoittajaksi! Kirjoitusvirheitäkin löytyi muutama; sydämeen mahtuu vain yksi ämmä ja ollakin kirjoitetaan vain yhdellä koolla, kuten kaikki tuontyyppiset sanat - ajatellakin, tuoksuakin jne. ;) Näitä pieniä virheitä (joihin itsekin sorrun aina silloin tällöin, vaikka kirjoitushistoriaa löytyykin jo enemmän - ei siis mitään pahoja mokia) lukuunottamatta teksti oli aika mukavaa luettavaa ja kuvailutkin näppäriä.

Lainaus
Se oli kuin unta. Hetkellistä, sumuista, eikä sitä enää muista jälkeenpäin. Tämä uni poikkesi toisista siinä, että tämä oli totta ja tämän minä muistan vieläkin.
Tätä tosiaan mietin, kuten yllä jo mainitsinkin. Hämmetävää kerrassaan, kun ensin sanotaan, että kaikki oli kuin unta; sumuista eikä jälkeenpäin muistettavaa, ja sitten kaikki kumotaan kuin valokatkaisijaa painamalla - tämän minä muistan vieläkin. Ajatuksena hyvin nätti, ja uskon ymmärtäneeni mitä tarkoitit, mutta tällaisten lyhyiden virikkeiden käytössä pitää olla tarkkana juuri tällaisten epäselvyyksien välttämiseksi.

Mutta kuten tiedämme, kirjoittamalla sitä oppii - ja sinulla mielestäni on lahjoja, sen näkee tästä tekstistä. Jatka samaan malliin, ja kiitos tästä! :)
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Vs: Peityit sumuun, S
« Vastaus #2 : 25.01.2011 19:22:40 »
Shayl; Ihanaa kun kommentoit!  ;D En oikeastaan edes ajatellut että joku tätä söherrystä kommentoisi, mutta kiitos!<3 Hienoa että sait rakentavaa aikaiseksi, otan opikseni. Harjoittelen vasta tätä kirjoittamista, joten juuri siksi tarvitsen ihania opastajia (8
Mutta siis joo, korjasin mainitsemasi virheet tuolta & ei hajuakaan miten olin tämän ajatellut [varmaankin, että Lunan ja Hermionen tiet olivat eronneet kun Ron oli tullut mukaan kuvioihin tai jotakin vastaavaa.] . Koko ficci syntyi ajatusten virtana ja se on tuossa lyhentämämättömänä, mitään ei ole lisätty eikä otettu pois.
Olet ensimmäinen kommentoija ikinä, kiitos vielä uudestaan siitä (;
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.