hiddenben: Minustakin tuntuu, että Lockhart juoruilee hänestä ja Severuksesta muille
Sibylla on varmasti oiva juttukaveri lemmenasioissa ja -ennustuksissa
Kiitos taas kommentista, ihanaa että pidät!
Ikäraja: K-11
Sanat: 250
A/N: Taas myöhästyin raapalejuoksusta, mutta laitanpa juuri valmistuneen rapsun sitten tänne
inspissanana oli
koskettaa.
*
AamiainenSeverus keihästää haarukkaansa viimeisen pannukakunpalan ja nielee sen lähes pureksimatta. Kultainen lautanen katoaa ja tilalle ilmestyy kahvikuppi asetteineen. Severus kutsuu lähimmän kahvipannun luokseen ja yrittää epätoivoisesti sulkea korvansa Suuren salin iloisen aamuhälinältä.
”Nautitko aamiaisestasi, Severus?” Lockhart kysyy ja hymyilee utuisesti ruusukuvioisen teekuppinsa yllä. Severus murahtaa, kaataa itselleen kahvia, eikä välitä vastata. Häntä väsyttää, ja se on yksinomaan Lockhartin vika. Pitikin antaa tämän tarjota hänelle hallamarjaviiniä ja kaiken päätteeksi vielä…
”Voisin kenties tarjota sinulle jälkiruokaa”, Lockhart jatkaa ja pujottaa kätensä vaivihkaa pöytäliinan alle. ”Minusta tuntuu, että taidat tarvita pientä…
piristystä ennen oppituntien alkua.”
Lockhart koskettaa kevyesti hänen reittään ja antaa kätensä liukua ylemmäksi liinan alla. Severus kilauttaa lusikkansa asettiin ja huomaa McGarmiwan vilkuileva häntä kysyvästi. Severus rykäisee, työntää kahvikuppinsa sivuun ja yrittää hätistää Lockhartin innokkaat sormet pois kaapunsa laskoksista, onnistumatta.
”Lockhart”, hän sihahtaa varoittavasti suupielestään.
Lockhart siemailee muina miehinä teetään ja ujuttaa sormensa Severuksen jalkojen väliin.
”Minä kun luulin, että sinä pidät yhteisistä aamuhetkistämme”, Lockhart kuiskuttaa matalalla äänellä.
Severus ei ehdi väittää vastaan: hänellä on täysi työ pitää kasvonsa peruslukemilla McGarmiwan haukankatseen, Verson kurtistuvien kulmien ja Dumbledoren tuikkivien silmien alla. Hän kääntyy äkäisenä Lockhartin puoleen ja tarttuu tätä ranteesta pöytäliinan suojissa.
”Kymmenen minuuttia. Sinun luonasi”, hän mutisee Lockhartille, jonka ote hänen kaavustaan pehmenee jokaisen sanan myötä enemmän. ”Ja tahdon juoda kahvini ensin.”
Lockhart päästää irti hänestä ja nousee hymyillen ylös tuolistaan.
”Lupaan olla valmiina”, hän kuiskaa ja kävelee muitta mutkitta ulos salista silkkikaapu hulmuten.
Severus kulauttaa kuppinsa kerralla tyhjäksi. Kun McGarmiwa kysyy syytä hänen poskiensa punoitukseen, on helppo syyttää kuumaa kahvia.