marieophelia: Kiva, että poimit tämän kommenttikampanjasta! Olen samaa mieltä, että tämä on yksi herkullisimmista Potter-parituksista, koska nämä kaksi vain ovat niin hauskoja ollessaan kuin yö ja päivä keskenään
Todella hyvä ja osuva tuo ajatuksesi siitä, että Severuksen ja Lockhartin suhde ikään kuin alkaa jokaisella tapaamisella uudestaan, kun Severus muka haluaisi unohtaa koko jutun ja Lockhart saa jälleen ottaa kaikki hurmauskeinonsa käyttöön
En ole sen kummemmin miettinyt canonia näitä kirjoitellessa, enkä itse asiassa edes muistanut, että Norriskan kangistuminen tosiaan oli juuri Kurpitsajuhlan iltana
No, lukijan päätettäväksi jää, miten asia tuossa rapsussa oikein oli! Kiitos kommentista, kiva kuulla, että tykkäsit näistä!
hiddenben: Apua, nauroin noille paritusnimille, kun ne kuulostavat vielä pöhkömmiltä kuin kaikki muut
Ihanaa kuulla, että nämä ovat olleet viihdyttäviä, näitä on myös hauska kirjoittaa itsensä viihdyttämiseksi
Tuo on kyllä ihan totta, että Severuksella menisi takuulla hermot, jos he asuisivat yhdessä! Isossa linnassa sentään on jotain yksityisyyttä vielä jäljellä (ehkä?). Tämä on kyllä sellainen paritus, ettei välttämättä kannata kauheasti uhrata ajatusta sille, miten se "toimisi oikeasti", kun se taitaa olla aika epätodennäköistä
Vaikka tykkäänkin kovasti tuosta mainitsemastasi juonikuviosta, jossa Severus sitten kuitenkin aina lopussa heltyy ja antaa Gilderoyn saada haluamansa
Ihanaa, että tykkäsit näistä, kiitos kovasti kommentista ♥
Ikäraja: K-11
Sanat: 100
A/N: Täälläpä taas yksi raapale lisää!
*
Väriä elämään”Jos vain antaisit minun hiukan sävyttää sitä”, Gilderoy ehdotti sivellen Severuksen kaapua taikasauvallaan. ”Kunnollinen värianalyysikään ei olisi pahitteeksi: en vieläkään ole varma, onko väripalettisi kesän vaiko sittenkin syksyn?”
”Ei kummankaan”, Severus sanoi. ”Musta on aivan hyvä väri.”
”Eihän se ole väri laisinkaan!”
”Se on sinun mielipiteesi! Minä en riemunkirjavista vaatteista piittaa!”
”Etkö sitten pidä tyylistäni? Ja minä kun oikein panostin sinua varten!” Gilderoy sanoi loukkaantuneena, silitellen aniliininpunaista kaapuaan.
”Pidän toki kaavustasi. Mutta enimmäkseen yhdellä tavalla”, Severus sanoi, avasi kultaiset rintasoljet ja pudotti kaavun kasaksi lattialle.
”Sopii minulle” Gilderoy henkäisi, kun Severus seuraavaksi sujautti sormensa violetteihin silkkiboksereihin ja riisui lopulta nekin.