Kirjoittaja Aihe: Rinnassa kukkii kevät • K11 • Albus Severus/Scorpius, hanahaki • mikroja 5/20  (Luettu 59 kertaa)

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 260
  • © Ingrid
Nimi - Rinnassa kukkii kevät
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Albus Severus Potter/Scorpius Malfoy, Scorpius Malfoy/Rose Weasley + mainintoja muista
Tyylilaji - synkistely, haikailu + ehkä pienesti romantiikka
! Varoitukset - kamalaa angstaamista, päihteitä

Tiivistelmä - Hänestä tulee aave, joka oksentaa verisiä terälehtiä Scorpiuksen ja Rosen yhteiselle parivuoteelle, joka on vuorattu punaisella silkillä ja neljä kuukautta vanhoilla vihkivaloilla, ja joka piinaa heidän öitään ulvomalla kuin hullu kuuta.

Kirjoittajalta: Halusin kirjoittaa jotain keväästä ja kolmannesta sukupolvesta, johon en ole vielä ikinä 14 vuotta kestäneen fikkausurani aikana kajonnut, hui! Jostain syystä TROPES-haasteesta saamani hanahaki-trope huusi minulle juuri Albus Severus/Scorpiusta, jännä! Minulla ei ole paukkuja aloittaa uutta rapsusarjaa juuri nyt, mutta halusin kertoa tämän tarinan jatkismuotoisena, joten päädyin mikroihin! 20 osaa on vain arvio, voi olla että näitä tulee siis lisääkin. Kaikenlaiset (kiltit) kommentit otetaan ilolla vastaan. ♥

Ps. Fikki on myös AU, koska en ole lukenut/nähnyt Kirottua lasta, enkä sitä ikinä todennäköisesti tule tekemäänkään. u_u


FF100 (Kevät), Mikroficci-haaste, TROPES-haaste (hanahaki)



Rinnassa kukkii kevät


1.
(71 sanaa)

Albuksen rinnassa asuu kevät.

Se kukkii - kasvattaa krookuksia, leskenlehtiä ja valkovuokkoja; ne tukehduttavat häntä päivä päivältä enemmän ja enemmän, kunnes jossain vaiheessa hän on hengetön. Hänestä tulee aave, joka oksentaa verisiä terälehtiä Scorpiuksen ja Rosen yhteiselle parivuoteelle, joka on vuorattu punaisella silkillä ja neljä kuukautta vanhoilla vihkivaloilla, ja joka piinaa heidän öitään ulvomalla kuin hullu kuuta.

Ruumiinavauksessa Albus Severus Potter tullaan julistamaan kuolleeksi yksipuolisesta ja epätoivoisesta rakkaudesta, eikä hän lepää rauhassa.


2.
(87 sanaa)

Albus on aina rakastanut kevättä.

Hän rakastaa puiden ja kukkien loistoa, hän rakastaa auringonpaahdetta iholla, hän jopa rakastaa alkukevään vetistä loskaa ja räntäsadetta ja takatalviakin. Toukokuu on erityisesti hänen lempikuukautensa. Ehkä siksi, koska silloin on Scorpiuksen syntymäpäivä, ja he viettivät kyseisen päivän aina yhdessä. Kahdestaan.

Vaan ei enää. 10. toukokuuta Scorpius Malfoy ja Rose Weasley-Malfoy kertovat vauvauutisia koko suvulle isoissa juhlissa Malfoyn kartanon pihalla onnesta loistaen, ja Albukselle tulee niin paha olo, että hän menee syrjäiselle kukkapenkille ja oksentaa ruusupuskaan mustaa tuliviskin makuista verta.


3.
(54 sanaa)

Pyhän Mungon spesialistiparantajat sanovat, että parannuskeinoa kiroukseen ei ole. Albus odotti kyseistä vastausta, eikä hän ole yllättynyt siitä laisinkaan.

He ehdottavat, suorastaan maanittelevat, Scorpiukselle totuuden kertomista. Albus kieltäytyy, sillä se on vihoviimeinen asia, jonka hän haluaa tehdä.

Ehkä hanahakin kirous on sopivan dramaattinen tapa mennä - onhan hän Potter. Albus on aina halunnutkin kuolla marttyyrina.


4.
(90 sanaa)

Albus nukkuu paljon, mutta samalla niin vähän ja käy välillä oksentamassa vessassa. Hän asuu kolmestaan isän ja Lilyn kanssa, James heilautti kättään ja muutti omilleen jo neljä vuotta sitten. Äiti lähti jo ennen sitä; hän asuu nyt Lunan kanssa Saukkonummella ja he kai jahkailevat edelleen ollako vai eikö olla julkisesti yhdessä. Albus näkee häntä nykyään ehkä kerran kuukaudessa.

James tulee eräänä aamuna kahville, ja hän paukuttaa Albuksen ovea niin kauan, kunnes hän tulee avaamaan. He katsovat toisiaan vähän aikaa ennen kuin Albus yskäisee terälehtiä lattialle.

“Mitä vittua, Al?” James älähtää.


5.
(69 sanaa)

Ensin James kiroilee ja ravaa ympäri huonetta. Sitten hän vaatii Albusta kertomaan isälle ja äidille. Sitten hän osoittaa Albuksen rintaa taikasauvallaan ja mutisee karkottamisloitsun. Neljänneksi hän puhkeaa vihaiseen itkuun ja vetää Albuksen syvään halaukseen.

“Ei helvetti”, James sanoo Albuksen kaulaan. Hän toistaa sanan helvetti kuusi kertaa putkeen, ja Albus pyöräyttää silmiään, vaikka nekin ovat märät ja apeat.

“Kuka se on?” James kysyy sitten, vaikka tietää jo vastauksen.
« Viimeksi muokattu: 02.05.2024 23:00:32 kirjoittanut Vilna »

JuusoLeevi

  • ***
  • Viestejä: 52
  • mä lupaan pysyy douppina hunaja
Hanahakia en olekaan lukenut oikeastaan ollenkaan, konsepti vaan on tuttu, ja sama pätee oikeastaan tähän Potterien kolmanteen sukupolveenkin. En ole muistaakseni myöskään lukenut sulta juuri muuta, mutta siihen mun on kyllä tehtävä muutos. Heti ensiriveiltä asti ihastelin koristeellista mutta kuitenkin simppeliä ja mikropituudenkin takia ytimekästä kerrontaa.

Tekstistä välittyy hyvin Albuksen suhtautuminen tilanteeseensa; se, miten hän ei edes jaksa taistella asiaa vastaan, ei tahdo riskeerata suhdettaan Scorpiukseen kertomalla totuutta. Erityisesti pidin nelos- ja vitosmikroista. James ja Albus reagoivat tilanteeseen niin eri tavoin. Jamesin epätoivoisen räjähdyksen ja Albuksen masentuneen hyväksynnän välinen kontrasti oli suorastaan hykerryttävän surkeaa, oikein tuli paha mieli molempien puolesta.

Kiinnostaa kyllä miten Albuksen käy, niin jätän tämän kommentin tähän myös kirjanmerkiksi niin löydän lukemaan loputkin :D
i don't mind the sun sometimes
the images it shows