Taika-ankka: Valtava kiitos kommentistasi. Ihanaa saada kommentti ihmisiltä, jolle en ole etukäteen antanut linkkiä ja käskenyt kommentoimaan. Varsinkin kun suurin osa linkin saaneista ei siltikään ole raahautunut tänne
Minäkin pidän Metsästyksestä, toinen suosikkini on Odotukset. Sekä Valinta, jota ei löydy täältä, mutta allekirjoitukseni linkin kautta löytää.
Kiitos vielä kerran, saat pusun
Title:Marcus Flintin elämä ja teot
Author:Maya
Beta:Cattleya
Pairing:het
Raiting:S
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäGenre:ei harmainta aavistusta
Warnings:yleistä ilkeyttä ja muutaman hahmon kuolema
Disclaimer:J.K.Rowling omistaa hahmonsa, minä hyvin kyseenalaisen ajatuksenjuoksen. Ei ole maailma tasapuolinen.
Summary:Marcus Flintin elämä kohdusta hautaan.
A/N: Kiitokset viikottaiseen raapalehaasteeseen, ilman sitä en kirjoittaisi. Kiitos Cattleyalle, joka tarkisti tämän ilman minkäänlaista etukäteisvaroitusta tai henkistä valmistautumista, ja vielä todella nopeasti. Love you<3
Lukijoille huomautuksena, että kirjan todellisuudella saa tätä lukiessa useimmiten heittää vesilintua. Tämä sisältää kolme raapaletta sekä kaksi tuplaraapaletta. Otsikko on uskoakseni apinoitu jostain, en nyt muista mistä. Pahoittelen. Nauttikaahan.
Marcus Flintin elämä ja teotSyntymäKynttilän valo häilyy kylmillä kiviseinillä, jotka toistavat kaikuna tuskaista hengitystä. Nuori nainen makaa voimattoma sängyllä. Hiki helmeilee tämän otsalla, väsyneet huulet levittävät vaikerrusta kalseaan huoneeseen, supistusten runnellessa väsynyttä ruumista. Sängyn vierellä istuva vanha eukko seuraa huolestuneena tihenevää hengitystä, mutisten välillä itsekseen. Äkkiä huoneen ovi aukeaa, ja kumara, vanha mies hiipii sisälle. Eukko vilkaisee tulijaa ja kääntää katseensa takaisin synnyttäjään.
Mies rykii varovasti: ”Miten...?”
”Tämä kestää liian kauan, supistukset alkoivat tunteja sitten. Sikiö on liian iso.”
”Selviääkö se?”
Nainen keskeyttää keskustelun parkaisemalla aikaisempaa lujempaa. Mietteliään näköinen eukko kumartuu koettelemaan tulevan äidin vatsaa. ”Saamme tietää aivan pian”, eukko sanoo ja lähettää miehen hakemaan kuumaa vettä.
*****
Hiljainen koputus keskeyttää työpöydän ääressä istuvan miehen ajatuskulun. Hän heittää sulkakynän kiukkuisena pöydälle, tuhrien pergamenttinsa, ja ärähtää häiritsijälle: ”Niin?!”
Ovi raottuu hitaasti naristen ja paljastaa erään miehen palvelijoista. Palvelija kumartaa syvään, vavisten miehen iloksi hieman. ”Synnytys on ohi, herrani.”
”Hmm.” Miehen äänessä on puhdasta välinpitämättömyyttä.
”Teillä on terve poika.” Uusi kumarrus.
”Hmm”, mies toistaa itseään, ”vai oli siitä nartusta sittenkin johonkin. ”
”Herra”, palvelija jatkaa varovaisesti, ”vaimostanne puheenollen. Hän ei selviytynyt synnytyksestä.”
”Niinkö?”
Kumarrus. ”Kyllä, herra.”
”Hmm. Ilmoita heitukan omaisille ja välitä surunvalitteluni. Haluan hautajaiset nopeasti ja hiljaisesti, en aio kustantaa mitään sirkusta.”
Nyökkäys ja syvä kumarrus.
LapsuusPienen pojan maailma on suuri, kiviseinäinen huone, itkun paikalle hälyttämä lämpöisen lohduttava syli, nälän poistava pullollinen maitoa ja pehmeä sänky. Hänellä on kaikki, mitä pieni lapsi tarvitsee: lapsenvahti, joka kiirehtii paikalle jokaisesta inahduksesta, syöttää, nukuttaa, kylvettää, lohduttaa.
Vuodet kuluvat, Marcus oppii konttaamaan, seisomaan, kävelemään, juoksemaan, nauramaan, puhumaan.
Kolmevuotiaan Marcuksen kysyessä hoitajaltaan vanhemmistaan, hän saa vastauksen: ”Äitiä sinulla ei ole, isäsi tapaat, kun hän niin tahtoo.”
Marcus ei enää kysellyt.
Viisivuotiaana Marcus on tavannut ainoastaan hänestä huolehtivan vanhan eukon ja vielä eukkoakin vanhemman ja ryppyisemmän kotitontun. Kunnes eräänä päivänä aina säpissä ollut ovi aukeaa, ja tumma, pelottava hahmo astuu siitä sisään.
KoulutusKahdeksanvuotias Marcus istuu isänsä työhuoneessa piirtämässä harakanvarpaita pergamentille. Isä huokailee vieressä ärsyyntyneenä pojan hitaudesta. Onneksi lukuharjoitukset ovat jo ohi, jäljellä on enää päivittäin toistuva kysymyssarja, jonka vastaukset poika on osannut ulkona kuusivuotiaasta lähtien.
”Kuka sinä olet?”
”Puhdasverinen Flint. ”
”Ketä sinä palvelet?”
”Isääni, sukuani ja Pimeyden Lordia.”
”Miksi?”
”Olen elämästäni ja hyvinvoinnistani velkaa suvulleni. Pimeyden Lordia palvelen, koska hän ajaa asiaani. Jästeistä ja kuraverisistä on päästävä eroon ennenkuin ne tuhoavat puhdasveriset.”
”Mikä on tupasi koulussa?”
”Luihuinen.”
”Mikä sinusta tulee isona?”
”Kuolonsyöjä. Palvelen herraani auliisti ja tuotan kunniaa suvulleni.”
”Lopetamme tältä päivältä. Samaan aikaan huomenna. Katsokin, ettet myöhästy.”
Poika nyökkää isälleen.
HuispauskapteeniPäästyään huispauskapteeniksi Marcus erotti koko joukkueen ja valikoi uudet pelaajat. Syynä tähän olivat hänen isänsä usein toistamat mietelauseet.
”Lojaalit liittolaiset ovat kullanarvoisia.”
”Palvelukseen vastataan vastapalveluksella.”
”Minä tiedän, kenelle sinun kannattaa olla lojaali.”*****
Marcus silmäilee joukkuettaan. Seuraavaan peliin on vielä muutama minuutti aikaa ja hän haluaa antaa pelaajilleen vielä muutaman neuvon.
”Muistakaa suunnitelma: eliminoikaa vastapuolen pelaajat heti, kun mahdollista. He ovat puolet pienempiä kuin te, riittää kun lennätte heitä päin. Voimme aina selittää Huiskille, ettette huomanneet heitä.”
Ilkeä virnistys.
”Ai niin, ja muistakaa pyrkiä tuottamaan mahdollisimman pahoja vammoja. Hyvällä onnella saamme jonkun heistä loppuiäkseen pelikyvyttömäksi.”
Ilkeät naurahdukset saattelevat Luihuisen joukkueen pelikentälle.
Tulevaisuus”Flint, Bole ja Pucey. Te menette pohjoiseen siihen kyläpahaseen, josta puhuimme aikaisemmin. Tarkoituksena on saada Ministeriön huomio pois tärkeistä asioista, ne idiootit yrittävät edelleen pitää kulissejaan yllä. Sen parempi minulle.”
Hauras, valkoinen sormi kohoaa osoittamaan ovea. ”Niin ja pojat... Pitäkää hauskaa."
*****
Tummaan viittan pukeutunut hahmo marssii pihatietään pitkin. Ulko-ovi paukahtaa, ja vanhuuttaan vapiseva, raihnas kotitonttu lähetetään hakemaan isännälle tuplaviski. Ilman jäitä.
Takassa leimuavat liekit luovat varjoja korkeille kirjahyllyille. Marcus ojentaa jalkojaan kohti liekkejä. Lämpö rauhoittaa ja saa ajatukset uneliaiksi.
Pimeyden Lordin palveleminen on loppujen lopuksi ollut hyvä päätös. Vaikka hänellä onkin heikot hetkensä, parempaa isäntää saa hakea. Minulla on hieman vaikutusvaltaa, iso talo, palvelijoita ja vaimo. Niin, vaimo. Täydellinen, kaunis, mykkä nukkevaimo.
Mistä puhuen. Ajatusten suunnan voi päätellä ei-niin-kovin-siveellisestä virnistyksestä.
Vaimo on varmaankin ehtinyt asettua vuoteeseen.*****
Pimeys. Loppumaton mustuus, joka syö kaiken ympäriltään. Värit, muodot ja valon. Ilon, naurun ja onnellisuuden. Kaikki katoaa läpäisemättömään pimeyteen.
”Kuten huomaatte, taikaministeri, olemme ylittäneet itsemme turvatoimien maksimoinnissa. Edes pahantahtoinen kirppu ei pääse täältä pakoon. Kuolonsyöjillä ei ole mitään mahdollisuuksia. ”
”Entä ulkoapäin tuleva apu?”
”Ei onnistu. Ankeuttajien määrä täällä on niin suuri, että kaikki vangit ovat täysin vihanneksia. He eivät pystyisi pakenemaan edes autettuina.”
Sellissä taisteluun väsynyt mies päättää sulkea silmansä ja luovuttaa.
