Tarpeetonta huomiota, S

[Eeyore]

Nimi: Tarpeetonta huomiota
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Drama, humor, triplaraapale
Paritus: Mainintana Lucius/Narcissa
Päähenkilö: Lucius Malfoy
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvaksi Rowlingille, on hänen. Minä en saa tästä mitään rahallista korvausta.
Yhteenveto: Lucius Malfoy kerjää huomiota osakseen, mutta millaista huomiota se loppujen lopuksi on?
Oma sana: Osallistuu viikottaiseen raapalehaasteeseen Siipiirdium lentiusalla, osasto- ja kolme ikäraja-haasteisiin sekä sataseen sanalla 065. Siirtymä. Triplaraapale tästä taisi tulla... Kertoilkaa, mitä mieltä ollaan


Tarpeetonta huomiota

Lucius oli nuorempana ollut innokas oppimaan uusia asioita ainakin kahdesta syystä; ensimmäinen oli se, että hänellä oli kova tiedonjano ja hän piti oppimisesta ja toinen oli se, että hän teki mielellään vaikutuksen mielitiettyynsä Narcissaan. Oli tietysti sekin, että hän halusi leveillä ystävilleen ja saada nämä kateellisiksi, mutta se onnistui samalla, kun hän sai Narcissalta ylpeän halauksen.

Kesällä, ennen Tylypahkaan menoa, Lucius oli selannut ostamansa koulukirjat läpi, jotta koulun aloitettuaan olisi voinut viisastella osaamillaan asioilla; moni taika jäi hänelle mieleen, mutta häntä eniten kiehtovaksi loitsuksi paljastui leijutusloitsu siipiirdium lentiusa, jota hän kuivaharjoitteli aina iltaisin peiton alla salassa vanhemmilta.

Kouluun päästyään Lucius oli halunnut jo ensimmäisenä iltana saada paljon huomiota osakseen ja päivällisen jälkeen oli jättäytynyt taemmas ekaluokkalaisista luihuisista, jotka olivat olleet matkalla tupaansa. Päivällisellä hän oli kertonut asiastaan monille ja oli saanut suuren joukon innokkaita todistajia mukaansa; pienen muiden tupalaisten välttelyn jälkeen olivat he päätyneet erään hiljaisemman käytävän varjoihin.

Lucius oli kaivanut taikasauvan taskustaan ja sanonut leijuttavansa erään haarniskan toiselle puolelle käytävää. Häntä ympäröivä joukkio oli ollut innokas, mutta osittain myös epäilevä, joten Lucius oli ryhtynyt heti toimeen ja tehnyt opettelemansa liikkeen taikasanan kera, ensimmäistä kertaa.

Haarniska oli kohonnut puoli metriä lattiasta ja lähtenyt leijumaan, mutta koska Lucius ei ollut koskaan ennen virallisesti tehnyt taikaa, jokin loitsussa oli mennyt pieleen ja haarniska oli lentänyt voimakkaalla vauhdilla suoraan päin koulun rehtoria, joka oli ollut palaamassa päivälliseltä.

Haarniskan kolina oli aiheuttanut paljon hämmennystä ja kaikki ekaluokkalaiset olivat juosseet katsomaan, mistä ääni oli peräisin. Valvojaoppilaat olivat auttaneet rehtoriparan haarniskan alta ja kyselleet, kuka varsin mauttoman pilan oli tehnyt.

Vaikka Lucius olikin toivonut kannattajajoukkonsa olleen hänelle uskollinen, olivat nämä silti osoittaneet suoraan päin häntä ja kertoneet, mitä oli tapahtunut. Lucius oli joutunut suoraan rehtorin kansliaan ja saanut nuhteluita osakseen usean tunnin ajan. Huomiota häntä kohtaan oli riittänyt, mutta ei sellaista, mitä Lucius oli lähtenyt hakemaan.

[Kaarne]

Aww.

Tämähän oli kauhean söpö.  Luciusta kävi sääliksi ja se oli tunteena aika jees, yleensähän hänet kuvataan kylmänä ja viileänä hahmona. Siksi tällainen kömpelyys oli paikallaan, toi väriä omalla tavallaan vähän harmaaseen hahmoon. Ideakin oli aika hauska, vaikka jo alusta alkaen sitä osasi arvata, että leijutusloitsu tuskin onnistuu ihan odotetusti. Toisaalta se, että jo alusta alkaen osasi aavistella epäonnistumista, sai vain samaistumaan Luciuksen noloon tilanteeseen entistä paremmin.

Tämä on kokonaisuutena vähän tasapaksu. Vaikka juoni on söpö ja... hmm, veijarimainen, siitä puuttuu silti jotain. Ehkä jokin dialogipätkä välissä tai vaikkapa rakenteellinen kikkailu olisi ilmavoittanut kokonaisuutta. Nyt kappaleet ovat suunnilleen saman mittaisia ja teksti kulkee eteenpäin jatkuvasti samalla nopeudella. Ei se ole huonokaan asia ja raapaleessa on paha tehdä ihmeitä, mutta pieni vaihtelu virkistäisi aina. Ehkä olisit voinut esimerkiksi sirotella kappaleiden joukkoon omaksi kappaleekseen jonkin yksittäisen lauseen?

Leijutusloitsua on kuitenkin hyödynnetty hienosti, joten haaste toteutuu. Raapalehaasteen mitatkin on onnistuttu säilyttämään (vähän joustaen, mutta luovuus ennen kaikkea, ei niinkään se mitta). Mukavaa luettavaa tämä oli.

Kiitoksia. Tällä lähteekin päivä käyntiin. (Puoli kahdelta iltapäivällä. Ahm.)