Musta huumori on just parasta, ja toimii tässäkin. Erityisesti pidin tämän puhuttelumuotoisuudesta, näin niin mielessäni jonkun Azkabaniin päätyneen lukevan tätä jonkinmoisena esitteenä
Ja tietty luin tuolta alusta lurjuksen Larjuksena ja olin ihan et ooh, muahan puhutellaan ihan suoraan :__DD Vaikka ehkä ihan hyvä, ettei sit kuitenkaan, en halua kenenkään edes olettavan, että mulla olis Azkabaniin asiaa...
Tapa kolme on selvästi tehokkain, eikä ole ihmekään, että sitä on niin moni yrittänyt (ja onnistunutkin). Kivan kevyesti siihen tunnutaan tässä muutenkin suhtautuvan, mutta se on mun mielestä tässä ficissä juuri tarpeenkin
Tällainen ihmeen kepeä ja huoleton tunnelma lisää tarinan huumoriarvoa.
Kuten olette kenties jo havainneet, rakkaat vanginvartijamme ovat hiukan näkörajoitteisia,
Tää oli ehkä mun lempikohta, tällainen kuvaus ankeuttajista tuntuu niin älyttömältä ja siten huvittavalta, kun muistaa, millaisia ne oikeasti ovatkaan...