Tolkien | Hetkiä Ardassa, S, joulukalenteri 2021, 24/24

[mursuhilleri]

Sain Silmarillionin luettua loppuun, voittajafiillis! (en muuta tehnytkään viikkoon) Siksi palasinkin nyt tämän kalenterin pariin ja luin läpi nuo Silmarillion-luukut. Ai että <3 Kaikki upeita, mutta Lúthienin luukku oli erityisen kaunis mielestäni. Siitä tuli uusi suosikkini tähän mennessä! Kiitos kun kirjoitat tätä!

[LillaMyy]

mursuhilleri: Hei, jee, hyvä sinä! ((: Ihan mahtista, että sait Silmarillionin luettua, mitäpä tykkäsit siitä? Ja, kiitoksia taas kommentista, kiva kuulla, että täältä löytyy uusia suosikkeja koko ajan! ((:

Turgon

Valmis. Vihdoinkin hänen uljas kaupunkinsa on valmis. Turgon katsoo ylpeänä aikaansaannostaan. Hetken hän on jo epäillyt itseään, mutta turhaan.

Kaupungin kivetyt kadut hohtavat kirkkaina auringon paisteessa. Turgon tuntee niistä jokaisen kuljettuaan niitä pitkin monta kertaa.

Haltioiden kaupunki heijastelee toista samanlaista, josta Turgon on lähtenyt kauan sitten. Täältä hän ei aio lähteä, ei ennen kuin kaikki on lopussa.

[mursuhilleri]

Pidin Silmarillionista paljon, tosi kaunis kirja! Palaan siihen varmaan tuolla Tolkien-topicissa jossain vaiheessa

Tämä luukku oli hieno taas kerran! Tykkäsin kovasti kirjassakin tuosta Gondolinin tarinasta ja tämä oli oikein hyvä pieni kuvaus Turgonin fiiliksistä, kun kaupunki on saatu valmiiksi. Varmasti uskomaton tunne!

[LillaMyy]

mursuhilleri: Kivaa, että tykkäsit siitä ja palaile ihmeessä asiaan, olisi hauska höpöttää enemmänkin. (: Paljon kiitoksia kommentistasi taas! ((:

Elrond

Elrondin kasvot kaartuvat hymyyn, kun hän näkee tyttärensä ihmismiehen käsivarsilla. Hän tietää näiden kahden saaneen vihdoin onnellisen loppunsa, vaikka se tarkoittaakin hänen kohdallaan suurta surua. Hän ei voi kuitenkaan nostaa asiaa esille, ei tänään, ei vielä.

Elrond tunnistaa tyttärensä kasvoja koristavan onnen, koska samanlainen on joskus loistanut hänen kasvoillaan. Aikana, ennen kuin hänen vaimonsa seilasi meren yli.

Nyt on kuitenkin Elrondin tyttären vuoro iloita ja nauraa ja tanssia, joten Elrond hymyilee ja ottaa osaa ilonpitoon sydämensä kyllyydestä.

[LillaMyy]

Isildur

Sormus on kuuma, kuumempi kuin hiilloksesta napattu kekäle, mutta Isildur ei kykene laskemaan sitä kädestään. Ei suostu laskemaan sitä kädestään. Hohtava tulinen rengas polttaa merkkinsä hänen kämmenelleen taisteluhansikkaan läpi, mutta sillä ei ole väliä.

Millään ei ole enää väliä. Ei edes sillä, että sormuksen hinta on kalliimpi kuin kukaan olisi ikinä ollut valmis maksamaan. Ainoastaan yhdellä asialla on väliä. Sormuksella. Se on kauniimpi kuin suloisinkaan asia, johon Isildur on ikinä silmiään laskenut.

Pujottaessaan Sormuksen sormeensa Isildur tuntee kaiken olleen sen arvoista. Sillä nyt hän on Sormuksen isäntä. Hän on…

[LillaMyy]

Faramir

Rohanin valkea neito on vienyt hänen sydämensä. Saanut sen laulamaan. Sodankin keskellä Faramirin sydän on kevyempi hänen ollessa lähellä.

Neidon tuoksu huumaa Faramirin, kosketus saa hänen ihonsa kihelmöimään, suudelma saa hänen kehonsa vastaamaan. Pieninkin ele on merkki jostain elämää suuremmasta.

Kun neito lupaa olla hänen omansa, Faramirin sydän huutaa kovempaa kuin äänekkäinkään torvi, lohikäärme tai muurinmurtaja.

[LillaMyy]

Fingolfin

Kaikki on menetetty, toivo on kuollut. Fingolfinin torvi soi haastetta hänen hakatessa vaskisia ovia.
”Astuos ulos, sinä pelkuri ja orjien herra!”

Kauhu ja jyly kulkee Morgothin edellä, vaan haltiakuningas ei horju eikä taivu. Fingolfin väistää vasaran iskun, väistää toisen ja sivaltaa. Askel kerrallaan, haltia vastaan vala, eikä Fingolfin anna vaaksaakaan periksi.

Seitsemän kertaa Ringil puhuu, ja seitsemän kertaa Morgoth vastaa sille tuskan ulvahduksella. Vaan ei ole haltiasta valaa vastaan nousemaan.

Isku, toinen, hiki valuu otsalle, väsymys ottaa vallan. Fingolfinin askel sortuu, eikä Morgoth anna anteeksi. Haltioiden toivo on kuollut.

[mursuhilleri]

Hienoja luukkuja taas! Elrondin luukku oli hirveän hymyilyttävä ja samalla tosi surullinen, se jäi erityisesti mieleen näistä viimeisimmistä. Faramirin luukku oli aivan ihana, olen ihan toivoton romantikko ja tuo oli kyllä sydämen sulattava pätkä! Kiitos taas, pidän näistä kovasti <3

[LillaMyy]

mursuhilleri: Kivaa, että olet tykkäillyt näistä taas! Faramir/Éowyn on ihan parhautta, joten oli ihan pakko nostaa sitä tännekin. Kiitoksia taas kommentistasi! ((:

Pippin

Pippin istuu olutkolpakko toisessa ja piippu toisessa kädessään. Nyt on kaikki taas hyvin, vaikka mikään ei olekaan enää koskaan samoin kuin ennen. Hän on muuttunut, vanhentunut, kasvanutkin jopa.

Enää ei Pippin vitsaile joka asiasta, ei tee tyhmiä tempauksia aina kun silmä välttää. Hän ei ole enää Tukintolvana, kuten eräs vanha parta on häntä kutsunut.

Eikä sillä ole väliä, sillä hän on. Hän on elossa, onnellinen, terve ja vihdoin valmis. Hän voi viimein sanoa olevansa valmis jäämään paikoilleen, asettamaan jalkansa maahan ja elämään hobiteiksi.

[LillaMyy]

Idril

Kuninkaan torni on liekeissä. Balrogien mylvintä kaikuu kaupungin kaduilla. Idril puristaa poikansa kättä, ettei tämä vain eksyisi hänestä.

Haltioita ja örkkejä kuolee kaduilla, kun Idril perheineen johtaa selviytyjiä salaisen tunnelin suulle. Sitä kautta he pääsevät vapauteen kuolevasta kaupungista.

Viimeinen katse haltioiden salattuun kaupunkiin ennen tunnelia. Idril tuntee jättäneensä puolet sydämestään taakseen, mutta hänen pitää katsoa eteenpäin.

Idrilin täytyy olla urhea. Perheensä takia.

[LillaMyy]

Legolas

Lokkien kirkuna täyttää Legolasin korvat, vaikka hänelle ne kuulostavat enemmän laululta. Aallot liplattavat hänen veneensä pohjaa vasten, mikä rauhoittaa hänen mieltään entisestään. Hän on matkalla haltioiden ensikotiin, sinne mitä kukaan hänen kansastaan ei ole ennen nähnyt.

Vene keinuu aaltojen matkassa ja tuudittaa Legolasin mielen hiljakseen haltioiden unennäköön.

Sormuksen saattueen matka on ehkä päättynyt, mutta Legolasin, ja hänen rinnallaan kulkevan kääpiön, matka on siirtymässä seuraavaan lukuun.

[LillaMyy]

Húrin

Húrin istuu tuolissaan Thangorodrimin huipuilla. Hän näkee kaiken, eikä kuitenkaan mitään. Morgoth antaa hänen nähdä vain poikansa, ja mitä hän näkee viiltää häntä syvältä. Hän tietää sen olevan tarkoituskin, mutta ei voi kääntää katsettaan.

Vasta kun hänen poikansa heittäytyy miekkaansa, sallii Morgoth Húrinin lähteä. Katkera mies kiertelee maita ja mantuja kostamassa poikansa puolesta.

Lopulta Húrin ymmärtää kääntyneensä omalta tieltään väärään suuntaan. Hän kiroaa itsensä ja heittäytyy mereen säästääkseen maailman itseltään.

[LillaMyy]

Sam

Sam katsoo loittonevaa maankamaraa huterasti. Hän tietää tämän olevan oikein, koska isäntä odottaa häntä, mutta vanhaa hobittia kauhistuttaa tiedossa oleva pitkä merimatka. Paatti keinahtaa kuin tarkistaakseen hänen päätöksensä pysyvyyttä, mutta Sam pitää pintansa.

Hän ei nouse tästä kiikkerästä hökötyksestä, ei ennen kuin näkee maata toisella puolella, ja isäntänsä odottamasta häntä. Frodo on mennyt yli jo kauan sitten, mutta silti Sam tietää tämän osaavan odottaa häntä. Jotenkin siitä ei ole ollut ikinä epäilystäkään, hän vain tietää sen.

Entistäkin varmempana Sam seisoo laivan kannella ja kääntää katseensa kohti avaraa merta ja tulevaisuuttaan.

[LillaMyy]

Arwen

Pienet, hymyilevät kasvot, kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Arwenin sydän on ääriään myöten täynnä rakkautta tätä pientä ja suloista lasta kohtaan. Hänen lastaan.

Mikään maailmassa ei voisi ikinä satuttaa hänen pientä poikaansa. Ei mikään. Arwen pitäisi huolen siitä, että kaikki olisi aina kunnossa ja hyvin. Hän halusi pojan hymyilevän aina yhtä aurinkoisesti kuin nyt hänen sylissään.

Lapsen kasvaessa aikuiseksikin Arwen tulisi olemaan aina hänen rinnallaan. Tarvitsi poika häntä tahi ei. Hän olisi aina paikalla. Aina

[mursuhilleri]

Olipa ihana aattoluukku <3 En ehkä kestä miten suloinen se oli. Kiitos tästä joulukalenterista, ihanaa että kirjoitit ja julkaisit sen!

[LillaMyy]

mursuhilleri: Kivaa, että tykkäilit tästä kalenterista ja kommentoit niin usein ja aktiivisesti! (: Ajattelin, että jouluaattona nyt ainakin pitää olla jotain suloista ja söpöä, joten keksin sitten tällaisen, joten kiva että tykkäsit siitä. Kiitoksia taas tosi paljon kommentistasi! ((: <3

[Rosmariini]

Kiitos tästä joulukalenterista! Olen lueskellut tätä joka päivä, ajattelin että kommentoin nyt kerralla kaikki. Erityisesti Silmarillion-luukut olivat mieleeni, kirjoitat tosi eri hahmoista mitä yleensä luen niin on kiva uppoutua näidenkin maailmaan! Luthien ja Fingolfin olivat etenkin mieleeni. Muutenkin nämä olivat kivan pituisia pikku tunnelmapaloja. Kiitos kun kirjoitit! <3

[LillaMyy]

Rosmariini: Kiitoksia kommentista, kiva kuulla että tästä on tykätty! (: Itsehän en näitä hahmojani valinnut, vaan puolisoni, joten kiitokset niistä menevät hälle, vaikka kerran tai pari saatoinkin ehkä kirota, kun tuli vaikeita tyyppejä vastaan (erityisesti Túrinin kanssa meinasi palaa hermot :'D). Paljon kiitoksia kommentistasi! ((: <3