Kirjoittaja Aihe: Suoja, S, Tuplaraapale  (Luettu 1691 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Suoja, S, Tuplaraapale
« : 19.01.2015 21:05:56 »
Suoja, S, Tuplaraapale

Ficin nimi: Suoja
Kirjoittaja: Lyra (Eli minä)
Oikolukija: Aina niin ihana paras kaverini.
Ikäraja: Sallittu
Summary:Jokainen luulee olevansa tarpeeksi vahva.
A/N Uskon, että jokainen tunnistaa itsensä tästä tekstistä. Ainakin osittain.

Suoja

Kun mä aloitin kirjoittamisen, mä en koskaan uskonut, että musta voisi tuntua tältä. Mä jäin koukkuun sanoihin. En siihen miltä ne näyttivät paperilla, vaan siihen miltä ne tuntuivat mun sydämessä. Ja kun mä aloitin, mä en voinut enää lopettaa.

Mä rakensin mun oman pilvilinnan sanoista. Toisin kuin muiden, mun pilvilinna ei ollut vaaleanpunainen. Mun linna oli rakennettu vahvalle kalliolle. Se linna oli synkkä. Sitä suojasi paksut muurit. Koko paikka oli autio. Sen käytävillä tunsi muistojen vyöryvän niskaan. Se linna oli mun puolustusmuurini.  Jokainen sana vain vahvisti muureja. Se oli rakennettu voittamattomaksi. Mutta silti, kaikkien muurien ja seinien takana oli se, jota varten koko linna oli rakennettu.

Sä et eksynyt sen linnan sokkeloisille käytäville, niin kuin monet ennen sua. Sä kävelit päättäväisin askelin eteenpäin, niin kuin sä tietäisit minne olit menossa. Sä et jäänyt kirjastoon. Sä et kääntynyt takaisin, kun viimeinen ovi oli lukossa. Yritit kaikkesi saadaksesi sen oven auki, mutta sä et onnistunut. Kun sä lopulta luovutit ja kävelit ulos porteista, mun muurit murtuivat. Huolella rakennettu linna hajosi käsiini, niin kuin lopulta kaikille linnoille käy.

Mä jäin seisomaan yksin raunioiden päälle ja viimein kaivoin sen viimeisin huoneen avaimen esille. Kun kukaan ei katsonut, mä käänsin avainta lukossa ja avasin oven.

sharony

  • ***
  • Viestejä: 59
Vs: Suoja, S, Tuplaraapale
« Vastaus #1 : 25.01.2015 07:33:12 »
Kiva tunnelmapala, minä tykkäsin.
Virheitäkään en bongannut, miellyttävää luettavaa. :)
If you ever find yourself in the wrong story, leave. -Mo Willems

Talviomena

  • ***
  • Viestejä: 264
Vs: Suoja, S, Tuplaraapale
« Vastaus #2 : 26.01.2015 17:41:12 »
En yleensä juuri lue tämänkaltaisia tekstejä, mutta tämä herätti ajatuksia ja siksi halusinkin kommentoida. En nyt osaa muotoilla ajatuksiani kovin selvästi tähän, joten pyydän jo valmiiksi anteeksi tajunnanvirtakommenttia.

Näen tuon pilvilinnan identiteettinä - se kehittyy jatkuvasti, mutta etenkin kirjoittaessa, kun ihminen luo jotain. Jokainen sana muovaa sitä, tekee siitä omanlaisensa; se on kokonaisuus, ajatusmaailma. Vaikka inspiraatio tulee ulkoa, lopulta sitä aina hakeutuu linnaansa, ja jokaisessa kirjoittamassaan tekstissä on tiili tai pari siitä linnasta; kirjoitustyyli, tunnelma, ilmaisutapa. Ei ole helppoa kirjoittaa tavalla, joka poikkeaa täydellisesti omastaan, sillä siihen ei vuodata itseään.

Kyllä, osittain näen linnan suojana, minuuden omana mukavuusalueena, jonka muurit torjuvat parhaansa mukaan ulkomaailman "uhkia", toiseuksia; toiseus näkee minuuden suojan, linnan, sen kuvan jonka minuus antaa itsestään ulkomaailmalle. Mutta huoneessa on sisin, minuus; jos toiseus ei tahdostaan huolimatta ole tarpeeksi vahva näkemään muurien läpi minuuden todellista muotoa, persoonaa, voi tunne toisen tahattomasta blokkaamisesta olla enemmän tai vähemmän musertava. Jotkut menevät itseensä ja tutkivat, miten voisivat uudelleenrakentaa linnansa kutsuvammaksi ja persoonaansa paremmin kuvaavaksi - esimerkiksi sisimmässään hyväntahtoinen ihminen haluaa vaikuttaa ystävällisemmältä, sillä on esimerkiksi ennen vaikuttanut ujoutensa takia kylmältä ja siksi tahtomattaan työntänyt hänelle tärkeitä ihmisiä pois. Ja raapaleen viimeisen, huoneen oven avaamista koskevan virkkeen ymmärsin sellaiseksi "itseensä menemiseksi", itsetutkiskeluksi.

Uhhuh. Mutta joo, tykkäsin. Enkä yleensä edes kirjoita mitään näin filosofista analyysiä, lol. :D
My heart it ceases, my breath undrawn.
My eyes forever focused
on the sanguine metal dawn.


Listaukseni