Ooh, kiitos kaikille kommenteista, ihanaa saada uusia lukijoita!
Sen verran että
Elkq, mä tiedän että sä luet tätä, olis kiva jos kommentoisit niin tietäisin mitä mieltä säkin oot.
Ja muillekin mahdollisille piilolukijoille samat ohjeet!
Koska mulla nyt vihdoin on loma (yay!) ja mä lähden huomenna viikoksi Lappiin (YAY!!) ja siellä mulla ei ole mahdollista kirjoittaa tai suomentaa mitään (yay?) niin ajattelin antaa teille tässä viikoksi lukemista. YAYY!!! Eihän tässä toki oo kuin tää yksi luku, mutta koittakaa pärjätä.
Tässä siis olisi luki numerolla kolme, toivottavasti ei ole kamalasti virheitä tai epäselviä lauseita. [
BrownAndGreen, mä korjailen noita virheitä kun ehdin. Kiitos kun huomautit!
]
Luku 3
Carlislen POVIstuimme ylhäällä parvella ja katsoimme kun ihmisfanit parveilivat sisään. Jännittynyt höpinä kuului jatkuvana sirinänä enkä voinut olla katsomatta miten poikani Edward ja Jasper pärjäsivät sen kanssa.
Jasper oli itse asiassa hyvin pirteänä kaikesta siitä jännityksestä jonka tunsi; Edward oli painanut päänsä käsiinsä, yrittäen ilmeisesti sulkea kaikkien ajatukset ulkopuolelle.
Alice istui Jasperin vieressä pitäen tätä kädestä ja kuiskaili hänen korvaansa rauhoittavia sanoja – hän yritti kääntää Jasperin huomion muualle vahvoista tunteista, jotka hallitsivat koko tämän olemusta. Se näytti toimivan, ihan kuten se aina toimikin. Alicella oli lahja rauhoittaa Jasperia tämän kaltaisissa tilanteissa; melkein kuten Jasperin manipulaatio, tavallaan.
Emmett, joka – kuten me kaikki – rakasti Bellaa älyttömästi, oli luultavasti kaikkein jännittynein näkemään Bellan esiintymässä. Tämä teki sen vaikeammaksi Jasperille, ja tuon tuostakin Emmett sai Rosalielta läpsäisyn takaraivoon, kun ei pystynyt olemaan paikoillaan yrittämättä kurkkia kaiteen yli parempaa näköyhteyttä lavalle. Vähän ajan päästä hän alkoi laulaa, mikä ärsytti Rosalieta.
”Me tahdomme the Unwantedin! Me tahdomme the Unwantedin!” Emmett karjui mysrkyisän väkijoukon yli. Sadat fanit yhtyivät hänen hoilaukseensa, ja se vain yllytti häntä.
”Milloin esitys alkaa?” Esme kysyi oikealta puoleltani. Laskin käsivarteni hänen harteilleen ja vedin hänet lähemmäs.
”Yleensä on bändi tai kaksi jotka esiintyvät ennen kuin pääesiintyjä astuu lavalle”, informoin häntä. ”Luultavasti joudumme odottamaan vielä toisen tunnin ennen kuin näemme Bellan.”
Katsoin taakseni Edwardiin ja näin että hän oli keskittynyt tutkimaan sitä osaa lavasta, joka vei backstagelle. Ei tarvinnut osata lukea ajatuksia tai nähdä tulevaisuuteen tietääkseen, että hän etsi kaikkia niitä ajatuksia jotka koskivat Bellaa.
Emmettin POVRose sai minut vihdoinkin lopettamaan paikallani hyppimisen ja rauhoittumaan, koska se teki tämän kaiken vaikeammaksi Edwardille. Jännittyneisyyden ja lämpimän ihmisveren tuoksu kiusasivat häntä, ja tiesin että minun olisi kevennettävä vähän.
Kaikki kuvittelivat että olin typerä, vastuuton isoveli joka kiusasi nuorempia veljiään hellittämättä, mutta – no ei, he ovat oikeastaan oikeassa. Mutta se ei tarkoita etten osaisi lopettaa ajoissa, etten tietäisi milloin riittää. Tarkoitan etten tahdo olla se syy miksi Jasper teurastaa puolet paikan ihmisistä.
Edward kääntyi ja mulkaisi minua.
Sori, veli... ajattelin ja pistin kasvoilleni Viattoman Ilmeen. Aloin vältellä ajatuksiani Edwardilta, en tahtonut häiritä häntä mietinnöilläni. Tiesin että tämä oli vaikeaa erityisesti hänelle. Edward jätti neljä vuotta sitten pikkusiskomme, hänen elämänsä rakkauden, taakseen, ja nyt hän näkisi tämän uudelleen.
Jos ei tuntenut Edwardia kuten minä, tai ylipäätään ketään meistä, näki vain alakuloisen ja äreän seitsemäntoistavuotiaan pojan, jolla oli joskus tapana lukita itsensä huoneeseensa viikkokausiksi.
Minä välitän hänestä. Todella. Elämäni rakkaus istuu vieressäni ja tiedän etten koskaan jättäisi häntä tai hän minua. Tiedän että Rose rakastaa minua. Mutta Edward ei todellakaan tiedä miten Bella suhtautuu hänen näkemiseensä uudestaan. Hän ei tiedä aikooko Bella antaa hänelle anteeksi, voiko tyttö rakastaa häntä yhä.
Sen on oltava vaikeaa.
Toivon yhtä lailla heidän molempien puolesta että Bella antaa anteeksi. He molemmat ansaitsevat onnen.
Rosalien POVOlimme olleet siellä tunnin ja olin jo kyllästynyt. Kyllä, tahdoin nähdä Bellan ihan yhtä lailla muiden kanssa, mutten vain kestä fanien jatkuvaa höpinää ja kiljuntaa. Lavalla oleva bändi oli hyvä, annan heille tunnustuksen, mutta en ollut kiinnostunut heistä. Vaikka en ollut koskaan myöntänyt sitä kenellekään, tahdoin vain nähdä Bellan uudelleen. Jamesin onnettomuuden ja sen Bellan syntymäpäivänä tapahtuneen välikohtauksen jälkeen olin oppinut – pitämään hänestä. Tahdoin hänen edelleen pysyvän ihmisenä, mutta olin kiintynyt häneen ja olin alkanut näkemään hänet pikkusiskonani.
Huokaisin. ”Eikö tämä bändi jo lopeta?”
”Pian”, Alice visersi innostuneena vierestäni. Jasper näytti kärsivän siitä.
Käänsin huomioni takaisin lavalla olevaan bändiin ja kuuntelin. Saatoin nähdä kuinka näyttämömiehet yrittivät saada faneja rauhoittumaan; silloin sain
heistä vainun. Vampyyreja. Enkä ollut todellakaan ainoa joka sen huomasi.
Emmett, Jasper, Carlisle ja Edward hyppäsivät äkkiä ylös valmiina juoksemaan alas. Alice, Esme ja minä olimme vetäneet heidät takaisin ennen kuin he ehtivät kiinnittää meihin mitään huomiota.
”Rauhoittukaa!” Alice sihisi heille. Miesten päät napsahtivat hänen suuntaansa. Jasperilla ja Emmettillä oli heille tyypilliset ”puolustusasennot”, jotka he ottivat aina kun muita vampyyreitä oli lähettyvillä. Carlisle näytti jo rauhalliselta mutta valmiilta suojelemaan ketä tahansa tarvittaessa, ja Edward – no, hän näytti murhanhimoiselta.
”Rauhoittukaa nyt!” Alice sanoi taas. ”He ovat myös vegetaareja kuten me. Heistä ei ole mitään harmia, he ovat vain tavallinen bändi.”
Se rauhoitti Emmettiä ja Carlislea tarpeeksi, mutta Edward ja Jasper pysyivät vahdissa. Jasper historiansa takia, Edward koska Bella oli niin lähellä vieraita vampyyreja.
”Edward, Bella on fiksu tyttö; ei hän tarkoituksella pysyisi vaarallisten vampyyrien tavoitettavissa. Hän tietää miten vaarallista se on”, kerroin veljelleni. Oli minun vuoroni kerätä kaikkien tuijotus. ”Mitä?” vaadin.
”Puolustitko sinä – ” Emmett aloitti.
” – juuri Bellaa?” Jasper lopetti hänen puolestaan.
Kohautin olkiani. ”Itse asiassa puolustin. Hei, älkää katsoko minua tuolla tavalla! Kyllä minäkin rakastan Bellaa!”
Kaikki nostivat kätensä ja huokaisivat luovuttamisen merkiksi.
”Me tiedämme, kulta. Se vain että – et ole koskaan antanut merkkiäkään siitä että pitäisit hänestä”, Emmett rauhoitteli.
”No, minä pidän, eikä sinun minun mielestäni pitäisi ajatella hänestä noin yksinkertaisesti, Edward. Hän oli kanssamme tarpeeksi kauan oppiakseen pysymään turvassa”, puhkuin. Edward nyökkäsi retkottaen toiseen suuntaan. Hän lepäsi leukaansa käsiinsä ja vahti lavaa.
”Tiedätkö, Rose on oikeassa”, Alice lisäsi. ”Bella oli tarpeeksi fiksu saadakseen ei vain yhden vaan kolme vegetaristivampyyria bändiinsä. Ja nyt näyttää siltä että hän on napannut vampyyribändin kiertueelleenkin”, hän sanoi viitaten lavalla olevaan bändiin. ”Hän on erittäin turvassa.”
”He ovat oikeassa, Edward”, Carlisle nyökkäsi. ”Bella on erittäin viisas nuori nainen.”
”Tiedän, tiedän”, Edward ärjyi. ”Se ei tarkoita että minun olisi tykättävä siitä.”
”
Kukaan ei sanonut että sinun pitäisi”, lisäsin mielessäni. Hän ei viitsinyt vastata – katsoi vain suoraan eteenpäin.