Ficin nimi: Taivaallinen shakkipeli
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Ehkä lähimpänä adventurea, oneshot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Tohtori, Ace ja Celestial Toymaker eli Taivaallinen Leluntekijä.
A/N: Celectial Toymaker on yksi suosikki vihollisiani classic!whossa. Kuka ei rakastaisi "pahuuden voimaan, joka muuttaa ihmiset leikkikaluikseen" lainaten ensimmäistä Tohtoria. Ja kuka Tohtoreista toisi hänelle paremman vastuksen kuin 7. Tohtori. 7. ja Toymaker ovat tavanneet eräässä kuunnelmassa, mutta en laske sitä nyt kaanoniini, kun en ole kuullut siitä.
Taivaallinen shakkipeli
Tohtori laski ratsunsa mustaan ruutuun ja kippasi valkean kuninkaan selälleen.
”Shakkimatti kukkarossa”, Tohtori sanoi ja pyöräytti R-kirjainta kuin maistellen.
”Kuten aina. Professori, tämä käy tylsäksi”, Ace valitti.
”Olen samaa mieltä, Ace. Me lähdemme!”
”Ässää! Vihdoinkin. Minne tällä kertaa?” sanoi Ace ja pomppasi pystyyn.
”Jonnekin missä saan todellisen vastuksen. Jonnekin jossa en ole ollut moneen. Jonnekin ajan ja tilan ulkopuolelle.”
”Hei!”
”Anteeksi Ace, mutta tiedät että päihitän sinut aina shakissa. Tule jo!” Tohtori sanoi ja loikkasi liikkeelle hämmentävän nopeasti. Pian he suuntasivat TARDISiin. Tohtori ripusti panama-hattunsa naulakkoon ja asteli sitten ohjauskonsolille. Hän venytteli sormiaan, painoi muutamaa nappulaa ja TARDISin aikaroottori lähti liikkeelle.
Hetki vain, ja he olivat laskeutuneet. Tohtori ei kuitenkaan suunnannut normaaliin tapaansa ovelle vaan vaatehuoneeseen, mistä palasi kotvan kuluttua jalassaan vaaleat krikettikengät.
”Miksi nuo kengät? Eikö sinun pitänyt pelata shakkia eikä krikettiä?” Ace kysyi. Tohtori ohitti kysymyksen, painoi muutamia nappuloita, nappasi hattunsa ja aukaisi TARDISin oven. Ace seurasi häntä ja huomasi seisovansa valkeassa ruudussa valtavan shakkilaudan keskiosan tuntumassa. Sen reunoilla oli rivistöt valkeita ja mustia kivinappuloita, jotka olivat veistetty verrattoman aidon näköisiksi.
”Missä me olemme, Professori?”
”Tarkkaan ottaen emme ole missään, mutta jos haluat tietää, olemme Taivaallisen Leluntekijän maailmassa.”
”Kuka on Taivaallinen Leluntekijä?” Kysyi Ace.
“Pahuuden voima”, Tohtori sanoi lyhyesti.
”Ja nyt marssimme vapaaehtoisesti hänen suoraan luoksensa?”
”Kyllä, tosin meidän ei tarvitse marssia. Hän tulee tänne. Jos häviämme, jäämme tänne iäksi, jos voitamme… no meidän kannattaa olla TARDISissa sitä ennen, sillä koko tämä maailma katoaa.”
”Ja miksi? Jotta sinä saat pelata tarpeeksi haastavan pelin shakkia! MINÄ olen hengenvaarassa yhden typerän shakkipelin takia etkä sinä edes kysynyt!” Ace raivosi.
”Niin”, Tohtori sanoi hivenen hämmentyneesti, kuin olisi havahtunut horroksesta.
Ace oli sanaton raivosta, tuhahti vihaisesti ja lähti marssimaan pois pelilaudalta.
”Jos en pärjää hänelle, aivoni ovat niin heikot ja vanhat, että on sama jos lopettaisimme matkamme kuitenkin”, Tohtori sanoi Acen perään. Tämä tuskin kuuli.
”Parahin Tohtori, nautit edelleen nuorten seurasta. Mukava tavata taas.” Tohtori kuuli äänen vierestään. Leluntekijä oli astellut hänen viereensä. Tohtori kääntyi häntä kohti ja nosti hattuaan.
”Saanen esitellä ystäväni Acen”, Tohtori sanoi.
”Kuulin että sinä haluat pelata shakkia kanssani.”
”Tämä pitää paikkaansa.”
”Kai ymmärrät, hyvä Tohtori, että sinun ja nuoren ystäväsi tulee pelata kummankin. Nappuloina.”
”Ymmärrän tämän ja olen ottanut tämän huomioon. Muut säännöt ovat kai samat kuin aiemminkin?”
”Juuri niin kuin kerroit ystävällesi.”
”Selvä”, Leluntekijä sanoi ja asteli laudan toiseen päähän.
”Valitse paikkasi”, hän sanoi ja hyppäsi itse mustan ratsun selkään. ”Annan sinulle valkeat nappulat. Ajattelin, että olisi kohteliasta antaa sinun aloittaa.”
Tohtori nosti jälleen hattuaan ja kääntyi Acen suuntaan. Tämä oli huomannut, ettei pystynyt poistumaan laudan alueelta ja potkiskeli turhautuneesti seinää.
”Ette voi poistua laudalta ennen kuin peli päättyy. Tai teidät poistetaan laudalta.”
”Ja mitä sekin tarkoittaa”, Ace kysyi.
”Meidät syödään.”
”Mukavaa”, Ace sanoi jäätävästi.
”Ace, tule.”
Ace tuijotti Tohtoria syyttävästi.
”Seuraavalla kerrolla sanot jos aiot varta vasten ajaa meidät hengenvaaraan.”
Ace lähti astelemaan kohti torni-nappulan ruutua, kun Tohtori huudahti: ”Ei! Sinä menet eturiviin. Tuon sotilaan tilalle.”
Ace käännähti: ”Mutta sehän on arvottomin nappula pelissä! Jopa minä tiedän sen. Minut syödään muutamalla liikkeellä!”
”Tytölle sopisi mieluummin kuningattaren rooli”, Leluntekijä sanoi.
”Sinä et tunne ystävääni ollenkaan, Leluntekijä”, Tohtori sanoi ja jatkoi: ”Hän on enemmän sotilas- kuin prinsessatyyppiä.”
Ace vilkaisi Tohtoriin ja hymyili huomaamattaan hiukan. Hän käveli Tohtorin osoittamalle paikalle.
”Minä otan tornin”, Tohtori sanoi ja käveli laudalle oikean nappulan tehdessä tilaa. ”Peli voi alkaa.”
”Sinä aloitat”, Leluntekijä sanoi ja kumarsi liioitellun suurieleisesti ratsunsa selästä.
Tohtori aloitti siirtämällä yhden sotilaansa eteenpäin. Taivaallinen Leluntekijä teki samoin ja hymyili.
”Tee seuraava liikkeesi, hyvä Tohtori.”
”Tämä ei ole peli nopeudesta vaan ajattelusta siirtojen ja siirtojen päähän.”
”Seuraava liike”, Leluntekijä sanoi yksioikoisesti.
Peli eteni intensiivisesti. Leluntekijä hoputti Tohtoria liki jokaisen liikkeensä jälkeen tekemään omansa, mutta Tohtori teki liikkeensä kuitenkin kaikessa rauhassa. Ace hätkähti kun ensimmäinen nappula syötiin. Leluntekijän ratsu korskui ja halkaisi sotilaan etujaloillan kuin se olisi ollut paperia. Tämän jälkeen nappula räjähti ja sen pöly tahri laudan kuin valkea tuhka. Laudan reunalle ilmestyi sotilas merkkaamaan kaatunutta, mutta Ace oli varma, ettei se ollut sama kuin laudalla ollut.
Ace vilkuili viereensä siirtynyttä sotilasta. Nämä liikkuvat patsaat olivat samaan aikaan komeita katsella, mutta myös aiheuttivat hänelle vilunväristyksiä. Hän ei ollut kuitenkaan aiemmin huomannut, että niillä oli oikeat silmät…
”Ne ovat elossa”, Ace sanoi. ”Nappulat ovat elossa.”
”Tämä on elävien shakkinappuloiden peli, sinäkin olet yksi heistä, jos et ole huomannut”, Leluntekijä sanoi.
”Pistää miettimään onko J. K. Rowling käynyt täällä”, Tohtori mutisi.
”Kuka on J. K. Rowling?” Ace kysyi.
”Eräs kirjailija. Älä kysele enempää.”
Peli jatkui. Ace joutui syömään yhden mustista sotilaista. Hän muisti nappuloiden aiemmat räjähdykset, katsoi sotilasta silmiin ja laski käden tämän hartialle.
”Minä söin sinut. Mene.”
Hänen kauhukseen nappula halkesi kahtia hänen käden allaan ja räjähti. Ace tunsi mustan pölyn tunkeutuvan keuhkoihinsa ja alkoi yskiä. Inhottava tunne jäi kuitenkin hänen sisuksiinsa.
Tohtori siirteli nappuloita harkiten, mutta pian hän teki suuren virheen – kuningatar laudalla joutui syödyksi.
”Miltä tuntuu menettää kenties arvokkain nappula laudalla?” Naljaili Leluntekijä. Tohtori hymyili hivenen surumielisesti, nosti hattuaan ja teki seuraavan liikkeensä.
***
Peli kului, ja aivan huomaamattaan Ace huomasi olevansa ruudun päässä vastapelaajan reunasta. Hän tiesi mitä tämä merkitsi, ja tiesi Tohtorin tietävän myös. Leluntekijä ei ollut huomannut asiaan, ja Acen oli vaikea olla kääntymättä hymyilemään Tohtorille. Se olisi voinut herättää Leluntekijän huomion.
”Sotilas Ace ruutuun C8”, Tohtori sanoi kuin siirrossa ei olisi ollut mitään erityistä. Ace astui askeleen ja Tohtori sanoi. ”Kohotan sotilaani ruudussa C8 kuningattareksi.”
Leluntekijä kääntyi katsomaan ja viha levisi hänen kasvoilleen.
”Tämä ei tee mitään muutosta peliin”, hän sanoi.
”Pelkäänpä että se tekee”, sanoi Tohtori. ”Sillä eihän sotilasnappula voi olla kuningattaren roolissa. Vaadin uutta nappulaa.”
Kuningatarnappula asteli arvokkaasti laudalle ja Ace oli vapaa. Hän katsoi Tohtoria riemastuneena.
”Ässää!”
”Mene TARDISiin. Minä pelaan tämän loppuun.”
”Sinä tulet häviämään, Tohtori”, Leluntekijä sanoi uhkaavasti Acen juostessa edelleen pelilaudalla olevaan TARDISiin.
”Sen tulemme näkemään.”
”Ajattelin että vähän sähköistäisin peliä, kun se on sujunut liian helposti”, Leluntekijä sanoi ja löi kätensä kaksi kertaa yhteen. ”Virta: päälle.”
Lauta alkoi pitää huminaa ja räsähteli sähköisesti.
”Sinuna en astuisi enää mustille ruuduille, Tohtori”, Leluntekijä sanoi ja hymyili. Ace katseli TARDISin oviaukosta peliä. He tulisivat häviämään. Tohtori oli ollut hyvässä asemassa, ja olisi päässyt matittamaan mustan kuninkaan, mutta nyt hän ei voisi liikkua. Leluntekijä söisi hänet takulla muutaman liikkeen päästä. Ei ollut toivoa.
Tohtori näytti miettivän. Hän mietti pitkään. Tällä kertaa Leluntekijä ei hoputtanut vaan päinvastoin katseli nauttien tämän pohdintaa.
”Olen miltei voittanut”, hän mutisi. ”Mietitäänpä… aivan, se on ainoa keino… minun täytyy astua mustalle ruudulle.”
”Ei Professori!”
”Sellaista shakki on!” kivahti Tohtori. ”Täytyy osata uhrata.”
Tohtori hengitti syvään ja astui askeleen. Leluntekijän voitonriemuinen hymy hyytyi Tohtorin astellessa vielä toiseen ruutuun ja astuvan sitten TARDISiin, joka oli hänen edessään mustassa ruudussa. Tohtori otti hattunsa, laski sen naulakkoon, asteli ohjauspaneelille ja käynnisti mikrofonin.
”Jos et jo huomannut, minä voitin. Shakkimatti.”
Samassa hän vetäisi eräästä vivusta ja TARDIS epämaterialisoitui valtavan turbulenssin saattelemana leluntekijän maailman luhistuessa.
