Puutarhakeinu (illan melodiaa) (S, Luna/Ginny, fluffy)

[Isfet]

Nimi: Puutarhakeinu (illan melodiaa)
Kirjoittaja: Isfet
Beta: SparklingAngel
Ikäraja: S
Genre: Fluffy, pieni dramailu
Hahmot/Paritus: Luna/Ginny
Vastuunvapautus: J.K omistaa tytöt, en saa rahaa
Yhteenveto: Hän ristii nilkkansa ja antaa ilmavirran leyhyttää kiharoitaan, Ginnyn pään painuessa hänen kaulaansa vasten.


A/N: Tämä osallistuu Kun adjektiivit katosivat -haasteeseen. Olen yrittänyt parhaani, uskokaa, käynyt tämän useamman kerran läpi, jotta niitä pikku lurkkeja ei olisi yhtäkään. Jos bongaatte, ilmoitelkaa ihmeessä. Inspiraatio tekstiin tuli tästä kuvasta, vaikka tässä tytöt ovat nuorempia kuin ehkä kuvasta vaikuttaa

*

Luna istuksii puutarhakeinussa metsän laidassa. Aurinko on laskemaisillaan hänen selkänsä takana, katse tähyilee ruohokumpareiden ylle. Luudalla kiitävä hahmo erottuu vasten taivasta, saaden hänet hymyilemään. Ginnyn hiukset liehuvat viimassa, suupielet ovat kaartuneet ilonvirneeseen. Noita kiertää lenkin Lunan yllä, ennen kuin pudottautuu paljasjaloin ruohikkoon. Farkkujen lahkeet on kääräisty puolisääreen, hiukset laskeutuvat t-paidan peittämille olkapäille.

”Hei.”

”Hei”, Ginny hymähtää vastaukseksi ja rojahtaa keinuun.

”Sinä tulit”, Luna totesi ja potkaisi vauhtia.

”Tietysti.”

Luna tarttuu käsillään ketjuihin keinun laidoilla (hänen täytyy heittää toinen kätensä Ginnyn hartioiden yli tehdäkseen niin) ja tönäisee tennareillaan maata uudelleen. Hän ristii nilkkansa ja antaa ilmavirran leyhyttää kiharoitaan, Ginnyn pään painuessa hänen kaulaansa vasten.

”Kaksi viikkoa lomaa.”

”Seitsemäs vuosi.”

Kumpikaan ei sano sitä ääneen, mutta molemmat ajattelevat vuosi ilman sotaa. Se saa Ginnyn painautumaan Lunaa vasten. Ilta soittaa melodiaansa heidän ympärillään; keinu narahtelee, jossain livertää pikkulintu, lähde solisee ja tuuli kuiskii puiden oksistossa. Viileys hiipii Ginnyn jalkapohjiin ja kutittelee Lunan sääriä.

”Hyrräpäät lentelevät tällaisina iltoina”, Luna paukauttaa.

Ginny vilkaisee tyttöä ja purskahtaa nauruun. Luna ei loukkaannu, vaan odottaa että toisen nauru tyyntyy nikotteluksi.

”Selvä. Huispaajat lentelevät myös tällaisina iltoina.”

Luna nyökkää ja lisää vauhtia. He lähentyivät ennestään sota-aikana, koulussa. Hermione, Ron ja Harry matkasivat keskenään, muuttuivat unihahmoiksi. Ginny on Lunan ystävä, tai ehkä ei. Ystäviä ei kaiketi suudeltu, kun siltä tuntui. Ginnystä tuntuu nyt siltä, sillä hän nojautuu Lunan huulia vasten. Ginny tuoksuu kukkaisparfyymilta ja maistuu päärynäjäätelöltä, sormet tapaavat niskakuopasta hikeä. Veri humisee korvissa, Luna vetäytyy hymyilläkseen.

Pellavapää juoksuttaa sormiaan käsivarren pisamia pitkin, seuraten niiden kiveämää polkua aina hihansuulle asti. Käsi siirtyy kasvoille, piirtää naurunrypyt silmäkulmiin. Sipaisee hiukset ohimoilta, liukuu poskipäiltä leukaluulle. Vaikka hän ei kykenisi näkemään, hän tuntisi Ginnyn. Tuntisi koskettaen, haistaen, maistaen.

"Minä pidän sinusta, Ginny."

"Minäkin pidän sinusta, Luna", Ginny sanoo naurahtaen.

Luna kaipaisi Ginnya, jos tämä lähtisi. Hän haluaa viettää aikaa Ginnyn kanssa, kurpitsajuhlan, joulun ja uudenvuoden. Kaikki niiden väliin jäävät päivät. Uida, nauraa, jutella, tanssia ja rakastaa.

Lunan silmiin nousee taas utua, kun hän antaa ajatustensa vaeltaa. Ginny heiluttelee jalkojaan ja panee merkille Lunan polven alapuolelle liimatun laastarin. Sen ja nilkan välille on tatuoitu kukkia, Ginny huomaa.

”En tiennytkään, että sinulla on tatuointi”, hän sanoo.

”Otin sen kesällä. Se muistuttaa minua sinusta”, Luna vastaa.

”Höpsö”, Ginny lepertää.

Lunan hampaat välähtävät esiin, Ginny saa hänen vatsanpohjansa kutisemaan.

”Tykkäät kuitenkin.”

”Niin”, Ginny myöntää.

Tytöt istuvat keinussa, nilkat ristittyinä, ja puhuvat. Aika pysähtyy, tai ainakin menettää merkityksensä, Ginny unohtaa ajatella levotonta äitiään. He piiloutuvat maailmalta toisiinsa, ilta soittaa melodiaansa heille.

[Kiirsu]

Tästä tuskin koskaan tulee suosikkiparitustani, mutta olen alkanut lämpenemään Ginny/Lunalle! Tämänkin klikkasin auki pääasiaksi parituksen takia. Jotain kiehtovaa tässä on. Ehkä se hahmojen erilaisuus, joka tässäkin ficissä tuli kivasti ilmi. Pidin siitä, että molemmat näkivät sään suotuisana eri asioihin, mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä, vaan tärkeintä oli, että he nauttivat siitä säästä. Suurienkin erojen alla on joku yhteneväisyys ja se saa tämän parituksen toimimaan.

Toinen syy tämän avaamiseen oli adjektiivihaaste. Itselläni oli tosi hauskaa sen parissa ja se oli jotenkin silmiä avaavaa. Ilman adjektiiveja on käytettävä substantiiveja ja verbejä luovemmin, jotta saa välitettyä saman merkityksen. Sen takia on pakko olla käyttämättä ns. tyhjiä sanoja, joilla ei ole mitään sen kummempaa merkitystä ilman sitä adjektiivia. Ilman adjektiiveja tämäkin teksti tuntui jotenkin täyteteläisemmältä (onpas hassu sana). Tässä kuitenkin on paljon kuvailua ja tosi hienoa huomata, ettet lähtenyt tekemään tästä korutonta tekstiä, sillä nyt tästä tuli tosi värikäs ja eläväinen ficci!!

Viileys hiipii Ginnyn jalkapohjiin ja kutittelee Lunan sääriä

Tämä kohta erityisesti tuntuu hienolta ja tämä tunne välittyy jo lukiessakin. Pidän myös siitä, että ilmakin tuo tyttöjä yhteen ihan kuin luonnonvoimatkin ohjaisivat heitä toistensa syleilyyn.

Erittäin kaunis ficci, pidin tästä paljon! Eksynyt varmaan jatkossakin tämän parituksen pariin, kun nyt tunnun ottaneen sen tavaksi Ginnystä olen kyllä aina pitänyt jotenkin ei tämä nyt kaukana mukavuusalueeltani ole. Kiitos tästä <3

[Isfet]

Kiitos kommentistasi, Kiirsu!

Minäkin alan vähitellen lämpenemään enemmän tälle paritukselle. Haaste oli todellakin avartava, ja tämäkin alkoi sujua alkukankeuden jälkeen. Vaikka toki joku lipsaus piti poistaa jälkikäteen Ihanaa kuulla että tämä oli mielestäsi silti "värikäs ja eläväinen", hih :3 Kiitos sinulle! <3

[Vuorna]

Luna/Ginny on parituksena mulle sellainen tuttu mutta silti vähän etäinen, tuntuu että se on fandomissa suht yleinen femmeparitus osapuolilleen mutta en oo siihen silti sen isommin tutustunut. Nyt kun oon taas alottanut suomenkielisten tekstien lukemisen, etenkin Finistä on aina tosi kiva löytää tämmöisiä lyhyempiä tekstejä kiinnostavilla parituksilla.

Luna ja Ginny on kieltämättä tosi luonteva pari ja pidin tosi paljon siitä, miten oot kirjoittanut heidät sopimaan toisilleen. Myös Lunan hahmo tässä oli tosi hyvin kirjoitettu, maininta hyrräpäistä ja Ginnystä muistuttava tatuointi olivat jotenkin tosi hänelle sopivia. Tekstin kuvailu on myös kaunista ja erittäin runsasta. Alun perin oisin voinut luulla et adjektiivittomuus olisi vaikuttanut radikaalimminkin kuvailun määrään, mutta erinomaisen hyvin oot luonut yksityiskohtia tekstiin ilmankin kyseistä sanaluokkaa. Tää teksti oli niin kovin luonnollisen oloinen ja se ilahdutti mua suuresti.

Tää oli ihana tämmöinen tunnelmapala täynnä rakkautta, erittäin söpö ja pidin kovasti tän tunnelmasta. Kiitos kaunis!

[Hopearausku]

Voi että, tämä oli juuri sitä mitä kaipasinkin tähän raskaan päivän päätteeksi <3 Tämä teksti oli jollain ihanalla tavalla todella kevyt, vaikka sotavuoden traumat kummittelivatkin taustalla, ja suloisuutta täynnä! Ginny/Lunasta on muodostumassa hyvää vauhtia yksi suosikkiparituksistani. Nämä kaksi ovat vain niin mahdottoman söpöjä.

Ilta soittaa melodiaansa heidän ympärillään; keinu narahtelee, jossain livertää pikkulintu, lähde solisee ja tuuli kuiskii puiden oksistossa.

Aivan i-h-a-n-a-a kuvailua (ja vielä täysin ilman adjektiiveja)! Vaikka nyt onkin pimeä talvi-ilta, pystyin silti hetkeksi kuvittelemaan kesän tänne huoneeseeni. ♥ (Ja keinuminen on kyllä ihan parasta! Se sopii jotenkin sekä Lunalle että Ginnylle hahmoina todella hyvin, sellainen puoliliitäminen eestaas. Luna lentää unelmamaailmoissa ja Ginny huispauskentällä, ehkä keinuminen ja muukin maan pinnalta nouseminen tuntuu siksi niin luonnolliselta, kun kyse on tästä kaksikosta? )

Kiitos tästä päivän piristyksestä ♥

[Isfet]

Myöhästyneiden kommenttivastausten kirintämaratoni jatkuu!

Vuorna, adjektiivittomuushaaste oli kyllä jännä ja itsekin vähän yllätyin miten paljon kuvailua ilman niitäkin voi saada aikaan, muista että tätä oli kiva kirjoittaa. Ginny/Luna on ehdottomasti tutustumisenarvoinen paritus, tulokulmia on yllättävän monia vaikka moni teksteistä onkin juuri tällainen, aika söpö. Kiitos kommentista, en arvannut että joku jaksaa näitäkin nostella! ♥

Hopearausku, Ginny ja Luna ovat aika söpöjä. Aina kun itse kirjoitin heistä, tuloksina syntyi jotain tällaista kevyttä höttöä, enemmän tai vähemmän synkkämielisillä sotavivahteilla  Mutta ehkä syy onkin juuri tuossa, että molemmat ovat jo valmiiksi irti maanpinnasta! Kiitos kommentista sinullekin!

[Claire]

Etsiskelin kommentoitavaa tämän kesän Kommentti10-haasteeseen sanalla puutarha, ja kuinka onnellinen olenkaan, että löysin tieni tämän ficin pariin! Ginny/Luna on aivan super söpö paritus, vaikken itse tulekaan lukeneeksi sitä usein. Pitäisi kyllä, ainakin tämän tekstin perusteella. He muodostaa jotenkin todella mielenkiintoisen parin, Lunan ollessa enemmän sellainen haaveilija ja Ginny puolestaan ”jalat maassa”-tyyppi. Se konkretisoituu hyvin esimerkiksi tässä:

”Hyrräpäät lentelevät tällaisina iltoina”, Luna paukauttaa.

Ginny vilkaisee tyttöä ja purskahtaa nauruun. Luna ei loukkaannu, vaan odottaa että toisen nauru tyyntyy nikotteluksi.

”Selvä. Huispaajat lentelevät myös tällaisina iltoina.”

Ginnyn comeback oli kyllä hupaisa. Ja propsit siitä, että onnistuit näinkin lyhyessä ficissä pitämään hahmot hyvin IC:nä, olisin voinut kuvitella jokaisen noista vuorosanoista tulevan oikeasti heidän suustaan.

Minäkin kiinnitin huomiota siihen, kuinka hienosti olit saanut kuvaavaa tekstiä aikaiseksi ilman adjektiiveja. Tuo inspiskuva, jonka linkkasit tekstin alkuun, oli supersöpö ja onnistuit rakentamaan sen ympärille kauniita mielikuvia kerronnallasi, sekä ympäröivästä puutarhasta ja muusta miljööstä, että myös tyttöjen tunteista. Voisin lainata tähän vaikka koko ficin, koska siellä oli niin monta kohtaa, jossa tuo kuvailu oli niin kaunista. Mutta tämä ainakin oli yksiä lemppareitani:

Ilta soittaa melodiaansa heidän ympärillään; keinu narahtelee, jossain livertää pikkulintu, lähde solisee ja tuuli kuiskii puiden oksistossa. Viileys hiipii Ginnyn jalkapohjiin ja kutittelee Lunan sääriä.

Samoin mun mielestä loppu oli hyvin kaunis, kun aika tuntuu menettävän merkityksensä (on vain Ginny ja Luna ja se hetki) ja mun mielestä oli ihana yksityiskohta, että tässä toistui tuo illan soittama melodia ja että tällä kertaa se soi nimenomaan heille:

Tytöt istuvat keinussa, nilkat ristittyinä, ja puhuvat. Aika pysähtyy, tai ainakin menettää merkityksensä, Ginny unohtaa ajatella levotonta äitiään. He piiloutuvat maailmalta toisiinsa, ilta soittaa melodiaansa heille.

Pyysit muuten alkutekstissäsi huomauttamaan, jos tekstin seasta löytyy adjektiivi, niin mielestäni tässä viimeisimmässä lainauksessa tuo ”levoton” on adjektiivi - vai onko, alan nyt epäillä itseäni, haha. Vaan eipä siitä mitään haittaa siellä ollut!

Kiitos todella paljon tästä ficistä, tästä tuli oikein hyvälle ja sellaiselle levolliselle fiilikselle itsekin! <3