Löytyykö täältä Finistä ketään, joka olisi seurannut tiiviimmin kirjoittelua tuosta Dome Karukosken ohjaamasta Tolkienin elämäkertaan perustuvasta elokuvasta?
Minä seurasin sitä, mutta en ikinä oikeastaan käynyt katsomassa sitä, vaikka monta kertaa pitikin. Minusta Tolkienin elämästä olisi saanut mielenkiintoisen elokuvan ihan ilman mitään värittämistä, mutta minä olenkin ehkä vähän hassu faniuteni kanssa. :'D Ymmärrän kyllä kuitenkin, että ehkä suuren yleisön mielestä kaikki Tolkienin elämän yksityiskohdat eivät ole kiinnostavia, joten sitten sitä pitää vähän muokata, koska elokuvan tavoitteena on kuitenkin tehdä voittoa. Olisin kuitenkin toivonut, ettei elokuvassa olisi keskitytty (kuten olen lukenut ja kuullut) aivan niin paljoa sotateemaan, koska Tolkieniin ja TSH:n kirjoittamiseen liittyy niin paljon muutakin.
Entä tuleeko Tolkienista lähinnä mieleen ensin tutut elokuvat Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta? Vai kenties kirjat?
Kirjat, no question about it. Itse en ole nyt hetkeen lukenutkaan niitä, kun on ollut muita kiireitä, mutta kyllä TSH, Silmarillion ja Hobitti kuuluu aika vakiokalustoon, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. En itse niin hirveästi pitänyt tai pidä vieläkään Hobitista, olin kenties liian vanha enkä siten kohdeyleisöä, kun luin Hobitin ensi kertaa, joten siitä ei ole ikinä tullut mitään suurta suosikkia. TSH puolestaan osui ja upposi kuin veitsi voihin, ja Silmarillion on todella upea, vaikkakin pitkä ja vaivalloinen läpi kahlattava. Rakastan Tolkienin mytologiaa yli kaiken, mutta myönnän itsekin, että etenkin Silmarillion on oikeasti aika raskasta luettavaa, kun siihen sisältyy niin paljon kaikkea.
Haltiakielet kiinnosti suuresti aikanaan ja eikös se mennyt niin että Tolkien otti quenyaan vaikutteita suomen kielestä?
Jep, suomesta tuli inspiraatio haltiakieleen. (:
Omistan kaikki teokset niin suomeksi kuin englanniksi
Olen ehkä hieman kateellinen.
Itseltäni puuttuu vielä Hobitti ja Keskeneräisten tarujen kirja suomeksi. Englanniksi nuo kaksi kyllä löytyy hyllystä. TSH ja Silmarillion sitten löytyykin molemmilla kielillä, Kaksi tornia jopa ruotsiksikin. Sitten hyllyssä on vielä näiden lisäksi viisi osaa History of Middle-earth sarjaa, Hurinin lasten tarina, Tom Bombadilin seikkailut, Beren ja Lúthien sekä Gondolinin tuho. (Ja paljon muuta Tolkieniin vivahtavaa teosta, jotka eivät kuulu Keski-Maa tarinoihin.)
Minä toisaalta ymmärrän tuon päätöksen vaihtaa Glorfindel Arweniin, koska Glorfindel olisi ollut taas yksi uusi hahmo, joka vain vilahtaa tarinassa, mutta muutoin olen samoilla linjoilla zilahin kanssa tästä. Faramir taasen, voi argh sentään, David Wenham oli upea, mutta inhoan yli kaiken sitä, kun Faramir kirjassa ei halua nähdäkään sormusta, kun taas elokuvassa hän aikoo aluksi viedä sen Denethorille. MUR!
("I would not take this thing, if it lay by the hyghway!!!") Denethorkin oli kenties vähän yliampuvan hullu jo alusta saakka elokuvassa, mutta tämän olen valmiimpi antamaan anteeksi kuin Faramirin.