Kirjoittaja Aihe: Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia, S  (Luettu 1687 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 076
  • Sateenvarjounelmia
Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia, S
« : 15.01.2016 01:23:53 »
Nimi: Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta: Arte <3
Ikäraja: S
Genre: Drama/(perhe)fluff
Paritus: Draco/Luna
Vastuunvapaus: Hahmoista omistan vain pienen Doran, muuten fandom on Row-tädin. Kävin taas vain vähän leikkimässä.

A/N: Fracta tätä minulta pyysi luettuaan joulukalenteristani tämän pienen pätkän. Lauchuo antoi idean pehmoeläimen valintaan ja LillaMyy antoi henkistä tukea, kun mietin sopiiko tämä haasteeseen vai ei. Tämä on siis omistettu oikeastaan kaikille näille ihanuuksille (Fractalle vähän enemmän kuin muille, koska, no. Ihan vain siksi.)
Osallistun tällä siis FF50 ja Slam Dunk –haasteisiin. Voisinpa myös keräillä Dracon.


Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia

Tuuli humisi tytön korvissa ja sotki jo valmiiksi löyhää lettiä entistä sekaisemmaksi. Iloinen nauru karkasi tytön huulien välistä tämän kiitäessä kentän ympäri luudallaan. Hän teki surmansilmukan ja väisti onnistuneesti kohti lentäneen ryhmyn. Näytettyään kieltään vastajoukkueen lyöjälle, joka ryhmyn oli lyönyt, tyttö otti paikkansa joukkuetoverinsa alapuolelta.

Kun vastajoukkue teki kaatoa pitelevän jahtaajan etenemisen tukalaksi, hän tipautti kaadon alapuolellaan lentävän tytön syliin, joka nappasi sen leveästi virnistäen. Tyttö syöksähti vastustajien ali ja suoraan näiden taakse heittäen kaadon nätisti maalirinkulan läpi ilman, että pitäjällä oli mahdollisuuttakaan puolustaa maalejaan.


”Ja maali”, tyttö mutisi hymyillen unissaan, hieraisi poskellaan olevaa kuolavanaa ja käänsi kylkeään rutistaen pehmothestralin aivan lähelleen. Auki unohtuneesta suusta alkoi hiljalleen valua uuta kuolavanaa toisellekin poskelle.

*~*

Draco oli saanut Päivän profeetan levitettyä keittiön pöydälle ja Lunan keittämää kahvia mukillisen. Häntä ei olisi yhtään haitannut ottaa heille kotitonttua, mutta Luna oli ollut sitä vastaan. Mies siemaisi kuumaa juomaansa ja käänsi sivua silmäiltyään ensimmäisen aukeaman otsikot. Ei mitään mielenkiintoista.

Kevyet askeleet, joista joka toisen kuuli selkeämmin, kuljettivat pienen tytön keittiöön silmiään hieroen. Tämä oli unohtanut pistää jalkaansa toisen sukan, ja kainalossa kulki tiiviisti mukana pehmothestral, jonka tyttö oli ihan itse saanut valita. Sen sijaan että olisi kömpinyt omalle paikalleen, tyttö tepasteli isänsä tuolin viereen ja jäi tuijottamaan tätä suurin silmin.

”Isi. Isi. Isi, isi, isi”, tyttö aloitti kiihtyvällä nopeudella hytkyen paikoillaan, ”isiisiisiisisisiisisisisi.” Loppua kohden tämä jo lähes hyppi, ja Dracon oli pakko niellä huvittuneisuutensa, koska tiesi tytön ottavan hyväntahtoisenkin naureskelun kovin herkästi itseensä.

”Dora, Dora, Dora”, mies vastasi kaapattuaan nuorimpansa syliinsä ja suukotti tytön otsaa sekä sekaisin olevia hiuksia.

”Milloin me mennään?”

”No, sinun pitää ainakin syödä ensin”, Draco vastasi nuorimmalleen maltillisesti ja nosti tämä omalle tuolilleen.

”Mutta mennäänkö me heti sen jälkeen? Jooko? Sinä lupasit.” Mies nieli halunsa huokaista ja kumartui lähemmäs tyttöään sukien tämän hiuksia järjestykseen.

”Me menemme, kun olet syönyt ja pukenut ja harjannut hiuksesi.”

Dora mutristi huuliaan hitaasti.

”Ne menee sotkulle muutenkin”, tyttö yritti saaden vastauksekseen vain paljon puhuvan katseen. Huvittuneena Luna nosti tyttönsä eteen valmiin aamiaislautasen ja suukotti tämän nenänpäätä.

”Letitetään hiuksesi ennen kuin menet”, nainen sanoi lempeästi, mutta sellaisella äänensävyllä, ettei Dora enää väittänyt vastaan. Luna suukotti miehensä suupieltä ja taitteli Päivän profeetan pois pöydältä.

”Minä luin sitä vielä”, Draco protestoi hiljaa saadessaan aamiaislautasen eteensä. Luna vain hymisi ja liittyi pian kaksikon seuraan.

*~*

”Okei, voit nousta luutasi selkään.”

Dora heilautti innoissaan toisen jalkansa luudan yli ja meinasi jo ponkaista maasta vauhtia, mutta muisti viime hetkellä, ettei niin saanut tehdä ilman lupaa. Hän katsoi isäänsä odottavasti.

”Et saa lentää liian ylös, etkä liian nopeasti.”

”Enkä saa kertoa äidille, että lensin yksin”, Dora jatkoi suu leveässä virneessä. Tytön iloinen sävy sai Dracon vähän nolostumaan, mutta Luna ei luultavasti olisi katsonut sitä hyvällä kuitenkaan. Ehkäpä… Katkaisten ajatuksensa mies tarkasti tytön asennon luudalla ja kaivoi taskustaan pillin. Hän puhalsi siihen ja katseli, miten Dora ampaisi luudallaan matkaan. Tyttö oli parempi kuin hän oli ollut tuon ikäisenä – siitäkin huolimatta, että luuta oli Doralle eittämättä liian suuri.

He olivat sopineet Lunan kanssa, että lapset saisivat omat luutansa vasta aloittaessaan Tylypahkan, jossa näitä opetettaisiin lentämään. Draco oli käynyt jokaisen lapsensa kanssa lentämässä jo aiemmin ja opettanut näille luudan ohjaamisen perusasioita. Dora oli itsepäisenä kinunnut, kunnes oli saanut koittaa isänsä luutaa ihan itse.

Mies hymyili itsekseen muistaessaan Doran ensimmäisen lennon: miten hän oli pitänyt luudasta kiinni, jottei hänen pienokaisensa vahingossa päässyt liian kauas ja satuttanut itseään.

”Milloin saan oman luudan?” tyttö huusi suhahtaessaan isänsä ohi.

”Jahka menet Tylypahkaan”, Draco vastasi tavallista kovemmalla äänellä. Doran nauru kaikui niityllä, johon he olivat tulleet harjoittelemaan lentämistä. Mies antoi tytön vain lentää aikansa ennen kuin vihelsi hänet takaisin luokseen ja katsoi tämän pääsevän turvallisesti alas luudalta. Sen tehtyään mies nosti luudan olalleen ja lähti Dora toisessa kädessään roikkuen kävelemään kohti kotia.

”Haittaako, jos minusta tulee jahtaaja eikä etsijä?”

”Ei, mutta se haittaa jos sinusta tulee rohkelikko”, Draco sanoi kiusoitellen ja iski tytölle silmää.

”Minusta tulee korpinkynsi niin kuin äidistä.” Dora nyökytteli vinhasti päätään. ”Ja Korpinkynnen paras jahtaaja.”


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Sindarin lapsi

  • ***
  • Viestejä: 62
  • hirvee hirvi-fani
Vs: Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia, S
« Vastaus #1 : 17.01.2016 17:45:34 »
Ihana  :-* Kun avasin tämän ficin oletin sieltä tulevan jonkun perus Draco-rakastuu-Lunaan-ja-lankeaa- mutta ei, olitkin valinnut tähän mielenkiintoisen näkökulman. Aihetta en paheksu, koska missä vaan Draco niin kelpaa, ja pikku Dora oli ihana ilmestys ja sopi tarinaan. Puheenvuorot rakensivat tämän tarinan, kuvailua olisin ehkä inan kaivannut enemmän muuten teksti oli järkevästi koossa ja erillaiset lauserakenteet elävöittivät tarinan kulkua. Eniten pidin alusta ja lopusta. Keski vaiheen tarina ei ollut huonoa, mutta alussa ja lopussa oli enemmän henkilöiden avaamista lukijoille. Hyvää työtä!
Ja voi että toi Draco on nii sulonen  :-*

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia, S
« Vastaus #2 : 25.01.2016 19:17:54 »
Tiedän kommentoineeni tätä jotenkin jo yksäröidessäsi tuosta haasteesta, mutta kommentoinpas uusiksi, koska Dora on likkis! <3

Jo heti alusta asti sait mut kyllä päästelemään pieniä 'tui tui' -ääniä, niin että vähemmästäkin luullaan hulluksi, koska siis kuolavanat ja pehmothestral ja mitä kaikkea muuta ylettömän söpöä tässä pikkuisessa naperossa oikein olikaan. I-H-A-N-A-T-A!!1! Muutenkin todella suloista, että pikkuinen Dora on niin hajamielinen, että unohtaa toisen sukan jalasta, mutta pehmothestral kulkee kuitenkin matkassa mukana koko ajan, koska asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja totta kai se lelu on tärkeämpi kuin joku sukka! :D

Lainaus käyttäjältä: Saappaaton
”Isi. Isi. Isi, isi, isi”, tyttö aloitti kiihtyvällä nopeudella hytkyen paikoillaan, ”isiisiisiisisisiisisisisi.”
Saanko mä litistää Doraa oikein kunnolla, koska se vaan on ihan liian suloinen? :D <3

Dracon ja Lunan arki yhdessä vaikuttaa niin ihanan tavalliselta, ettei tässä voi tehdä muuta kuin sulaa pieneksi lätäköksi lattialle. Olen niin perso kaikelle tällaiselle älysuloiselle arkiselle romantiikalle, koska ei sen romanttisen eleen eteen tarvitse nähdä niin hirveästi vaivaa kuin joissain ficceissä tuntuu käyvän, kun sitä pohditaan viisi viikkoa ennen kuin uskaltaa tehdä elettäkään. Joskus ihan simppeli suukko poskelle lehteä poisviedessä riittää kertomaan, että välittää toisesta ihan liikaa. (: <3

Tuo lopetus on ihanan lutuinen, kun Doran on pakko kysyä isältä, että haittaako, jos hänestä tuleekin jahtaaja ja kuinka isi sanoo, että se ei haittaa, mutta Rohkelikkoon lajitelluksi tuleminen haittaa. :D Söpöä! (: <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia, S
« Vastaus #3 : 03.02.2016 13:35:59 »
Voi ei, nawwwsssss. ;___; Rupesin ajankuluksi, kun en itse keksinyt vielä mitä kirjoittaisin, selailemaan muiden listauksia ja jostain syystä jumituin sun listaukseen tällä kertaa. Ja pakkohan tää oli lukea, koska Luna <3 Ja hei, Dora on aivan liian ylisöpö! Tarkotus oli lukea se joulukalenterin teksti näistä, mutta sitten törmäsin tähän ja pakko oli lukea, enkä kadu yhtään. Juurikin tuollaiset pienet suukot lehteä viedessä ja kaikki muu tuollainen söpöily saa mut sulamaan ihan Lillan sanoja lainatakseni vesilätäköksi. Luna on yks mun lempihahmoista, ja koska en omista Lunasta lempiparitusta, niin tää oli kyllä ybersöpö kuten muutkin Luna-paritukset. Tää oli vaan niin <3! En osaa sanoa enää yhtään mitään, oon sanaton ja ääh. Sun tarinat on ihania, kiitos tästäkin <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

priinia

  • ***
  • Viestejä: 23
  • ava omaa kädenjälkeä
Vs: Pieniä haaveita, suuria suunnitelmia, S
« Vastaus #4 : 03.02.2016 20:32:49 »
Mhyfmhyfhyf! Dora on niin sulmu. Vaikka miten vierastankin Lunan ja Dracon lätkäsemistä samaan läjään, niin näköjään siitä läjästä voi seurata söpöjä mukuloita ;) Ja Draco on niin isykkä, että hihityttää. Sitä en ihmettele, että Luna on lempeä äiti, ja jos joku on voinut pehmittää Draco Olen-Niin-Korsto Malfoyn huolella rakennetun (joskin epäilemättä jo valmiiksi vuosien mittaan vähän säröilleen) kuoren, niin hei, miksei juuri Luna?

Kaikkein eniten mua kuitenkin hymyilyttää pienen lapsen into, joka ylittää kaiken sellaisen arkisen kuin ruoka ja vaatteet. Kuka niitä tarvitsee, kun on jotain hauskaa tekemistä luvassa? No ei kukaan. Sen kun mennään vaan ja lennetään! Ajatus isän ja tyttären välisestä salaisuudesta on suloinen, enkä voi olla leikittelemättä ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi, jos Luna saisi tietää, että Draco noin kovinkovin vastuuttomasti antaa pikku-Doran lennellä omin nokkinensa. Siitä voisi saada hauskan kertomuksen.

kirjoittajaansa vaatimattomampi listaus