Ikäraja: S
Elikkäs, kirjoitin sitten tälläsen lyhyehkön jutun, joka pohjautuu omaan elämääni... Ikärajasta en itse ole aivan varma... Ja kaikki kommentit ovat tervetulleita.
Tämä on väärin. Miksi piti rakastua juuri sinuun, vaikka tiesin että en saisi vastarakkautta. Ja silti annoin periksi.
Taisin pitää sinusta heti ensitapaamisesta lähtien.Pikkuhiljaa ihastuin ja lopilta rakastuin. Kärsin, koska rakastan sinua liikaa. Tuntuu, kuin sieluni olisi tulessa ja sydämeni lävistäisi tervä miekka. Eikä se tunne katoa. Se vain vahvistuu päivä päivältä.
Tapaan sinut päivittäin koulussa ja kaupungilla, koska viihdymme samoissa paikoissa.Se tuntuu kidutukselta. Välillä mieleni tekisi huutaa. Jos olen lähelläsi, en voi ajatella muuta. olet ajatuksissani joka sekunti. Tahtoisin vain unohtaa ja olla se sama lapsi, joka ei ymmärrä rakkauden merkitystä täydellisesti. Niin kaikki olisi helpompaa. Joskus on päiviä joina kaikki on paremmin, mutta sitten tapaan taas sinut. Toisinaan itken itseni uneen vuoksesi. Tiedät, että satutan itseäni, mutta et osaa auttaa.
Tälläkin hetkellä tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Rakkaus todellakin on pahin mahdollinen huume. Tunteiden sekamelsa on välillä niin järkyttävä, että en pysty liikkumaan.Miksi pitää tuntea? Helpointa olisi vain elää ilman tunteita. Omat tunteeni tuntuvat siltä, että eläisi keskellä helvettiä. Helvettiä, josta ei pääse pois edes unissaan. Tahtoisin vain unohtaa ja päästää irti. Mutta olen liian heikko päästämään irti.
Tahdon olla lapsi. silloin murheet eivät ohjailisi koko elämää. Tällä hetkellä toivon, että voisin nukkua ikusesti tai herätä tästä painajaisesta.
