Kirjoittaja Aihe: Haavoitettu K-11 || Sirius/Serena (draama, het)  (Luettu 7118 kertaa)

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Title: Haavoitettu
Author: Tiikerililja
Genre: Draama, Het
Pairing: Sirius/ Serena
Rating: K-11
Summary: Sirius iskee silmänsä koulukiusattuun, salaperäiseen Serenaan. Ulkoinen kauneus kätkee kuitenkin sisäänsä salaisuuden joka on ollut piilossa vuosia...

Osa 1

Suureen saliin tulvi läpimärkiä oppilaita. Kelmit rynnistelivät sisään kukin omalla tyylillään; Remus tyynen rauhallisesti ja asiallisesti, Peter hiukan säikyn tapaisena ja tarkkaavaisena, ja James ja Sirius kirjaimellisesti ajoivat toisiaan takaa pöydän ympärillä. Lopulta tuvanjohtaja riensi paikalle ja retuutti poika-parat korvistaan istumaan. Mutta kun opettaja oli häipynyt, James ja Sirius vilkaisivat toisiaan ja alkoivat nauraa.

”Ettekö voi edes yhtä ainutta päivää olla kunnolla?” Remus kysyi närkästyneesti.

”No ei tietenkään!” Sirius vastasi oitis ja hieroi kipeää korvaansa. ”Älä viitsi aina olla tuollainen tosikko!”

”Saanen muistuttaa että olen valvojaoppilas, ja minun tehtävänäni on valvoa järjestystä ettekä te tule ansaitsemaan minkäänlaista erityiskohtelua --”

”Blaa blaa blaa…” Sirius ja James hoilasivat ja alkoivat taas nauraa.

Silloin Peterkään ei enää pystynyt olemaan hiljaa vaan nauru tarttui häneenkin. Tosin se kuulosti enemmänkin tyttömäiseltä kikatukselta verrattuna siihen kuinka hänen ystävänsä hohottivat. Remus huokasi ja ryhtyi ainoana järkevänä kuuntelemaan, mitä rehtorilla oli sanottavaa.

*************************************************************

”Lopeta Sirius!”

”Älä huido minua, James!”

”Oho sori, Peter”.

”Mitä täällä tapahtuu?”

”Remus! Sirius vei lasini!”

”En minä mitään tehnyt”.

”Vilkaisepa nyrkkiisi, lasini ovat tuusan nuuskana!”

”Lopettakaa jo molemmat! Ja Sirius, anna ne lasit nyt takaisin”.

”No hyvä on sitten, nynnerö”, Sirius vastasi ja tiputti silmälasien palaset Jamesin käteen.

James osoitti niitä vihaisena Remukselle, joka korjasi ne vaivoitta taian avulla. Se tehtyään hän sanoi:

”No niin, ystävänänne en aio torua teitä sen enempää, ettehän te kuitenkaan kuuntelisi, mutta valvojaoppilaana velvollisuuteni on käskeä teitä pitämään leipäluukkunne pienemmällä ennen kuin haen rehtorin paikalle!”

Kuin ihmeen kautta kaikki hiljenivät, eivät pelkästään Sirius ja James vaan koko oleskeluhuone. Jopa taulut olivat kääntyneet katsomaan, kun Remus marssi jotain epämääräistä jupisten makuusaliin. Mutta heti Remuksen lähdettyä hulina alkoi taas ja kaikki oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

”Mikä sitä riepoo?” James kysyi. ”Ei Remus aina noin tiukka ole ollut”.

”No on se kuule ollut! Mutta luulen että tiedän vastauksen…”

”Niinkö? No mikä se on, Sirius?”

”Selvät merkit, Remus on pihkassa!”

”Ai Remus vai? Ei ikinä!”

”Ei kun ajattele nyt; se on umpirakastunut, mutta se poika ei huomaa sitä ja siksi se purkaa vihaansa meihin”.

”Poika?!” Peter huudahti. ”Onko… Tai siis että… Remus siis… onko hän… siis…”

”Typerys! Eikö sinullakaan ole yhtään huumorintajua? Olette ihan samanlaisia Remuksen kanssa!”

”Hah! Heistähän tulisi hyvä pari!” James ehdotti.

”Mitä?! Eikä tulisi!” Peter karjui punaisena kuin tomaatti.

Poikien nauru kaikui kauas käytävälle, ja oviaukon varjossa seisova tumma henkilö nosti katseensa maasta ja vilkaisi Siriusta. Hän näki ja kuuli kaiken, mutta kukaan ei huomannut häntä.

*************************************************************

Seuraavana aamuna Sirius ja James kiirehtivät Suureen saliin syömään, mutta alkoivat pian ihmetellä, kun Peteriä ja Remusta ei näkynyt missään.

”Peter varmaan nukkuu vielä, mutta että Remus! Hänhän on aina ollut kamala aamuvirkku”, James sanoi.

”No Remus onkin mennyt Peterin viereen nukkumaan”, Sirius virnuili, mutta silloin pojat juoksivatkin sisään ja istuivat pöytään.

”Mikäs nyt on? Miten teillä näin pitkään kesti?” James kysyi.

”Olimme… tulossa tänne… kun Remus näki… että Malfoyn jengi… kiusaa… taas… jotain tyttöä…” Peter puuskutti.

”Oli pakko pysähtyä ja selvittää vähän asioita”, Remus jatkoi. ”Oikeastaan en ollut yhtään varma oliko se edes kiusaamista, sillä tyttö ei edes vastannut kun kysyin siitä. Raukka ilmeisesti pelkäsi, että Malfoyn jengi kostaa takaisin…”

”Sitten se tyttö lähti juoksuun… ja meidän piti lähteä myös juoksuun… kun Malfoy alkoi heitellä meitä joillain herjoilla… ” Peter sanoi yhä hengästyneenä.

”Voi hemmetti! Siitä runkusta ei ole kyllä mihinkään! Aina pitää olla kiusaamassa pienimpiään. Tietysti joku ykkösluokkalainen?”

”Ei, Sirius. Se oli joku 6-luokkalainen. Rohkelikko vielä”.

”Vielä pahempi”, James huokaisi.

*************************************************************

Päivä mateli hitaasti eteenpäin ja oli yhtä tuskaa, kun useat tunnit olivat Rohkelikkojen ja Luihuisten yhteisiä. Viimeisellä tunnilla oli Pimeyden Voimilta Suojaantumista, ja valitettavasti James ja Sirius eivät saaneet istua vierekkäin ”keskittymiskyvyn puutteen takia”. Sirius siirrettiin eturiviin jonkun Rohkelikkotytön viereen. Ja pahinta oli, että Malfoy istui vain yhden pulpettiparin päässä ja tämä heitteli jatkuvasti jotain Siriuksen pulpetin kohdalle ja sitten hän käkätti hiljaa kaverinsa kanssa. Tunnin loputtua Sirius nousi hitaasti paikaltaan ja mateli opettajan pöydän luo palauttamaan vihkoaan muiden kelmien juostessa ulos luokasta. Saatuaan Siriuksen vihkon, opettaja kiirehti huoneeseensa ja Sirius kääntyi lähteäkseen, mutta silloin Malfoy asteli esiin. Ensin Sirius luuli, että Lucius tulisi härnäämään häntä, mutta toisin kävi; kun Siriuksen vieressä istunut tyttö aikoi kävellä Luciuksen ohi, poika tyrkkäsikin tätä niin, että tytön koululaukku lensi lattialle levittäen kirjat ympäriinsä.

”Hupsista, kävipä kehnosti!” Lucius pilkkasi kavereidensa nauraessa ja jatkoi kävellessään ovelle: Minulla on niin huono näkö etten nää minne minä oikein törmään!”

Mikä raukka! Sirius ajatteli katsoessaan Luciuksen perään. Sitten hän katsoi tyttöä, joka oli polvillaan lattialla aikoen poimia kirjat. Sirius kumartui tätä vastapäätä ja kysyi:

”Tarvitsetko apua?”

Tyttö vilkaisi Siriusta kuin säikähtäneenä ja pudisteli rajusti päätään. Sirius kuitenkin poimi lattialta muutaman kirjan ja ojensi ne tytölle. Tyttö katsoi pitkään Siriusta, joka alkoi jo käydä kärsimättömäksi. Miksi se ei vaan ota niitä kirjoja? Luuleeko se että minä puren? Mutta sitten Sirius muisti kuinka kaltoin Malfoy oli tyttöä kohdellut ja hymyili rohkaisevasti. Lopulta tyttö tarttui kirjoihin, nousi ylös ja sanoi hiljaisella äänellä:

”Kiitos”.

Sitten hän juoksi ulos luokasta ja Sirius jäi kummissaan katsomaan tämän perään.

*************************************************************

”Mitä se sitten teki?” Peter uteli.

”Ei mitään. Se vain lähti eikä sanonut enää sanaakaan”, Sirius vastasi.

Hän oli kertonut kavereilleen tytöstä ja siitä kuinka tämä oli käyttäytynyt. Tätä ei ollut näkynyt koko iltana oleskeluhuoneessa.

”Mitä sanot, Remus? Mikä sitä likkaa vaivaa?”

”Kuulehan, Sirius. Se tyttö on selvästi yksinäinen ja syrjäytynyt. Sellaisten ihmisten voi olla vaikea luottaa toiseen ihmiseen. Ehkä häntä on kiusattu niin paljon ettei hän enää usko, että on olemassa kilttejäkin ihmisiä. Se, että autoit häntä kirjojen kanssa, oli hyvä teko, mutta älä innostu liikaa tai tyttö voi luulla, että yrität jotain”.

”Selvä”, Sirius vastasi.

Silloin Sirius kuitenkin katui lupaustaan. Tyttö oli vaikuttanut niin mielenkiintoiselta. Tässä oli salaperäisyyttä ja jännitystä…
Kun oleskeluhuone oli melkein kokonaan tyhjentynyt ja vain Sirius makasi sohvalla takan edessä yksinään, muotokuva-aukko avautui ja joku astui sisään. Sirius nosti katseensa ja huomasi katsovansa suoraan tuohon outoon tyttöön. Tyttö ei ensin huomannut Siriusta vaan vilkaisi itseään pienestä taskupeilistä ja huokaisi pettyneen kuuloisena. Silloin Sirius astui esiin ja kysyi:

”Onko kaikki hyvin? Onko Malfoy kiusannut sinua enää tänään?”

Mutta vastausta Sirius ei saanut, koska tyttö ryntäsi saman tien tyttöjen makuusaliin nähdessään Siriuksen. Sirius istahti nojatuoliin ja haroi tukkaansa. Mitä hän oli taas tehnyt? Mikä hänessä oli niin pelottavaa, että tyttö lähti karkuun joka kerta, kun Sirius puhui tälle. Ehkä olisi parempi jatkaa elämää ilman tuota tyttöä… Pitäisi vain käyttäytyä niin kuin ennenkin.     



A/N: Saanko kommentteja??  :o  :o Kiitos etukäteen  ;)
« Viimeksi muokattu: 15.03.2015 00:27:45 kirjoittanut Kaapo »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 05.07.2007 14:05:29 »
Kommentoikaa nyt joku...   :(  :(  En voi kirjoittaa jatkoa jos ketään ei kiinnosta...  :'(  :'(
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Tiikerililja »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Chikyo

  • ***
  • Viestejä: 91
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 05.07.2007 14:38:53 »
Tää on minusta mielenkiintone :) Tämä salaperäinen tyttö vaikutti tosi jännittävältä henkilöltä, joten en yhtää ihmettele vaikka Sirius kiinnostuikin siitä :)

Jatkoa vaan ;)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Chikyo »
You will lose everything.

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Haavoitettu K-13 || Sirius/Serena (Jälkiprologi tullut)
« Vastaus #3 : 06.07.2007 14:44:55 »
Osa 2.

Viikot vierivät, mutta Sirius ei vieläkään voinut olla ajattelematta tuota kummallista tyttöä. Joka päivä hän sai kuulla Remukselta juttuja, kuinka tämä oli taas yllättänyt jonkun kiusaamasta tyttöä.

”Se on niin väärin! Mitä se tyttö on muka tehnyt ansaitessaan sellaisen kohtelun?” Sirius kailotti.

”Miksi sinä hänestä välität?” Peter tiedusteli. ”Ethän sinä välitä Severuksestakaan”.

”Ai Ruikulista vai? Mitä välittämistä sen tulisi saada? Kyllä poikien pitää kestää kovaakin herjaa, ainakin jos sattuu olemaan niistä hemmetin Luihuisista!”

”Älä kuitenkaan mieti sitä tyttöä liikaa, Sirius”, Remus sanoi. ”Kun tänään huomasin kahden Korpinkynteläisen tytön ilkkumassa hänelle, menin heti väliin, mutta se tyttö kiirehti tiehensä heti kun jäimme kahden”.

”Mikä ihme sitä tyyppiä vaivaa?!” James tiuskaisi.

Sirius katseli ympärilleen. Tyttöä ei näkynyt missään, eikä tätä näkynyt muulloinkaan paitsi tunneilla. Jos tietäisi edes hänen nimensä… Toistaiseksi tämä oli vain ”se kummallinen tyttö”.
Yöllä Sirius ei saanut unta vaan kieriskeli rauhattomasti sängyssään. Miksi hän ajatteli alituiseen tuota tyttöä? Ei kai Sirius pitänyt hänestä..? Ei, ei voinut pitää. Eihän tämä edes tiennyt tytöstä mitään! Kuinka sellaiseen henkilöön voisi ihastua, jota ei tunne?
Aamulla Sirius nousi myöhään ylös. Koko makuusali oli jo tyhjentynyt, mutta Sirius ei välittänyt siitä. Kuinka hän edes voisi syödä kun oli univelkaa tasattavana? Hän pukeutui ja alkoi madella kohti Suurta salia ja saapui käytävälle, joka jostain sattumasta oli tyhjä. Mutta silloin jostain alkoi kuulua kaukaisia juoksuaskelia ja vähitellen ääntä, joka muistutti pilkkahuutoa. Varmuuden varalta Sirius piiloutui nurkan taakse ja jäi odottamaan mitä olisi tulossa.

”Liian aikaista tällaiselle..." Sirius tuhahti.

Silloin käytävän toisesta päästä juoksi joku… Mutta sehän oli se tyttö! Tyttö juoksi kuin henkensä edestä kolmea Luihuispoikaa pakoon, jotka jahtasivat tyttöä huudellen jotain. Tyttö oli juuri käytävän keskivälissä, kun tämä kompastui ja kaatui mahalleen maahan, jolloin hänen kädessään olevat muutamat kirjat levisivät ympäri lattiaa. Tyttö liukui mahallaa pari metriä ja silloin pojat tavoittivat hänet. Tämä nousi tarkoituksenaan livahtaa nopeasti pakoon, mutta pojat piirittivät hänet ja tyttö jäi vangiksi. Sirius katsoi tarkemmin ja huomasi poikien olevan Grabbe, Goyle ja Macnair, kaikki Malfoyn jengistä. Tytön kasvoilla loisti pelko, kun pojat alkoivat pilkata häntä.

”Mihinkäs hiirulaisella on noin kova kiire?”

Tyttö ei vastannut vaan etsi katseellaan koloa, josta hän pääsisi karkuun.

”Eikös me olla sanottu ettei me haluta kaltaisiasi huoria lähellemme?”

”E-en voi sille mitään… Mi-minun pitää mennä tu-tunnille ja monet tunnit ovat y-yhteisiä…” tyttö vastasi hiljaa tärisevällä äänellä.

”Mitä? Puhu kovempaa kuraverinen!”

Kun tyttö ei toistanu sanojaan, Macnair astui lähemmäs ja tyrkkäsi tytön kumoon lattialle kysyen uhkaavan kuuloisena:

”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?!”

Silloin Sirius astui esiin nurkan takaa.

”Hei! Kiusaisitte vaihteeksi vähän isompia!”

Siriuksen huomatessaan pojat alkoivat nauraa ja Macnair totesi:

”Jaaha, Uljas Musta Ritari saapui pelastamaan. Ihan vain vinkiksi, Musta; ei tuosta huorasta ole pelastettavaksi. Se ei ole sen arvoinen!”

”Suosittelisin harkitsemaan sanojasi tarkemmin, Macnair”.

Sirius kiskaisi taikasauvan taskustaan, huitaisi sillä Goylea ja samassa näytti siltä kuin tuhat näkymätöntä kättä olisi alkanut kiskoa Goylen tukkaa; hiukset lentelivät sinne tänne pojan huitoessa tyhjyyteen yrittäen saada tukistamista loppumaan. Kun Sirius osoitti sauvallaan Grabbea, jokin näkymätön kiskaisi tämän taakse päin, ja sama toistui, kun hän nousi uudestaan pystyyn. Vihdoin Sirius kääntyi Macnairin puoleen, joka aikoi jo vetäistä sauvansa esiin, mutta Sirius ehti huutaa:

”Karkotaseet!”

Sauva lensi kaaressa lattialle, ja samassa Sirius oli jo saanut kirottua Macnair; tämän kasvoille alkoi muodostua vihreitä paiseita, jotka vain kasvoivat ja lisääntyivät sitä mukaan, kun poika kosketti kasvojaan. Pojat juoksivat tiehensä (Grabbe muita huomattavasti hitaammin), ja Sirius puhalsi sauvaansa kuin Villin Lännen pyssyyn konsanaan. Tyttö nousi hitaasti lattialta katsellen hölmistyneenä poikien perään. Sirius nappasi lattialta kirjat ja ojensi ne tytölle, joka otti kirjat vastaan tällä kertaa oitis. Hän katsoi Siriusta ja sanoi hiljaisella äänellä:

”Kiitos. Autoit jo toisen kerran kirjojen kanssa. Ja kiitos myös tuosta äskeisestä”.

”Mitäs pienistä. Minä olen muuten Sirius Musta”.

”Minä olen Serena, Serena Hall”.

No niin, nyt nimikin selvisi, Sirius ajatteli tyytyväisenä.

”Miksi ne edes jahtasivat sinua?”

Serena kohautti olkiaan.

”Istuskelin käytävällä yksinäni, kun he tulivat sinne ja alkoivat taas ilkkua minulle. Pääsin livahtamaan heidän välistään ja lähdin juoksuun, mutta he lähtivät perääni. Mutta ei se mitään. Olen jo tottunut siihen”.

”No jos he vielä kiusaavat sinua niin kerro vain minulle niin minä hoitelen heidät”, Sirius sanoi ja laski kätensä Serenan olkapäälle, mutta tyttö kiskaisikin itsensä irti.

Hetken ajan Serena näytti säikähtäneeltä, ja silloin hän alkoi peruuttaa pois päin.

”Minun… pitää… mennä. Anteeksi!”

Sirius jäi paikalleen seisomaan, kun tyttö ryntäsi tiehensä ja katosi näkyvistä.

”Mikä ihme hänelle tuli?” Sirius mietti ääneen.

”Ai kenelle?” kuului ääni Siriuksen takana.

James, Peter ja Remus olivat jo tulleet aamiaiselta ja kysyivät missä Sirius oli kuhnaillut. Niimpä hän päätti kertoa kaiken mitä äsken tapahtui, Luihuisista ja tytön äkkinäisestä lähdöstä. Remuskaan ei tällä kertaa osannut antaa neuvoja, koska hän oli yhtä äimistynyt kuin muutkin.

”Tyttö on kyllä aika vikkelä, mutta jostain syystä kosketuksesi sai hänet pelästymään…”

”Ehkä hän luuli että aiot tehdä hänelle jotain”.

”Mutta miksi hän sitten juoksi pois, vaikka Sirius auttoi häntä, James?”

”Hitto soikoon, Peter, mistä minä sen tietäisin?!”

Sirius ei aikonut luovuttaa; hän päätti lähteä etsimään Serenaa oitis. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska tyttö pysytteli kaiket päivät piilossa, ja tämä saattoi olla missä vain. Mutta Siriuksen oli pakko selvittää, mikä tyttöä vaivasi. Ei kukaan voi olla niin kosketusherkkä! Oli enää puoli tuntia aikaa Tylyahoon lähtemiseen ja Sirius aikoi jo luovuttaa, kun hän äkkäsi Serenan istumassa syrjässä puun alla. Sirius asteli paikalle ja kysyi varovasti:

”Hei, mitä sinä täällä teet”.

Tyttö värähti säikähdyksestä ja vastasi lyhyesti katse yhä kirjassa:

"Luen".

”Kuule, minä ajattelin, että…”

Kauhukseen Sirius huomasi ettei tiennyt yhtään, mitä sanoa! Pitäisikö Serena kutsua Tylyahoon..? Mutta tahtoisiko tämä lähteä Siriuksen kanssa? Sanat takertuivat Siriuksen kurkkuun, mutta jotenkin hän sai vihdoin sanottua:

”Tulisitko kanssani Tylyahoon?”

Serena kääntyi katsomaan Siriusta hämmästyneenä.

”Minäkö? Tylyahoon? Sinun kanssasi?”

”Pelkkä ehdotus vain! Sano vain jos et halua. En minä mitenkään halua pakottaa…”

”Ei ei, kun minä vain… Tämä tuli niin yllättäen… Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin pyytänyt minua sinne… Tietysti tulen, jos vain haluat.”

Sirius nielaisi.

”Ma-mahtavaa! No tuota… mennäänkö sitten..?”

Serena nyökkäsi ja lähti Siriuksen kanssa kohti linnaa, missä muut lähtijät odottelivat. Silloin Serena pysähtyi äkisti ja Sirius kysyi huolestunena:

”Mikä hätänä?” Etkö haluakaan tulla?”

”Haluan haluan, mutta minä vain… Voitaisiinko mennä muiden jäljessä?”

”Miksi? Keksivälissä on paras olla, kun on kaukana valvojista”.

”Sirius kiltti, minä nyt ihan oikeasti haluaisin mennä taakse”.

”Ei keskellä niin kamalaa ole. Onko sinulla ahtaan paikan kammo? Siinä tapauksessa voimme mennä reunaan…”

”Ei ole ahtaan paikan kammoa! Minä todella haluaisin mennä taakse, jos sopii..?”

”Ai no… Kai se sitten käy. Käyn vain kertomassa kavereilleni etten tulekaan heidän kanssaan”.

Serena nyökkäsi, ja Sirius kiirehti muiden kelmien luo ja selitti nopeasti tilanteen. Vaikka pojat eivät sitä vastustaneet, he pettyivät silti pahasti.

”Eikö me sovittu, että mennään tänään kaikki yhdessä? Kerrankin olisi mahdollisuus, kun kukaan ei ole jälki-istunnossa”.

”Tiedän, että sovimme, mutta tämä on erikoistapaus. Lupaan, että korvaan tämän teille vielä”.

Sirius lähti takaisin päin, kavereiden mököttäessä yhä. Serena huomasi sen ja kysyi varovasti:

”Onko tämä pulma? Pitäisikö sinun sittenkin mennä heidän kanssaan?”

”Äh, eivät he ikinä mökötä pitkään. Älä huoli, saan heidät kyllä leppymään”.

Serena hymyili ja jäi odottamaan kunnes he olivat viimeisten joukossa. Mutta Siriusta epäilytti, minkä takia Serena halusi jäädä joukon jatkoksi niin kiivaasti.


A/N: No niin, jos teitä kiinnostaa niin kommatkaa ihmeessä :) tarina ei muuten jatku  :o  :o
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 22:18:28 kirjoittanut Tiikerililja »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Evoral

  • *
  • Viestejä: 1
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 06.07.2007 16:19:51 »
Luin tuon tarinan ja mun oli ihan pakko vastata koska muuten tarina ei välttämättä jatku. Jatkuuhan se..? Juuhan..?  :o
Oon jo nyt ihan koukussa  :)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Evoral »
- Niinhän..?
- Juu, {♥} hyvä tyttö.
  *viaton ilme*

Nina]

  • *
  • Viestejä: 2
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 06.07.2007 16:35:37 »
tämä oli mielenkiintoinen tarina ja toivon, että kirjoittaisit vielä lisää!! <3
minä itse tykkäsin täsät hirveästi!! ja se on salaperäinen juuri sellaisia tarinoita tykkään lukea!!! :) :o  ;) jatka vielä!!
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Nina] »
Remember to me you'll be forever sacred...

Forever you
Forever sacred
Forever you
You will be sacred
In your eyes
I see the hope I once knew
I'm sinkin, I'm sinking
Away from you

Remember to me you'll be forever sacred...

Jigsaw

  • ***
  • Viestejä: 19
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 07.07.2007 21:29:16 »
Ihana pidin tosi paljon.
Osittain koska tunsin paljon sääliä Serenaa kohtaan. Ja muutenkin Sirius on todella hyvä sydämminen tässä ficissä.
Toivottavasti jatkat koska ainakin mä lukisin mielelläni.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Jigsaw »
Airsoft&Counter Strike... G&P M4A1 Colt rungolla... NAM

Urandael

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Tahmatassu
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : 08.07.2007 12:42:41 »
Tää tarina on tosi ihana!!
Siriuksesta ei saa ikinä luettua tarpeeksi ja olin haltioissani kun näin tän ficin.  :)
Serena on aika salaperäinen ja siitä on tosi mielenkiintoista lukea.
Toivottavasti jatkat koska muuten joku alkaa pillittämään  :D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Urandael »

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Haavoitettu K-13 || Sirius/Serena (Jälkiprologi tullut)
« Vastaus #8 : 08.07.2007 15:57:35 »
Osa 3.

Tylyahon reissu oli koko viikon kohokohta. Se oli kuin palkinto viikon raatamisen jälkeen, ja antoi tilausuuden jättää kirjat ja opiskelu edes hetkeksi taakseen. Mutta kolme kelmiä ei pystynyt nauttimaan reissusta täysin, sillä yksi joukon jäsen puuttui. Kolmikko istui Hunajaherttuan edessä ja James valitti:

”Ei täällä ole yhtään hauskaa ilman Siriusta! Miksi hänen piti lähteä sen tytön mukaan?”

”Tämä olisi ollut ensi kerta pitkään aikaan kun oltaisiin oltu nelistään täällä”, Peter huokaisi.

Remus yritti jälleen kerran lohduttaa kavereitaan:

”Älkäähän nyt. Sirius on nyt innoissaan siitä Serenasta, mutta en usko, että heistä tulisi jotain. Tai siis miettikää nyt: Sirius ja Serena? Ei tule kuuloonkaan! Sirius ei ole ikinä välittänyt sen tyyppisistä tytöistä ikinä, joten miksi välittäisi nytkään?”

”Mutta Sirius ei ole muuta tehnytkään, kun puhunut Serenasta. Tulen hulluksi jos kuulen vielä kerran sanan Serena!”

”Sitä paitsi Remus, muistatko kun Sirius oli ihastunut siihen koko koulun suosimaan Amberiin? Sirius puhuu Serenasta enemmän kuin tuolloin Amberista”.

”En minä keksi syytä hänen käyttäytymiseensä, Peter. Annetaan ajan kulua ja katsotaan mitä tapahtuu”, Remus sanoi ja loi pitkän silmäyksen kauempana seisovaan nuoreen pariskuntaan, joka seisoi Hunajaherttuan edessä onnellisen näköisenä.

*************************************************************

Yllättäen aurinko painui pilveen, ja ei aikaakaan, kun alkoi sataa. Sirius ja Serena juoksivat sateelta pakoon Kolmeen Luudanvarteen ja tilasivat kermakaljat. Sirius katseli Serenaa; pitkät, ruskeat hiukset roikkuivat puoliksi kasvoilla sateen kostuttamina. Siriusta alkoi hymyilyttää huomatessaan, kuinka paljon Serena tuossa asennossa häntä muistutti. Serena huomasi hänen virnistyksensä ja kysyi:

”Mille sinä virnistelet? Onko naamassani jotain?”

”Ei!” Sirius kiirehti vastaamaan. ”Minä vain… Olet todella kaunis”.

Serena punastui, hymyili ja kiitti kohteliaisuudesta.

”Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, että olisin kaunis… En siksi itsekään ole sitä mieltä”.

”Usko pois, kaltaisiasi ei ole monia”.

”Se on tullut vähän liiankin selväksi…”

”Miten niin?”

Serena ei vastannut vaan painoi päänsä alas. Sirius tajusi kokonaan unohtaneensa sen, että Serenaa kiusattiin ja sanoi vakavasti:

”Kuule… Ketään ei kiusata ilman hyvää syytä. Mutta en nää sinussa mitään, mikä saisi kiusaajat liikkeelle. Haluaisitko kertoa minulle, mitä tapahtui? Joskus puhuminen auttaa, ja minä kuuntelen mielelläni jos haluat”.

”Kiitos Sirius, arvostan apuasi. Älä loukkaannu, mutten ole vielä valmis puhumaan. Joskus menneisyyden haamut ovat niin kammottavia etteivät ne anna helpolla periksi”.

Sirius huomasi Serenan olevan tosissaan ja päätti olla puhumatta asiasta sen enempää.
Lopulta sade lakkasi ja kaksikko kiirehti ulos auronkoiseen ilmaan. Serena nosti katseensa ja haisteli sateen raikastamaa ilmaa. Sirius vilkaisi tyttöä uudestaan, ja hymyili. Serenan hiukset loistivat auringon valossa ja Siriuksesta tuntui ettei olisi ollut mitään väliä, vaikka olisi alkanut sataa uudestaan, koska tyttö valaisi päivää. Valitettavasti Serena huomasi taas Siriuksen tuijotuksen.

”Teet sitä taas”.

”Ai siis mitä minä teen?”

”Tuijotat minua”.

”Ei, en tuijota! Mutta kun… Tuota…”

”Sirius, sano suoraan jos minussa on jokin hullusti. En halua kulkea ympäriinsä tyhmän näköisenä”.

”Ei, ei sinussa ole mikään hullusti! Äh, unohda koko juttu. Meidän pitäisi varmaan jo lähteä…”

Serena nyökkäsi ja he lähtivät yhdessä pois päin. Sirius kirosi mielessään ujouttaan ja sitä ettei ollut uskaltanut paljastaa Serenalle tunteitaan. Mutta ehkä se olisi vain hyvä… Hän voisi tutustua enemmän tyttöön, ja tietäisi vasta sitten, mitä hän oikeasti tunsi.

*************************************************************

”No, kerro”, Peter tiedusteli innoissaan Suuressa salissa.

”Hän on fantastinen! Kaunis ja älykäs, ja vaikka se ei ensin siltä vaikuta, meillä on aika paljon yhteistä”.

”Mitä aiot tehdä tästä eteenpäin?” Remus kysyi.

”Jatkan tätä samaa rataa. Serena on tytöksi sitä tyyppiä, joka kelpaisi ystäväksi, ja eihän sitä tiedä, jos siitä kehkeytyy jotain suurempaa…”

”Ja pah!” James huudahti. ”Et voi olla tosissasi Sirius. Milloin sinusta on tullut tuollainen kiusattujen puolustaja?”

”Mistä sinä oikein puhut, James? Olenko minä puhunut jotain sellaista?”

”Et, mutta sen näkee kuule suoraan!”

James ponkaisi pystyyn ja marssi ulos Suuresta salista kavereiden tuijottaessa tämän perään.

”Mikä häntä vaivaa?” Sirius kysyi.

Remus huokaisi.

”On taas riidellyt Lilyn kanssa. On valittanut siitä koko päivän. Tylyahossakaan ei saanut hetken rauhaa, kun Lily tuli puheeksi joka asiassa”.

Niimpä tietysti, Sirius ajatteli ja vilkaisi kauemmas paikkaan, jossa Lily istui kavereidensa kanssa. Tyttö nauroi eikä tuntunut edes muistavan, että James oli olemassa. Mutta Sirius oli salassa mielissään, kun hän oli löytänyt tytön, jolla sentään oli tunteet.

*************************************************************

Serena makasi vuoteellaan eikä saanut unta. Kello oli jo reilusti oli 12, mutta jokin piti häntä valveilla. Lopulta hän nousi, käveli kylpyhuoneeseen ja vilkaisi itseään peilistä. Ruskeat silmät tuijottivat peilistä takaisin pitkien, laineilla olevien ruskeiden hiuksien laskeutuessa kevyesti hänen olkapäilleen. Hän lipoi kielellään täyteläisiä, punaisia huuliaan ja pyörähti ympäri tarkastellakseen vartaloaan. Grammaakaan ei näkynyt ylimääräistä, ja hän oli tyytyväinen siihen, että hänellä oli melko hyvät rinnat. Iho oli kesän aikana kauniisti ruskettunut ja nopea kasvupyrähdys oli saanut hänet oikeisiin mittoihinsa. Lopulta Serena kääntyi takaisin tuijottamaan peiliä ja huokaisi yllättyneenä; hän ei ollut pysähtynyt lainkaan katsomaan sitä, että hänestä oli kasvanut kaunis nuori nainen. Viimeisten vuosien ajan tuntema rumuuden tunne tuntui katoavan päivä kerrallaan. Mutta sitten Serena muisti jotakin, mikä sai hänet unohtamaan kauneutensa uudestaan. hän yritti olla muistelematta, mutta ei kyennyt siihen. Lopulta hän nosti vasemman käden hihaansa ja katsoi punaisia haavoja käsivarressaan, jotka oli itse tehnyt. Sitten hän otti taskustaan pienen veitsen ja vilkaisi uudestaan itseään peilistä kyynelten vieriessä hänen poskiaan pitkin.


A/N: no niin jatkuihan se tarina sitten  :D  Toivon saavani palautetta edelleen, tämähän ei ollut vielä viimeinen osa   :o Niin ja pyydän anteeksi lyhyttä pituutta  :o
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 22:16:20 kirjoittanut Tiikerililja »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Jigsaw

  • ***
  • Viestejä: 19
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : 08.07.2007 22:05:54 »
Iiik apua, ett saa tehdä noin Serenalle.  >:( Todella suloinen fici ihastuin tähän ihan todellla paljon.  :P
Serenaa säälin enemmän ja enemmän tämä on niin Ihana. <3
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Jigsaw »
Airsoft&Counter Strike... G&P M4A1 Colt rungolla... NAM

Chihiro

  • ***
  • Viestejä: 3
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : 09.07.2007 18:58:45 »
olen samaa mieltä ET SAA LOPETTAA... ja pieni jännitys on hyvästä!!!  :o   tämä on ihana tarina ja jatka ihmeessä!! <3  ;)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Chihiro »

pullarusina

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #11 : 09.07.2007 21:09:03 »
tämä on kyllä ihan älyttömän hyvä! Tykkäsin tosi paljon 8> Jatkoa jatkoa! Kaipaan lisää ;_;
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut pullarusina »

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Haavoitettu K-13 || Sirius/Serena (Jälkiprologi tullut)
« Vastaus #12 : 13.07.2007 18:14:25 »
Osa 4.

Aamu valkeni, ja Sirius Musta nousi kovaäänisesti haukotellen vuoteeltaan. Pukeuduttuaan hän asteli oleskeluhuoneeseen ja istahti nojatuoliin jäseniään virutellen ja silmiään hieroen. Vilkaistuaan kelloon hän alkoi ihmetellä, miksi heräsi niin aikaisin. Oli sentään sunnuntai, ja sellaisena aamuna tulisi levätä, mutta jostain syystä uni ei enää maistunut. Mutta ei hänen tarvinnut kauaa yksin istuskella, sillä joku laskeutui hiljaa pehmein askelin oleskeluhuoneeseen. Sirius kääntyi katsomaan olkansa yli ja huomasi Serenan, joka oli tällä kertaa hiukan panostanut pukeutumiseensa; jalkaansa hän oli vetäissyt mustat, tiukat pillifarkut ja valkoiset sukat. Paita oli punainen ja siinä oli leveä kaula-aukko, ja sen hihat levenivät ranteiden kohdalla. Tyttö näytti erilaiselta nyt, kun tämä oli meikannutkin huolellisesti, ja näky sai Siriuksen suorastaan huokaisemaan hämmästyksestä. Serena kuuli huokauksen ja huomasi Siriuksen, joka tuijotti ehkä liian innokkaasti hänen avonaista kaula-aukkoaan…

”Huomenta”, Serena toivotti kovaan ääneen ja Sirius havahtui ajatuksistaan ja toivotti samoin.

”Miten sinä olet näin aikaisin hereillä? Sinähän nukut aina viikonloppuisin myöhään”.

”Minä… tuota… tulin vain tuota…” Sirius mumisi eikä mahtanut sille mitään, että tutki katseellaan tarkasti joka ikisen kohdan Serenan kehossa.

Serena huokaisi ja asteli sohvalle istumaan. Hän heilautti laineikkaita, ruskeita hiuksiaan ja jäi tapittamaan Siriusta, joka viimein sai itsehillintänsä toimimaan. Sirius yritti toisen kerran:

”Niin, että sitä minä vaan, kun en vaan voinut enää nukkua. En oikein edes tiedä, miksi heräsin näin aikaisin… Entä sinä? Mitä sinä tähän aikaan valveilla teet?”

”Minä herään aina ajoissa. Se on paras keino välttyä herjoilta, joita sängylleni heitellään jatkuvasti...”

”Siis mitä?! Älä vain sano ettet edes saa edes nukkua rauhassa ilman, että sinua kiusataan!”

”Ei, enhän minä sitä tarkoita! Ja antaisit jo olla Sirius. Ei sille mahda mitään, ja sitä paitsi olen jo tottunut siihen, tai no ainakin melkein”.

Sirius huokaisi pettyneenä. Olisi ollut niin nautinnollista kirota muutama tyyppi näin sunnuntain kunniaksi… Silloin ylhäältä makuusaleista alkoi jo kuulua ääniä ja silloin Serena ponkaisi pystyyn kuin säikähtänyt antilooppi. Sirius katsoi häntä kysyvästi ja sanoi:

”Taidan mennä jo aamupalalle. Haluatko tulla seuraksi?”

”Ei kiitos, ei ole nyt nälkä”.

”Miten niin ”ei ole nälkä”? Sinähän olet kuin mikäkin hammastikku! Ja jos oikein muistan, en ole kertaakaan  nähnyt sinun syövän Suuressa salissa”.

”No tottakai minä nyt olen siellä syönyt, enhän minä sentään mikään anorektikko ole! Ei nyt vaan ole ruokahalua… Nähdään kohta”.

Serena poistui vähin äänin oleskeluhuoneesta ja Sirius oli pettynyt. Hän olisi niin halunnut mennä aamiaiselle tytön kanssa…

*************************************************************

Muiden kiirehtiessä aamiaiselle, Serena käveli pitkin käytäviä mietteissään. Hänen ajatuksensa kulkivat kauas menneisyyteen – jopa sinne asti missä menneisyyden haamut vainosivat. Ajatuskin siitä sai tytön voimaan pahoin ja hänen oli pakko istuutua lattialle seinään nojaten. Jotenkin menneiden muisteleminen ei ollut enää niin kivuliasta. Ehkä se johtui Siriuksesta… Poika sai hänet totta totisesti ymmärtämään, että jokainen oli tärkeä – jopa Serenan kaltainen haavoitettu. Mutta jos hän jatkaisi lapsellista käyttäytymistään, ei Sirius varmasti enää jaksaisi yrittää olla ystävällinen hänelle. Mutta olisiko hän valmis puhumaan? Hän oli pitänyt salaisuuttaan piilossa jo 6 vuotta, joten kuinka hän voisi paljastaa sen nyt? Serenaa alkoi taas ahdistaa ja hän vetäisi vasemman käden hihaansa ylös. Punaiset, pitkät naarmut muistuttivat Serenaa siitä, miksi hän satutti itseään eikä antanut menneiden olla. Tyttö nousi pystyyn ja lähti kävelemään hitain askelin pitkin käytävää sivellen haavoja kuin odottaen niiden katoavan. Hänen huomaamattaan Sirius ilmestyi käytävälle ja huomasi pois päin kävelevän Serenan. Poika päätti pelästyttää tytön, ja hiipi hiljaa tämän selän taakse ja huusi:

”Pöö!”

Serena hypähti ilmaan ja kääntyi säikähdyksissään tuijottamaan Siriusta. Kauhukseen hän tajusi käsivartensa olevan yhä esillä ja yritti hämätä Siriusta:

”Mitäs sinä nyt? Etkö mennytkään aamiaiselle?”

Sirius katsoi Serenaa kummeksuen.

”Menin syömään jo kaksi tuntia sitten. Onko kaikki kunnossa Serena?”

”O-on, tietysti! Säikähdin vain kun hyökkäsit noin yllättäen”.

”Heh, se oli tarkoituskin! No joka tapauksessa, ajattelin, että kun nyt on sunnuntaikin niin voisimme ehkä -- Merlin soikoon, Serena! Mitä kädellesi on tapahtunut?”

Silloin Serena tajusi, että Sirius oli nähnyt jäljet ja kiskaisi nopeasti hihan alas. Sirius kuitenkin ojensi kätensä yrittääkseen katsoa uudestaan mutta tyttö rimpuili irti. Sirius ei kuitenkaan antanut asian olla vaan hän tarttui tyttöön kiinni.

”Haluan vain nähdä mitä kädessäsi on!”

”Käpälät irti, hemmetin pervo!”

Enempää ajattelematta Serena kohotti kätensä ja löi sillä Siriusta poskelle. Silloin Sirius laski irti ja Serena jäi tuijottamaan poikaa kauhuissaan. Molemmat olivat pitkään hiljaa ja paikoillaan, kunnes Serena huomasi vihan liekkien paistavan pojan silmissä. Nyt riitti! Sirius ajatteli raivoissaan ja lähti suutuspäissään pois. Hän marssi pitkin käytävää eikä välittänyt vaikka tyttö huusi hänen peräänsä. Pojan kadottua näkyvistä Serena lysähti lattialle ja tunsi silmiensä kostuvan. Nyt se sitten tapahtui; Sirius ei enää ikinä haluaisi nähdä Serenaa saati sitten puhua tämän kanssa. Mutta Siriuksesta oli tullut Serenalle tärkeä, eikä tämä voinut luopua pojan ystävyydestä noin vain. Oli vain yksi keino saada asiat kuntoon; Serenan oli kerrottava Siriukselle…

*************************************************************
 
Sirius oli suoraan sanoen tyrmistynyt Serenan käytökseen. Ei Serenan lyönti ollut oikeastaan sattunut, mutta pervoksi haukkuminen oli jo liikaa! Miksi tyttö ylipäätään oli sanonut niin? Kai tälläkin oli nyt jotain järkeä päässään? Pahinta kaikessa oli, että James oli ollut oikeassa: hän ja Serena eivät mitä ilmeisimmin kuuluneet yhteen… Sirius ei halunnut puhua asiasta kenenkään kanssa vaan valvoi jälleen kerran myöhään sohvalla maaten ja takkaan tuijottaen. Kaverit olivat yrittäneet piristää Siriusta, eikä kukaan ymmärtänyt, mikä tätä vaivasi. Sirius ei vain yksinkertaisesti jaksanut puhua. Hän oli liian väsynyt siihen…
Lopulta Sirius vaivautui menemään makuusaliin ja aikoi juuri istahtaa sängylleen, kun huomasi paperilapun tyynyllään. Hän nosti sen ylös ja luki sen.

Sirius, tule 2. Kerroksen tyhjään
luokkahuoneeseen. Meidän on
juteltava,

Serena


Sirius mietti, pitäisikö hänen mennä. Tyttö oli loukannut häntä sen verran pahasti, ettei Sirius tiennyt vaivautuisiko kuunteleman anteeksipyyntöjä. Jokin sai hänet kuitenkin lähtemään ja pian hän seisoikin tyhjän luokkahuoneen edessä. Hän vilkuili ympärilleen varmistaakseen ettei ketään näkynyt, ja asteli sitten sisään. Huoneessa ei ollut kuin seinän viereen kasatut muutamat pulpetit ja pari tuolia. Takassa paloi tuli, ja jotenkin Serena oli onnistunut taikomaan sen eteen punaisen sohvan. Tyttö itse istui sillä ja viittoi Siriusta käymään peremmälle. Sirius ei aikonut pidentää käyntiään sen enempää vaan sanoi:

”Sinulla oli jotain asiaa?”

”Niin… minun oli ihan pakko tavata sinut”.

”Miten muuten sait lapun sängylleni?”

”Pyysin ystävääsi Peteriä toimittamaan sen perille. Hän oli oikein kiltti kun suostui”.

”Voi hemmetti sen Matohännän kanssa!” Sirius tuhahti ja pyysi Serenaa menemään asiaan.

”Ensin haluan pyytään kovasti anteeksi sitä, mitä tänään tapahtui. Mutta ei siinä ollut kaikki; ajattelin, että… voisin ehkä kertoa sinulle suurimman salaisuuteni…”

Siriuksen mielenkiinto heräsi. Hän unohti tyystin päivän tapahtumat, koska halusi niin innoissaan kuulla syyn Serenan outoon käytökseen. Hän istuutui tytön viereen ja odotti, että tyttö kertoisi sen heti. Mutta silloin poika huomasi, että sen kertominen oli Serenalle tuskallista, koska tämän silmät vetistyivät taas ja kyyneleet alkoivat valua pitkin tämän poskia.

”En tiedä… miten pystyn kertomaan… Se on niin hirveää…”

Nyt hän tarvitsi rohkaisua, Sirius mietti ja otti Serenaa kädestä.

”Voit kertoa minulle, Serena”, hän kuiskasi.

Tyttö käänsi kasvonsa Siriukseen päin ja katsoi häntä hiukan epäillen kuin ei uskoisi tätä.

”Minä kuuntelen kyllä. Kerro minulle Serena…”

Serena kuivasi kyyneliään, veti syvään henkeä ja sanoi itkien:

”Kun olin nuorempi… Isäpuoleni käytti minua hyväkseen”.

Oli hyvä ettei Sirius pompannut pystyyn Serenan sanoessa nuo sanat. Ensin poika ajatteli tytön pelleilevän, kunnes Serena alkoi kertoa:

”Olin 10, kun se alkoi. Äiti löysi uuden miehen vanhempieni eron jälkeen, mutten pitänyt hänestä lainkaan, eikä hän pitänyt minusta. Aluksi hän kohteli minua kuin ilmaa ja esitti pitävänsä minusta vain, kun äiti oli paikalla. En välittänyt siitä, miten hän minua kohteli, kunnes hän meni äidin kanssa naimisiin ja olin hänen kanssaan ympäri vuorokauden. Pian häiden jälkeen hänen käytöksensä muuttui; hän alkoi olla väkivaltainen minua kohtaan. Hän löi minua usein ja haukkui ties miksi. Kerroin asiasta äidille monta kertaa, mutta… Hän ei uskonut minua! Yritin olla ärsyttämättä isäpuoltani ja jouduin olemaan koko ajan varuillani. Mutta se ei jäänyt siihen… Kerran kun palasimme kaupasta kahdestaan, näin humalaisen kompastelevan ja nauroin hänelle. Isäpuoleni sanoi vihaisesti ettei humala ole naurun asia, ja kotona hän joi itsensä pahempaan humalaan, kuin olin koskaan häntä sellaisena nähnyt. Sen jälkeen se tapahtui… Hän… hän raiskasi minut… Se oli ensimmäinen kerta, kun hän teki niin… Se oli ensimmäinen muttei viimeinen kerta… Aina, kun jäin hänen kanssaan kahdestaan, hän saattoi lukita minut huoneeseeni ilman mitään syytä, tai raiskata minut… Sitä jatkui vuoden ajan, kunnes kutsu Tylypahkaan pelasti minut. Mutta toisin kuin odotin,  hyväksikäyttö ei loppunut siihen vaan se jatkui kesälomallakin. Rukoilin joka päivä ihmettä, joka pelastaisi minut… Sitten, eräänä päivänä, tapahtui tuo odottamani ihme; isäpuoli jäi kiinni pahoinpitelystä, ei tosin minun, mutta joka tapauksessa hänet vangittiin. Olin tuolloin 14-vuotias”.

Ei ollut varmaa kuinka pitkään Sirius ja Serena istuivat paikallaan, mutta sillä ei ollut väliä. Sirius tuijotti silmät pyöreinä Serenaa ja yritti sulatella äsken kuulemaansa. Serenaa oli siis käytetty hyväksi… ja vielä niin nuorena… Serena vilkaisi vaienneeseen Siriukseen ja ponkaisi seisomaan.

”Mikset sano mitään?” hän kysyi.

”Minä…minä vain… En voi uskoa kuulemaani…Serena, mikset kertonut minulle aikaisemmin?”

”Häpesin sitä liikaa… Kaikki nämä vuodet olen pitänyt itseäni syyllisenä”.

Sirius nousi ylös ja käveli Serenan taakse.

”Sinä et ole syypää mihinkään. Olit pikkutyttö, mitä sinä olisit muka voinut tehdä?”

”Kertoa jollekin. Mutta sen sijaan vaikenin ja annoin satuttaa itseäni valheillani. Ja vaikka olisinkin kertonut ei minua olisi uskottu. Tuntui kuin olisin pudonnut mustaan aukkoon; putosin yhä syvemmälle ja syvemmälle, kaemmas valosta ja normaalista elämästä…”

Ensimmäistä kertaa elämässään Sirius oli tavannut henkilön, jonka lapsuus oli aivan yhtä onneton kuin hänenkin. Sirius tiesi täysin miltä tuntui, kun vanhemmat olivat vastaan, eivätkä rakastaneet. Serena alkoi taas itkeä ja sanoi:

”En osannut enää luottaa ihmisiin... Pelkäsin, että kuka tahansa toinen saattaisi tehdä minulle saman, kuin isäpuoleni... Minusta tuli niin antisosiaalinen ja ujo, että sellainen henkilö on liiankin herkullinen uhri koulukiusaajille... Sirius, nyt tiedät kaiken, menneisyydestäni ja syyn käyttäytymiseeni. Ymmärrän jos et halua enää nähdä minua...”

Serena alkoi lipua pois, mutta Sirius tarttui tätä käteen.

”Odota Serena! Jos luulet etten enää halua tavata sinua, olet väärässä”.

”Päästä irti Sirius! En halua enää puhua tästä asiasta”.

”Kuuntele Serena! Jos haluat, että autan sinua, sinun on avauduttava enemmän”.

Silloin Serena sai kiskaistua itsensä irti ja tiuskaisi:

”Olenko minä pyytänyt apuasi? Eikö nöyryyttävimmän salaisuuteni kertominen ole jo ihan tarpeeksi? En voi ikinä unohtaa tätä tapausta tai päästä elämässäni eteenpäin, jos joudun toistamaan tarinaani yhä uudelleen ja uudelleen!”

”Jos aiot olla tuollainen niin et todellakaan saa mielenrauhaa!”

Silloin Serena kiskaisi taskustaan puukon ja tuhahti itkuisesti:

”Huomaan, että elämäni on täysin hukkaan heitetty, joten koko maailmalle on saman tekevää, jos teen näin!”

Sirius ei ehtinyt estää, kun Serena löi puukon suoraan vatsaansa ja kaatui verta vuotavana lattialle. Sirius syöksyi tytön viereen, heitti puukon tämän kädestä nurkkaan ja alkoi kauhuissaan huutaa apua. Tajuntansa menettänyt Serena alkoi jo sinertää…


A/N: Piditteko tästä??  :o Tämän jälkeen tulele vielä pari osaa.... siis jos saan kommentteja....  :o  :o
« Viimeksi muokattu: 22.06.2011 00:35:28 kirjoittanut Tiikerililja »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

pullarusina

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : 13.07.2007 19:36:55 »
ooooooooooooooooooooooooooooooo.

EII SERENA EI SAA TEHDÄ NOIN. Hyihyi! 8< Serenalla on ollut huono lapsuus. ääär.! Mutta hyvä tämä on. Odotan innosta kihisten JATKOA! Otan makuupussin ja jään tänne odottamaan... *pystyttää leirin ja jää odottelemaan*
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut pullarusina »

Belloutska

  • ***
  • Viestejä: 17
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : 14.07.2007 00:41:21 »
Heips! Aloitin vasta nyt lukemaan.

Älähän nyt sitten vaivaudu pitämään tätä mitenkänä negatiivisena kommenttina mutta tuo enterin raiskaaminen ei helpota sen oloa. On hyvin vaikeata lukea tällaista tekstiä:

''Moi!'' Lily huusi Jamesille.

''Lily-kultasein! Päivää!'' James vastasi sädehtien

''Minulla on sinulle yksi juttu!'' Lily huusi ja tuli Jamesin luo.

Jamesin naamalta paistoi innostus. ''Nyt hän tekee sen, nyt hän tekee sen..'' James mutisi hiljaa.

Lily otti ja löi Jamesia takaoikealta suoraan pojan nenään. ''Anteeksi, mutta minun piti tehdä tuo.''




Eli voit ilonmielin jättää se tällaiseksi:

''Moi!'' Lily huusi Jamesille.
''Lily-kultasein! Päivää!'' James vastasi sädehtien
''Minulla on sinulle yksi juttu!'' Lily huusi ja tuli Jamesin luo.
Jamesin naamalta paistoi innostus. ''Nyt hän tekee sen, nyt hän tekee sen..'' James mutisi hiljaa.
Lily otti ja löi Jamesia takaoikealta suoraan pojan nenään. ''Anteeksi, mutta minun piti tehdä tuo.''

Eli ei entterin liikakäyttöä.

Mut nyt ihan vain tarinaan:

asiat menevät totisesti huimaa vauhtia.  Kamalaa haukkui minun pientä kulta-pupsukkaani pervoksi >.<' ei saa ei saa ei saa !

Kannustan totisesti jatkamaan tarinaa, joten odotan innolla jatkoa :)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Belloutska »
Then I Was Like 'AVADA KEDAVRA!'

And He Was like 'Dead'

-Voldemort <3

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : 14.07.2007 12:04:58 »
Belloutska: Voi pyydän anteeksi!  :( Katsos kirjoitin ennen tuolla tavalla kuten neuvoit, mutta ihmiset valittivat minulle siitä ja oli pakko vaihtaa...  :(  Taidan kuitenkin jatkaa tarinaa samalla tyylillä ettei se näytä oudolta  ;D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Tiikerililja »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Jigsaw

  • ***
  • Viestejä: 19
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : 14.07.2007 23:41:53 »
EI SAA EI SAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! TEHDÄ NOIN!!!  >:(  Sori tää capsin raiskaus. Sirius ja Serena. <3 Serenaa on pakko sääliä niin hieno tämä onkin.
Sirius vaikuttaa tässä joltain "ritarilta" :D
Mutta ett saa enää tehdä noin Serenalle :'(  :'(  ;) Ymmärsitkös? ;D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Jigsaw »
Airsoft&Counter Strike... G&P M4A1 Colt rungolla... NAM

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Haavoitettu K-13 || Sirius/Serena (Jälkiprologi tullut)
« Vastaus #17 : 15.07.2007 21:53:32 »
Osa 5.

”Miten niin en voi tulla sisään? Minähän hänet tänne toin!”

Sairaanhoitaja yritti tyynnytellä Siriusta:

”Rauhoittukaa, herra Musta ja kuunnelkaa minua. Tyttö oli kuolla verenhukkaan, ja on nyt kriittisessä tilassa. Hänen on nyt levättävä, joten teidän olisi paras poistua”.

”Etkö jo usko minua? En minä häntä lyönyt sillä veitsellä, hän teki sen itse!”

”Sen päättäköön tyttö itse sitten, kun hän on herännyt”.

Niin sairaanhoitaja poistui hoitohuoneeseen ja jätti Siriuksen yksin käytävälle. Poika nojasi seinään ja valui sitä pitkin lattialle. Hän ei voinut uskoa, että näin tapahtui… Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti; Sirius ei ollut ehtinyt nähdä muuta kuin sen, että Serena löi itseään puukolla ja kaatui maahan. Sirius oli vain nopeasti kaapannut hänet syliinsä ja kiikuttanut sairaalasiipeen. Mutta nyt sairaanhoitaja ei päästänyt häntä sisään, koska luuli Siriuksen vahingoittaneen tyttöä eikä uskonut pojan selityksiä. Silloin Sirius teki jotain, mitä hän ei ollut tehnyt moneen vuoteen; hän itki, eikä hän yrittänytkään pidätellä sitä. Hän itki, koska rakasti Serenaa eikä halunnut luopua tästä. Mutta tyttö oli tehnyt selväksi ettei halunnut enää elää; Serenahan yritti tappaa itsensä…

”Sirius, Sirius!” kuului huutoa käytävän toisesta päästä.

James, Peter ja Remus juoksivat täyttä vauhtia kohti Siriusta ja pysähtyivät hengästyneinä tämän luo.

”Tulimme heti, kun kuulimme…” James puuskutti. ”Kerro Sirius, mitä tapahtui”.

Sirius aikoi jo kertoa, kun tajusi ettei Serena varmaankaan haluaisi Siriuksen kertovan salaisuuttaan kavereilleen. Siksi Sirius kertoi vain Serenan itsemurhayrityksestä. Jamesin teki mieli sanoa: ”mitä minä sanoin”, mutta onneksi hänellä oli edes sen verran tilannetajua, että pysyi vaiti.

”Sinun pitäisi tulla jo, Sirius. Ei sinun tännekään kannata jäädä”, Remus sanoi.

”Sitä paitsi ei sinua edes päästetä sisään”, Peter totesi varovasti kuin peläten Siriuksen suuttuvan.

Mutta Sirius vastasi:

”Aion joka tapauksessa jäädä. Vaikken pääsisikään sisään, haluan tietää, että Serena on herännyt ja voi hyvin”.

Kelmit eivät aikoneet taivutella Siriusta vaan lähtivät aamun tunneille. Sirius ei voinut juuri nyt ajatella mitään muuta kuin Serenaa ja sitä toipuisiko tämä koskaan, ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti…
Sirius istui käytävässä monta tuntia, kunnes lopulta sairaalan ovi avautui ja hoitaja asteli Siriuksen luokse. Pelko valtasi pojan hänen yrittäessään tulkita naisen kasvoja, mutta onneksi nainen hymyili ja sanoi:

”Tytön tila on kohentunut. Voit mennä hänen luokseen jos tahdot”.

Sirius nousi ylös ja kysyi kummissaan:

”Etkö enää luulekaan, että minä satutin Serenaa?”

Hoitaja nauroi:

”En usko, että olisit istunut käytävällä odottamassa koko päivän jos olisit. Hän ei ole vielä herännyt, mutta luulen että haluaisit nähdä hänet”.

Hoitaja astui oviaukon edestä ja viittoi Siriusta astumaan peremmälle. Aikailematta Sirius totteli ja käveli kauimmaisen vuoteen luo, jossa Serena makasi. Sirius istuutui vuoteen vierellä olevalle tuolille ja katseli tyttöä. Tämä näytti niin sirorakenteiselta ja hennolta, että kuka tahansa olisi pelännyt hänen särkyvän pelkästä katseesta. Serena oli yhä kalpea, mutta paljon paremman näköinen kuin Siriuksen tuotua hänet. Tyttö makasi paikoillaan melkein hengittämättä ja Sirius pelkäsi, ettei tämä olisi enää elossa. Sirius otti Serenan jääkylmän käden omiensa väliin ja yritti lämmittää niitä. Sitten hän nosti paidan hihan ylös ja katsoi punaisia viiltelyjälkiä. Hänen kurkkuaan kuristi, kun hän ajatteli Serenan viillelleen. Vähän ajan kuluttua hän laski hihan jälleen alas, kumartui tytön ylle ja kuiskasi tämän korvaan:

”Älä huoli. Kaikki päättyy vielä hyvin”.

Sitten hän suuteli Serenaa otsalle ja käveli ikkunalle katsomaan ulos. Sirius ei ollut lainkaan huomannut, että oli tullut talvi. Koko syksy oli mennyt niin nopeasti varsinkin, kun Serena oli mukana kuvioissa. Kohta olisi joulu, ja alkaisi loma. Mutta Sirius ei menisi kotiin. Hän ei tiennyt mitä tekisi. Tavallisesti hän olisi mennyt Jamesin mukana Pottereille, mutta nyt tilanne oli toinen. Ei hän halunnut jättää Serenaa yksin, eikä Jamesin vanhempia pitänyt rasittaa ylimääräisillä vierailla. Toisaalta Serenakin oli viettänyt lomat koulussa, joten Siriuskin voisi. Sirius käveli takaisin vuoteen luo, ja nojasi taaksepäin. Lopulta hän sulki silmänsä ja vaipui uneen.

*************************************************************

Tuntui kuin Serena olisi nukkunut 100 vuotta, kun tämä vihdoin avasi silmänsä. Hän ihmetteli, mitä teki sairaalasiivessä ja kuinka oli sinne joutunut. Silloin hän huomasi Siriuksen, joka roikkui vaarallisen näköisesti tuoliltaan kovaäänisesti kuorsaten.

”Sirius?” hän kysyi hiljaa, koska oli liian väsynyt sanoakseen sen kovempaa.

Poika hätkähti hereillä ja tajusi Serenan heränneen.

”Serena! Sinä heräsit! Et voi uskoakaan miten huolissani olin sinusta!”

Sitten hän halasi Serenaa, joka ei vieläkään muistanut mitä tapahtui.

”Miksi olen täällä? Mitä tapahtui?”

Hän yritti nousta, mutta irvisti vatsasta tulevaan kipuun ja kaatui takaisin sängylle. Hän haukkoi henkeään kivun voimasta ja säikähtänyt Sirius ponkaisi pystyyn huutaen hoitajan paikalle. Nainen riensi vuoteen luokse ja sanoi rauhallisesti:

”Sinä heräsit sitten vihdoin. Kestä vielä hetki, laitan tätä voidetta vatsallesi”.

Hoitaja nosti hiukan Serenan paitaa ja silloin tyttö huomasi verisen siteen ja muisti kaiken. Hän katsoi Siriusta säikähtäneenä ja sanoi:

”Sirius, olen todella pahoillani, että jouduit näkemään sen mitä tein”.

Hoitaja katsoi Serenaa kysyvästi.

”Herra Musta ei siis ole syypää tähän?”

”Ei todellakaan! Minä itse tämän tein. Olen pahoillani, kun aiheutin harmia…”

”Tulet kyllä entisellesi kunhan haavat paranevat. Iskit itseäsi syvemmälle kuin aluksi luulin, mutta parin viikon kuluttua olet kuin uusi”.

”Parin viikon?!” Sirius karjaisi.

”Edellyttäen sen, että pysyt täällä levossa”, hoitaja jatkoi. ”Ja te, herra Musta, teidän olisi jo aika mennä. Saitte jäädä tänne täksi päiväksi, mutta huomenna menette tunneille vapaaehtoisesti tai minun on pakko käskeä rehtori tekemään se”.

Siriuksen ei auttanut naljailla vastaan, joten hän suuteli Serenaa, toivotti hyvää yötä ja lähti Rohkelikkotorniin.

*************************************************************

Kaksi viikkoa mateli hitaasti eteenpäin - ainakin Siriuksen mielestä. Hänen kaikki vapaa-aikansa meni sairaalasiivessä käyntiin, jossa hän rohkaisi Serenaa paranemaan nopeasti. Eikä tyttö varmaankaan olisi halunnut parantua, ellei Sirius olisi hänen vierellään. Lopulta Serena oli valmis lähtemään sairaalasiivestä, Sirius tietenkin rinnallaan varmistamassa, että kaikki sujui hyvin. Ennen joulua tyttö tutustui paremmin myös muihin kelmeihin, eritoten Jamesiin.

”Kuule, olen pahoillani, että puhuin sinusta pahaa selkäsi takana”, James sanoi heidän istuessaan Suuressa salissa.

”Ei se mitään”, Serena sanoi hymyillen.

”Kuule Sirius”, Peter sanoi virnistellen. ”Etkö pelkää, että Serenasta ja Jamesista tulee vähän… liian läheisiä..?”

”Vihjailetko jotakin?” Sirius kysyi ja kääntyi vaistonaisesti katsomaan Jamesia ja Serenaa, jotka nauroivat.

”Ei ole pelkoa”, James sanoi ja samassa alkoi vilkuttaa jonnekin lähistölle.

Samassa Lily Evans saapui paikalle, halasi Jamesia ja kaksikko suuteli toisiaan. Sirius katsoi heitä hämmästyneenä ja kysyi:

”Olette ilmeisesti tehneet sovinnon?”

Mutta kumpikaan ei vastannut, koska he olivat syväntyneitä toisiinsa. Silloin Serena kumartui pöydän yli, nauroi ja suuteli Siriusta.

*************************************************************

”Oletko varma, ettet halua tulla jouluksi Jamesin luo? Ei se hänen vanhempiaan haittaisi, Jameshan kysyi siitä jo”.

”Kiiton vain, mutta olen tottunut viettämään lomat täällä, joten parempi näin”, Serena vastasi maatessaan sohvalla Siriuksen sylissä.

Sirius siveli Serenan ruskeita hiuksia ja suukotti tätä poskelle. Kaikki tuntui olevan nyt hyin, vaikka menneisyyden haamut eivät ikinä jättäisi heitä rauhaan. Mutta silloin Sirius muisti jotain ja kysyi:

”Hei kuule, mikset mene isäsi luokse lomilla? Eikös sinulla ole vielä hänet?”

Serena nousi istumaan ja huokaisi.

”Jos totta puhutaan, en nähnyt isääni sen jälkeen, kun hän ja ns. äitini erosivat. Ja se tapahtui, kun olin 5-vuotias”.

”Etkö pidä mitään yhteyttä äitiisikään?”

”Miksi pitäisin yhteyttä sellaiseen ihmiseen, joka ei välitä omasta lapsestaan?

Jostain syystä Sirius ei uskonut Serenaa. Jokin sai hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei Serenan äiti ollut samanlainen kuin hänen.

”Missä sinä olet asunut, jos et kotonasi?”

”Milloin missäkin. Enimmäkseen oleskelin nuorten turvakodissa. Kotona en ole käynyt sen jälkeen, kun muutin sieltä pois 15-vuotiaana”.

”Kuule, tämä saattaa kuulostaa typerältä, mutta ehkä luulet ettei äitisi rakasta sinua, koska et tunne häntä kunnolla. Usko minua, minä tiedän milloin ihmisistä ei pidetä, enkä nää mitään syytä mikset voisi puhua äidillesi”.

Serena näytti siltä kuin olisi valmis tekemään mitä tahansa muuta.

”Et tiedä millainen hän on. Oma äitini sanoi minulle, isäpuoleni vangitsemisen jälkeen, ettei minusta voi pitää”.

”Mitä jos kuitenkin miettisit sitä? Jos menisit kesälomaksi kotiin tapaamaan äitiäsi, vaikka vain päiväksi? Vosit vaikka yllättyä”.

Serena kohautti olkiaan. Helpommin sanottu kuin tehty, hän mietti. Sitten hän katsoi Siriusta, joka näytti olevan tosissaan. Ehkä hänen pitäisi yrittää korjata asiat äitinsä kanssa… Mutta ei vielä. Nyt hän keskittyisi vain itseensä ja Siriukseen. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tiesi löytäneensä aidon rakkauden. Ja vaikka hän ei sitä tiennyt, samoin oli Sirius.

*************************************************************

Kaikki juhlivat. Kouluvuosi oli vihdoin päättynyt, ja päästäisiin kauan odotetulle kesälomalle! Jokaisella kelmillä oli omat suunnitelmansa; Peter viettäisi aikaa oman perheensä kanssa rennosti ottaen. James meni kotiinsa tällä kertaa eri seurassa; Sirius aikoisikin mennä kesäksi Remuksen luo, joten James otti mukaansa Lilyn. Serenakin oli tehnyt päätöksensä. Hän istui junan vaunussa Siriuksen ja muiden kanssa ja kertoi suunnitelmansa:

”Olen päättänyt tehdä sittenkin niinkuin Sirius ehdotti. Minun on pakko puhua äitini kanssa”.

”Se oli aika suuri päätös”, James huomautti.

”Niin, mutta en voi vihata häntä koko elämääni. Tarvitsen silti teidän tukeanne, pojat”.

”Siltä varalta, jos äitisi heittää sinut ulos, voit aina tulla minun luokseni”, Peter ehdotti ylpeänä.

Kaikki vilkaisivat toisiaan ja purskahtivat nauruun.

”Kiitos vain, Peter, mutta enköhän minä pärjää”, Serena sanoi yhä nauraen.

”Ihan tosissaan, voit aina pyytää meiltä apua jos on tarvis”, Remus sanoi. ”Kyllä meidän taloon vielä yksi vieras mahtuu”.

”Muista, että minä olen aina tukenasi”, Sirius sanoi ja kietoi kätensä tytön ympärille.

Serena nyökkäsi ja painoi päänsä Siriuksen olalle. Hänellä oli nyt kaikki tarvitsemansa tuki, mutta mikä tärkeintä; hänellä oli Sirius, jota hän suuresti rakasti.


A/N: Noniin, en sitten tappanutkaan Serenaa   :D Kirjoiten vielä sellaisen jälkiprologin, joka kertoo sitten mitä tapahtui sen jälkeen kun Serena tapasi äitinsä  ;) Ja kommentteja kiitosta!!   :)  :)
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 22:20:44 kirjoittanut Tiikerililja »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Chihiro

  • ***
  • Viestejä: 3
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #18 : 16.07.2007 17:51:18 »
;) nyt 4 osaan ja tähän osaan, siis molempiin kommentteja! mie tykkäsin tosi paljon ja serenan puukotus oli yllättävä.. :o en olisi uskonut sitä, mutta tosin huomioon ottaen hänen menneisyytensä..  :'(  no kyllä nämä kaikki ovat olleet hyviä ja odotan innolla uutta tarinaa.. :P  ;D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Chihiro »

Belloutska

  • ***
  • Viestejä: 17
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #19 : 16.07.2007 23:28:14 »
O.o Enkai antanut sellaista, että kirjoittaisit kaiken pötkölleen? *hakkaa pätää seinään* ''höpö höpö höpö höpö''

siis tarkoitin, että esim näin:

plaaplaa sanoi plaaplaata ja plaaplaa meni plaaplaa.
''päläti päläti päläti?'' plaa kysyi.
''plaaplaa'' Päläti vastasi.

plaa plaa, joka meni sitten plaa plaahan ja heitti plaaplaan pois.


eli esim vuorosanat yhteen vuorosanoihin kuuluvan tapahtuman kanssa. Sitten kun siirrytään vaikka puutarhasta sänkyyn, pistetään entteri väliin.
Omg >__< ymmärsitkö?
 ei tuollaisesta voi ymmärtää.. >_<


Mut joo, jatkoo :)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Belloutska »
Then I Was Like 'AVADA KEDAVRA!'

And He Was like 'Dead'

-Voldemort <3