KIITOS
niiina, sinä ihana, kun otit aiheen puheeksi jälleen. <3 Melkein pompin tuolillani innostuksesta kun luin viestiäsi. Nyt lokakuuta (23.10. siis?) odotellessa olen katsonut sarjan alusta asti uusiksi, ja olen neloskauden puolessavälissä meneillään. Piti ihan ottaa Viaplay sitä varten, mutta siellä taitaa olla vain neloskauden loppuun asti, mistähän nuo muut jaksot löytyisivät, kun en ostaakaan viitsisi.
No mutta siis, mitä admin edeltä, sitä mekin kai perässä, eikö vain? ELI TÄSTÄ ETEENPÄIN SPOILAA SARJAA! Uudella kierroksella on ollut kiva nähdä hahmojen kehitys alusta asti uusiksi. Vanhoja kausia katsoin myös uusintana ainakin osittain ennen viime kautta, kun niitä esitettiin telkkarissa, mutta en tällä tapaa järjestelmällisesti. Olin unohtanut joidenkin hahmojen mukaan tulon, kuten esim. Sashan ja Tyreesen, joten se oli ihan mielenkiintoistakin, plus että nyt ei ole pakko enää kelata niin paljon, kun tiedän milloin pitää varoa ja olla katsomatta, enkä säikähdä niin helposti.
Olin unohtanut, että nuohan jo alussa vaeltelivat mönjäisinä kulkijoiden seassa, joten ei se mikään uusi temppu ollutkaan.
Ja kyllä Daryl on söpö nuoresta, lyhyttukkaisesta versiosta aina kuutoskauden pehkotukkaiseen äijänkörilääseen asti, ei voi mitään. <3 Hihii.
Minuakin riipii tuo sama mistä niiina mainitsi, kuinka yksin Daryl on ja kuinka tärkeä Rick ja muut matkan varrella ystäviksi tulleet hänelle ovat, etenkin veljen poistuttua kuvioista. Minä itse asiassa tykkäsin alusta asti myös Merlestä. Siinä on kuitenkin sellainen rakastettava paskiainen, jos voi tällaista ilmaisua käyttää.
Ja hahmona mielenkiintoinen myös. Kurjaa Darylille, mutta hahmon kannalta hänen tilanteensa ja yksinäisyytensä toimii tosi hyvin. Silloin ne kontaktit, joita muihin tulee, korostuvat todella hyvin ja tekevät niistä merkityksellisiä. Ja Reedus osaa myös hyvin näytellä niin, että pienet eleet ja ilmeet kertovat tosi paljon, myös silloin, jos hän on jossain ihan muun jutun taustalla. Minun lempikohtiani on se jälleennäkeminen, kun Daryl syöksyy halaamaan Carolia, siitä välittyy niin vahva tunne, ja se tuntuu hyvin aidolta. Bethin kanssa hän puolestaan ihan eri tavalla avautui ja ne jaksot ovatkin tosi mielenkiintoisia, mutta minua jollain tapaa ärsytti Beth tosi paljon myös. Beth on tavallaan tosi herttainen ja herkkä tyttö, mutta toisaalta sietämätön kiusankappale ja välillä tosi rasittava. Mutta se tsemppaus, mitä hän Darylille tarjosi, oli kyllä tosi tärkeää ja ihanaa.
Monihan on näköjään jaksanut vatvoa Darylin naisasioita. (Siis maailmalla, ei niinkään tässä keskustelussa.) Itse epäilisin, että mies on kuitenkin pohjimmiltaan vähän sellainen jäyhä peräkammarinpoika, joka ei oikein uskalla tarttua toimeen ja ehkä kokee itsensä tosi epävarmaksi. (Reedus itse on jossain kommentoinut hahmoa, että sitten jos ja kun Daryl oikeasti rakastuu, niin se on tosissaan menoa, mutta ettei hän ole ollenkaan sellainen naistenmies, kuin moni varmaan toivoisi.
) Carol on hänelle läheinen ja selvästi olisi mielellään enemmänkin, mutta Darylin puolelta näyttäisi olevan lähinnä toveruutta, enkä ihmettelisi vaikka "friends with benefits" mutta siihenpä se raja vedetäänkin.
Beth taas on hänelle selvästi kuin pikkusisko, ainakin pitkän aikaa on näin, en tosiaan ole vielä päässyt loppuun asti uusintakierroksellani. Tavallaan toivoisin, että mies pysyisikin vapaana, koska se tekee hänestä mielenkiintoisemman hahmona.
Hih, ja Rick tosiaan on ihan täysi puupää. xD Se käsitys vain vahvistuu tätä katsellessa. Minä inhosin Loria alusta loppuun asti ja Shanea myös. Ei jäänyt ikävä myöskään Andreaa, eikä varsinkaan Kuvernööriä. Olen varmaan ihan hirveä, kun vain riemuitsen, kun epäsuosikeistani päästään.
Lisäksi ne Kuvernööri-teemaiset jaksot olivat näin jälkikäteen katsoen tosi tylsiäkin.
Viitoskauden alkujakso (kirjoitinkohan siitä aiemmin jo?) eli se Terminus oli minulle ihan hirveä, enkä tiedä, uskallanko tai haluanko edes katsoa sitä uudestaan. Siihen nähden minua vähän pelottaa tuo seiskakauden aloitus. En halua nähdä, mutta haluan tietää, mitä tapahtuu. Luulen, että ne shokeeraavat tahallaan ja tekevät siitä hirveää verimättöä.
Ja sitten traumatisoidun siitä vielä. Plääh. Olen edelleen sitä mieltä, että sellainen "viljellään onnellisina maata yhdessä, kutsutaan uudet kaverit illalliselle ja varotaan zombeja" -versio olisi ollut paljon kivempi.
Olen samaa mieltä tuosta, että kuutoskausi oli aika lattea. Toisaalta siinä oli paljon sitä hartaasti kaivattua rauhoittumista aloilleen, mitä noilla ei taas ollut pitkään aikaan ollut, ja tutustumista uusiin kavereihin (ja vähemmän kavereihin myös, ikävä kyllä). Minusta teki tosi kurjan särön noiden linjaan se, että päätettiin lähteä väkivaltaiseen valloitukseen. Siinä mielessä tavallaan on vaikea syyttää Negania, joka tekee omalta osaltaan ihan samaa, eli on samoin valloittanut itselleen maata ja "palvelusväkeä". Kuten sanottua, ovat ikään kuin saman kolikon kaksi puolta; jos olisi alusta asti seurattu Neganin tarinaa, kenties tässä vaiheessa Rick olisi se pahis, joka astui kuvaan?
Herätellään tästä nyt keskustelua, sarjaa seuranneet!
Kun ei ole enää pitkä aika siihen, kun se jatkuu!