Ihanaa, että olette löytäneet tämän kalenterin äärelle
Yhteinen iso kiitos teille kommenteista, oli ihanaa lukea niitä! Tervetuloa kaikille mukaan ♥
Ygritte, kyllä vaan! On ollut ihanaa huomata miten monta H/D-kalenteria täällä on
Sen voin tästä tarinasta luvata, ettei tässä kovin synkissä vesissä soudeta, onhan joulu tulossa!
Vio, no tämäpä juuri, että ei kai Harry nyt hetkessä voi Dracon tarkkailusta luopua
Minusta tuo yheinen olesekeluhuone on myös hyvä, se tosiaan mahdollistaa asioita
Kivaa, että tulit seurailemaan tätä.
Thelina, yllätin kyllä itsenikin kun kirjoitin tämän kalenterin
Kasivuosi antaa kivasti mahdollisuuksia, joten katsotaan mitä tästä tulee! Harry nyt tietenkin tuijottelee Dracoa
Angie, hahaa, pääsinpäs yllättämään
Aikuiset hahmotkin olisi ollut kivat, mutta tälläkertaa nyt näin. Hihii, slow burnia yritetään, katsotaan miten käy
Pahis, ihanaa, että tulit tätä lukemaan
Kahdeksasvuosi on kyllä tosiaan siitä kiva, että siitä ei tiedetä mitään. Itse olen jonkun verran enkkuficcejä lukenut kasivuodesta ja se on muokannut omaa headcanoniani. Toivottavasti saan tuotua sen tässä lukijoillekin sellaisena kun itse sen näen
Keskiviikko 2.12.1998Draco painoi kasvihuoneen oven kiinni takanaan. Yrttitiedonkoe oli mennyt hänen mielestään hyvin, vaikka hän epäilikin sotkeneensa nuokkuhelmikän ja tähkähelmikän. Astellessaan kohden linnaa ja siellä odottavaa lounasta hänen ajatuksensa vaelsivat taas kerran menneeseen syksyyn.
Paluu kouluun kaiken viime vuosina tapahtuneen jälkeen ei ollut ollut helppo. Sota ja kesän aikana ollut vapauttava oikeudenkäynti olivat vieneet voimia. Draco halusi kuitenkin tulla suorittamaan viimeiset kokeet ja saada tutkinnon, ennen kuin päättäisi mitä tekisi elämällään. Hän oli esittänyt heti ensimmäisenä koulupäivänä julkisen anteeksipyynnön kahdeksannen vuoden oppilaiden oleskeluhuoneessa. Vastaanotto oli ollut vaisu mutta sen jälkeen hänet oli jätetty rauhaan ja hän olikin pitänyt matalaa profiilia koko syksyn.
Yllättävää oli ollut, että ilmapiiri oli pysynyt koko syksyn ajan suhteellisen hyvänä. Se ei ehkä ollut aina lämminhenkinen, mutta Draco ei ollut havainnut mitään isompia kyräilyä tai kaunoja. Nähtävästi kaikki halusivat päästä eteenpäin elämässään, aivan niin kuin hänkin. Draco halusi vain unohtaa sodan, isänsä ja kaiken sen inhottavan mitä vuosien aikana oli tapahtunut.
”Draco, odota!”
Huuto keskeytti Dracon ajatukset ja hän kääntyi katsomaan taakseen. Blaise Zabini, harvoja jäljellä olevista luihuisista kiiruhti kasvihuoneelta kohden Dracoa, joka jäi odottamaan tupatoveriaan.
”Miten koe meni?” Blaise kysyi päästyään Dracon rinnalle.
”Ihan hyvin, tuskin saan Upeaa mutta Odotukset ylittäväkin kelpaa. Entä sinulla?” Draco kysyi puolestaan.
”Luulen, että sieltä tulee Surkea. Yrttitieto ei ole yhtään minun juttuni”, Blaise näytti masentuneelta.
Samassa kasvihuoneilta päin kuuluva naurunremakka sai heidät kääntymään ja katsomaan taakseen. Dracon kasvot kivettyivät kun hän huomasi rohkelikot joka juttelivat iloisesti keskenään. Potter näytti selittävän jotain rinnallaan kulkevalle Weasleylle joka purskahti uudelleen raikuvaan nauruun. Tuulenpuuska pörrötti Potterin typerää hiuspehkoa ja Dracon olisi tehnyt mieli käydä ojentamassa harja tälle.
Äkkiä Potter käänsi päätään ja katsoi suoraan Dracoa. Heidän katseensa kohtasivat ja Draco käänsi nopeasti päänsä pois.
”Tule, mennään. Kuolen nälkään”, Draco sanoi Blaiselle ja lähti harppomaan kohden linnaa eikä huomannut Blaisen mietteliästä katsetta mikä seurasi häntä.