Ficin nimi: Kasvoton nainen
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama, romanssi
Hahmot: Karoliina & Elina
Yhteenveto: Naamiaisissa Karoliina kohtaa kasvottoman naisen.
Kirjoittajalta: Neliotteluun, go team raapale!11!
Tämä ’date a girl who’ -postaus inspiroi kirjoittamaan tätä, katsotaan mitä tästä vielä tulee.
Kasvoton nainen1.
”Mikä tuo sinun naamiosi on?” Karoliina kysyi naamiaisissa naiselta, jolla ei ollut kasvoja. Naamio ei näyttänyt naamiolta, vaan hyvinkin aidolta, ja Karoliinan oli pakko saada tietää miten se oli tehty, miten naisen kasvot saattoivatkin näyttää niin – kasvottomilta.
Hiljaisuus laskeutui heidän välilleen kovaäänisessä huoneessa, nainen viittilöi jotain käsillään ja Karoliinalla meni hetki sisäistää, että tämä viittoi eikä vain huitonut käsiään.
”Minä en ymmärrä viittomakieltä kovin hyvin, osaan lähinnä aakkoset”, Karoliina totesi pahoittelevaan sävyyn ja naisen pää liikahti turhautuneena. Tämä kaivoi laukustaan vihkon ja kynän, joita selkeästi säilytettiin siellä juuri tällaisia tilanteita varten ja kirjoitti muutaman sanan.
’Ei minulla ole mitään naamiota.’
2.
Karoliina ei tietenkään tahtonut uskoa, tietenkin sen oli oltava naamio. Miten nainen muka voisi olla kasvoton? Tuntui kuitenkin turhan töykeältä vain töksäyttää, että valehtelet, varsinkin naamiaisissa, joiden tarkoitus oli antaa ihmisten kadota naamioidensa taakse, antaa näiden olla jotain, mitä he eivät ehkä yleensä saaneet olla. Niinpä Karoliina päätti vain nyökätä ja kysyä: ”Mikä sinun nimesi on?”
’Elina’, nainen vastasi, eikä Karoliina pystynyt päättelemään mitään tämän mielentilasta ilman kasvoja, ilman ilmeitä.
Karoliina oli kuitenkin utelias, utelias siitä, millainen ihminen valitsisi kasvottomuuden naamiokseen, millainen ihminen kasvottomuuden takana oli. Niinpä hän päätti jäädä juttelemaan naisen kanssa, tutustumaan siihen, mitä kasvottomuuden takaa Elinasta paljastuisi.
3.
Illasta tuli mielenkiintoinen, Elina siirtyi vihkosta puhelimeen, koska oli nopeampaa kirjoittaa sillä. Karoliina katsoi naisen nopeaa näppäilyä, ja ihmetteli miten tämä sai kirjoitettua niin nopeasti melko vähillä virheillä, kun ei varmasti nähnyt näyttöä. Samalla hän alkoi ihmetellä, miten Elina oli osannut kirjoittaa niin tasaisesti vihkoon, kun ei tämä sitäkään voinut tuon kasvottoman naamionsa takaa nähdä. Karoliina ei kehdannut kysyä enempää naamiosta, tai ei-naamiosta. Jos tästä jotain tulisi, halukkuutta tavata uudelleen, niin ehkä sitten Karoliina kehtaisi kysyä. Nyt hän kyseli vain, millaisista asioista Elina piti ja vastaili sitten tämän kysymyksiin, kertoi tarinoita töistä, stressistä, ystävistään, ja luki Elinan tarinoita omasta elämästään.