Nimi: Enkelitanssi
Fandom: Kreikan mytologia
Kirjottaja: Unelmasieppari (ex-minttuska)
Ikäraja: S
// sensaatio lisäsi ikärajan myös otsikkoonParitus: hämärä kuolevainen/Apollon ja Hermes/Apollon
Genre: kevyt (en nyt muutakaan keksi)
vastuuvapaus: Kreikan mytologiaa ei kukaan varsinaisesti omista. En siis minäkään.
A/N: En tiedä tykkäättekö tästä, mutta minä tykkään ja kun kuulin tämän biisin, se oli niin leppoisan kevyt, että oli pakko kirjoittaa jotain. Biisin nimi on Hän tanssi kanssa enkeleiden, josta lyricsitkin on napattu. Alkuperäinen sanoittaja taitaa olla Yö, mutta minä kuuntelin tätä kirjoittaessani Suvi Teräsniskan versiota. Siitä tulee tämä naisen näkökulmakin.
Enkelitanssi
Puristan käsissäni hieman rypistynyttä ja suttuista paperilappua. Kynä kädessäni siveltelen sille muutamia sanoja lyijykynällä. Kumi tulee perässä, pyyhkii muutaman pois, kynän kärki lisää uusia. Otsani on painunut ryppyyn turhautuneisuudesta. Poskessani on läikkä tummaa lyijyä, mutta tuskin kärsimättömyyksissäni huomaan sitä. Vedän muutaman häiritsevän tumman hiussuortuvan silmieni edestä korvan taakse.
Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan
Nostan katseeni huokaisten paperista ja tuijotan eteen seinälle tarkkailemaan kellotaulun viisarien hidasta liikettä. Sekuntiviisari kipittää kovinta kyytiä, minuuttiviisaria tuskin huomaakaan, tuntiviisari taas tuntuu nauliutuneen paikalleen. Mieleeni nousee aivan ajattelematta utuinen muisto illasta paria päivää takaperin. Se oli baarissa, jossa kohtasin sen miehen, jolla oli pehmoisen vaalea untuvatukka. Hänen kasvoillaan oli mitä aurinkoisin ja kutsuvin hymy ja kun hän puhui, se oli kuin silkkaa musiikkia. Hänellä oli ruskettuneet käsivarret ja hänellä oli päällään vaalea huoleton kauluspaita, jonka hihat oli kääritty kyynärvarsiin. Silmät olivat sellaista ruskeaa, joka sulattaa kovimmankin sydämen. Ja hän puhui minulle ja hän tanssi... ja siitä mieleeni alkaakin syntyä rivejä paperille ihan vaivattomasti. Kirjaan omia ajatuksiani ja tunteitani siitä illasta paperille:
Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Katseeni nousee kelloon. Voihan, nyt minun on mentävä. Ja juuri, kun alkoi inspiroida. Niin tyypillistä! No, ei voi mitään. Pakkaan paperin ja kynän mukaani ja heitän repun selkääni. Kävelen pöydän ohi ovesta ulos ja aulaan, laskeudun portaita. Joku nainen tulee minua vastaan harmaassa puvussaan syli täynnä kansioita. Mieleni tekee rallattaa, mutta tyydyn hyräilemään sävelmää päässäni, lisää sanoja sanojen perään.
Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää
Ja sitten kun annan ajatusteni palata siihen iltaan, muistan muutakin. Nousen bussiin ja tartun bussin tankoon ryhtyen nojailemaan siihen, sillä bussi on taaskin täynnä ihmisiä. Vähän kauempana seisoo nyrpeäilmeinen pikkupoika koulureppu selässään, mutta sekin vain hymyilyttää minua.
Siellä baarissa oli muitakin. Ensiksi en ollut sitä huomannut, mutta nyt kun laskin katseeni muihin, näin toinen toistaan kauniimpia olentoja. Siellä oli mies, jolla oli punaruskeat melko lyhyet hiukset ja joka oli vähän iäkkäämpi, mutta silti komea hyvin miehekkäällä tavalla. Hänen silmäkulmistaan tuikki pilke vähän väliä ja kun hän nauroi rehevällä äänellään, se sai väreitä kulkemaan kehoani pitkin. Ja siellä oli kaunotar, jolla oli jokanaisen unelmamekko, pitkä jalkoihin ulottuva, jonka värit sädehtivät ja aaltoilivat joka suuntaan. Sillä naisella oli tummat hiukset, jotka oli koottu pään sivulle laskeutumaan aaltomaisina vesiryöppyinä. Siellä oli ihan järkyttävän namu mies, joka oli lihaksikas, muttei mikään liian lihaksikas, joita näkee aina urheilulehdissä painonnostokisoissa, sellaisia, joiden verisuonet on pulpahtaa ihosta läpi. Hänen ihonsa ei ollut luonnottoman punertava, vaan vaalea ja kun hän käänsi katseensa ja ohimennen katseemme kohtasivat, hän soi minulle flirttaavan virnistyksen. Minun kasvoilleni lehahti saman tien punaa ja käänsin katseeni tuosta mallinkauniista miehestä.
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen
Vaaleatukkaisen vehnätukan katse käväisi minussa tutkivana. Tämä naurahti, muttei mitenkään alentavasti, vaan enemmänkin ihastuksissaan. Se oli aurinkoisinta naurua, mitä olin koskaan kuullut, kuin kevään puron solinaa ja lintujen laulua samassa paketissa. Juuri silloin ovesta käveli sisään neljäs. Hänellä oli tumman musta kihara tukka ja ovelan tutkivainen katse, kun hän käveli lähemmäs, pysähtyi vaaleatukkaisen enkelin viereen. Hän katseli minua mielenkiinnolla ja läpitunkevalla tavalla, joka teki oloni lievästi hermostuneeksi. Tuntui kuin hän olisi tutkinut katseellaan jokaisen yksityiskohdankin ja nähnyt lävitseni. Äkkiä minulle tuli sellainen tunne, kuin hän olisi sillä samalla hetkellä saanut tietää minusta kaiken mahdollisen, mikä selvitettävissä oli. Edes lausumatta sanaakaan. Sitten hänen mielenkiintonsa sammui yhtä nopeasti, kun se oli syttynytkin ja kääntyi vaaleatukkaisen puoleen.
"Minä luulin, että me olimme täällä pitämässä hauskaa", hän sanoi. Hänen äänessään oli jotakin lumoavaa, se lainehti äänenpainon sävyjä, kuin olisi vaihdellut radion taajuuksia. Miehessä oli jotakin hyvin maagista ja sähköistä.
"Mehän pidämme", vaaleampi sanoi. "Odottelin juuri seuraasi." Siinä vaiheessa minä tajusin häpeäkseni olevani taakka, uhka.
"Mennään sitten", kiharatukkainen mies sanoi ja käänsi toisen ympäri ripustaen toisen kätensä vaaleamman vasemmalle lavalle, vetäen mukaansa. Mies loi minulle vielä silmäyksen ohimennen, ennen kuin kääntyi puhumaan toiselle miehelle. Hänen kätensä laskeutui lavalta kaikessa rauhassa miehen vyötärön ympärille. Eikä toinen tehnyt elettäkään siirtääkseen sitä.
Etäisesti minä tajuan kuinka ilmiselvää se on. Kuinka muka olisin voinut päästä näiden ylimaallisten olentojen juhlintaan mukaan? Eivät he kaipaa kuolevaista ihmisseuraa omakseen. Ja tunnen suunnatonta ylpeyttä siitä, että minulle on paljastettu jotain miljoonilta niin salattua. Enkelit kävelevät vierellämme.
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Saavun tapaamispaikkaamme museoon ja ryhdyn kaivamaan kameroitani esiin. Tämä mainoskampanja on kyllä ihan omaa luokkaansa. Keikan rahoittaja alkaa selittämään jotakin kuvakulmista ja tunnelmasta, jonka haluaa mukaan. Minä kuuntelen tarkkaavaisesti, mutta vain toisella korvalla ja pistän muistiin juttuja, jotka pitää muistaa valaistusta ja kuvakulmaa mietittäessä. Nousemme rappuja ylös. Salissa, jonka ohitamme, katseeseeni osuu taulu, joilta loistavat kauniit veistokselliset kasvot ja aurinkoisen suloinen hymy. Vaalea tukka leijuu miehen kasvojen ympärillä kuin sädekehä. Tällä on lyyra käsissään ja jossakin tämän vieressä on luonnotar. Luen maalauksen nimen visusti muistiini ja yhdistän sen kreikan mytologiaan, jota luettiin joskus alkuaikoina koulussa. Nostan katseeni maalauksen hymyileviin kasvoihin.
"No jaa, ei nyt ehkä ihan enkeli kuitenkaan."Tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa
A/N: Minä ajattelin tuon naisen tarinan sellaiseksi, että hän asuu jossakin kaupungissa (Helsingissä?) ja sillä on oma bändi tai sitten biisintekemissivubisnes, mutta pääasiallisesti toimii valokuvaajana/graafikkona. Tykkään naishahmosta itse asiassa suhteellisen paljon, vaikka se jääkin niin epämääräiseksi. (eihän tässä edes kerrota nimeä)
Noi muut jumalat, joita kuvailin ovat Poseidon, Iris ja Ares. Ajattelin, että jumalat on päättänyt viettää iltaa vähän porukalla. (mikä on sinällään kyllä epätavallista)
