Neljän seinän sisällä (H/D, R/S, K-11) rom,drama,fluff 6/6!!

[narcoleptic]

Title: Neljän seinän sisällä
Author: narcoleptic
Genre: romance, drama, (fluff), angst
Pairing: H/D, R/S
Rating: K-11
Beta: elisa
Summary: Harry ja Draco joutuvat jumiin tarvehuoneeseen.. arvata saatte.
Tapahtuu kun Harry ja muut ovat 7. luokalla. Voitte unohtaa kaiken viidennen kirjan jälkeen. Sirius ei ole kuollut, eikä Dumbledore, eikä mitään muutakaan ole tapahtunut.
Disclaimer: En omista hahmoja, vaan kaikki kunnia kuuluu iki-ihanalle J.K Rowlingille. Minä pidän näillä vain vähän hauskaa. En saa tarinoista rahaa tai mitään muutakaan.

A/N: No niin, ensimmäinen ficini sitten kehiin. En ole varma ikärajasta, mutta näillä näkymin se pysyy samana loppuun asti. Alku on aika töks töks ja etenee luultavasti hirveän nopeasti. Aika perus hd höttöä mielestäni ja niin. Mutta toivottavasti saatte jotain irti. Kommentteja kaipailen paljon. Rakentavaakin kiitos. 

sitten vain.. apua.

1. Heräämisiä

Harry pamautti oven kiinni perässään. Hän vihasi kaikkia. Hän vihasi kaikkia. Hän vihasi kaikkia. Hän vihasi Kalkarosta, joka nyt vain oli Kalkaros kaikkine ärsyttävine kommentteineen, rasvaisine hiuksineen ja koukkunenineen. Hän vihasi Malfoyta, sillä tämä oli sellainen hemmetin pikku nilviäinen, luihusten pikkuprinssi, sellainen helvetin paskiainen joka..Hän nyt vain piru vie oli Malfoy!
Harryn ajatukset keskeytyivät kun hän kuuli Riesun naurua edestäpäin. Ei hemmetti, Harry vihasi myös Riesua. Mietittyään hetken miten pystyisi kiertämään tuon kammottavan otuksen, päätyi hän heittämään näkymättömyysviitan niskaansa.
Harryn päivä oli pilalla. Pilalla. Hän oli jotenkin aistinut sen jo aamulla, mutta kun Ron (ja tällä hetkellä Harry vihasi myös häntä) oli niin säälittömästi heittänyt hänet pois sängystä välittämättä tämän aavistuksista. Hemmetti. Liemien tunnit olivat olleet vain yhtä tuskaa, tai no, mitä hän oli ehtinyt tunnista viettämään ennen kuin pinna lopulta katkesi. Puoli tuntia? Hemmetin hemmetti. Ainakin yksi jälki-istunto oli siis jo varmaa. Loistavaa.
Ehkä hän pääsisi lajittelemaan kalojen sydämmiä tai jotain muuta mukavaa.
Harry saapui Lihavan Leidin eteen ja murahti tunnussanan (puhpallero).
Leidi vilkaisi Harryä närkästyneenä, mutta heilahti auki, ja Harry astui sisään.
Oleskeluhuone oli tyhjä, kuten kesken koulupäivän yleensä. Seinillä maalauksissa väki kääntyi katsomaan tulijaa, mutta jatkoivat sitten touhujaan.
Harry lysähti muhkeimpaa nojatuoliin, ja kaivoi repustaan palan pergamenttia ja sulkakynän.
Paperi oli hänelle tärkeä, sillä aina kun hänen teki mieli purkaa suuttumustaan, oli tämä mainio vaihtoehto, ja ehdottomasti Malfoy-ystävällinen, vaikka miksi hänelle olisi pitänyt olla ystävällinen.
Näin kidutat Malfoyn hengiltä
1. Tyrkkää alas koulun katolta (ikävä vain että Malfoy täytyy sinne jotenkin myös saada).
2. Myrkytä erittäin tuskallisesti jollain hirveällä myrkyllä (muista kysyä Hermionelta).
3. Kaada SEN kurpitsamehuun...Ja lista jatkui mitä kamalimmilla ehdotuksilla, kunnes saapui viimeiseen, mitä Harry parhaillaan kirjoitti, 52. Työnnä samaan huoneeseen Dursleyiden kanssa ilman taikasauvaa. Enempää ei Harry ehtinyt kirjoittaa, kun muotokuva-aukko aukesi ja sisään astui muutama kolmasluokkalainen. Harry pisti pergamentin kiireesti reppuun pirullisesti hymyillen ja ryntäsi kohti Suurta salia, minne tiesi ainakin Ronin menneen jos ei Hermionenkin.
Kävellessään Rohkelikon tupapöytään, hän ajatteli, että voisi jättää lounaan väliin, sillä hän ei jaksaisi kunnella Hermionen motkotusta siitä, kuinka typerää oli lähteä pois luokasta ilman syytä (paitsi että hänellä oli syy) heidä S.U.P.E.R- vuonnaan.
Alistuneena kohtaloonsa, hän lysähti Ronin viereen. Hermione veti henkeä, ja Ron katsoi ystäväänsä säälien. Olisi pitänyt jättää väliin, ehti Harry nopeasti ajatella, ennen kuin Hermione aloitti:
"Harry! Mitä se viime tuntinen oli?"
"Mmph", Harry murahti suu täynnä ruokaa.
"Siis kyllä minä ymmärrän että sinulla on välillä vaikeaa Malfoyn kanssa, mutta ei sen takia kannata lähteä kesken tunnin pois .."
Tässä välissä Harry tyytyi mulkaisemaan tyttöä vihaisesti.
"Ja sitä paitsi Kalkaros antoi sinulle jälki-istuntoa ensi viikon maanantaiksi, ja siinä tulee menemään kauheasti aikaa jonka voisit käyttää läksyjen tekoon..", Hermione jatkoi paasaustaan.
"Ihan totta Hermione, me kyllä Harryn kanssa tiedetään mitä mieltä sinä näistä asioista olet ilmankin puolen tunnin mittaista puhetta. Ymmärrän että Harry halusi lähteä sieltä pois, Malfoy oli niin pirun ärsyttävä. Itsenikin tekisi joskus mieli lähteä aivan niinkuin Harryn tänään", Ron ärähti.
"Niin mutta..", Hermione yritti.
"Hermione.."
"Niin mutta sinäpä et lähde!"
Harry ei kestänyt enään, vaan nousi pöydästä ja ryntäsi pois Suuresta salista.

Ei siinä mitään että Ron puolusti Harrya, mutta kun sen tiesi loppuvan kauheaan kinasteluun, jota ei jaksaisi kukaan. Se vain .. No se ei ainakaan helpottanut parin riitelyä, että Ron oli reilu kuukausi sitten paljastunut homoksi, Harryn yllätettyä hänet Seamuksen kanssa poikien vessassta. Ei Ronin suuntautuminen Harryä mitenkään vaivannut, kunhan poika pitäisi näppinsä irti hänestä. Hermione taas otti sen vähän rankemmin vaikkei näyttänytkään sitä päällepäin. Harry tiesi Hermionen olleen ihastunut Roniin jo muutaman vuoden ajan mutta nyt.. Tai no, kenties Hermione salaa fantasioi Ronin ja Seamusin yhteisistä hetkistä, joista Harry ei halunnut kuulla sanaakaan.
Harppoen pitkin käytäviä kohti oleskeluhuonetta, kuuli hän takaansa äänen, jota vähiten halusi kuulla juuri nyt, tai koskaan.
"Kappas vai, Potterhan siinä. Etkö kestänyt tunnilla katsella kun poikaystäväsi hiplasi toista?" Malfoy kysyi ilkeästi virnistäen.
"Mrrphfoy", Harry murahti yrittäen ajatella miten murhaisi Malfoyn tässä tilanteessa, tapa 38 tuntui hyvältä.
"Vai menitkö kenties naimaan Thomasin kanssa luutakomeroon, sillä en nähnyt häntäkään tunnilla?" Malfoy jatkoi ivallisesti.
"Syötä hänet Hämäkäkille raaja kerrallaan..", Harry mutisi, tuskin kuuluvasti.
"Mitä sanoit Potter?" Malfoy kysyi.
"Sitä vain että aion syöttää sinut Hämäkäkille raaja kerrallaan", Harry totesi tyynesti.
"Olet hullu", Malfoy tokaisi normaalilla äänellään, mutta Harry huomasi, kuinka Malfoyn kasvot valahtivat kalpeammiksi kuin yleensä. Mielihyvästä kiherrellen Harry jatkoi matkaansa huomattavasti paremmalla tuulella.

Myöhemmin illalla oleskeluhuone oli aivan täynnä ihmisiä, joista vauhkoimmat olivat jo lukemassa kevään kokeisiin, mukaanlukien Hermionen. Jotkut taas puursivat niska limassa opettajien määräämiä läksyjä, kun taas toiset, ja tätä ryhmää Harry kadehti, istuivat rennosti kuka missäkin pelaamassa tai muuten mukavasti viettämässä vapaa-aikaansa. Harry kuuluin toiseen ryhmään Ronin kanssa, joka parhaillaan kirjoitti tutkielmaa maahisten johtajista ("Siis kuinka tylsä aihe, ihan oikeasti, jos minusta tulee huispaaja, tuskin minun silloin täytyy tietää 1600-luvun Örvelö Törveltäjää vai mikä hemmetti olikaan.").
Harry päätti jättää kyseisen aiheen huomioimatta ja alkoi tutkia Kalkaroksen antamia läksyjä, jotka Hermione oli suostunut antamaan. Harry ei huomannut kuinka kirjan välistä tippui pala pergamenttiä, mutta Ron ikävä kyllä.
"Merlin, Harry, mikä tämä on?" Ron kysyi hämmästyneenä tuijottaen pergamenttiä.
"Näin kidutat Malfoyn hengiltä... 12. Hirtä se huispaussalkoon.. 38. Syötä hänet Hämäkäkille raaja kerrallaan.. Tämähän on nerokasta! Varsinkin kohta 46!" hän jatkoi.
Harry virnisti ja nappasi lapun toisen pojan kädestä, sulloen sen lopulta takaisin laukkuunsa, joka alkoi olla ratkeamispisteessä.
He jatkoivat aiheesta puoli tuntia, kunnes Hermione keskeytti heidät tiuskimalla, miksi he eivät olleet edenneet yhtään. Ron pyöräytti silmiään ja alkoi kiivaasti selailemaan Taikahistorian kirjaansa Tämäkin keskeytyi äkkiä, sillä Seamus hypähti Ronin viereen kiertäen kätensä tämän ympärille ja painamalla suukon tämän nenän päähän. Tässä kohtaa Harry käänsi katseensa äkkiä pois, mukamas pälyillen Ginnyä. Harry ei oikein olisi välittänyt katsella kuinka he hyväilivät toisiaan mutta.. helvetti. Ron nyt vain oli HOMO.
Harry mutisi pariskunnalle jotain univeloistaan, joita he tuskin kuulivat, ja kapusi makuusaliin. Kun hän portaissa kääntyi katsomaan Hermionea, huomasi hän tämän ilmeen, joka oli jotenki haaveileva, kun tämä katseli Ronia ja Seamusia, jotka näyttivät liimautuneen huulistaan kiinni.
Nyt Harry oli varma, että hänen ystävänsä olivat lopultakin aivokuolleet.

Seuraavana aamuna, pitkän ja valvotun yön jälkeen, Harry heräsi siihen, kun jostain kuuluui hirveää rämistelyä ja sängyn natinaa.
Voi Merlin! Kello oli vasta 6 aamulla, ja oli viikonloppu! Kuka kehtasi herättää koko tuvan touhuillaan. Hän oli kääntymässä sanomaan Ronille jotain tästä, kunnes huomasi, että ääni kantautui Ronin sängystä. Aiheuttajaa Harry ei nähnyt, sillä vuoteen ympärille oli vedetty verhot, mutta Harry kyllä tiesi mistä oli kyse. Poika saisi kuulla tästä.
Vilkaisu Seamuksen sänkyyn kertoi hänen olleen oikeassa. Tokkuraisena Harry nousi ylös vuoteestaan ja vaihtoi vaatteensa pitämättä ääntä. Tietyistä syistä. Hän marssi oleskeluhuoneeseen, jos vaikka saisi tehtyä joitakin niistä opettajien määräämistä läksyistä.
Saavuttuaan portaan alatasanteelle, Harry huomasi, ettei ollut ainut joka oli herännyt.. meluun.
Takan edessä mahtavissa ja niin lämpimissä nojatuoleissa istui jo Dean Thomas ja Neville Longbottom, jotka olivat samalla vuosikurssilla hänen kanssaan.
"Eh..", Harry ilmoitti paikallaolonsa.
"Saisivat kyllä ajatellaahuooooh.. hieman meitäkin kun rupeavat puuhiinsa..", Dean valitti väsyneenä.
Neville ei kommentoinut asiaa millään lailla, vaan istui kauhistuneen näköisenä paikallaan. Ron todellakin saisi kuulla tästä. Monta kertaa.
Harry valtasi koko sohvan itselleen käpertyen suuren huovan alle. Hän katseli Nevilleä tutkivasti, miettien mitä poika mahtoi ajatella juuri nyt. Varmaan oli hieman järkyttynyt ja.. Miksi Harry ei tuntenut minkäänlaista ällötystä tai kauhua ajatellesaan sitä mitä yläkerrassa tapahtui? Miksi hän edes ajatteli mitä yläkerrassa tapahtui? Eihän hän ollut homo, eihän. Hän oli aina pitänyt tytöistä, kuten esimerkiksi Cho.. ja Ginny.
Harry tuli lyhyen pohdinnan jälkeen siihen tulokseen ettei todellakaan ollut homo. Eihän hän tuntenut edes mitään vetoa kehenkään poikaan. Ei Deaniin, ei Nevilleen eikä edes Seamukseen tai Roniin. Ei Merlin. Ei todellakaan Roniin, olihan tämä hänen paras ystävänsä.

Pitkän ja tunteja kestäneen hiljaisuuden jälkeen, alkoi poikien portaikosta kuulua hihitystä ja kompurointia. Kaikki kolme käänsivät katseensa tuleviin hahmoihin, jotka osoittautuivat varsin tutuiksi.
"Oops", Ron murahti huomatessaan häntä tuijottvat ihmiset.
"Hah, todellakin. Saitteko hommanne tehtyä että pääsisimme nukkumaan?" Neville ärähti.
Kaikki kääntyivät katsomaan poikaa, joka marssi kiukkuisena makuusaliin.
"Hmmph, mikäs hänelle tuli?" avasi Seamus vihdoin suunsa.
Ron vilkaisi poikaa varoittavasti, jotta tämä ymmärtäisi vihjeen.
"Oops", Seamus hihkaisi tajuttuaan mistä oli kysymys.
Leveästi virnistäen Ron kiskoi Seamuksen ulos muotokuva aukosta.
Dean lähti kävelemään takaisin ylös, kun taas Harry päätti jäädä vielä hetkeksi nauttimaan hijaisuudesta, joka tuvassa vallitsi. Takan tuli oli hiipumaisillaan ja Harry sulki hetkeksi silmänsä, jos hän vaikka nukkuisi vähän aikaa.

"Harry, Harry, mmph.. ", Hermione yritti herätellä ystäväänsä.
"Harry, Merlin, herää jo hemmetissä! Et saa kohta enää aamupalaa!" tyttö karjahti Harryn korvaan.
Säpsähtäen Harry nousi ylös lyöden otsansa Hermionen hampaisiin.
"Eauuuh!" Harry parahti.
"Ha, sainpas sinut ylös!" Hermione tuhahti.
Hyvin väsyneenä Harry hieroi kipeää otsaansa. Tytön hampaat todella olivat hyvin hoidetut.
"Eli siis ymmärsin että meillä on kiire syömään? Mennään sitten", Harry nousi seisomaan ja ahtautui muotokuva-aukosta pihalle.
"Mitä sinä tuossa nukuit Harry, olitko siinä koko yön?" Hermione tivasi tapansa mukaan huolestuneena, kun he pääsivät ulos portaisiin.
"Ärh, Ron ja Seamus herättivät koko makuusalin touhuillaan joskus aamuyöstä, joten päätin jäädä alas", Harry kivahti.
"Et muuten sattuisi tietämään paljon kello on?" hän jatkoi hieman sovittelevampaan sävyyn.
"Varttia vaille 10, joten aamiainen on kohta loppu, mutta ehdimme kyllä syömään jos pidämme kiirettä", tyttö totesi.
He kävelivät ripeästi halki eteisaulan, ja vain muutama matti myöhäinen oli raahautumassa samaan suuntaan heidän kanssaan.
Salissa Harry huomasi ettei hänellä ollut hirveä nälkä. Mutta pitääkseen Hermionen tyytyväisenä, hän laittoi lautaselleen muutaman pekonin ja kananmunan. Niitä nirhatessaan Ron liittyi heidän seuraansa, jos mahdollista, vieläkin väsyneempänä kuin Harry, ja jos totta puhutaan, näyttäen aivan zombielta.
"Oliko hyvä yö?" Harry kysyi sarkastisesti.
"Olihan se ihan..", Ron sanoi huomaamatta Harryn äänensävyssä mitään outoa.
Harry pyöräytti silmiään Hermionelle ja jatkoi syömistään.
Hetken kuluttua Ron näytti ymmärtäneen mitä Harry oli tarkoittanut, ja mutisi vaivaantuneena:
"Ai niin joo, eh, anteeksi. Monelta jouduit heräämään?"
Harry tunsi ilkeän mielihyvän valtaavan itsensä, kun hän huomasi kuinka punahiuksisen pojan korvat alkoiva punehtua. Joutuisipa edes vähän kärsimään.
"Hmh, ei sillä ole väliä, kunhan täst' edes mietitte ajankohtaanne hieman tarkemmin, tai menette muualle", Harry virnisti.
Ron hymyili helpottuneena ja haukkasi paahtoleipäänsä.

"Mitä muuten teemme tänään? Sillä jos ei olisi mitään erikoista, voisimme tehdä hieman läksyjä?" Ron ehdotti haroen hiuksiaan.
"Ron.. olet saanut aivan liian vähän unta, mentäisiinkö matami Pomfreylle?" Harry vilkaisi mukamas huolestuneena ystäväänsä.
"Se voisi olla hyvä juttu Weaselille. Tai no, mitä hänen aivoistaan pystyy enää pelastamaan? Sen verran aivokuolleelta hän näyttää", kuului ivallinen ääni heidän takaansa.
Crabbe ja Goyle höhöttivät Malfoyn takana, ja vain yksin Merlin tiesi mille. Jos tiesi.
"Painu helvettiin Malfoy!" Ron ärähti ja alkoi kaivamaan taikasauvaa taskustaan.
"Hmm, en ole ajatellut vielä ihan sinne asti..", Malfoy näytti miettivältä.
Crabbe ja Goyle höhöttivät.
"Lähdetään pois, hän ei ole sen arvoinen", Harry sanoi hädissään. Hän itse ihmetteli reaktiotaan, mutta muut eivät huomanneet mitään.
"Olet aivan oikeassa, Harry. Lähdetään Ron", Hermione vinkaisi, sillä hän ilmeisesti pelkäsi poikien alkavan tappelemaan.
Crabbe ja Goyle höhöttivät yhä.
Ron ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen, vaan osoitti sauvallaan suoraa Dracon rintaan.
Harry säikähti, pelästyi.. aivan kuin.. aivan kuin.. ääh.
"Taivaan tähden Ron! Nyt mennään", Hermione kiskaisi Ronia hihasta ja johdatteli hänet kirjastoon.
Harry seurasi aivan kannoilla (kuullen yhä Crabben ja Goylen höhotyksen), ja ihmetteli, kun hetki sitten hänen katsoessa Malfoyta, hänen teki mieli niinkuin.. äh. Antaa olla.

"Niin että mitä niistä läksyistä? Mitä jos tekisimme niitä täällä?" Hermione ehdotti heidän vallattua nurkkapöytää.
"Minulle käy ainakin, kunhan autatte minua sen Taavi Tappisuu- jutun kanssa", Ron sanoi. Harry nyökkäsi myös hyväksyttävän vastauksen ja kaivoi kirjat laukustaan, jonka hän oli ottanut mukaan aamiaiselle.
Heidän alkaessa kirjoittaa Binnisin määräämää esseetä, Harryn ajatukset risteilivät Malfoyssa. Hänen oli tehnyt mieli.. suojella tätä, niinkuin pelastaa Ronin tapahtumattomalta hyökkäykseltä. Mutta olihan se normaalia, eipäs ollut, kyllä oli, no ei varmasti ollut, kyllä se nyt helvetti vie oli normaalia jos hän niin kerta sanoi, Harry ajatteli närkästyneenä.

"Hemmetti!" Harry ärähti rikkoen hiljaisuuden, ja saaden matami Prilliltä vihaisen katseen niskaansa.
"Mitä nyt?" Ron kysyi, ja nosti katseensa häneen.
"Tämä sulkakynä meni rikki, ei teillä olisi lainata?" Harry kysyi toiveissaan.
Molemmat pudistivat päätään.
"No, ei sitten. Menen hakemaan oleskeluhuoneesta uuden, odotatteko täällä?" Harry kysyi, muttei odottanut vastausta vaan livahti ulos kirjastosta.

Hän oli kävelemässä takaisin kirjastoon Nevilleltä lainaamansa sulkakynän kanssa, jonka etsimisessä oli muuten mennyt pirun kauan, sillä Neville ei muistanut oliko se Taikuuden Historian kirjan välissä, vaiko muodonmuutosten, eikä ollut uskaltanut avata kumpaakaan kirjaa (miksi?), vaan miettinyt kummassa se oli. Lopulta Harry oli tempaissut muodonmuutosten kirjan itselleen, ja ravistellut sitä, ja kynä oli tippunut Harryn syliin.
Joten siis, kävellessään kohti kirjastoa, kuuli hän takaansa pahaa enteilevä äänen.
"Potter."

A/N: jatkoa on tulossa. kommentteja? 

[elisa]

hehhee

L I S Ä Ä R I I N A ! !

[narcoleptic]

A/N: Nyt sitten sain toisenkin luvun valmiiksi. Ja toivon edelleen niitä kommentteja (kiitos elisa   )
Ehkä tuosta ensimmäisestä luvusta ei saanut mitään kommentoitavaa, kun mitään ei tapahtunut, mutta nyt?  

Ja nyt..

2. Jumissa

"Hah, ovatpa he typeriä. Varsinkin se Weasley", Malfoy puheli lähinnä itsekseen, sillä Crabbesta ja Goylesta ei ollut älyllisiksi juttukumppaneiksi.
Hän oli nauttinut suunnattomasti kolmikon härnäämisestä, erityiseti Weasleyn. Nyt ja aina.
Astellessaan henkivartioidensa kanssa kohti tyrmiä, tuli hänen mieleensä loistava idea. Niin käytetty ja puhkikulutettu, ja siksi se oli niin loistava.
"Kuulkaas te kaksi", hän kivahti Crabbelle ja Goylelle.
"Hö?" ihmetteli Goyle.
"Menkää minne menette, mutta minua ette nyt tänään enää seuraa, ellen sitä pyydä. Hoidan muutaman asian. Menkää!" Draco käski kahta körilästä.
Ihmetellen he jäivät seisomaan paikoilleen, kun Draco lähti sinne mistä he olivat juuri tulleet.
Apinoita, Draco ajatteli ennen kuin huomasi Harryn ryntäävän ulos kirjastosta.

Luihunen lähti seuraamaan toista poikaa yrittäen ottaa hänet kiinni, mutta huomasi pian kadottaneensa hänet. Seistessään suuren, lihavaa naista esittävän taulun vieressä, ja odottaen, että Harry ilmaantusi jostain suunnasta, huomasi hän, että lihavan naisen taulu oli heilahtanut auki, ja Harry kompuroi sieltä ulos.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Draco oli saanut selvitettyä Rohkelikkojen oleskeluhuoneen olinpaikan, ja saanut Harryn kiinni.
Draco lähti uudestaan seuraamaan poikaa, mutta ei pitänyt yhtään ääntä. Hän siirtyi aivan  Harryn korvan juuren ja sanoi tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä:
"Potter."

Toinen poika hätkähti ja kääntyi nopeasti ympäri. Niin nopeasti, että molempien nenät koskivat toisiinsa.
"Malfoy!" Harry huudahti ja kavahti taaemmas.
"Minäpä minä Potter, Thomasin luokse menossa taas?" Draco kysyi ääni täynnä ivaa.
"Minä.. en.. ole.. homo!" Harry ärähti ja nosti nyrkkinsä ilmaan, huitaisten sillä luihusen leukaa.
Draco horjahti taaksepäin, ja hieroi leukaansa.
"Hmmh, niinpä niin, et tietenkään. Mutta ainakin näytät sellaiselta. Hintti", Draco jatkoi Harryn ärsyttämistä. Hetken rohkelikko mietti jotain kuumeisesti, ennen kuin kiskaisi häntä kaavun hihasta, varoen koskemasta toisen käteen.
"Hei, minne sinä..?" Draco huudahti hämmästyksestä.
Harry puhisi jotain, ja raahasi häntä portaita ylös kohti seitsemättä kerrosta. Mitä hän siellä, Draco ei tiennyt.
Sitten Harry pysähtyi jättäen hänet seisomaan hölmistyneenä paikoilleen. Rohkelikko alkoi kävellä edes taas silmät rutussa ja jotain mutisten hiljaa. Draco ei kuullut mitään, mutta ymmärsi, että jos hän halusi paeta, se täytyisi tehdä tässä vaiheessa.
Juuri kun Draco oli kääntänyt selkänsä toiselle pojalle, tämä tarttui häntä hihasta, ja kiskaisi juuri tulleesta ovesta sisään.

"Kuules Malfoy, voit ehkä yrittää tehdä tuota temppua niille kahdelle apinallesi, mutta minä en ole tyhmä!" Harry huudahti raivoissaan, painaen Dracon rinnuksista seinää vasten.
"No se on minulle uutta. Luulin, että sinuun tehoaisi ’yritä saada Potter tappelemaan että hän joutuisi pulaan’- temppu", Draco naurahti ivallisesti. Potter näytti todella pelottavalta.
Harry laski Dracon irti ja astui kauemmas, smaragdin vihreät silmät leimuten.
Draco käänsi selkänsä, asteli takaisin ovelle ja väänsi kahvan alas, mutta ovi ei auennutkaan. Hän väänsi lujempaa, ja potkaisi ovea, mutta mitään ei tapahtunut.
"Alohomora!" hän huudahti.
Mitään ei tapahtunut.
"Olemme jumissa!" Harry sanoi kauhuissaan.
"Fiksua sinulta Potter. Taidamme olla", Draco sanoi, ja potkaisi vielä kerran ovea, kuin se olisi voinut aueta.
Molemmat lysähtivät yksissä tuumin istumaan harmaalle lattialle, omille puolilleen kumminkin.
Draco ei jaksanut välittää, kun huomasi suuren pölykerroksen laskeutuvan kaavulleen.
Mikä oli jo jotain, sillä hänhän oli sentään Draco Malfoy.

Harry hätkähti hereille. Hän istui tomuisella maalla, suuressa huoneessa. Missä hän oli? Ainakin oli pilkkopimeää
Huoneen toisella seinustalla ovea vasten hän huomasi Draco Malfoyn. Nukkumassa hänkin.
Nyt Harry muisti kaiken, ja nousi seisomaan.
Hän vilkaisi ympäri huonetta, ja totesi sen olevan aivan tyhjä. Hänen alkoi tehdä hirveästi mieli pehmeää sänkyä, sillä hänen selkäänsä kolotti istumisen jäljiltä.
Harryn kasvoille levisi autuas hymy, kun hän käännähti ympäri ja näki mukavan ja suuren parivuoteen suoraan edessään.
Hehän olivatkin tarvehuoneessa!
Hän kömpi lämpimän peiton alle, eikä kauaakaan, kun hän vajosi uneen.

"Apuaa! Olemme täällä näin, jumissa!" Draco karjui ovelle.
Harryn silmät rävähtivät auki ja hän katsahti ovelle päin. Draco takoi nyrkeillään ovea, hiukset sotkussa, ja kaapu harmaana pölystä.
"Turpa kiinni Malfoy!" Harry ärähti ja nousi istumaan sängyn laidalle.
Ihan mukava herätys.
"Anteeksi jos herätin prinsessa Ruususen, mutta kuulin ulkoa ääniä, enkä haluaisi viettää täällä koko loppuelämääni, sinun kanssasi", Malfoy kivahti silmät kirkkaina ja tulkitsemattomina.
Harry nosti loputkin ruumiistaan ylös ja asteli Malfoyn vierelle.
"Miten sinä tiedät mitään prinsessa Ruususesta?" Harry kysyi häivä ihmetystä äänessään.
"Hys", hän jatkoi heti perään, ennen kuin Malfoy ehti sanoa sanaakaan.
Harry oli kuullut puhetta ulkopuolelta, ja yritti saada siitä selvää. Malfoy aikoi taas sanoa jotain, mutta Harry tallasi tämän varpaille.
Luihusen suusta kantautui pieni vingahdus, ja hän katsoi Harrya murhaavasti.
"Kuka siellä? Vastaa", kuului oven takaa Severus Kalkaroksen ääni.
Harry vilkaisi Malfoyta sivusilmällään, ja näki tämän kasvoille levinneen riemuisen ilmeen.
"Täällä on Draco Malfoy ja.. Harry Potter, olemme jumissa!" Draco huudahti ennen kuin Harry ehti edes avata suutaan.
"Jaa että Draco ja Potter? Kuinka te sinne jouduitte? Ilmeisesti taas Potterin tekosia", Kalkaros tuhahti niin kylmällä äänellä, että Harry ihmetteli voiko sellaista ollakkaan.
"Hmm, jotain sinne päin kyllä. Mutta voitteko auttaa meidät ulos täältä?" Malfoy keskeytti Harryn ajatukset.
"Enköhän, mutta haen rehtori Dumbledoren, sillä en välittäisi räjäyttää teitä", Kalkaros vastasi toiselta puolelta. "En edes Potteria, sillä siitä tulisi ikäviä paperitöitä."
Harry kuuli loittonevien askelten äänen, ja kääntyi katsomaan Malfoyta.
Toinen tuhahti ja käänsi selkänsä hänelle.

"Tiedätkö edes missä me olemme? Kuinka sait esimerkiksi tämän sängyn tänne, tai edes sen oven?" Malfoy kysyi siirtyessään tutkimaan sänkyä.
"Etkö muka tiedä? Hah. Tämä on tarvehuone. Tarvitset jotain ja se ilmestyy, kas näin", Harry tokaisi ja alkoi ajatella sellaista mukavaa nojatuolia, millaisia oli Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Pian hänen eteensä ilmestyi kyseinen tuoli, ja tietenkin punaisena.
"En minäkään kaikkea tiedä, mutta vaihda tuolin ja sängyn väriä, sillä saan niistä päänsärkyä, ja.." Malfoyn lause keskeytyi kun he kuulivat äänen ulkopuolelta.
"Herrat Potter ja Malfoy? Kuulin professori Kalkarokselta, että olette jumissa siellä. Pitääkö tämä paikkansa?" Dumbledore kysyi oven läpi tyynellä äänellään.
"Kyllä!" molemmat pojat huusivat kuorossa.
Harry mulkaisi Malfoyta vihaisesti toisen tehdessä saman hänelle.
"Luulen saavani teidät ulos, joten älkää panikoiko. En itse pysty sinne tulemaan, mutta lähetän kotitontut tuomaan teille jotakin syötävää", Dumbledore jatkoi ärsyttävän rauhallisella äänellään. Harry pystyi vaikka vannomaan, että rehtorin silmätkin tuikkivat niinkuin yleensä.
Se oli ärsyttävää.

Jälleen kerran he joutuivat kuuntelemaan askelien kaikkoavan tömähtelyn.
Draco asteli "Harryn" tuolin viereen, rutisti silmänsä kiinni ja hänen viereensä ilmestyi täysin samanlainen tuoli kuin Harryn, mutta tietysti vihreänä.
"Näin on parempi", Malfoy sanoi ja lysähti istumaan tuoliinsa.
Harry laahusti pojan viereen ja retkahti omalle tuolilleen.
Hän käänsi katseensa Malfoyhin, ja huomasi tämän kääntävän kiireesti katseensa pois hänestä. Harry hymyili. Hymyili.


Pop!

Harry käänsi katseensa huoneen keskelle. Sinne oli ilmestynyt seitsemän kotitonttua kantaen eri kokoisia tarjottimia, täynnä erilaisia ruokia.
He tarvitsivat pöydän.

Pop!

Pieni pyöreä, tummaa puuta oleva pöytä ilmestyi seinää vasten.
Ai niin, tarvitsemme myös tuoleja.

Pop!

Samaa sarjaa olevat kaksi tuolia ilmestyivät pöydän ympärille.
Harry vilkaisi tonttuihin, ja viittilöi heitä tuomaan tarjottimensa pöydille.
Kiitettyään kotitonttuja, ne häipyivät pois (pop) jättäen jälkeensä hiljaisuuden.
Harry kääntyi katsomaan Malfoyta päin, ja huomasi tämän nukkuvan tuolissaan.
Pää nuokkuen rintaa vasten ja hiukset hieman pörrössä.
Hän itseasiassa näytti aika suloiselta siinä ollessaan.
Mitä helvettiä?! Ajatteliko hän juuri että Malfoy näytti.. suloiselta?
Ei. Ei todellakaan.
Hänelle tuli dobbymainen tarve rankaista itseään jotenkin.
Hän tarvitsi..
Harryn jalkojen juureen tippui pesäpallomaila.
Hän nosti sen maasta, ja kumautti sillä otsaansa. Se oli kumia. Hyvä.
Hän kumautti sillä vielä toisen kerran, ja kolmannenkin, kunnes Malfoyn huuto keskeytti hänet;
"Mitä pirua sinä sillä teet?"
Harry ei vilkaissutkaan luihusta, vaan viskaisi mailan huoneen nurkkaan, ja käveli ripein askelin ruokapöytään. Hän alkoi lappaamaan lautaselleen ruokaa tarjottimilta.
Hän kuuli Dracon raahautuvan pöytään laahautuvin askelin.
Hiljaisuuden vallitessa he söivät lautasensa tyhjiksi, välillä vilkuen toisiaan vihaisesti.

Syötyään he istuivat tuoleissaan lämpöisen takan edessä (jonka Malfoy oli heille toivonut). Jonkun toisen kanssa, tytön kanssa se olisi saattanut olla romanttista, mutta nyt se oli vain, no, istumista.
Harryn olo oli mukavan raukea ja hän olisi voinut mennä nukkumaan saman tien, muttei jaksanut nousta tuolistaan.
Huoneessa ei ollut ikkunoita, joista olisi nähnyt vuorokauden ajan, mutta Harry oletti sen olevan ilta. Olikin pitänyt jättää kello edellisaamuna makuusaliin.
"Hyvät herrat, olen pahoillani, mutten ole keksinyt keinoa saada teitä sieltä ulos. Itseasiassa en edes tiedä missä olette", keskeytti Dumbledore heidän mietteensä.
Draco havahtui sanoihin ja päästi suustaan pienimuotoisen ulvahduksen.
"Olemme tarvehuoneessa sir", Harry vastasi esitettyyn kysymykseen.
"Aivan. Mutta saanen kysyä, miten päädyitte kyseiseen, tarvehuoneeseen?" Dumbledore kysyi hienovaraisesti.
"Kokonaan Potterin vika! Raahasi minut tänne näin!" Malfoy karjahti tönäten Harryn pois tieltään ja marssien ovelle. Kaikkea muuta kuin hienovaraisesti.
"Ja miten niin muka ette tiedä miten saatte meidät täältä ulos, herra?" Malfoy jatkoi haroen hiuksiaan, ja alkaen harppoa ympäri huonetta.
"No katsokaas, jos niin sanotusti räjäytän teille kulkutien pois huoneesta, saattaa koko linna romahtaa. Ja jos taas lumoan huoneen, saattaa sille käydä niin, ettei se avaudu enää koskaan", Dumbledore selitti sellaisella äänellä, kuin kaikki olisi ollut itsestään selvää. "Enkä ole valmis ottamaan sitä harteilleni. Luulisin ettei isäsi pitäisi siitä."
"No mutta.. mutta. Mitä ihmettä me sitten oikein tehdään?" Draco kysyi anellen.
Draco Malfoy, luihusten oma kultapoika.. aneli.
"No minä oletan, että oveen on lauennut jonkin sortin taika. Ja teidän täytyy vain pystyä olemaan toistenne seurassa siihen asti, kunnes taika murtuu", Dumbledore totesi lievä epävarmuus äänessään. Mikä luultavasti johtui siitä, että hän ei uskonut Dracon ja Harryn pystyvän siihen.
"Kotitontut tuovat aamupalan joka päivä kello kymmenen, kunnes pyydätte toisin, lounaan kello 14 ja illallisen seitsemältä. Saatte pyytä heiltä myös lisäruokaa ja -juomaa, jos tarvitsette. Ja ai niin. Onko teillä siellä vessa ja kaikki muu tarvittava?" rehtori listasi aiheet joita he tarvitsisivat tulevaan 'koitokseen'.
"Kyllä rehtori", Harry vastasi Malfoyn takaa.
"Hyvä, ja nyt, hyvää yötä."
Kummatkaan eivät vastanneet, vaan alkoivat sisustamaan, eli toisin sanoen lätkimään tarvitsemiaan esineitä sinne missä sattui olemaan tilaa.

Harry meni huoneen yhteen nurkkaan ja toivoi sinne ilmestyvän oven, joka johtaisi kylpyhuoneeseen. Malfoy taas kierteli huonetta tunkien milloin vaatekaappia, milloin sohvaa huoneen tyhjiin kohtiin.
Pian Harry liittyi toisen seuraan, toivoen ruokapöydän viereen jääkaappia, joka ei toimisi sähköllä, jos sellainen oli mahdollista. Mutta kun he olivat velhomaailmassa ja tarvehuoneessa, könötti pian yhdessä nurkassa suuri valkoinen jääkaappi.
"Mikä tämä on?" Draco kysyi astellessaan jääkaapin luokse ja avaten sen oven.
"Jääkaappi. Eräs jästikeksintö. Pitää esimerkiksi juomat kylminä", Harry vastasi tietävästi toivoessaan itselleen pyjamaa Malfoyn loihtimaan vaatekaappiin.
Draco nyökkäsi, ja asteli kylpyhuoneeseen sulkien oven perässään.
Harry kohautti harteitaan, ja vaihtoi itselleen yöpuvun. Hän ei jaksaisi nyt huolehtia suuhygieniastaan, vaan marssi suoraan sängylle, ja kömpi pehmeiden ja lämpimien lakanoiden väliin.
Hetken kuluttua Harry kuuli oven aukeavan, ja pieni valonsäde osui huoneen lattiaan.
"Potter, missäs ajattelit että minä nukun?" kuuli Harry Malfoyn äänen.
"No toivo vaikka itsellesi oma sänky", hän mutisi vastaukseksi.
Harry ei nähnyt mitä Malfoy teki, mutta pian hän kuuli turhautuneen ärähdyksen;
"Ei onnistu."


Tumph

Harry avasi silmänsä ja löysi itsensä lattialta.
Hän kompuroi ylös ja loi katseensa sänkyyn, josta oli hetki sitten pudonnut.
Oli ollut todella hyvä idea jakaa sänky luihusen kanssa, varsinkin kun se nyt kostautui.
Malfoy retkotti sängyllä, jalat ja kädet levällän. Harry ei siis ollut kierinyt itse pois sängystä, vaan Malfoy oli hiukan avustanut siinä. Ihme ettei toinen poika ollut herännyt hänen putoamiseensa. Ilmeisesti hyvät unenlahjat.
Harry keräsi sängystä omat petivaatteensa, ja vei ne läheiselle sohvalle.
Hän olisi voinut vain herättää Malfoyn ja mennä takaisin sänkyyn, mutta hän ei jaksanut sitä kinastelua, mikä siitä syntyisi. Harry heittäytyi sohvalle, ja veti peiton päälleen.
Luultavasti hän tippuisi vielä toisenkin kerran sinä yönä.

Draco heräsi yksin sängyltä. Mihin ihmeeseen Potter oli mennyt.
Luihusen katse kiersi huoneen läpi, ja pysähtyi sohvalle, jolle Harry oli edellisenä yönä kömpinyt.
Harry nukkui rauhallisesti sohvalla, toinen käsi valahtaneena reunan yli, ja toinen kiertyneenä rintaa vasten puristuneiden jalkojen ympärille.
Pojan peitto oli tippunut mytyksi lattialle.
Hetken mielijohteesta Draco käveli Harryn luokse ja nosti peiton käsilleen.
Sitten hän kumartui ja asetteli peiton pojan päälle. Hän myös pyyhkäisi otsalle valahtaneet hiukset toisen korvien taakse.
Rohkelikon huulet vääntyivät pienimuotoiseen hymyyn, ja Draco kavahti taaemmas.
Mitä ihmettä hän oli juuri tehnyt? Mitä jos, mitä jos Potter olisi herännyt?
Draco kaatui sängylle ja hautasi kasvonsa tyynyyn.
Hän kiitti onneaan, ettei Potter ollut herännyt. Ja jos olisi.. Draco värähti.
Kuinkakohan hän olisi selittänyt asian?
Harry oli kieltämättä ihan hyvän näköinen, mustine hiuksineen ja vihreine silmineen. Mutta hänhän oli Rohkelikko!

Dracohan oli homo. Kaikki sen luultavasti tiesivät, paitsi luultavasti rohkelikot. He kun olivat niin kilttejä ja puhtoisia jutellakseen tällaisista asioista. Luultavasti pyörtyisivät jos joku sanoisi tai edes kuiskaisi sanan homo.
Ai niin, olivathan he myös liian sokeita nähdäkseen, kuinka Blaise oli jo viimeiset kaksi kuukautta roikkunut hänessä.
Harrykin luuli luultavasti, että hän oli vieläkin sen mopsinaamaisen kammotuksen kanssa.
Harry?
Alkoiko hän jo ajatella rohkelikkoa hänen omalla nimellään. Draco värähti toistamiseen.
Har.. Potter, voisi olla mukavaa vaihtelua Blaiseen. Mutta ei.
Rohkelikko Luihunen.
Ei toimisi.
Ja Harry .. eikun Potterhan on yksi iso paskiainen maailmanpelastamis- tehtävänsä kanssa!

"Voisit opetella nukkumaan pienemällä alueella, niin minäkin voisin mahtua nukkumaan siinä sängyssä, sillä toista yötä en tällä sohvalla nuku, sen voin vannoa", Draco kuuli Harryn äänen takaansa. Aivan sama, olkoon nyt Harry. Mutta ei muualla kuin hänen päänsä sisällä.
Draco tyytyi vain murahtamaan ja hautaamaan kasvonsa syvemmälle tyynyn uumeniin.
Hän kuuli Harryn askeleet ja oven kolahduksen, kun toinen meni kylpyhuoneeseen.
Haukotellen Draco nousi vuoteestaan, ja siirtyi vaatekaapille valitsemaan itselleen vaatteet.
Kun hän oli saanut vaatteet päällen, viimeisen napin napitettua kauluspaidastaan, kuului poksahdus, ja Draco kääntyi ympäri.

A/N: Ja näin sitten taas.

[Sierra]

Oi tää oli tosi hyvä! Osaat kirjoittaa minusta elävästi ja kuvailet hyvin.

JATKOA PYYDÄN!

------------------------------

"Mrrphfoy", Harry murahti yrittäen ajatella miten murhaisi Malfoyn tässä tilanteessa, tapa 38 tuntui hyvältä.
"Vai menitkö kenties naimaan Thomasin kanssa luutakomeroon, sillä en nähnyt häntäkään tunnilla?" Malfoy jatkoi ivallisesti.
"Syötä hänet Hämäkäkille raaja kerrallaan..", Harry mutisi, tuskin kuuluvasti.
"Mitä sanoit Potter?" Malfoy kysyi.
"Sitä vain että aion syöttää sinut Hämäkäkille raaja kerrallaan", Harry totesi tyynesti.
"Olet hullu", Malfoy tokaisi normaalilla äänellään, mutta Harry huomasi, kuinka Malfoyn kasvot valahtivat kalpeammiksi kuin yleensä. Mielihyvästä kiherrellen Harry jatkoi matkaansa huomattavasti paremmalla tuulella.

Haa tuo oli paras, vähän hyvä toi Harryn lista.

~ Sierra kiittää

[Claudia]

"Ooh.." *huokaisee ihastuksesta*

Harry ja Draco ovat molemmat niin sööttejä. Toivottavasti ne joutuu viettämään siellä tarvehuoneessa vielä useamman päivän, ja eikä kukaan tule pelastamaan niitä yhtäkkiä sieltä. Vähän ilkeetä tosin ehkä toivoa tollasta.

Ihana Fic! <3
Jatkoa vaan äkkiä lisää, maltan tuskin odottaa!  

[narcoleptic]

oih! kommentteja! mahtavaa!

Sierra: kiiiiiitoksia.   ihanaa että pidit. jatkoa on tulossa jo hyvää vauhtia, jos saisin sen betalleni jo nyt tänään postattua.  

Daniel: ihan ensimmäinen ficini juu. pidän itse myös loukutusficeistä   . hyvä kun huomasit ne kirjoitusvirheet, jos vaikka jaksaisin etsiä ne ja korjata

Claudia: mukavaa kun noin moni pitää tästä ficistä. mitään en jatkosta kerro, sillä saatte sen lukea aivan itse! jatkoa on tulossa...  

Kiitoksia siis vaan kaikille jotka tätä on lukenut. =)
näistä kommenteista innostuneena taidan mennä heti kirjoittamaan jatkoa!  

*RUTISTUS*

[narcoleptic]

A/N: Noin, kolmas luku kehiin. Kiitos betalleni korjauksista, ja ehdotuksista.    
Omasta mielestä tämä luku on vähän huono ja niin. Ehkä liian lyhyt. Eteneekö liian vauhdilla?  


3. Läheneminen
 
Harry kuuli kiljaisun oven ulkopuolelta.
Nopeasti hän sammutti suihkun, kietaisi pyyhkeen lanteilleen ja astui ulos
kylpyhuoneesta.
Häntä kohtasi huvittava näky.
Malfoy oli istumassa lattialla kauhusta kankeana, neljän kotitontun ympäröimänä.
"Herra Malfoy, minne pistän leipänne?" kysyi kotitontuista pisin.
"Herra Malfoy, minne voisin pistää kahvinne ja teenne?" kysyi hintelin kaikista tontuista.
Harry naurahti, ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Voitte tuoda ne tänne pöydälle", Harry ohjeisti tonttuja, jotka alkoivat tuoda kantamuksiaan pyöreälle pöydälle.
Tarjottimet olivat pullollaan sämpylöitä, kananmunia, muroja ja kahvia.
Hyvä juttu. Ainakin kahvi. Varsinkin Harrylle.
Kotitonttujen poistuttua Harry käänsi katseensa takaisin Malfoyhin, joka istui yhä lattialla.
"Ne osaavat olla pelottavia halutessaan", Harry naurahti ja ojensi kätensä maassa istuvalle pojalle.
Hetken poika epäili, mutta tarttui sitten toisen tarjoamaan käteen ja Harry
kiskaisi hänet ylös seisomaan. Malfoy oli hämillään tilanteesta, eikä pystynyt irrottamaan kättään.
"Hei, pääsit jo ylös, joten irrottaisitko kädestäni", Harry muistutti luihusta olemassaolostaan.
Nopeasti Malfoy kiskaisi kätensä irti ja harppoi parilla askeleella täpötäyteen aamiaispöytään.
Harry meni takaisin suihkuun jatkamaan kesken jäänyttä peseytymishetkeään.
Pian hän kuitenkin seurasi perässä, hiukset vettä valuvina ja Malfoyn mielestä typerä virne naamallaan.
Malfoy nielaisi. Mutta Potter osasi kyllä olla hyvän näköinen..
Jälleen hiljaisuuden vallitessa he söivät jogurttinsa ja paahtoleipänsä.
 
Ravitsevan aamiaisen jälkeen, Harry kokosi astiat valmiiksi kotitonttuja varten, ja laahusti Malfoyn luokse,
joka istui omalla vihreällä tuolillaan.
Harry lysähti myös istumaan ja alkoi silmäillä huonetta ympärillään. Neljä
seinää, täynnä vihreän ja punaisen sävyisiä esineitä, tai asioita, joita he niin kipeästi tarvitsivat.
Sohvat, tuolit ja sänkykin oli värjätty sen mukaan, kumpi sitä oli ollut tarvitsemassa.
Ulkopuolinenkin olisi tajunnut huoneen olevan rohkelikon ja luihusen asuttama.
Neljä seinää. Harrylle iski paniikki.
 
"Eeh, Malfoy. Eikö sinua a-ahdista tämä.. huone", Harry kysyi hermostuneena ja hänen kämmenensä hikosivat.
"Hmph, miksi ahdistaisi? Siis kyllä minä täältä pois haluan ja.. miten niin?" Malfoy tuhahti ja vilkaisi Harryyn.
Rohkelikon kädet alkoivat täristä, ja tuntui kuin hän ei saisi happea.
"E-eei miksikään.. Taidan mennä lepäämään hetkeksi", Harry sanoi henkeään haukkoen ja nousi ylös tuolista.
Malfoy katsoi pojan hoipertelua ja ihmetteli mikä tätä vaivasi.
Pian Harrya alkoi huipata ja hän yritti ottaa tukea sängystä, mutta rämähti lattialle.
Ahdistuksen tunne ei helpottunut ja hetken kuluttua poika vajosi pimeyteen.
 
Hemmetin hemmetti!
Tämä tästä vielä puuttui, että Potter alkaisi tehdä kuolemaa hänen läsnä ollessaan!
Olisi vaikka mennyt suihkuun tai jonnekin.
Draco ryntäsi Harryn luokse, ja kieräytti tämän selälleen.
Painaen kätensä Harryn kaulan kohdalle hän tunsi, kuinka Harryn sydän tykytti normaalia kovempaa.
Tästä hermostuen Draco vilkaisi poikaa ja vetäisi kätensä pois.
Mitä hittoa hänen täytyisi tehdä?
Luihunen yritti muistella joitakin ensiapuohjeita, joita he olivat joskus ensimmäisellä luokalla käyneet läpi.
Mutta Dracon pää oli tyhjä. Tyhjä. Tyhjä. Tyhjä.
Pitäisikö, pitäisikö hänen antaa tekohengitystä? Ei Merlin.
Ei se ollut tarpeen, jos hän vain nostaisi Har.. Potterin sänkyyn ja..
poikahan kuolee jos annat hänen jäädä tuollaiseksi!  
Ei kuole, haen vaikka vessasta vähän kylmää..
Katso nyt sen huuliakin! Hullu olet jos jätät tilaisuuden käyttämättä.
Ja niin Draco länttäsi huulensa rohkelikon huulille, ja puhalsi ilmaa kerran, ja toisenkin, kunnes.
 
"MMPHH!"
Draco kaatui lattialle, kun vahvat kädet työnsivät hänet pois.
"Mitä.. helvettiä.. sinä.. teet?" Harry ärjyi niin että sylki roiskui.
"No kuules, käyttäydyit aika oudosti, ja sitten vain kupsahdit tuohon maahan, sydän tykyttäen kuin hullulla, joten ajattelin, että saattaisit tarvita apua",
Draco yritti saada äänensä kuulostamaan kyllästyneeltä, jotta Harrykin rauhoittuisi, mutta onnistui aika surkeasti.
Hänen päänsä oli aivan sekaisin, ja, no Potter oli maistunut pirun hyvälle.
Ei Merlinin pyhät bokserit!
Hän ajatteli, Harrya, sillä tavalla.
Siis Potteria.
Harry katseli hetken Dracoa, mutta käänsi sitten katseensa ovelle ja mumisi jotain anteeksi pyynnön tapaista.
Rohkelikon huulet näyttivät pehmeiltä (ja olivat), ja Draco jäi tuijottelemaan niitä.
Harry huomasi pojan katseen, ja rykäisi vaivaantuneena ja nousi ylös.
Draco jäi istumaan lattialle, mutta pian hänelle tuli kylmä ja hän nousi myös seisomaan.
Harry oli mennyt nukkumaan, sänkyyn tällä kertaa, joten Draco käveli jo tutuksi tulleelle tuolille.
Hän istui siihen ja nosti jalat koukkuun rintaansa vasten.
Kunhan Potter ei vain näkisi.
 
Harry lyyhistyi sängylle ja jäi kuuntelemaan hiljaisuutta.
Hetken kuluttua hän kuuli luihusen nousevan ylös, ja suuntaavan jonnekin.
Luultavasti tuolilleen.
Ajatukset myllersivät hänen päässään. Malfoy oli suudellut häntä!
Tai no ei aivan.. tai kyllä oli!
Se oli oikeastaan.. aika mukavaa.
Tai siis no, ei hän mikään hom.. KYLLÄ OLI!
Hyvä on, hyvä on, Harry yritti rauhoitella ääniä päässään.
Hän oli homo, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri. Kenties Harry oli saanut tartunnan Ronilta.
Mutta ei Drac.. Malfoy ollut edes hyvän näk.. Olipas.
Okei. Harry Potter oli homo. Draco Malfoy oli hyvän näköinen. Draco Malfoy
oli suudellut (melkein) Harry Potteria. Harry Potter piti siitä.
Tyytyväisiä?
Ehkä hän nyt saisi nukuttua..
 
"Harry! Harry vastaa! Kuulimme että olet siellä!" kuului kiihtyneen tytön ääni ulkopuolelta.
Harry nousi äkisti ylös, ja oli kolauttaa päänsä sängyn päätyyn.
Nopeasti hän liukui kivisellä lattialla ovelle, ja huudahti;
"Hermione! Onko Ron siellä myös?"
"Olen minä. Mutta mitä hittoa sinä teet siellä Malfoyn kanssa?" Ronin närkästynyt ääni kuului oven takaa.
Harry vilkaisi pikaisesti Malfoyta, joka tuijotti nyt häntä virne kasvoillaan.
Ei sellainen "haha oletpas sinä tyhmä, ja nyt sain sinut" - virne. Vaan sellainen, toverillinen.
Silmälasipäinen rohkelikko ravisteli päätään kuin olisi kuvitellut kaiken, ja käänsi kasvonsa takaisin siihen viheliäiseen oveen, joka erotti heidät muusta maailmasta.
"Ron! No, ömm, en oikein tiedä miten me tänne jouduimme", Harry takelteli luoden varoittavan katseen vaaleaan luihuseen.
Tämä vain virnisteli. Oli siinäkin Malfoy.
"Mutta tuota, et sinä Hermione sattuisi tietämään, mitä nyt tapahtuu? Tarvehuoneelle siis?" Harry kysyi,
yrittäen olla välittämättä luihusen ilveilystä.
"En tiedä Harry, olen pahoillani. En tiedä yhtään sen enempää kuin Dumbledorekaan..",
Hermione pahoitteli oven toiselta puolen.
Draco väänsi kasvoilleen sellaisen koiranpentu-ilmeen, että Harry räjähti nauramaan.
"Harry, Harry? Onko kaikki hyvin?" kuului oven takaa kaksi huolestunutta ääntä,
mutta Harry ei kuullut, sillä oli vajonnut lattialle, ja pyyhki silmiään naurun kyynelistä.
Malf.. Draco oli oikeastaan ihan hyvä tyyppi.
 
Vihdoin kun Harryn nauru alkoi laantua, asteli Draco tämän viereen ja istuutui nojaten oveen.
Harry vilkaisi Dracoa, yhä hymynkare huulillaan.
Draco hymyili myös. Ei Malfoy -hymy/virnistystä, vaan aitoa hymyä.
Se oli harvinainen hetki.
"Harry, ihan oikeasti, mitä siellä on meneillään? Oletko kunnossa?" Hermione kysyi hysteerisellä äänellä.
Draco hymyili yhä Harrylle.
Dracon pää siirtyi lähemmäksi Harryn päätä.
Harry siirtyi istumaan lähemmäksi luihusta.
Molempien silmät olivat tunkeutuneet syvälle toisen katseeseen ja he hymyilivät edelleen.
Harrysta tuntui hetken, että hän olisi voinut upota toisen kirkkaisiin, ja harmaisiin silmiin.
Dracon pää lähestyi...
"Harry! Vastaa!" Ron karjaisi ja potkaisi ovea.
 
Hetki särkyi.
 
Harry nousi nopeasti ylös, ja puna tavoitti hänen poskensa.
Malfoy siirtyi istumaan kauemmaksi Harryn jaloista, taas sama tutkimaton ilme naamallaan.
Harryn sisintä kouraisi pettymys.
 
"Kaikki on ihan hyvin, tuossa vain öh.." Harry keskeytti lauseen, ja punehtui rajummin.
Hän vilkuili sivusilmällään Dracoa, joka nojasi päätään taakse ovea vasten,
jalat koukussa ja kädet rennosti niiden päällä roikkuen.
Hän näytti syötävän hyvältä.
"Aha, no, kuitenkin. Tulemme luultavasti huomenna..", kuului Ronin pettynyt ääni jostain kaukaa Harryn mielestä.
Hän kuuli parhaimpien ystäviensä lähtevän pois.
 
Koko illan oli heidän kahden välillä ärsyttävä, kiusallinen hiljaisuus.
Draco istui upottavalla, vihreällä nojatuolillaan kylläisenä kotitonttujen tuomasta illallisesta.
Kuten yleensäkin.
Harry taasen oli hieman syrjemmällä, pienellä ja pehmeällä sohvalla käpertyneenä villaiseen vilttiin.
Ulkona luultavasti satoi, sillä vaikka heillä ei ollut ikkunoita huoneessa, kuulivat he,
kuinka sade rummutti Tylypahkan vanhaa kattoa.
Takka paloi iloisesti tulisijassaan, ja Harry katsoi sen liikehdintää ärtyneenä.
Häntä väsytti, mutta hän ei olisi halunnut nukahtaa.
Pian kuitenkin väsymys vei voiton.
 
Draco vilkaisi taakseen, kun kuuli Harryn hiljaisen, unisen tuhinan.
Hän nousi lämpöisestä laiskanlinnastaan ja käveli sen sohvan viereen, jossa Harry nukkui.
Varoen, yrittäen olla herättämättä nukkuvaa poikaa, hän istui tämän viereen ja laittoi osan viltistä itsensäkin päälle.
Harry mumisi jotain, ja kääntyi nojaamaan Dracon olkapäähän.
Draco hymyili.
Hitto. Oliko hänelle tulossa hymyilystä joku tapa?
Draco kaivautui syvemmälle sohvalle ja antoi itsensäkin nukahtaa.
 
Harry heräsi, pilkkopimeään, kuten aina.
Olisipa kello.
Harryn vasemmalla puolella olevalle pikkupöydälle ilmestyi kello.
02:53
Harry hymähti ja huomasi jonkun nukkuvan häntä vasten.
Draco!
Poika oli ilmeisesti tullut hänen viereensä, ja nukahtanut.
Hymy kohosi jälleen hänen kasvoilleen.
Painaen päänsä takaisin pojan olkapäätä vasten, hän nukahti.
 
Kaksi poikaa istuivat vierekkäin toisiinsa nojaten.
Molempien hiukset olivat pörrössä, ja silmät kiinni.
Mutta pian vaaleampi pojista liikahti, ja avasi silmänsä. Hän katsoi vieressään olevaa poikaa ja naurahti pienesti.
Hän ei tohtinut herättää poikaa, vaan siirsi kätensä tämän hiuksiin, ja alkoi kuljettaa sormiaan niiden läpi.
Ne olivat karheat ja pörröiset.
Draco pyöräytti pojan kasvoille eksyneen hiuskiehkuran sormensa ympärille, päästäen sen lopulta vapaaksi.
Harry hänen vieressään liikahti, muttei herännyt. Dracon sydän läikähti.
Oliko hän rak.. ihastumassa Harryyn?
Siltä ainakin vaikutti. Draco hymähti ajatuksilleen.
Ei se nyt ihan typerä ajatus ollut. Hehän joutuisivat olemaan huoneessa vielä ehkä viikkoja, tai kuukausia,
muttei toivottavasti vuosia.
Harry oli suloinen nojatessaan häneen, oli Dracon ainoa ajatus, kun hän vilkaisi poikaa.
Harryn lämmin hengitys kohtasi Dracon kaulan, ja Dracolle tuli hieman ahdistava olo.
Siinä sohvalla oli niin kuuma. Villaviltin alla. Harryn nojatessa häneen.
Hitaasti luihunen nousi ylös sohvalta, ja peitteli Harryn. Kuinka kliseistä.
Draco irvisti.
Hän huomasi kellon pienellä ruskealla pöydällä kellon, joka näytti aikaa 09:14.
Harryn oli siis täytynyt olla hereillä jossain vaiheessa yötä.
Draco kohautti asialle olkiaan, ja marssi suihkuun.
 
Hiki valui Harryn otsalta, kun hän avasi silmänsä. Hän vilkaisi viereensä, ja huomasi Dracon puuttuvan siitä.
Huoneessa oli valoisaa, sillä lamput olivat syttyneet päälle.
Rohkelikko nousi hitaasti venytellen pois sohvalta, ja vilkaisi kelloaan, 09:57.
Kohta olisi siis aamiainen. Harry ei jaksanut vaihtaa vaatteitaan, vaan meni siistimään pöytää edellisen ruokailun jäljiltä.
 
Draco antoi veden virrata.
Hänestä oli vain mukavaa seistä veden alla.
Mutta pian Harry haluaisi suihkuun, ja hänen olisi lopetettava.
Draco väänsi suihkun pois päältä, ja astui ulos suihkukopista. Lattialla oli sellainen muovinen matto,
mikä yleensä löytyi kaikista vessoista. Ne olivat nuoresta luihusesta inhottavia.
Hän nappasi pyyhkeensä eräältä telineeltä, ja kuivasi sillä hiuksensa.
Jättäen ne kuitenkin vähän valuttamaan vettä. Hänestä se oli seksikästä.
Virnistäen peilikuvalleen, hän kietoi pyyhkeen lanteilleen, ja avasi kylpyhuoneen oven.
Draco huomasi Harryn lukevan Päivän Profeettaa ja hörppivän kahvia isosta mukista.
Poika nosti katseensa Dracoon, ja hymyili.
Draco olisi voinut sulaa siihen paikkaan.
"Suihku on vapaa", hän viittilöi kylpyhuoneeseen päin, aivan kuin poika ei olisi ymmärtänyt häntä.
Harry naurahti, ja nyökkäsi, syventyen taas lehteensä.
Draco päätti vaihtaa vaatteet vasta sitten, kun toinen menisi suihkuun.
Joten hän istuutui pöytään pelkkä pyyhe päällään, ja nappasi paahtoleivän edestään.
Kumpikaan ei puhunut mitään edellisestä yöstä. He vilkuilivat toisiaan hermostuneena,
ja aina kun heidän katseensa kohtasivat, painuivat päät alas punastellen.
Tämä oli uutta Dracolle. Ehkä koko Malfoyn suvulle.

"Taidan mennä nyt sinne suihkuun", Harry sanoi hetken hiljaisuuden päästä.
Hän nousi pöydästä ja käveli kylpyhuoneen ovelle. Draco jäi tuijottelemaan ovea, sen sulkeuduttua pojan perässä.
Nyt hän voisi pukeutua.
Draco kuuli suihkun aukeavan, ja löntysti vaatekaapilleen.
Eikä! Hänen vaatteensa olivat jääneet kylpyhuoneeseen!
 Kyllä hän voisi hakea ne sieltä, aivan varmasti voisi.
Draco käveli hermostuneesti kylpyhuoneen ovelle, ja raotti sitä.
Harry oli selin häneen, ja..
Voi Merlin!
No tietenkin Harry oli alasti, jos suihkussa oli. Mutta silti..
Ei Draco tälläistä silti osannut odottaa. Hänen katseensa valui Harryn niskasta aina vain alemmaksi..
Draco nielaisi.
Varoittamatta Harry kääntyi, ja Dracon olisi tehnyt mieli kiljua säikähdyksestä.
Mutta poika ei nähnyt mitään, sillä tällä oli silmät suljettuina. Draco nieleskeli jälleen.
Hän tuijotti Harryn rintakehää. Se oli juuri sopiva. Ei liian lihaksikas, muttei aivan velttokaan.
Draco tuijotti Harrya yhä.. alemmas.. alemmas..
Draco oli tukehtua.
Nopeasti hän kaappasi vaatteensa ja ryntäsi ulos suihkutiloista.
Hän pisti oven kiinni ja juoksi sängylleen. Hän istui siihen ja hautasi kasvot käsiinsä.
Harry.
Oli.
Hyvän.
Näköinen.
Aivan mahtava!

[narcoleptic]

Oho, jo näin pian kommenttia. Kiitoksia Daniel.
Kuvailua tulee nyt sitten luultavasti rutkasti enemmän, itse en oikein ollut tyytyväinen tähän kolmanteen lukuun. Rivit heittäytyivät vähän oudoiksi. Sillä alkuperäisessä ne olivat kutakuinkin .. luettavampia  
Kiva kun viitsit ilmoittaa noista asioista, niin saan ehkä seuraavasta osasta mukavampaa luettavaa.  

[coward]

voi voi kun söpöä.. ^-^

hii.. jatkoa odottelen. :)
kiitos tästä.

[narcoleptic]

A/N: näin! sain sitten tämän neljännenkin luvun valmiiksi, ja käytettyä betallani. toivottavasti nyt on kivempi lukea näitä tekstejäkin.  olen ihan tyytyväinen tähän lukuun (vaikka onkin rahtusen lyhyempi kuin muut), ja kaipailisin kamalasti kommentteja.  

4. Selvittelyjä

Vielä kolmen viikon jälkeenkin tilanne oli sama. Hieman vaivaantunut hiljainen ilmapiiri. Suurimmat keskustelut oltiin huoneessa kuultu vain silloin, kun Ron ja Hermione olivat käyneet informoimassa Harrya linnan tapahtumista. Silloin kun he olivat juttelemassa Harrylle oven toiselta puolelta, oli Draco linnoittautunut kylpyhuoneeseen tai television ääreen, jonka Harry oli heille niin sanotusti toivonut. Huoneessa oli koleaa, todella viileää. Niin viileää, että kylmimpinä öinä he joutuivat nukkumaan jopa kolme peittoa päällään. Mutta ei se heitä vaivannut. Se ei vaivannut yhtään enempää kuin se, että öisin hiiret kävivät syömässä heidän ruokansa, ja kun he eivät päässeet siitä helvetin huoneesta ulos! Ei sitten haitannut tippaakaan.
Mutta yöllä kaikki oli niin hiljaista, ja niin olisi ollut nytkin, mutta Ron ja Hermione olivat tulleet juttelemaan ystävälleen. Harry istui lattialla nojaten oveen, ja väitellen ystäviensä kanssa:
"Mutta mistä te tiedätte että Seamus sen teki?"
"Me näimme hänet Harry! Me näimme hänet. Mitä muuta todistetta kaipaat?" Hermione yritti toitottaa epätoivoisesti. Ehkäpä Harry oli hieman hidasjärkinen.
"No mutta.. Ei Seamus ole sellaista tyyppiä, joka pettää poikaystäväänsä? Eihän Ron? Hänhän on aivan umpirakastunut sinuun!" Harry yritti puolustella ystäväänsä, mutta nähtävästi se oli mahdotonta. Jokin tömähti vasten ovea, ja Harry olisi voinut vaikka vannoa sen olevan Ron. Luultavasti hän istui juuri selkä Harryn selkää vasten. Hän kaipasi ystäviään. Todella.
"Nähtävästi nyt on", hän kuuli juuri ja juuri Ronin murahtavan.
"No, err, mitä hän tarkalleen ottaen teki?" Harry kysyi hieman vaivaantuneena. Ehkä hän ei halunnut tietää.
"No, hän.. öhm, ikäänkuinhalailideania", Hermione tiuskaisi niin, ettei Harry saanut selvää.
"Mitä?"
"No, hän halaili Deania"
"Sinä sanoit juuri äsken ikään kuin. Miten se luokitellaan Hermione-kielellä?" Harry naurahti ystävänsä puheille. Ikään kuin?
"No, en jaksa selittää!" Hermione tuhahti turhautuneena oven läpi.
Harry huokaisi ja puhalsi karanneen hiussuortuvan pois kasvoiltaan. Hän käänsi katseensa Dracon suuntaan, ja näki juuri ja juuri hänen päälakensa nojatuolin takaa. Se kimmelsi television loisteessa niin kirkkaana kuin olisi ollut pelkkää valoa. Hiukset olivat päältä hieman pörrössä, ja Harry hymähti. Ei luihunen tälläistä piirrettä kovin usein ulkomaailmassa näyttänyt.

"Ai, no ei sitten. Mutta meille tuodaan kohta ruoka, joten menen ömm, siistimään pöytää valmiiksi kotitontuille, hei sitten", Harry sanoi pahoittelevasti ja käveli ruokailupöydän ohi tuolilleen Dracon viereen. Hän oli koonnut astiat jo aamulla, eikä näkisi sitä vaivaa toistamiseen.
"Hei hei Harry! Tulemme taas huomenna!" Hermionen kirkas ääni tunkeutui Harryn tajuntaan.
"Mm, hei sitten", Ronin tyytymätön ja pettynyt murahdus kuului, ja laski Harryn mielialaa parilla pykälällä. Hän ei suostunut uskomaan sitä Seamusista, ei vain suostunut.
Hiljaisuus lankesi huoneeseen. Tai mitä nyt televisio pauhasi jotain jästien tietovisaa.
Harry vilkuili sivusilmällään Dracoa, jonka katse oli lasittunut jonnekin television viereen.
Mitä nuori luihunen mahtoi ajatella? Harry hymähti, ja Draco kääntyi katsomaan häneen.
"Jopa minä en usko sitä Seamusista", Draco sanoi kääntäen katseensa takaisin televisioon.
Harry joutui hetken miettimään, mitä poika oli tarkoittanut, kunnes tajusi sen.
"Mm, en usko minäkään."

Ilta saapui tuoden mukanaan hyytävän kylmyyden. Takkaan oli sytytetty tuli, ja Harry oli kietoutunut yhteen peitoistaan. Draco oli tehnyt saman, vain sillä erolla, että oli laittanut päähänsä tummanvihreän pipon. Harrya nauratti ajatus piposta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään ääneen. Takan tuli räiskyi, ja päästi pieniä hauskia poksahduksia silloin tällöin. Se valaisi myös huonetta mukavalla himmeällä oranssilla valolla, luoden kotoisan tunnelman.
Harry kuvitteli olevansa Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ystäviensä kanssa, pelaamassa räjähtävää näpäytystä, tai tekemässä läksyjä. Hänen oli pakko myöntää itselleen, että hän kaipasi jopa läksyjä, ja oppitunteja, muttei sentään liemitunteja. Ei koskaan.
Harry sulki silmänsä, ja kaivautui syvemmälle tuoliinsa. Joskus hiljaisuus oli mukavaa, mutta ei Harry olisi pistänyt pahakseen pientä jutteluhetkeä Dracon kanssa.
"Harry..?" kuului varovainen kuiskaus huoneeseen. Oven läpi tietenkin.
Harry havahtui mietteistään ja käveli ovelle, ottaen taikasauvansa mukaan.
"Kuka siellä?" Harry kysyi selkeällä äänellä.
"Harry, se olen minä. Seamus."
"Seamus! Mitä sinä siellä teet? Kellohan on jo.." Harry vilkaisi kiviseinän vieressä olevaa pikku kelloa, jonka näyttöruutu vilkutti numeroita 22:43 ".. varttia vaille yksitoista!" Harry jatkoi.
"Niin, mutta.. No Ron on varmaan kertonut sinulle jo?" Seamusin ääni kaikui hiljaa Harryn korvissa. Se oli surullinen, tukahdutettu nyyhkäys.
"Kyllä hän kertoi, mutta.. mutta et kai sinä sellaista ole tehnyt? Siis pettänyt Ronia." Harry kysyi.
"No en todellakaan!" Lause oli pienimutotinen huudahdus, jonka Voro olisi voinut kuulla, jos olisi ollut oikein tarkka (mutta sitä hän tuskin juuri oli palvoessaan Norriskaansa kolmannessa kerroksessa). Seamus kuulosti pöyristyneeltä. Harryn olo helpottui hiukan.
"No, miksi sitten halailit Deania?"
"Hänen isoäitinsä oli kuollut, ja kai ystävän lohduttaminen on sallittua? Ron vain, hieman tulkitsi sen väärin. Ja jos totta puhutaan niin ylireagoi myös", Seamus huokaisi.
"Ron on kyllä joskus vähän.. idiootti. Mutta miksi sinä sen minulle kerrot etkä Ronille?" Harry kysyi arvaten tulevan vastauksen.
"No arvaa, olenko yrittänyt? Aamiaisella, lounaalla, poikien vessassa, yrttitiedon tunnilla.. kaikkialla. Hän ei vain suostu kuuntelemaan ja .." pojan ääni haihtui kuulumattomiin.
"No, minä kai sitten voin yrittää.. Puhun hänelle järkeä siitä kuinka tyhmä hän on", Harry naurahti pienesti. Hän käännähti ympäri ja hyvästeli Seamuksen matkalla takaisin tuolilleen.
Kun hän rojahti istumaan, kääntyi Draco katsomaan häntä. Virnistäen hiukan.
"Kerrankin olen samaa mieltä kanssasi. Weasley on tyhmä."
Harry naurahti hieman hämillään. Draco oli juuri puhunut hänelle normaalisti. Ilman mitään vaivaantunutta sävyä.
He juttelivat kauan, ja nauroivat välillä. Huoneen ilmapiiri oli muuttunut hetkessä vaivaantuneesta iloiseksi ja lämpimäksi. Nukkumaan mennessään he olivat molemmat  hyvällä tuulella.

Seuraavana päivänä tilanne oli vieläkin paremmalla mallilla. Heti kun Ron ja Hermione olivat tulleet käymään aamulla, oli Harry selittänyt ystävilleen Seamuksen käytöksen. Kaikkien helpotukseksi oli Ronkin suostunut kuuntelemaan ja tekemään sovinnon poikaystävänsä kanssa. Koko aamupäivän Harry oli hymyillyt kuin olisi voittanut huispauksen tupamestaruuden kolmesti peräkkäin silmät kiinni ja kädet sidottuina.
Nyt hieman päivemmällä, Draco ja Harry istuivat sohvalla (ties miten siihen päätyneet), ja katselivat jotain elokuvaa, joka televisiosta parhaillaan tuli. Niin tylsää heillä oli.
Jonkin ajan kuluttua Harry tunsi jonkin kiertyvän lantionsa ympärille. Hän vilkaisi huomaamattomasti, ja näki sen olevan Dracon käsi. Hän käänsi katseensa takaisin televisioon, kunnes tajusi asian laidan. Dracon käsi oli hänen lantionsa ympärillä. Nyt Harry kääntyi järkyttyneenä katsomaan uudestaan luihusta, joka virnisti kun huomasi Harryn katseen.
Ei se oikeastaan niin kamalaa ollutkaan. Harry yritti olla välittämättä kädestä, ja jatkoi elokuvan katsomista. Aina välillä hän vilkuili Dracoa hieman hämillään ja odottaen. Mikä olisi pojan seuraava siirto? Harry tunsi otteen lantiollaan kiristyvän ja katsahti luihuseen.
Ennen kuin hän ehti tajuta missä mentiin, olivat Dracon huulet kohdanneet hänen omansa.
Harry oli niin hölmistynyt, ettei älynnyt tehdä mitään. Draco juuri suuteli häntä! Mitä hän tekisi. Kuuluisiko hänen vastata? Pieni ääni hänen päässään kirkui jotain, mutta rohkelikko ei jaksanut siitä välittää.
Draco oli juuri irroittautumassa Harrysta, kun ei saanut tekemisilleen vastakaikua, mutta Harry vastasikin suudelmaan, ja sai nyt vuorostaan Dracon yllättymään.
Suudelma oli hellä, tunnusteleva ja myös hieman epävarma. Johtuen luultavasti Harryn kokemuksen puutteesta. Se oli lyhyt, mutta ei ollenkaan vähäpätöinen. Se sai omistajansa huokumaan lämpöä, ja aiheutti myös sen, etteivät he loppupäivänä muuta tehneetkään kun hymyilivät toisilleen idioottimaisesti.

"Tiesitkös, että on enää kolme päivää jouluun?" Harry kysyi istuessaan sohvalla Dracon vieressä. Jälleen kerran. He viettivät siinä nykyään enemmän aikaa kuin tuoleillaan, mikä oli jo aika paljon se. Heistä oli tullut viimeisen neljän päivän aikana läheisempiä, kuin luihuset ja rohkelikot olivat luultavasti koskaan olleet keskenään. Varsinainen vanha pariskunta. Draco oli kiertänyt kätensä rohkelikon ympärille, ja kääntyi nyt katsomaan kivisen seinän sijasta Harryn kirkkaita silmiä.
"Mmm", Draco mutisi ja kiristi otettaan Harrysta.
Se tuntui hyvälle. Hän ja Draco siinä. Ihan kaksin. Ilman muita.
Harry kurottautui painamaan pienen suudelman toisen huulille, jonka jälkeen nojasi luihusen olkapäähän. Tämä kaikki oli Harrylle niin uutta. Mutta hän viihtyi pojan seurassa. Tuntui turvalliselta ja.. mukavalta.
"Tarvitsemme muuten joulukuusen tänne", Draco huomautti kuulostaen hyväntuuliselta.
Pieni poksahdus, ja takan vieressä seisoi upea, kattoon asti ulottuva, täydellisen vehreä joulukuusi. Kuusen oksilta roikkui piparminttutankoja ja kiiltäviä vihreitä ja hopeisia palloja. Puuta kiersi huoliteltu, hopea nauha. Kuusi oli kerrassaan tyylikäs. Latvassa keikkui suuri hopeinen tähti. Harry tuhahti mukamas halveksuen ja takan toiselle puolelle ilmestyi toinen joulukuusi. Tämä kuusi oli paljon kotoisampi. Siinä roikkui myös piparminttutankoja ja pipareita nauhassa. Punaisia ja kultaisia palloja sikinsokin. Kuusta kiersi kultainen ja punainen koristenauha ja joissain oksissa riippui pienen pieniä joulupukkeja ja enkeleitä. Oksat olivat tuuheat ja rösöiset. Toinen kuusi oli häkellyttävän tyylikäs ja siisti, ja toinen oli sekainen ja lämmin. Kaiken kruunasi suuri, valtava kultainen tähti, joka loi lisää valoa huoneeseen.
Ne kaksi kuusta olivat aivan erilaiset. Aivan kuin toivojansakin.
"Ilmiselvä Rohkelikko", Draco naurahti ja suukotti Harryn otsaa.
Tämä ei ollut sitten yhtään Malfoymaista. Mutta Harry ei voinut olla hymyilemättä.
"Pah! Ilmiselvä Luihunen", Harry tokaisi hyväntuulisena. Ääni Harryn päässä hoilotti jotain tilanteen kliseisyydestä, mutta mitä väliä?
Harry nappasi Dracon kädestä kaukosäätimen ja alkoi selailla kanavia toisensa jälkeen.
"Anna se tänne Harry. Mitä sinä edes etsit?" Draco yritti tavoittaa kaukosäädintä rohkelikon kädestä tuloksetta. Harry virnisti ja pysähtyi erään kanavan kohdalle, jossa tanssi rivi räikeän punaisia tonttuja. Luihunen parahti ja katsoi Harrya kuin tämä olisi menettänyt järkensä. Harry vain nauroi, ja hyräili joululaulun mukana.
"Luon joulutunnelmaa."
"Sammuta se nyt!" Draco nauroi. Hän väänsi naamalleen kärsivän ilmeen ja peitti korvat käsillään. Kun Harry ei tehnyt asian hyväksi mitään, kierähti Draco ketterästi pojan päälle kääntäen tämän selälleen. Käyttäen asemaa hyväkseen, Draco kiskaisi kaukosäätimen toisen kädestä ja sammutti television. Harry risti kädet rinnalleen ja loi kasvoilleen vihaisen ilmeen. Dracoa nauratti, ja hän kumartui Harryn ylle. Hän painoi suudelman toisen huulille, saaden tämän hymyilemään. Pian kuitenkin Harry ponkaisi ylös, ja riensi ovelle pudottaen Dracon sohvalta. Rohkelikko painoi korvansa ovea vasten. Draco tuijotti toisen touhuja ihmeissään, kunnes Harry viittoi hänetkin paikalle. Ovi päästeli hassuja ääniä. Se rätisi ja poksui kuin olisi ollut tulessa. Mutta ei kai sentään? Molemmat katselivat toisiaan kummissaan.
"Ei se ainakaan tulessa ollut", Draco lopulta totesi minuutteja kestäneen hiljaisuuden jälkeen.
Harry nyökkäsi ja sanoi menevänsä nukkumaan. Draco näytti olevan hieman eksyksissä, luultavasti miettien, oliko tullut tehneeksi jotain tyhmää. Harry kuiskasi Dracon korvaan hyvät yöt, ja asteli sängylleen. Pian Draco tuli perässä, ja sai Harryn vajoamaan ihaniin uniin kiertäen kätensä tämän ympärille.

Aurinko nousi Tylypahkan ylle ja alkoi herättelemään sen oppilaita. Se tunkeutui ikkunoista sisään ja muistutti linnan asukkaita uudesta päivästä. Aamu-unisimpia se kutitteli säteillään, ja sai heidätkin heräämään. Pian säteiden tielle osui aivan uusi ikkuna. Mitään tästä välittämättä, Aurinko heijasti säteensä säälimättä kahteen toisiinsa kietoutuneeseen poikaan.

Harry heräsi siristellen silmiään. Hän vilkaisi toisella puolelleen ja huomasi vieressään vaalean luihusen. Hitaasti venytellen hän nousi ylös ja suuntasi suoraan sohvalle. Tyhjästä ilmestynyt ikkuna ei kiinnittänyt pojan huomiota.
Harry istahti raskaasti sohvalle ja silmät eivät jaksaneet pysyä auki. Asiaa ei auttanut ollenkaan se, että huoneessa oli käsittämättömän kirkasta. Pian Harry kuitenkin väsyi kirkkaaseen valoon, ja raahasi itsensä kylpyhuoneeseen. Hän meni lavuaarin luokse, ja väänsi hanan auki. Jääkylmää vettä valui Harryn käsille, ja osa pisaroista jatkoi matkaansa Harryn ranteita pitkin kyynärpäille. Rohkelikko kumartui ja kauhaisi vettä kasvoilleen.
Se oli helvetin kylmää. Nopeasti Harry sulki hanan, ja nappasi punaisen pyyhkeen vasemmalta puoleltaan telineeltä. Hän kuivasi sillä kasvonsa, jonka jälkeen hän heitti sen sattumanvaraisesti nurkkaan. Harry nosti katseensa peiliin ja häntä tuijotteli sieltä 17-vuotias poika, jonka korpinmustat hiukset sojottivat oman mielensä mukaan mikä mihinkin. Rohkelikko yritti läntätä hiuksiaan yhä hieman kostealla kädellään, mutta ei saanut rehoitusta tasaisemmaksi. Harryn huulilta pääsi turhautunut äännähdys, kun hän laski kätensä alas.
Hetken hän jatkoi peilikuvansa tuijottelua, kunnes kuuli värikkään sarjan kiroilua viereisestä huoneesta. Nauraen hän avasi oven, ja näki Dracon makaavan maassa jalat sotkeutuneena punaiseen myttyyn. Harry kiiruhti pojan luokse ja auttoi tämän ylös.
"Ei hemmetti, voisit opetella petaamaan petisi kun no.. Mistä lähtien täällä on ollut ikkuna, Harry?" Dracon lause päättyi tyrmistyneeseen hiljaisuuten. Molemmat katselivat ikkunaa ja kiirehtivät yhtä aikaa sen luokse. Tylypahkan pihamaa oli peittynyt hohtavan valkoiseen lumivaippaan, joka heijasti auringon valoa niin, että sai pojat perääntymään ikkunan luota.
Draco rynnisti ovelle, ja alkoi renkuttamaan kahvaa edes takaisin yrittäen ilmeisesti saada ovea auki. Harry katseli sivummalta pojan touhuja, ja toivoi, että ovi antaisi viimein periksi.
"Ei, ei aukea. Mutta ehkä loitsu on jo haihtumassa, ja pääsisimme pian pois päältä. Voisi se vanha kurppa olla kyllä enemmän hyödyksi", Draco puhisi viitaten sanoillaan ilmeisesti Dumbledoreen. Harry erotti puheessa hivenen vanhaa Dracoa, mutta ei antanut sen häiritä. Ainakaan paljoa. Harry kääntyi takaisin ikkunan puoleen, ja tunsi pian vahvojen käsien kiertyvän ympärilleen. Draco puhalsi rohkelikon niskaan, ja sai pojan värähtämään. Harryn vatsan pohjaa kihelmöi, ja hän käännähti ympäri.
"Mutta mitä sitten kun pääsemme pois täältä?" Harry esitti häntä vaivanneen kysymyksen ääneen. Luihunen tyytyi hymähtämään, jättäen Harrylle hieman hämmentyneen olon. Mutta Draco huomasi toisen vaiteliaisuuden ja yritti ajaa sen pois suutelemalla toista. Kuin unessa Harry vastasi, mutta ontto olo ei tehnyt lähtöään.

"Harry! Huomenna on joulu! Joulu!" Hermione kiljui askelten kaikuessa seitsemännen kerroksen käytävillä. Harry ei voinut estää pientä naurua kuultuaan ystävänsä innostuneisuuden.
"Aiotko päästä sieltä pois huomiseen mennessä?" kuului Ronin huvittunut ääni hieman vaimeampana, hengästyneenä juoksemisesta Hermionen perässä.
Hetken Harry ajatteli pojan edellisiä sanoja, kunnes totuus iski häntä moukarin lailla.
Ensimmäistä kertaa, ensimmäistä kertaa hän joutuisi viettämään joulunsa ilman ystäviään.
Se tuntui kurjalta. Kaikki iloisuus oli tipotiessään, ja oli hiljaista. Ehkä toisetkin olivat tajunneet sen.
"Voi Harry, että minä inhoan tätä ovea", Hermionen kiukkuinen olemus huokui oven raoista, ja Harry pystyi näkemään sielunsa silmin miltä tämä näytti juuri nyt.
"Aukeaisi nyt, saamarin ovi", Hermione kirosi, ja painoi oven kahvan alas. Muutaman vahvan nykäyksen jälkeen, oli taas kaikki toivo menetetty. Mutta sitten ovi pamahti voimakkaasti heilahtaen auki. Ilmaan jäi leijumaan tyrmistynyt hiljaisuus.

A/N: niitä kommentteja diudidiu?

[Sierra]

MITÄMITÄMITÄ! Ovi avautui? Ooh, alkavatkohan Harry ja Draco olla kaksin koulussakin, tunneilla ja tällein <3 hope so.

Kirjotusvirheen bongasin!

Mutta sitten ovei pamahti voimakkaasti heilahtaen auki.

Pitäisi varmaan olla ovi?

[Sokerisiipi]

Oih! Ovi aukesi! Hyvä Hermione. Aika yllättävää että Ron on umpihomo ensiksi eikä Harry, mutta se on ihanan virkistävää. Jatkoa tosi nopeasti!

//*hakkaa itseään päähän* No niinpä tietysti! Olen ihan tyhmä! Kiitos asian selvityksestä!

[coward]

oh, aivan ihana. :) rakastuin rakastuin rakastuin. ^-^
taidan ehkä jopa tietää syyn miksi ovi aukesi.. mutta se nyt on vain arvaus.
mutta kiitos paljon tästä, aivan ihana, jatkoa odottelen todella kovasti ja toivottavasti sitä tulee pian. kiitoskiitos tästä ihanasta h/d parituksesta. (:

Draco oli muuten todella suloinen.. ^-^

[narcoleptic]

Daniel: Se mitä tulee tapahtumaan, saat lukea itse  

miiuu3: mukavaa että pidit! jatkoa tulee kunhan kerkiää.

Merriadoc: Kiva että pidit tästä näin. Ja jatkoa tulee, kunhan jaksan/kerkeän. :'DD

Sierra: Hyvä että löysit tuon virheen, niin ei kiusaa enään seuraavia lukijoita.  

Sokerisiipi: Se Sirius/Remus paritus ei tule tapahtumaan. Tarkoitan tuolla R/S'ällä Ronia ja Seamusta. Ehkä laitoin sen hieman epäselvästi otsikkoon. Hyvä kun otit asian esille!

coward: Pian näet oletko oikeassa    Ihanaa ihanaa että tykkäät tästä noin paljon.

Vielä tämmönen juttu tähän, että jatkoa tulee, kunhan jaksan. Nyt ei ole oikein sellaista inspiraatiota kirjoittaa, mutta kommentit kannustavat! Luultavasti tulee kuitenkin pian. Kiitos kommenteistanne!

[Winga]

Yää... Odotan, odotan jatkoa.
Toivottavasti se inspis tulis pian, tykkään tästä tarinasta kybällä!  
[size=50]Ja järkevä kommentti... Mikä se on?[/size]

[narcoleptic]

A/N: Noin. saatiin se viides lukukin vihdoin tänne. Pahoittelen että jouduitte odottelemaan. Hieman lyhyt luku jälleen kerran ja .. no lukekaa itse.  
Kommentit edelleen tervetulleita. Rakentavat myös.
Joo ja tää luku olis sitten niinku mapille ku sillä on synttärit <3


5. Teillä tietämättömillä

Harry seisoi lamaantuneena paikoillaan. Ovi oli auennut. Se oli ihan totta auennut!
Kaikki neljä näyttivät tyrmistyneiltä. Hiljaisuus leijui heidän yläpuolellaan.
Hermione oli heistä ensimmäinen joka tuli tolkkuihinsa. Hän kiljaisi ja juoksi Harryn luokse heittäytyen hänen kaulaansa. Ron päästi hämmästyneen huokauksen ja tuli heidän luokseen.
Harry virnisti takanaan olevalle luihuselle. Poika oli istumassa tuolilla, kasvoillaan entinen välinpitämättömyys. Ylpeä ja päällekäyvä. Harry hätkähti ja kääntyi takaisin ystäviensä puoleen.
"Harry.. Se .. se aukesi! Se aukesi Harry, se aukesi! Ei Merlin. Se aukesi. Ihan totta auk.." Hermione alkoi papattamaan siinä silmänräpäyksessä, kun irroittautui Harrysta. Ron lätkäisi kätensä tytön suun eteen saaden tämän vaikenemaan. Harry nosti kätensä kaulalleen ja hieroi niskaansa, jonne Hermionen kädet olivat häntä painaneet.
Ron otti kätensä pois tytön suulta ja virnisti. Jälleen kerran yksi hämmästynyt whoa -huokaus.
"Juu, ehkä tästä pitäisi mennä ilmoittamaan Dumbledorelle. Hän varmasti haluaa tietää", Ron mutisi ja katseli heitä vuoron perään. Harry ja Hermione nyökkäsivät yhtä aikaa. Ron tarttui tyttöä kädestä ja lähti raahaamaan tätä perässään.
Heidän ollessa kuulomatkan päässä Harrysta ja Dracosta, pyörähti rohkelikko ympäri ja marssi Dracon luokse.
"Hmm, nyt se sitten on auki Draco", Harry naurahti vaimeasti. Luihusen kasvoilla oli yhä välinpitämätön ilme. Sellainen, Malfoyiden lähes tavaramerkiksi noussut ilme, joka suorastaan kiljui ´painu helvettiin täältä´. Juuri sellainen. Tiedättehän? Jos katseella voisi tappaa, olisi Harry lyyhistynyt maahan jo vuosia sitten. Ja Voldemort olisi kateellinen.
"Malfoy sinulle, Potter", luihunen sanoi koleasti ja marssi Harryn ohi ulos oviaukosta.
Harry ei voinut olla huokaisematta, olihan hänen henkensä tällä erää säästynyt.
"Hei! MItä ihmettä sinä Dra..!" Harry huudahti Dracon perään.
Tavaroita ei lennellyt, mutta poika jatkoi matkaansa välittämättä Harrysta, joka jäi hämillään seisomaan oviaukon eteen.

Harry löntysteli hitain askelin ystäviensä jäljessä. Hän ei kuunnellut heidän iloista keskustelua, vaikkakin antoi heidän ymmärtää toisin hymähtelemällä välillä jotain.
Harryn ajatukset pyörivät Dracossa ja tämän sanoissa, "Malfoy sinulle, Potter".
Kaikki joulun odotuksen hauskuudet olivat tipotiessään.

"Potter! Sinua pyydettiin rehtorin kansliaan välittömästi", professori McGarmiwan ääni kuului hänen takaansa, kun he olivat Ronin ja Hermionen kanssa kävelemässä Suureen Saliin. Harryn niskavillat nousivat pystyyn. Mitä hän oli nyt tehnyt?
Harry katsahti nopeasti Roniin ja Hermioneen, ja kääntyi vastakkaiseen suuntaa.
"Odotamme sinua kirjastossa!" Hermione kajautti pojan perään.
Harry heilautti kättään näyttäen tytölle kuulleensa tämän huudon. Sitten hän kääntyi kulman taakse ja pyrähti juoksuun. Käytävillä ei ollut onneksi paljoa ihmisiä, jos ollenkaan. Luultavasti melkein kaikki olivat matkustaneet jouluksi koteihinsa.

Saavuttuaan hengästyneenä rehtorin kanslian eteen, hän näki Dracon seisomassa kyllästyneen näköisenä ovella. Harry yritti tasata hengitystään ja pyyhki hikeä otsaltaan.
Jättäen Harryn täysin huomioimatta, Draco lausui salasanan ja astui portaisiin. Harrylta kesti hetken tajuta, mitä tapahtui, kunnes hänet kiskaistiin portaikkoon, jotka alkoivat liikkuua hiljalleen ylöspäin. He seisoivat kiusallisen lähellä toisiaan. Harry loi vihaisia silmäyksiä luihuseen, joka tuijotteli seinään Harryn olkapään ohi, kuin siellä olisi ollut jotain kiinnostavaa. Viimein hän loi katseensa Harryyn, joka tuijotti vihaisesti takaisin.
"Ongelmia?" Draco kysyi teennäisellä äänellä.
"Kuules, minä..", lause jäi kesken kun he olivat saapuneet rehtorin kanslian oven eteen.
Draco harppoi muutamalla askeleella oven eteen ja koputti sitä rivakasti. Odottamatta vastausta hän astui sisään. Harry epäröi sekunnin, mutta meni sitten Malfoyn perässä ja sulki oven takanaan.

"Rehtori, teillä oli asiaa", Draco sanoi saaden Harryn heräämään horroksestaan.
"Oi kyllä. Tai no ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole kuin kuinka voitte?" Dumbledore puhui vakaasti tutkaillen poikia katseellaan.
Harry ja Draco katsoivat pikaisesti toisiaan. No tämä kyllä oli varsin rehtorin tyylistä. Kohta hän varmaan kysyisi haluammeko teetä.
"Haluatteko teetä? Sillä minun tekee mieli..", Dumbledore kysyi ja heilautti sauvaansa, ja pöydälle ilmestyi kolme teekuppia,"...joten?"
"Ei kiitos, sir." Draco vastasi melkein saman tien.
"Ei minullekkaan kiitos", Harry sanoi pienen hetken jälkeen.
"No.." Dumbledore pyyhkäisi sauvallaan kuppien yli, ja ne katosivat, "..sitten esitän teille kysymykseni uudestaan. Kuinka voitte?" rehtori hymyili heille.
"Vallan mainiosti, sir", Harry sanoi vilkaisemattakaan Dracoon.
Kunhan pääsisin kauas tuosta Merlinin hylkäämästä hirviöstä, Harry ei voinut olla ajattelematta.
"Mutta sehän on mainio kuulla. Oli minulla teille muuten vielä eräs asia. Kun olette nyt jäljessä muista kurssilaisistanne, järjestin teille joululoman ajaksi tukiopetusta. Kolme tuntia päivässä riittänee, niin saatte ystävänne kiinni", Dumbledore puhui rupattelevaan sävyyn ja jatkoi "Opettajiksenne teille on lupautunut professorit Kalkaros, McGarmiwa, Verso ja Binnis. Tunnit alkavat joulun jälkeen. Voitte poistua."
Harry ja Draco nousivat tuoleistaan vaitonaisina ja toivottivat rehtorille hyvät joulut.
Harryn päässä kuohui. Oli se Dumbledorelta hyvin, hyvin kieroa. Pistää nyt hän ja Malfoy opiskelemaan jouluna, opettajana Kalkaros, ja mikä kamalinta yhdessä. Ei helvetti maailma oli epäreilu.

Harry lojui sohvalla mitään ajattelematta. Hänen ystävänsä haukkuivat kilvan Kalkarosta ja Malfoyta. Vaikka eihän kummallakaan ollut suurta osuutta asiaan. Kaikkihan oli lähtenyt Harrysta. Paitsi ettei ollutkaan. Dracohan hänet oli yrittänyt saada tappelemaan.
"Mutta se oli kyllä todella ajattelematonta rehtorilta. Hän tietää ettei suhteesi Malfoyhin ole ollut koskaan hyvä.." Hermione paasasi huomaamatta Harryn kasvoilla käynyttä tuskan irvistystä, ".. ja olet jo nyt viettänyt hänen kanssaan melkeinpä 4 viikkoa, eli enemmän kuin laki sallii. Ihmettelen miten olet ylipäätänsä elossa enää. Ja kuitenkin hän pistää sinut käymään Malfoyn kanssa kaksin professori Kalkaroksen tunneilla", Hermione värähti.
Harry hymähti jotain vastaukseksi. Ron ja Hermione vilkaisivat toisiaan huolissaan, aivan kuin peläten Harryn kuolla kupsahtavan maahan minä sekuntina tahansa.
"Taidan mennä nukkumaan, niin jaksan huomenna", Harry sanoi ja nousi ylös sohvalta. Hän käveli portaita ylös jättäen ystävänsä supisemaan taakseensa.

Ron käveli huoneeseen hiljaa, yrittäen olla herättämättä Harrya. Mutta Harry ei nukkunut. Sen jälkeen kun hän oli tullut makuuhuoneeseen ja saanut vedettyä pyjaman päälleensä, ei hän ollut muuta tehnyt kuin miettinyt kulunutta päivää. Vielä eilen hän ja Draco kiehnäsivät sohvalla kiinni toisissaan, kuin mitkäkin kyyhkyläiset.
Ehkä hän olikin ollut luihuselle vain ajanvietettä, pelkkä päähänpisto.
Niin se oli. Malfoy oli vain halunnut kuluttaa aikaansa jotenkin, ja siinä plussana sai sitten vain vuoden naurun aihetta siitä kuinka kuuluisa Harry Potter oli niin hyväuskoinen.
Kuinka hän olikin ollut niin naiivi. Eikö hän epäillyt ollenkaan sitä, kuinka nopeasti oli luihunen muuttunut täydestä paskiaisesta niinkin hellyyttäväksi ja herkäksi. Tai jos nyt ei aivan herkäksi. Mutta ei sekään ollut aivan kamalaa. Kyllä hän muutamat haukut ja supinat selkänsä takana kestäisi, siitä kun oli jo monen vuoden kokemusta. Kamalinta oli se, että hän oli itse heittäytynyt mukaan tunteillaan. Hän oli, ja luultavasti oli vieläkin, järjettömän ihastunut Dracoon. Harry ei osannut selittää, mikä Malfoyssa niin kiinnosti. Luultavasti se, kun hän oli niin itsepäinen, eikä ollut riippuvainen muista. Jotenkin salaperäinen. Ja tietenkin luihunen oli aivan upean näköinen. Hänen seurassaan Harrysta oli tuntunut kotoisalta ja turvalliselta.
Mutta kaikki oli nyt ohi.

"Harry! Harry! Jumalauta herää! Joulu! Nyt on joulu, ja sinä makaat siellä sängyssäsi! Herää!" Ronin ääni kantautui Harryn tajuntaan, ja hän ponnahti ylös.
Ronin päässä oli tonttulakki ja kasvoilla virnistys.
"Heräsithän sinä. Tontut ovat vieneet lahjamme alas, kun meitä on täällä vain me kolme. Siis meidän tuvastamme", Ron papatti kuin pieni lapsi. Olihan se kiva, että joku nautti elämästään.
He menivät yhdessä oleskeluhuoneeseen Ronin kirmatessa edellä. Alhaalla heitä odotteli jo Hermione oman lahjakasansa kimpussa.
"Ai hei", hän hymyili säteillen. "Hyvää joulua!" tyttö jatkoi ja ojensi molemmille paketit.
Harry istui viereiselle nojatuolille ja avasi Hermionen antaman lahjan. Se sisälsi mustan, aika pienen kirjan, johon oli kirjailtu kultaisin kirjaimin '1001 kipeiten kaipaamaasi loitsua'.
Harry selasi kirjaa, ja sieltä löytyi loitsuja laidasta laitaan. Muun muassa joitakin uusia suojautumisloitsuja, jotka voisivat osoittautua hyvinkin hyödyllisiksi tulevaisuudessa.
Harry kiitti Hermionea, joka alkoi hymyillä entisestään.
Sitten Harry muisti. Hänellä ei ollut lahjoja.
"Ööm..", Harry aloitti vaivaantuneena.
Hermione ja Ron nostivat katseensa kasoistaan, ja Hermione naurahti:
"Tiedämme, ettet ole ostanut lahjoja. Kuinka olisit voinutkaan, kun olit lukkiutuneena siellä tarvehuoneessa. Meitä se ei haittaa, mutta jos se jää kalvamaan sinua, voit tietenkin ensi kerralla Tylyahossa tarjota meille kermakaljat."
Harryn olo helpottui huomattavasti ja hän kävi omien lahjojensa kimppuun.
Weasleyiden äidiltä tavallinen smaragdin vihreä jumpperi ja pieni purkki pipareita. Sirius oli lähettänyt suuren punaisen huivin, jonka hän oli kuulemma löytänyt ullakolta, ja se oli Jamesin vanha. Mukana oli myös kirje, jonka James oli kirjoittanut Siriukselle Harryn synnyttyä. Kirjekuori oli hieman kulunut ja kellertävä. Yhdestä nurkasta hän erotti jopa kahviläikän. Rohkelikko päätti säästää kirjeen illemmalle, jolloin keskittyisi sen sisältöön enemmän kuin nyt. Ron oli ostanut Harrylle pussillisen suklaasammakoita, ja suuren levyn hunajaherttuan parasta suklaata. Harry naurahti, niin Ronin tyylinen lahja. Lupin oli laittanut pakettiinsa korillisen erilaisia herkkuja, kirjeen saattelemana, jossa hän pahoitteli ettei ollut keksinyt omaperäisempää. Ja Dursleyt eivät olleet muistaneet häntä mitenkään. Kaiken kaikkeaan hyvä saalis. Paitsi että.. pieni pettymys kalvoi hänen sisintään. Hän olisi toivonut Dracon lähettäneen jotakin, todistaen ettei heidän suhteensa, tai no miksi sitä voi enää kutsua, ollut hänelle se ja sama.
Ronilla ja Hermionella kesti vielä hetken saada selvyys omista lahjoistaan, sillä olihan heillä huomattavasti suuremmat kasat. Sillä välin Harryn katse vaelteli oleskeluhuoneessa. Seiniä kiersivät kuusen oksista tehdyt köynnökset, ja takan yläpuolella oli tusina joulun värisiä kynttilöitä. Joillakin tuoleilla lojui kirjoja, jotka niiden omistajat olivat unohtaneet kiirehtiessään kotiin. Tunnelma oli varsin jouluinen.

Kolmikko saapui yhdessä jouluaamiaiselle. Heidän lisäkseen Suuressa Salissa ei ollut kuin kolme puuskupuhia, yksi luihunen, ja neljä korpinkynttä. He kaikki istuivat yhden pienemmän pöydän äärellä. Yksinäinen luihunen vilkuili muita kulmiensa alta ja näytti siltä kuin olisi halunnut olla missä tahansa muualla.
Pöydässä tunnelmaa yritti luoda rehtori Dumbledore, joka jutteli vaivaantuneen professori McGarmiwan kanssa. Harrya vastapäätä kaksi puuskupuhtyttöä kikattelivat ja loivat silmäyksiä rehtoriin. Heidän vieressään istuva puuskupuhpoika näytti hieman eksyneeltä, ja Harry tunsi säälivänsä häntä. Yksin suuressa tuvassa kahden hermoheikon tytön kanssa. Neljä korpinkynttä olivat kaikki hieman pihalla touhusta ja he söivät lautasiltaan hermostuneena ruokaa.

Aamiaisen jälkeen he lähtivät kiertelemään linnan tiluksilla. Sää oli aurinkoinen ja kaunis. Ainoa asia joka pystyi romuttamaan Harryn hyvän mielen, oli Hermionen kommetti.
"Huomasitteko, ettei Malfoy ollut pöydässä. Hänenhän pitäisi olla täällä jos hän kerta aikoo käydä niillä tunneilla sinun kanssasi Harry", tyttö sanoi mietiskelevästi, kunnes nähtyään Harryn ilmeen jatkoi nopeasti hyväntuulisena, "Mutta ei mietitä sitä nyt!"

[coward]

oi kiitos. :) oli hyvä, vaikkakin hieman masentavaa tuo Dracon yht'äkkinen välinpitämättömyys..
mutta kiitos paljon, pidin, enkä nähnyt minkäänlaisia virheitä.
(rakentava jäi nyt matkalle, siitä pyydän syvästi anteeksi.)
Mutta jatkoa odotellessa, kiitos ja kumarrus. (;

[juliet]

No onkos sitä jatkoa tulossa?
Draco minkäs teit :<<<
Jatkooooooaaaarh!
Ja siis, sanomattakin selvää, että tää on kiva, en mä tähän muute jatkoo kinuis
Eli jatkoa ! <3

[narcoleptic]

Anteeksi kauheasti että näitä kahta viimeistä osaa olette saaneet odottaa niin kauan
Nyt kuitenkin sain tämän valmiiksi kiitos elisan ja muiden piristämien kommenttien myötä.
Toivottavasti pidätte tästä näin.
Loppu ehkä hieman.. no kertokaa te mielipiteenne. (lukekaa: KOMMENTTEJA KIITOS)
Jos jaksan saatan tähän väsätä vielä jonkun pienen epilogin. Siis jos jaksan.  
(p.s edelleen ehkä hieman lyhyitä nämä luvut..)
Mutta nyt..


6. Loppujen lopuksi..

Seuraava aamu saapui nopeasti. Tänään Harryn olisi kohdattava Draco. Tai olihan hän Malfoyn ohi kävellyt monta kertaa, mutta nyt hän joutuisi viettämään pojan kanssa huomattavasti pidemmän ajan kuin vain sen verran, jonka vihaisen katseen luomiseen kesti.
Joten miten toimia?
Harry päätti näytellä täysin välinpitämätöntä, kuin juttu ei olisi häntä ikinä sen kummemmin koskenutkaan. Tästä lähtien luihunen olisi pelkkää ilmaa Harrylle.
Hitaasti hän nousi viimein sängystään, ja painoi silmälasit silmilleen. Harry oikoi jalkojaan, jotka olivat puutuneet yön aikana. Rohkelikko puki kaavun päällensä ja vilkaisi viereisessä sängyssä nukkuvaa Ronia, joka kuorsasi lujempaa kuin laki olisi sallinut.

Harryn saapuessa Suureen Saliin siellä oli hänen lisäkseen vain yksi poika, jonka hän muisteli kuuluvan Puuskupuhiin.
Aamiaistarjoilu oli runsas. Pöytä oli pullollaan erilaisia herkkuja, vaikka syöjiä tulisi olemaan vain noin kourallinen. Harrylla ei ollut nälkä, joten hän otti lautaselleen vain pari paahtoleipää ja kurpitsamehua. Kyllä sillä lounaaseen asti pärjäisi. Syötyään hän viskaisi laukun olalleen ja lähti kävelemään kohti professori McGarmiwan luokkaa. Kalkarosta sentään olisi vasta iltapäivällä.

Käytävillä oli autiota, niinkuin yleensäkin joululoman aikaan. Harryn astellessa eteenpäin, osa tauluista toivotti hänen peräänsä hyvää joulua, mutta rohkelikko ei jaksanut vastata. Aina välillä Harryn katse harhaili ikkunoihin, joista paistoi hento talviaurinko sisään. Ulkoilma ei vastannut ollenkaan Harryn mielialaa. Päinvastoin, Harry olisi halunnut jäädä nukkumaan koko päiväksi. Paitsi se olisi tuskin onnistunut vaikka tunteja ei sinä päivänä olisi ollutkaan. Ron ja Hermione olivat näet ottaneet tavakseen huolestua jokaisesta Harryn mielialan muutoksesta. Se alkoi jo pikkuhiljaa tympiä, mutta toisaalta Harry myös ymmärsi ystäviään. Jos vaikka Ron olisi ollut koko ajan masentunut, olisi Harry ollut huolestunut.
Pian Harry huomasi kävelleensä muodonmuutosten luokan ohitse, joten hän teki täyskäännöksen, ja saapui oven eteen. Ovi oli raollaan, ja Harry astui sisään.

Professori McGarmiwa istui työpöytänsä takana silmät kiinni edessä olevassaan paperissa. Harry ja Draco puolestaan istuivat eturivissä kirjoittaen esseetä, jonka muut olivat jo aikoja sitten tehneet loitsuissa. Aika-ajoin Harry vilkuili vieressään olevaa luihusta, joka myös välillä tuijotti häntä. Ties mitä pojan päässä pyöri.

Vihdoin tunti päättyi, monen täyteen ahdetun pergamentin jälkeen. Harry keräsi tavaransa ennätysnopeasti, ja ryntäsi luokasta salamana pihalle. Seuraavaksi hänen olisi mentävä tyrmiin, mutta kyllä hän ehtisi etsiä Ronin ja Hermionen käsiinsä.  Ripein askelin hän suunnisti Suureen Saliin, missä arvasi ystäviensä syövän aamupalaa.

Harry juoksi portaita alas niin nopeasti kuin uskalsi. Ronin ja Hermionen kanssa jutellessa oli vierähtänyt tovi, ja hän olisi kohta myöhässä. Jälki-istuntoa hän nyt lomalleen vähiten kaipasi. Pian hän saapui liemien luokan eteen ja koputti oveen. Vastausta odottamatta hän ryntäsi sisään. Kalkaros nosti katseensa pöydästään:
"Potter, vaikka meitä on kehotettu olla antamatta teille jälki-istuntoa, ei se tarkoita että voit saapua tunnille milloin huvittaa."
Harry ei sanonut mitään, vaan asteli Dracon takana olevalle pulpetille.
"Ei Potter, sinä menet istumaan Dracon viereen, sillä seuraavan liemen teette yhdessä," Kalkaros sanoi.
Kun Harry oli asettunut paikalleen, heilautti professori taikasauvaansa ja taululle ilmestyi ohjeet liemestä, mikä heidän olisi tehtävä. Mitään sanomatta Harry nousi hakemaan tarvittavia aineksia.

Pian loman loppu alkoi häämöttää. Enää olisi neljä päivää, kunnes normaalit oppitunnit taas alkaisivat. V.I.P- kokeet painaisivat päälle, ja kaikki olisivat niin hermostuneita kaiken aikaa. Harry heräsi ajatuksistaan, ja riensi nopeasti professori McGarmiwan luokkahuoneeseen. Onneksi heidän tuvanjohtajansa piti suurimman osan tunneista, eikä Kalkaros. Luokkahuoneen ovi oli vielä kiinni, kun Harry saapui. Hän nojasi selkänsä seinää vasten ja huokaisi. Toivottavasti Draco saapuisi taas myöhässä, sillä hän ei nyt kaivannut minkään sortin keskustelua luihusen kanssa.

Harry kopio tekstiä taululta, kun ovelta kuului koputus. Professori McGarmiwa pyysi tulijaa sisään. Harry ei vaivautunut katsomaan taakseen, sillä tulija mitä ilmeisimmin oli Malfoy. Aivan oikein. Pian Harry viereiselle pöydälle istui vaalea nuorukainen. Harry ei noteerannut häntä mitenkään, vaan jatkoi tekstin kopioimista. Rohkelikko ei myöskään huomannut luihusen silmäyksiä häneen tunnin kuluessa.

Tylyahon pieni kylä oli kuin suoraan joulukortista. Lumi oli verhonnut maan, talot ja puut valkoiseen vaippaan ja kaduilla liikkui ihmisiä tiuhaan tahtiin. Jotkut kantoivat raskaita kantamuksia, ja toiset säntäilivät uteliaina kaupasta toiseen. Eniten tungosta Harry erotti Kolmen luudanvarren edustalla, kun ihmiset yrittivät väkisin änkeä itsensä täyteen majataloon. Talon ovessa roikkui kolme joulukranssia päällekkäin, ja ympäröivissä puissa törrötti lumottuja kynttilöitä. Muutkin putiikit olivat panostaneet ulkoasuunsa, ja Hunajaherttuan näyteikkuna loisti hieman harmaassa ilmassa kirkkaammin kuin koskaan, jos se suinkin oli mahdollista.

Onneksi he olivat saaneet koululta luvan käydä Tylyahossa, sillä Harry todellakin kaipasi maiseman vaihdosta. Hänen mielessään pyöri jatkuvasti kuva Dracosta, ja hän toivoi saavansa ajatella nyt rauhassa. Harryn täytyi saada olla yksin, joten hän oli kertonut Hermionelle jäävänsä linnaan. Nyt hänen täytyi ainoastaan varoa, etteivät hänen ystävänsä näkisi häntä. Varmuuden vuoksi hän oli pakannut näkymättömyysviittansa mukaan.
Harry lähti kävelemään kohti Rääkyvää röttelöä, sillä siellä hän saisi luultavimmin selvittää päätänsä ilman katseita.
Hänen saavuttua kummitustaloa ympäröivän aidan luokse, sai jokin hänet jäämään paikoilleen. Harry nosti kätensä nojaamaan aitaan, joka näytti vetelevän viimeisiään. Hiljaisuus valtasi Harryn, mutta sen lumo rikkoutui pian, kun taas vaalean luihusen kasvot nousivat kummittelemaan hänen mieleensä. Heillä oli ollut kaikki niin hyvin tarvehuoneessa. Mutta ehkä he.. ehkä he olivat edenneet liian nopeasti, ja sen takia kaikki romuttautuikin sitten yhtä nopeasti. Jos he olisivat antaneet toisilleen hieman aikaa miettiä mitä tahtoivat. Eivätkä he olisivat rynnänneet suin päin suhteeseen, jota ei olisi luultavasti syntynytkään ilman tarvehuonetta, ja sen erilaista ilmapiiriä. Tai sitten hän oli ollut Dracolle vain ajan kulua.
Harryn oli myönnettävä, että vaikka hän oli vihainen toiselle pojalle, kaipasi hän tätä takaisin.

Harry kuuli askelia takanaan, ja hetken ajan hän elätti toivoa, että tulija olisi eräs luihunen.
"Harry.." hiljainen tytön ääni kuului, "..kaikki hyvin?"
Harry käännähti ympäri, ja huomasi tuijottavansa Ronia ja Hermionea.
"Mmm, joo. Tai ei ihan, mutta te ette voi auttaa siinä", Harry sanoi ja hymyili hiukan.
"No, voitko kert..." Ronin lause keskeytyi.
"En ainakaan nyt. Kun saan asian selvitettyä, niin katsotaan sitten", Harry hymyili edelleen.
"Okei. Mutta tulethan takaisin linnaan ennen kuin tulee ihan pimeää?" Hermione kysyi, ja Harry aisti hivenen huolta hänen äänessään.
"Joo", Harry sanoi, ja hymyili entistään, tavoitteenaan saada Hermionen rauhoittumaan.
Heidän lähdettyä Harryn hymy suli pois, ja poika tunsi kipua kasvoillaan liiasta hymyilystä.

Harryn kävellessä linnaan, alkoi satamaan lunta hiljalleen. Taivas oli jo lähes sysimusta, vaikka kello lähestyi vasta neljää. Jäätyneenä Harry astui sisälle suureen aulaan, ja puisteli vaatteitaan lumesta. Jättäen taakseen lammikon vettä, Harry lähti kipuamaan kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta.
Haahuillessaan käytävällä Harry kuuli jonkun kävelevän takanaan. Luultavasti Voro, sillä Harryn kengistä jäi lattiaan kuraisia kengän jälkiä. Pian tämä joku kuitenkin tarttui hänen kaapunsa hihaan, ja veti läheiseen syvennykseen.
"Mitä.. Malfoy?" Harryn huuto jäi kesken, kun järkytys otti vallan.
"Etunimi, kiitos", poika sanoi, ja painoi huulensa Harryn huulille.
Rohkelikko oli edelleen hieman järkyttynyt luihusen näkemisestä, mutta suudelma toi hänet tolkkuihinsa. Hetken Harry oli aikeissa vastata, mutta sitten selittämätön raivo otti vallan.
Hän kiskaisi itsensä irti toisen otteesta, ja katsoi tätä leimuavilla silmillään.
"Mitäs nyt? Haluat siis edetä hitaammin? Mikäs siinä.." Draco sanoi ja astui lähemmäs, mutta Harry tyrkkäsi hänet kauemmas.
"Älä.. koske.. minuun!" hän ärähti.
Luihunen katsoi häntä hieman ihmeissään, ja Harry tulistui lisää.
"Luuletko oikeasti, että lähden tuohon mukaan? Pari viikkoa sitten jätit minut kuin nallin kalliolle, nuolemaan haavojani, ja nyt saavut vain tähän ja naps, kaikki on ennallaan? Mutta ei helvetti vie ole! Pidä sinä kätesi irti minusta, sillä minulla ei ole enää aikomustakaan olla tekemisissä kanssasi. Olet luultavasti tottunut saamaan kaiken haluamasi sillä sekunnilla kuin itse haluat, mutta nyt saat tietää miltä tuntuu menettää jotakin!" Harry puhui kiivaaseen sävyyn, ja kääntyi poispäin lähteäkseen. Luihunen tarttui tätä käteen, ja katsoi kauhuissaan, kuinka ennen niin kirkkaat silmät olivat valahtaneet tummiksi ja kylmiksi.
Harry riuhtaisi kätensä irti, ja lähti kävelemään pois paikalta niin nopeasti kuin suinkin pystyi. Raivoissaan Harry talsi ylös oleskeluhuoneeseen saakka. Hän paineli huoneen läpi välittämättä ystäviensä hätääntyneistä ilmeistä, rynnistäen lopulta portaat ylös makuusaliin, ja paiskaten oven kiinni perässään. Harry heittäytyi sängylleen, ollen liian vihainen ottamaan kenkiään pois. Alakerrassa Ron ja Hermione vaihtoivat huolestuneita katseita.

Harry alkoi turtua. Viha ja kiukku olivat jääneet pois jo aikoja sitten, ja nyt jäljellä oli vain tyhjyys. Harry pakotti itsensä nousemaan ylös ja riisumaan kenkänsä. Saatuaan ne pois hän kömpi sängylleen ja istui. Kaikki se suru ja kiukku jota hän oli padonnut tarvehuoneesta pääsyn jälkeen, vaati päästä ulos. Hiljalleen kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin, ja Harry nosti käden pyyhkiäkseen ne pois. Hiljaisuudessa oli se hyvä puoli, että hän saattoi kuulla mitä oven ulkopuolella tehtiin.
"Ron, sinä menet sinne nyt!" kuului kiivasta supinaa.
"Mutta en ole hyvä näissä jutuissa.." Ron yritti vastustella.
"Sinä menet", Hermione kuiskasi sähäkästi.
"Niin mutta. Saat luvan tulla mukaan. Eihän täällä ole muita. Voit aivan hyvin tulla sinne, sillä täällä ei ole muita", Ron sihisi hiljaa.
"Ei kun sinä menet nyt.." kuului, ja ovi rävähti auki.
Ron huojahti ovelta sisään, ja jäi seisomaan paikoilleen.
"Eh, Harry.. Onko kaikki ihan hyvin?"
Harry saattoi kuulla oven ulkopuolelta tuskastuneen äännähdyksen.
Hän pyyhki kyyneliään, jotka eivät tahtoneet lopettaa valumasta, vaikka hän niitä käski.
Ronin kasvoille nousi järkyttynyt ilme, ja hän kääntyi nopeasti takaisin.
"Hän itkee!" Ron kuiskasi Hermionelle ihmetyksen vallassa, hivenen järkytystä äänessään.
Jossain muussa tilanteessa Harrya olisi ehkä naurattanut Ronin kommentit, mutta ei nyt, sillä hän keskittyi pitämään kyyneliä pois silmistään.
"Äh, hyvä on, minä tulen.." Hermione sihahti, ja vetäisi Ronin mukanaan huoneeseen.
Hän käveli Harryn sängyn päätyyn ja istahti siihen.
"Ron tuli hakemaan minut äsken alhaalta.." Hermione sanoi vakavalla äänellä.
Harry olisi halunnut sano tytölle kuulleensa heidän keskustelunsa oven ulkopuolella, mutta pysyi vaiti, sillä silmät olivat jälleen alkaneet kostumaan.
".. Ja haluamme nyt oikeasti tietää, mikä sinulla on hätänä", Hermione lopetti lauseensa.
Harry pysyi vaiti, ja pyyhki kyyneliään edelleen, sillä ne itsepäisesti haluivat valua hänen poskilleen. Eikö niillä ollut tilannetajua?
"Onko tuolla jotain tekemistä ihastumisen kanssa?" Hermione totesi hetken hiljaisuuden kuluttua.
Harry oli hiljaa, ja nyökäytti vaisusti päätään.
"No, mitä tyttö on sitten tehnyt? Riita. Erositte.." Hermione kysyi ymmärtävästi, ja katseli Harrya, joka vain istui paikallaan.
"Ahaaaa! Harry .. kuka se on, voit kyl.." Ron aloitti.
Harry keskeytti pojan lauseen sanomalla hiljaa, tuskin kuuluvasti 'poika'.
Sanaa seurasi hiljaisuus. Pitkä hiljaisuus, jonka Ron keskeytti vuorostaan.
"Kuka? Ei kai se poika Puuskupuhista, sillä hän.."
"En voi kertoa. Ainakaan vielä. Mutta kerron kyllä", Harry sanoi jo hieman kuuluvammalla äänellä.
Hermione nyökkäsi, mutta piti suunsa edelleen kiinni. Jälleen ilmaan jäi leijumaan hiljaisuus, jonka tällä kertaa lopetti Hermione.
"Haluat varmasti olla rauhassa, joten Ron. Alas. Nyt."
Molemmat lähtivät huoneesta jättäen oven hieman raolleen.

Harry lojui vuoteessaan, ja kello lähestyi jo yhdeksää. Kuu oli saapunut jo aikaa sitten valaisemaan Tylypahkaa taivaalle, ja valaisi näin ollen Rohkelikon poikien makuusalin. Harryn katse oli nauliintunut sängyn päädyssä olevaan laukkuun, josta pursusi ulos näkymättömyysviitan kulma. Vielä hetken maattuaan hän nousi, ja nappasi näkymättömyysviitan mukaansa. Harry heitti viitan päälleen, ja lähti menemään portaita alas. Oleskeluhuoneessa oli hiljaista, sillä Ron ja Hermione olivat syventyneet pelaamaan shakkia, ja Hermione oli miettimässä siirtoaan. Ron myhäili vastapäätä hymy huulillaan. Hermione teki siirtonsa ja Ron hihkaisi. Mitä ilmeisemmin hän oli voittanut. Käyttäen heidän keskusteluaan hyväkseen, Harry lähti kulkemaan huoneen poikki muotokuva-aukolle. Hiljaa raottaen ovea Harry puikkelehti ulos, ja suuntasi askeleensa kohti tähtitornia.

Käytävillä oli autiota, ja hieman aavemaista. Kaikki taulut kuorsasivat, ja osien muotokuvien suusta valui kuolaa heidän kaavuilleen. Ja sama kuu joka valaisi poikien makuusalin, loi nyt uhkaavia varjoja käytäville. Kerran Harry pelästyi, kun lattialle heijastui ihmisen varjo, jonka hän oletti kuuluvan Kalkarokselle, mutta joka osoittautuikin vain haarniskaksi.
Matka torniin tuntui yllättävän pitkältä.

Harry nousi viimeisen porrasaskelman, ja tempaisi viitan pois päältään. Ovi oli hivenen raollaan, mutta Harry ei kiinnittänyt siihen huomiota. Päästyään ovesta kokonaan kuun valaisemaan torniin, osui hänen katseensa kaiteeseen nojaavaan poikaan.
"Okei, olen kaivannut sinua aika lailla, vaikka en ymmärrä miksi. Olethan sinä aivan mukiinmenevän näköinen ja.. Joten jos pyydän nyt anteeksi oooiken kiltisti, ja selittelen puolituntia miksi jätin sinut sillä tavalla, niin voitko antaa anteeksi?" Draco sanoi katse suunnattuna Harryyn.
Rohkelikko tuli pois oven luota, ja asettui Dracon viereen kaiteelle, ja tuijotteli pihamaille puhuessaan: "Täällä on aika kylmä, eli jos saat karsittua puheesi viiteentoista minuuttiin, voin ehkä harkita."
"Kumpi ensin?" Draco naurahti vaisusti.
"Mmm. Jos vaikka se puhe, niin voin suhtautua erilailla siihen anteeksipyyntöösi."
"Hyvä on. Tajusin tässä jokin aika sitten, että minä pidän sinusta aika lailla. Melkein siis saman verran kuin itsestäni, mikä on aika hyvä. Olin silloin hieman.. ajattelematon kun pääsimme ulos tarvehuoneesta.." Draco aloitti hieman takeltelevan selityksen. Harry nauroi ensimmäisen kerran sanan 'hieman' kohdalla, ja sai siten luihusen keskeyttämään jaarituksensa hetkeksi.
"..Mutta oli se myös hieman sinun vikasi!" luihunen nousi puolustuskannalle, ja sai Harryn nyökyttelemään päätään hymy huulilla.
"Ja tajusin myös että on aika tylsää ilman sinua. Siis ei kukaan jaksa olla koko ajan niiden kahden apinan seurassa ja.. äsh. Annathan anteeksi?" Draco päätti puheensa luultavasti omasta mielestään hellyyttävään ilmeeseen.
"Ei ehkä parhaimpia kuulemiani anteeksi pyyntöjä, mutta jos nyt sitten voisin antaa anteeksi. Sinun on kuitenkin opeteltava parempi versio ja lausuttava se kaikkien edessä päättäjäisjuhlissa", Harry sanoi ja nauroi ajatellessaan Dracoa seisomaan koko koulun eteen lukemaan pienestä lapusta jotain aivan onnetonta puhetta.
"Hah! Älä unta näe!" Draco huudahti, ja veti Harryn lähelleen. Molemmat hiljenivät, ja tuijottivat toisiaan silmiin. Harry saattoi kuulla toisen sydämen tykytyksen. Dracon huulet koskettivat Harryn huulia, ja poika oli sulaa saman tien. Hänen jalkansa notkahtivat, ja kun Draco toi kätensä Harryn lanteille pitämään tätä pystyssä, oli Harry pakahtua. Se kosketus sai kylmät väreet kulkemaan rohkelikon selässä, eikä sen ihanampaa voinut olla. Pihan kylmä ilma ei enään häirinnyt kumpaakaan, sillä molempien kehot hohkasivat lämpöä, joka saisi minkä tahansa sulamaan. Harry raotti huuliaan, ja luihunen oli valmis toimintaan. Harry vei kätensä toisen hiuksiin ja ynähti tavalla, joka sai Dracon hymyilemään.

"Täällä alkaa olla jo hieman kylmä", Harry kuiskasi nuoremman Malfoyn korvaan.
Poika kiersi kätensä tiukemmin toisen ympärille, ja katsoi tätä kysyvästi.
"Ei, kun meidän pitäisi varmaan mennä. Voisinhan minä tässä pidempääkin olla, mutta.." Harry sanoi edelleen hiljaisella äänellä, ja katseli Dracon harmaita silmiä.
"Okei", luihunen vastasi, ja nousi ylös kiviseltä lattialta, ja ojensi Harrylle kätensä. Harry tarttui käteen, ja hilautui ylös toisen viereen. Hän haki näkymättömyysviitan nurkasta jonne oli sen jättänyt, ja käveli takaisin toisen pojan luokse.
"Mutta nähdäänhän me huomenna?"
Draco nyökkäsi Harryn esittämään kysymykseen, ja suuteli tätä. Harry hymyili, ja puki viitan päällensä, ja katosi näkyvistä.

Se aamu oli ihanin pitkään aikaan. Ensin Harry ihmetteli hyvän olon tunnettaan, kunnes muisti yöllisen käynnin tähtitornissa. Kun Ron heräsi, oli hänen ensi reaktionsa hämmennys, mutta huomattuaan Harryn olevan luultavimmin kunnossa, otti hän puheeksi aamiaisen. Yhdessä he lähtivät aamiaisella, ja tavattuaan Hermionen alakerrassa, tyttö oli lähes yhtä hämmästynyt Harryn käytöksestä kuin Ron aluksi.
Aamiaisella olivat vain he kolme, ja ruokaa oli silti aivan mielettömästi. Harry veti eteensä kauhean kasan ruokaa elettyään viikon verran pelkillä paahtoleivillä. Hermione tuijotti hieman epäuskoisena hetken aikaa, kunnes päätti ottaa asian puheeksi.
"Kaikki näyttää nyt olevan ihan hyvin Harry.. Vai mitä?"
"Juu", Harry vastasi hymyllä joka ulottui korviin asti.
"Voitko sinä nyt kertoa.." Hermione kysyi hiljaisella äänellä, kuin peläten jonkun kuulevan.
Harry vilkaisi molemmille sivuilleen, ja naurahti sitten, "Draco Malfoy."
"Missä?" Ron huudahti ja vilkuili ympärilleen.
Hermionen kasvot valahtivat liidun valkoisiksi, ja hän pysyi aivan hiljaa.
"Ei missään. Katsos.. eh, olen Dracon kanssa", Harry hymähti ja kulautti suuhunsa puoli mukillista kurpitsamehua.
Ron muuttui melkein yhtä valkoiseksi kuin Hermione, paitsi että pisamat paistoivat Harryn silmiin. Harrya huvitti ystäviensä reaktiot, mikä häntä kummastuttikin.
"Mitä! Mutta Harry.. hänhän..", Ron puhui lähinnä itsekseen, ja lauseen loppuosa oli pelkkää mutinaa josta Harry erotti vain muutaman sanan kuten ärsyttävä, tyhmä ja hilleri. Hermione yskäisi ja näytti miettivän jotain.
"No, ehkä Malf.. Draco on ihan hyvä tyyppi jos sinä sanot niin.." hän sanoi.
"En kyllä usko, mutta voin sietää häntä jos on pakko. Ja pidä hänet kaukana sitten Seamuksesta, ja .. no antaa olla", Ron sanoi alistuen kohtaloonsa.

"Taisin kertoa vahingossa meistä Ronille ja Hermionelle", Harry sanoi istuessaan kirjastossa Dracon kanssa. He olivat tekemässä Verson määräämää tutkielmaa pokkuroijien käyttäytymisestä.
"Teit mitä? Ah loistavaa, en tarvitse sitä Weasleytä sotkemaan asioitamme", Draco sanoi kuulostaen pahantuuliselta.
"Hei, 'se Weasley' sattuu olemaan ystäväni jos muistat!" Harry kivahti takaisin.
"No voi anteeksi. Tämä ei kyllä toistu lupaan sen.." Draco sanoi sarkastisella äänellään, joka sai Harryn kimpaantumaan entisestään.
"Ei kun oikeasti. Et viitsisi morkata ystäviäni kaiken aikaa."
Draco katsoi rohkelikkoa, joka kirjoitti pergamentilleen tekstiä sellaista vauhtia, että sulkakynä ei tulisi kestämään enään kauaa.
"No rauhoitu nyt, en minä enään heitä kiusaa- vähän vain - jos se saa sinut kiukkuiseksi", Draco kumartui Harryn puoleen sovittelevin aikein.
"Hei Harry! Ja.. mpfh, Draco", Hermione tervehti kirjaston ovelta, Ron vanavedessään.
Draco kääntyi katsomaan tulijoita, ja päästi voihkauksen, sekä pamautti päänsä pöytään. Harry vilkaisi tätä varoittaen.
"Tiedätkös Draco, olet aika suloinen", Harry hymyili.

[perhoskeiju]

oi ihanaa, loppu tuli. söpöilyä ja kaikkea kivaa, kermaisen klisee. bra <3