Kirjoittaja Aihe: TVD: Välillä on satutettava hyviä ihmisiä | K-11 | Delena  (Luettu 2035 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Author: Alice Katarina
Title: Välillä on satutettava hyviä ihmisiä
Fandom: The Vampire Diaries
Pairing: Elena/Damon
Rating: K-11 tai matalampi, mutta eipä ainakaan ole liian matala...
Genre: Romance, angst, tuplaraapele
Warnings: Spoilaa 4. kautta, jaksoa 6
Disclaimer: Hahmot on otettu Vampyyripäiväkirjat TV-sarjasta. Kaikki kunnia heille ja kirjasarjan kirjoittajalle L. J. Smithille. Tätä ei olisi ilman teitä.
Summary: Välillä on tehtävä vaikeita päätöksiä. Satutettava hyviä ihmisiä, koska on itsekäs.

A/N: Jälleen jaksojen inspiroimaa tekstiä. Tällä kertaa sain inspiraation 4. kauden jaksosta 6. Jos et halua spoilaantua, älä lue. Tosin tarinani alkaa jakson lopusta, joten se ei perustu toteen. Nauttikaa ja muistakaa kommenteilla!



Tyttö kääntyy nopeasti, jotta poskille valuvat kyyneleet eivät näkyisi Stefanille. Hetkessä Elena on poissa. Vain ilmavirta muistutuksena kaikki vaarat, murheet ja ongelmat kestäneestä rakkaudesta, joka nyt on murtunut. Ja syy. Elena huokaisee. Ruskeat hiukset heilahtavat ja paljastavat itkettyneet kasvot. Miehen kasvot palaavat tytön silmiin. Damon oli pelastanut hänet. Damon hyväksyy hänen uuden puolensa. Sen jota Elena ei aivan hyväksy itsekään. Puolen joka on murhannut jonkun, päihtynyt verestä, nauttinut sen mausta ja pelosta uhrien silmissä. Kyyneleet tytön poskilla ovat kuivuneet ja ilmavirta laantunut. Aivan kuin rakkaus Stefaniin olisi hajonnut tuhkaksi ja kadonnut tuulen mukana. Kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan.

”Elena, mitä tapahtui?” tämän takaa kuuluu niin tuttu ääni.

Tyttö kääntyy hitaasti ja muodostaa huulillaan nimen. Stefan. Damon katsoo häntä myötätuntoisena ja vetää aivan lähelleen. Karheita kuiskauksia lohdutukseksi. Lopulta huulet löytävät toisensa ja suru hellittää vähä vähältä. Sydäntä puristaa vähän vähemmän ja omatunto näyttää hieman puhtaammalta. Välillä on tehtävä vaikeita päätöksiä. Satutettava hyviä ihmisiä, koska on itsekäs. Se viiltää syvälle, mutta joillain on valta korjata kipu.

Elena hymyilee heikosti ja sitten päättäväisemmin. Taivaanranta tummenee entisestään, mutta elämä tuntuu oikealta. Niin pitkästä aikaa. Damon puristaa tytön kättä ja hitaasti sormet kietoutuvat toisiinsa. Askeleet rytmittyvät yhteen ja yössä ovat vain he kaksi. Ikuisesti.
« Viimeksi muokattu: 17.11.2012 12:00:25 kirjoittanut Alice Katarina »
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 88
Kaunista tekstiä, yhtenäinen kokonaisuus, Elena ja Damon vaan sopii niin hyvin yhteen. Vaikee kauheesti muuta sanoa, kun en viimesimpii jaksoja oo kauheesti kattellu, mut ehdottomasti tykkäsin! :)

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

MissGlitter

  • ɗʀεɑʍεʀ
  • ***
  • Viestejä: 211
  • do sʍɑʟʟ things with great ʟoνε.
♥ Awws.

Tämä oli upea! Ihailen tapaasi kirjoittaa!  :-*
Delena iskee aina. ;)
Ja hhuh, neljäs kausi on niin ihananupeanhuikeanmahtava!  :-*
Tämä sopi siihen kuin palapelin palainen. ;)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Oi, kommentteja... Kiitokset kehuista ilkku ja MissGlitter! :-* Mukavaa että piditte ja tarina oli mielestänne sujuva. Ja kyllä, neljäs kausi on ihananupeanhuikeanmahtava. Kiitos vielä!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Piipe

  • ***
  • Viestejä: 88
Aww, Delenaa <3

"Askeleet rytmittyvät yhteen ja yössä ovat vain he kaksi. Ikuisesti." Rakastuin tuohon kohtaan ja näen silmissäni kuinka he kävelevät onnellisina :D <3
Stray Kids! 😍

marissacullen

  • Vieras
Mä vaan rakastan Delenaa ja tätä ficiä. Pidin tästä kovasti. KIITOS!!!! :-*

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Kiitokset tuhannesti kommenteista marissacullen ja Piipe! Lämmititte sydäntäni!  :-*
AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.