Title: Hiljaisuutta ja lahjoja
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig)
Beta: -
Genre: fluffy!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Kílillä ja Sólveigilla on hiljainen herkkä hetki keskenään.
Challenges: OTP10 #3 (sana: sädehtivä), Kirjoitusterttu (OTP-terttu) ja Kirjoita ja kommentoi (Hobitti)
A/N: OMG, OMG, OMG! Mä olen selkeästikin ihan liian kikseissä näistä kahdesta, koska näistä tupsahtelee jo vähän liikaakin ficcejä esille, ja pahoittelen sitä ihan oikeasti, mutta kun Kíli/Sólveig vaan nyt on ihan liian söpöä ja aww, rakastan näitä kahta, etenkin yhdessä! ♥ My two little babies being happy together! ♥ Tästä löytyy kauhea määrä viittauksia
Palaa luokseni -raapaleeseen (S) ja
Yksinäisen vuoren varjostamien raapaleeseen numero 71 (K-11), mutta tämä on varmaan ymmärrettävissä noita lukemattakin. Paino sanalla
varmaan!
Hiljaisuutta ja lahjoja
Kíli ja Sólveig istuivat prinssin kammarin lattialla. He pysyttelivät hiljaa, kuten olivat tehneet jo useamman tunnin, koska kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa. Hiljaisuus ei kuitenkaan tuntunut painostavalta, vaan pikemminkin rauhoittavalta. He molemmat tiesivät, että sanoja ei tarvittu, kunhan he vain saivat olla yhdessä niin pitkän eron jälkeen.
Kíli katseli vierestä, kuinka Sólveigin kurittomat hiukset tipahtivat tämän kasvoille ja kuinka tyttö siirsi ne kädellään pois silmiensä edestä. Vasta sitten hän muisti otsarivan, jonka hän oli halunnut antaa Sólveigille jo niin pitkään. Hän nousi lattialta ja penkoi hetken aikaa tavaroitaan, kunnes löysi sen ja pyysi sitten Sólveigia sulkemaan silmänsä. Tyttö katsoi häntä pitkään ennen kuin totteli. Kíli käveli Sólin luokse, polvistui tämän eteen ja asetti varovasti hopeaisen otsarivan tämän päähän ennen kuin antoi toiselle luvan avata silmänsä ja katsoa peilikuvaansa.
Sólveig nousi lattialta ja riensi katsomaan kuvajaistaan ja hänen suustaan pääsi riemunkiljahdus, kun hän näki hopeisen otsarivan ja sen viisi sinisenä sädehtivää timanttia ruskeiden hiustensa seassa. Hän ei tiennyt yhtään, mitä sanoa Kílille, joten hän vain halasi tätä tiukasti kiitokseksi. Kíli puolestaan rutisti tyttöä takaisin tiukemmin kuin ikinä kuin osoittaakseen, ettei aikonut päästää tätä enää ikinä livistämään sormiensa välistä. Kíli päätti myös kertoa otsaripaan liittyvän tarinan Sólveigille, mutta vasta myöhemmin, ei nyt.
