Nimi: Murehditaan huomista vasta huomenna
Ikäraja: S tää mun mielestä on, en oo ihan 100%:sen varma //: Arte muokkasi ikärajan S:ksi.
Fandom: PotC [Pirates of the Caribbean]
Yhteenveto: Will haluaa tavata Jackin vielä kerran ennen kuin hänen on palattava seuraavaksi 10:neksi vuodeksi merille
Haasteet: Fandom10, Paritusketjuhaaste Jack/Willillä, multifandom2- haaste
Oma sana: En oo taas vähää aikaa kirjottanu PotCia YHTÄÄN, joten oli ihana tunne, kun tää vanha fandom taas inspiroi, JES. Kommentteja arvostan aina. Ja tää on tarkotuksella tälläne lyhkänen : )
Murehditaan huomista vasta huomenna
Will Turner seisoi hymyillen Tortugan kapakan ovella. Hän muisti hyvin, kun oli astunut ensimmäistä kertaa jalallaan kyseiseen kapakkaan. Eipä hän vielä silloin tiennyt, mitä tulevaisuus hänelle antaisi. Silloin hän oli astunut Tortugan kapakkaan vain, koska Jack Sparrow oli sinne mennyt ja koska Elizabeth piti pelastaa. Silloin hän luuli rakastaneensa Elizabethia.
”Kas, nuori Will.”
Will kääntyi nähdäkseen puhujan. Se oli Jack Sparrow, aivan kuin Will oli jo äänestä tiennyt. Hän hymyili ja Jack vastasi heti hymyyn.
”Hei, Jack”, Will tervehti nojatessaan Tortugan kapakan ovenpieleen.
”Taisi unohtua se ’kapteeni’ sieltä alusta”, Jack vastasi itselleen tyypilliseen tapaansa. Will naurahti.
”Ei”, hän sanoi. ”Ei unohtunut.”
Jack kumartui häntä lähemmäs. Willin sydän hakkasi, aivan kuin se oli hakannut ensimmäisellä kerralla, kun he olivat suudelleet. Tuntui, kuin siitä olisi kulunut jo kokonainen ihmisikä. Ja silti siitä oli niin vähän aikaa. Kuukausi, tuskin sitäkään. Aika ei merkinnyt mitään kummallekaan heistä. Pian Willin olisi lähdettävä Lentävälle hollantilaiselle purjehtimaan kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi, mutta Jack – hän olisi vapaa kulkemaan.
”Mitä sinä ajattelet, Will?” Jack kysyi kohottaen kulmakarvaansa samalla.
”Meitä. Ja tulevaa eroa. Kymmenen vuotta, Jack”, Will huokaisi vilkuillen kenkänsä kärkiä.
”Kukaan ei ole kieltänyt minua tulemasta Hollantilaiselle”, Jack ehdotti pilke silmäkulmassaan.
Will hymyili leveästi.
”Älä viitsi, Will, murehditaan huomista vasta huomenna”, Jack sanoi ja kumartui vieläkin lähemmäs Williä. Will nousi kevyesti varpailleen ja heidän huulensa kohtasivat. ”Juuri nyt haluan ajatella vain tätä”, Jack mumisi Willin huulia vasten.