Kirjoittaja Aihe: W.I.T.C.H., Toisen maan prinsessa, S  (Luettu 4020 kertaa)

debora

  • ***
  • Viestejä: 240
W.I.T.C.H., Toisen maan prinsessa, S
« : 24.01.2010 21:51:59 »
Toisen maan prinsessa
Author: Minttushka
Fandom: W.I.T.C.H -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Rating: general/sallittu
Pairing: Cornelia/Caleb
Genres: canoniin sijoittuva angst&pohdintadrama (PTP)
Disclaimer: WITCH ei ole minun, eikä Pariisin Kevään Toisesta maailmasta. =)
Summary: Luistelu oli ennen ollut hänelle kiireistä, hätäistä rutiinia, missä jalat sohivat ja päässä tykytti. Nyt hän kuitenkin muisti, miksi oli edes aloittanut luistelun alussa. Se oli se tunne, että tekee jotain oikein, että kaiken keskelläkin voi löytää jotakin, missä on hyvä ja mistä pitää kiinni.
A/N: Sijoittuu jonkun lehden ~23 tienoille. Olin nuorempana kova fani, enkä koskaan tykännyt siitä, miten Cornelian ja Calebin tarina loppui, vaan halusin jatkaa sitä vähän. En oikeasti voi uskoa, että kirjoitan tästä fandomista, mutta kunnioitan lapsuuteni muistoja ja taiteilen vähän omantakeisesti Corneliasta, hahmosta josta en edes pitänyt…
Nimi saattaa särähtää tyhmänä jonkun korvaan, mutta sen pitäisi selkiintyä tarinan edetessä. Toivottavasti tykkäätte, en tiedä pitäisikö minun kirjoittaa vielä vähän lisää, koska fandom kiehtoo minua itse asiassa aika paljon. Jos inspaa, niin otan haasteita vastaan mielelläni!
// Ai niin, ja Venus on canonhahmo, vaikka onkin lehdissä kovin erilainen :'DD

***

Sä oot toisesta maailmasta
Jostain paljon kauniimmasta


Vielä pari kuukautta sitten, jos joku olisi tullut kysymään, Cornelia Hale olisi vastannut olevansa aivan tavallinen tyttö. Hän eli Heatherfieldin rauhallisessa kaupungissa, vietti aikaa ystäviensä kanssa ja harrasti luistelua. Mutta kun hänelle oli kerrottu, että hän oli valittu, yksi maailmat kahtia jakavasta Kudoksen vartijoista, hän huomasi yhtäkkiä koko hänen elämänsä kääntyneen ylösalaisin.

Taisteltuaan parasta ystäväänsä vastaan, kukistettua Epämaiden tyrannikuninkaan ja nyt pelastettuaan maailmojen välisen rauhan Nerissalta, Cornelia voisi sanoa, että kaikki tuntui kuin unelta. Hänet oli herätetty täydellisestä nuoren elämän idyllistä ja ravistettu takaisin tosielämään. Tosin nyt sitä elämää värittivät taistelut ja tehtävät, jotka annettiin heille mukisematta.

Cornelia oli aina ollut rauhallinen ihminen. Mutta siinä vaiheessa, kun kaiken tämän jälkeen hänelle tultiin sanomaan, ettei sekään riittänyt, luonnollisesti hän kimpaantui. Hän kimpaantui pojalle, jonka hän oli pelastanut kyynelillään, jota hän oli varjellut kukan ja ihmisen muodossa. Hän ei kestänyt katsoa ruskeita hiuksia, kasvojen vihreitä viiruja tai anteeksipyytäviä, suuria silmiä.

Caleb oli aina elänyt epätietoisuudessa. Pahimpana kaikista, vahvimpana oli sillä hetkellä pelko siitä, miten Cornelia reagoisi, kun Caleb puhuisi hänelle. Varmasti tyttö ymmärtäisi. Olivathan he kärsineet paljon yhdessä. Vai mitä? Mutta sen sijaan Caleb saikin kohdata vihaisen, pettyneen Cornelian, ja jättää taakseen sen elämän, mikä hänellä oli joskus ollut. Caleb palasi Meridianiin Elyonin luokse. Cornelia jäi Heatherfieldiin haaveilemaan hiljaisista, täydellisen särjetyistä hetkistä.

Oveen koputettiin. Cornelia ei jaksanut edes nousta sängyltään, vaikka kello oli vierähtänyt jo kahdentoista yli. Siitä huolimatta ovi aukesi rakoselleen, ja leiskuvanpunainen pää, joka saattoi kuulua vain Willille, pilkisti sieltä.

Cornelia pystyi lukemaan Willin kasvoilta pahoittelevan ilmeen, ja käänsi kylkeä. Hän muisti edellisen kerran, kun Will oli tullut lohduttamaan häntä. Silloin hänellä oli ollut jäänsininen kukka ikkunalaudallaan, ja Nerissan uhraama Luba oli halunnut tuhota kaiken heidän ympäriltään. Miten Cornelia pystyisi elämään normaalisti kaiken sen jälkeen?

”Hei”, Will sanoi ujosti ja astui sisään. Hän kolautti oven kiinni, käveli seisomaan Cornelian sängyn viereen ja katsoi toista ärsyttävän kannustavalla ilmeellä. ”Tulin tuomaan läksyt. Ja… kysymään, mitä sinulle kuuluu.”

”Miltä näyttää?” Cornelia tuhahti vaivautumatta edes kääntämään kylkeä. Hän ei halunnut olla ilkeä ihmisille, varsinkaan Willille, joka oli tullut täysin hyvää hyvyyttään katsomaan ystäväänsä. Mutta hän ei tarvinnut vartijoiden sääliä tai typeriä yrityksiä piristää. Hän tarvitsi vain pehmeän sänkynsä ja Elyonin värittämän kuvan Calebista.

Will ei kuitenkaan luovuttanut. Tultuaan Kudoksen vartijaksi Will ei ollut lannistunut mistään, toisin kuin Cornelia. ”Näyttää siltä, että kaipaat seuraa”, Will sanoi totuudenmukaisesti. Jos se ei olisi sattunut, Cornelia olisi hymyillyt.

Will istuutui varovasti sängyn viereiselle jakkaralle. Hän silitti Cornelian käsivartta, mutta toinen käänsi sen kosketuksen alta pois. ”En kaipaa”, Cornelia sanoi kylmästi. ”Haluan olla yksin.”

Will oli hetken hiljaa. ”Jos haluat puhua, tiedät kenet etsiä”, hän vastasi silti varovasti. Cornelia kuuli hetken päästä pelkät vaimeat askeleet portaikossa, ja katui sanojaan heti ulko-oven kolahtaessa.

Tyttö hivuttautui istumaan sängyllä. Kalenteri näytti torstaita, kuusi päivää sitten he olivat voittaneet Nerissan ja Caleb oli lähtenyt Meridianiin. Hän oli jättänyt Cornelialle pelkän kirjeen ja särkyneen mielen. Cornelia silitti ulkoilman kylmentämää käsivartta, ja hänen katseensa osui vaatekaapin valkoiseen oveen. Niihin maalatut liljat kiertyivät kahvan ympärille ja kutsuivat Corneliaa lähemmäs.

Tietämättä itsekään miksi, tyttö käveli ovien luokse ja veti ne auki. Hänen katseensa harhaili siisteissä vaatepinoissa, käyttämättömissä kengissä ja siisteissä, kangaskassissa odottavissa luistimissa. Katse pysähtyi suuren peilin eteen ja sai Cornelian alavatsassa sykähtämään.

Hän näki ensimmäistä kertaa silmiä kiertävät tummat pussit, päällä roikkuvat vaatteet ja harjaamattomat hiukset. Hän yritti hieraista kasvoille varissutta ripsiväriä pois, mutta se oli turhaa. Pieni ajatus alkoi kuitenkin kasvaa hänen päässään. Mutta tarttuessaan kangaskassiin, hän epäröi.

Äiti juoksutti vettä alakerrassa ja Lilianin televisio pauhasi. Samalla Cornelia puristi kätensä nyrkkiin, heitti satunnaisia vaatteita kassiin ja ryntäsi ulkoilmaan.

Mä tahdon lentää sun kanssa kattojen yllä
Voidaan käydä pilvissä kyläilyllä
Sä oot toisesta maailmasta,
jostain paljon kauniimmasta


Askel, veto, askel, veto. Kaarto taaksepäin. Askel, veto, tasapaino… horjahdus kovalle jäälle.

Cornelia ei ollut luistelemassa kuukausiin. Aluksi tuntui, että luistin painoi nilkkaa, ja terät olivat niin tylsät etteivät tahtoneet kuljettaa häntä jäällä. Alkukankeus haihtui kuitenkin nopeasti, kun hän sai ilmaa alleen. Jalat kaarsivat ja hameenhelma liplatti vartalon mukana.

Hiljalleen Cornelia palasi vanhaan tuttuun. Luistelu oli ollut hänelle pelkkää kiireistä, hätäistä rutiinia, missä jalat sohivat ja päässä tykytti. Nyt hän muisti, miksi oli edes aloittanut luistelun. Se oli se tunne, että tekee jotain oikein, että kaiken keskelläkin voi löytää jotakin, missä on hyvä ja mistä pitää kiinni.

Hän luisteli, kunnes jalkoja särki ja jää kimmelsi hämärtyneessä valossa. Harvat ihmiset, jotka olivat aiemmin kiertäneet hallia, olivat kaikonneet. Jäällä oli pelkästään Cornelia ja tummempi tyttö, joka katseli toisen huomaamatta hänen vaivattomia liikkeitään jäällä. Vaaleat suortuvat levittäytyivät ilmavirtaan, kun notkeat ja sirot jalat kuljettivat häntä pitkin jäätä.

Cornelia huomasi tytön vasta, kun istuutui penkille kiristämään luistinta. Hän nosti katseensa, ja huomasi tytön luistelevan häntä kohti. Hänen liikkeensä olivat soljuvia, melkein niin kuin Cornelian ollessaan vahvimmillaan kuukausia sitten. Muisto koski häntä sisälle. Hän kiristi luistinnauhan nopeasti ja nousi ylös.

Tyttö katsoi häntä ujosti ja pysähtyi hänen eteensä. Cornelia näki pitkät, tummat kiharat, ja kasvoilla kirkkaana välkehtivät silmät. ”Tuota… anteeksi, jos olen ihan kauhean tungetteleva. Mutta en voinut vastustaa tapaasi luistella. Olet uskomattoman kaunis jäällä”, tyttö sanoi. Hänen sanansa saivat Cornelian hämilleen. Hän hymyili epävarmasti kiitokseksi.

”Sinäkin olet todella hyvä”, Cornelia kiirehti sanomaan. Tytön kasvoille kiiri kiitollinen hymy, ja hän veti kätensä esiin lapasesta. ”Olen Venus”, hän sanoi ja hymyili.

”Cornelia”, toinen sanoi. Hän ei uskaltanut hymyillä takaisin. Venus sen sijaan lähti luistelemaan takaperin, poispäin Corneliasta, kunnes pääsi jään keskelle. Hän lähti kiertämään jäätä, ja Cornelia katseli hänen pehmeitä liikkeitään, ja kasvoille levittäytynyttä lempeää hymyä. Se veti häntäkin takaisin jäälle.

He luistelivat sulkemisaikaan asti, kunnes molempien jalat olivat kipeät ja posket helottivat pakkasenpunaisina, vaikka ulkona olikin lämmin kevät. He poistuivat jutellen, ja kääntyessään eri suuntiin Cornelia jäi katsomaan tytön perään.

Hän soitti samalla Willille ja pyysi aiempaa anteeksi. Will ei edes kuulostanut vihaiselta. Ehkä Cornelia voisi oppia jotain tytön loputtomasta tavasta antaa ihmisille anteeksi.

Kevätilta sai nupullaan olevat lehdet aukeamaan. Cornelia veti sisään raikasta ilmaa, pieni hymynkaarre leikitellen huulillaan. Calebin sanat kaikuivat yhä hänen sisällään, ja hänen lähtönsä tuntui yhä puristavana ketjuna hänen sydäntään vasten. Mutta nyt hän tiesi, että jonain päivänä hän olisi tarpeeksi vahva rikkomaan sen. Sitä aikaa odotellessa hänellä oli joukko ystäviä, ja mahdollisuus toimia kaikkien maailmankaikkeuksien hyväksi, jotka helpottivat. Ja ainahan hän pystyi karkaamaan jäälle leikkimään jääprinsessaa ja unohtamaan hetkeksi kaiken.

Tuuli ravisutti puita, mutta Corneliaa ei haitannut. Hän kuunteli kevään ääniä ja hymyili - olihan maa hänen elementtinsä.

Sä oot toisesta maailmasta,
jostain paljon kauniimmasta.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 02:21:27 kirjoittanut Yukimura »
un día decidí hacerle caso a la brisa

Ex-Minttushka

(AO3)

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #1 : 25.01.2010 20:11:08 »
Toinen nolo W.I.T.C.H. -fani ilmoittautuu! :---D Luin kans tätä joskus peruskouluikäsenä ihan onnessani ja tykkään kyllä niiden ensimmäisten lehtien piirtojäljestä vieläkin (itseasiassa luen yhtä Canepan ja Barbuccin aikuisempaa sarjakuvaa nykyään). Cornelia/Caleb oli joku paras pari ikinä, ja sitten se ketale meni vaihtaan Cornelian Elyoniin! (joka ennen sitä oli mun lempihahmo! D:) Tykkään Corneliasta ja inhoon Williä ja Taraneeta. Oke jooo siis asiaan.

Ficcisi oli tosi suloinen, ja erityisesti tuo eka lause oli niin W.I.T.C.H.:iä että! (Ja tuo alun katsaus oli muutenkin erittäin suureksi hyödyksi tällaisille dementoituneille abiturienteille.) Will oli oma ärsyttävän supertäydellinen ja ystävällinen itsensä, Cornelia viileä jääprinsessa. Tykkään sun kirjotustyylistäs, persoonallista, nättiä ja silti mutkatonta.

Luistelukohtaus oli mielestäni erityisen onnistunut, ja Cornelian ajatukset ja tunteet ja se, miten luistelu alkoi pikkuhiljaa taas... luistaa, oli kuvattu uskottavasti. Ja vaikka kuvailua ei ollut liikaa, hämärtyvän jäähallin tunnelma välittyi mukavasti. Kuka tuo Venus on? (...) Joku canonista? Ajattelin ensin, että hän on joku niistä edellisistä vartijoista, mutta ei se taida niin olla?

Hitsi, kun tekisi mieli kaivaa kaikki ne lehdet jostain kaapinperukoilta ja lukea... Jos aiot kirjoittaa lisää, niin kirjoita ihmeessä Cornelia/Peteriä tai Irmasta jotain. :'D Tai Orubesta tai... Voi tätä nostalgian hyökyaaltoa!
Kiitos <33

PS. ootko jossain irkkilakossa? DD:

her shaking shaking
glittering bones

androidi

  • ***
  • Viestejä: 182
  • Nadine Angerer's loveslave
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #2 : 26.01.2010 18:15:33 »
Tuskinpa kukaan oikein ylpeillen ilmoittaa lukevansa W.I.T.C.H:iä ;D en minä ainakaan! Ja mulla on lehden jokaikinen numero siis voi härreguud...
Caleb/Cornelia ei oo koskaan oikein muhun iskeny, mikä johtuu kai siitä että Caleb on aina vaikuttanu jotenki teennäiseltä.. Kirjota ihmeessä lisää, ja Peter tosiaa sopii Cornelialle paljon paremmin, ja Cornelia/Elyon nyt on paras pari ikinä ;D aaaa minä 17 v. täällä "luen espanjankokeisiin" eli analysoin Witch-parituksia xD

Joten kiitoskiitos kun toit tänne jotain uutta kaiken Twilight-mössön keskelle <3
Frauen-Nationalmannschaft

FFC Frankfurt

Phanny

  • slightly mad
  • ***
  • Viestejä: 448
  • ready for my close-up
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #3 : 26.01.2010 19:49:34 »
Eikä oikeesti! Nyt kai munkin pitää tunnustaa salainen Witch-fanitus. Sillon muutama vuosi sitten luin vielä joka numeron ;D Cornelia ja Hay Lin oli parhaita, Taranee ja Will hirveitä ;D

Itse ficistä sen verran, et oon kans Cornelia/Caleb -fani. Tää oli tosi hyvä, oliko toi Venus joku "oikee" hahmo vai omas?

Jään nyt oottaan sulta jotain söpöä Witch-femmeä! :)
freedom is just another word
for nothing left to lose

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #4 : 26.01.2010 19:51:44 »
Heh, W.I.T.C.H. fani löytyy täältäkin! :)

Penber

  • Vieras
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #5 : 27.01.2010 20:25:28 »
Jes! Kerranki jotai muuta ku tviilaittia! Ja vielä sellasta mitä voi lukea! (:

Tää olis voinu kyllä olla suoraan siitä lehdestä. Jotenkin niin IC hahmot, tunnelma.. Ja en tiedä :--D. Kaikki! En kyllä saa mitään järkevää kommenttia aikaiseksi, mutta yritämpäs kuitenkin. Itse luin ko. sarjakuvaa joskus vuonna nakki ja kyllästyin sitten ku piirtotyyli alko menee sellaseks vammaseks (ne oli iha tikku-ukko-laihoja ne muijat :s). Mutta kyllähä näitä ficcejä vois lukee vähä enemmänki.

Yks kohta häiritsi.

Lainaus
Se oli se fiilis, että tekee jotain oikein...

Toi 'fiilis' jotenki tökkäs, ku oli muuten niin kirjakielinen koko teksti.. 'Tunne' olis ollu ehkä parempi vaihtoehto.

Mutta muuten ihan mahtava! (:

Ewelyn

  • Musta joutsen
  • ***
  • Viestejä: 663
  • Death makes artist.
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #6 : 27.01.2010 20:34:12 »
Taas yksi (nolo) W.I.T.C.H:in lukija ilmoittautuu. Tämä on noloa kerrassaan, en kyllä ihan innoissani ilmoittaudu, mutta pakkohan se on kun kerran tuonkin tuli lukemaan.

Vaikka en olekaan Caleb/Cornelia-fani niin tämä oli silti pakko lukea. Awws. Enemmän olisin tykännyt Will/Matt parituksesta, muttajoo sinähän se päätät mistä kirjoitat.

Ja se Taranee pilaa ehdottomasti koko sarjan! Mua inhottaa se niin paljon, että en osaa sanoiks purkaa.

Niintotajoo.  ;D Tämä oli iiiihana ficci.<3 Otsikko sopi minusta hyvin tähän ja tuo Cornelian luistelujuttu oli niin hienosti kirjoitettu.

Lainaus
Tuuli ravisutti puita, mutta Corneliaa ei haitannut. Hän kuunteli kevään ääniä ja hymyili - olihan maa hänen elementtinsä.
En yhtään tiiä mikä tässä säväytti, mutta se sai muhun niin taivaallisen olon.  :)

Joten kiitos tästä ficistä (aikas harvinaisesta). En ole hirveästi Witch-ficcejä nähnyt tai sitten en vain ole nähnyt/seurannut niitä.

Kiitos kuitenkin! Kirjoita vain lisää, minä ilmoittaudun kasvot helakan punaisina...  :-[
And if you die before I leave
What on earth becomes of me
Look around there's no one here
To love me and hold me. 
Robbie Williams - Please don't die

Cheo

  • joan jett's slave
  • ***
  • Viestejä: 245
  • Ava by Vanilje
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #7 : 03.02.2010 13:54:54 »
Jeij, minäkin olen Witch-fani!  ;D Tai ainakin olin, sillä lehteä en ole lukenut varmaankaan vuoteen. Piirustustyyli on muuttunut ja Irma lemppas Joelin sen tyhmän nättipojan takia. Ei kiva.

Olin saada sydärin kun huomasin että Toiseen ulottuvuuteen oli tullut Witch-ficci, jonka paritus oli vieläpä Cornelia/Caleb. Olen aina pitänyt siitä, vaikkakin Orube/Cedric on mulle aina se läheisin   :) kyllä se Will/Matt kiehtoo myös

Ficci oli loistava ja kauniisti kirjoitettu. Cornelian tunteet sopivat hyvin noidenaikaisten lehtien tapahtumiin.

Lainaus
Cornelia oli aina ollut rauhallinen ihminen. Mutta siinä vaiheessa, kun kaiken tämän jälkeen hänelle tultiin sanomaan, ettei sekään riittänyt, luonnollisesti hän kimpaantui. Hän kimpaantui pojalle, jonka hän oli pelastanut kyynelillään, jota hän oli varjellut kukan ja ihmisen muodossa. Hän ei kestänyt katsoa ruskeita hiuksia, kasvojen vihreitä viiruja tai anteeksipyytäviä, suuria silmiä.
Ah, lemppari kohtani!  :D

Kiitos tästä ja kirjoita ihmeessä lisää Witchiä!
"I've read this script and the costume fits
so I play my part."

BubbleLady

  • Vieras
Vs: Toisen maan prinsessa
« Vastaus #8 : 07.03.2010 12:05:32 »
Tunnustan, olen fanittanut (tätäkin) sarjakuvaa ala-asteella, ja lopetin lehden tilaamisen vasta yläasteen alussa. ("Siis iix kun se oli niin noloo.") Lienee selvä, että nyt kaduttaa?
Minun tilaukseni loppui juuri sopivasti - Witchin tekijät päättivät pilata koko sarjan ja tästä lähin nähdään vain lyhyitä tarinoita - ihan vain, jotta uudet lukijat pääsisivät helpommin mukaan 0_o Haluan tappaa sen, joka niin päätti tehdä.

Mutta kyllä, olen fani. Minulla on valtava kasa lehtiä, aikakirjoja ja tarroja, enkä aio heittää niitä takkaan vaikka kiukuttaakin. En olisi myöskään uskonut, että lukisin tästä fandomista näin hyvää ficciä. Cornelia oli täysin oma itsensä, tosin jostain syystä yllätyin Venuksesta - muistaakseni hän oli aika hapan ja viileä ihminen. Mutta ei se minua haitannut, tämähän olikin fictionia!

Minustakaan Corn/Caleb ei ole kovin hyvä paritus - Corn/Peter on paljon parempi. Tai sitten se johtuu siitä, että Peter on rennompi tyyppi ja siksi enemmän minun mieleeni :D Cornelia/Caleb-juttu oli alussa tosi... tavallaan hieno, kun Elyon näytti sitä piirrustusta Calebista, jota kumpikaan ei vielä ollut tavannut. Lisäksi minusta oli ärsyttävää, että Caleb paritettiin sen jälkeen Elyonille.

Ja nyt suistuin sivuraiteille. Aioin ensin sanoa, vain, että tämä oli loistava ja erittäin kauniilla tavalla kirjoitettu, mutta sitten tämä viesti venyikin :D Mutta äskenhän se tärkein tulikin.

Lisää tällaista tänne!

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: W.I.T.C.H., Toisen maan prinsessa, S
« Vastaus #9 : 17.09.2015 17:21:58 »
Oi oi W.i.t.c.h ficci!

Vaikka tuo sarja onkin jo nyt aika vanha niin vieläkin sydän sulaa sarjalle.

Nimi sopi tälle ficille oikein hyvin, se houkutteli minut lukemaan tätä. Aluksi oletin että tässä olisi ficci Elyonista mutta yllätyin positiivisesti kun huomasin että tämä kertookin Calebista ja Corneliasta. Cornelian näkökulmasta oli kiva lukea.
 Tässä oli käytetty kivasti kuvailua joka toimi minun makuuni oikein mukavasti, tätä lukiessa tuli hirveän nostalginen fiilis ja sitten alkoi kuulua myös sarjaan perustuvan tv sarjan musiikki. Tämä ficci piristi kyllä päivääni oikein kivasti!

Sä oot toisesta maailmasta
Jostain paljon kauniimmasta

Tämä oli oikein hyvä aloitus ja siinä oli ihana pohdinta joka antaa kuitenkin sellaisen sanoman että välissä on ikuinen ja ylitsepääsemätön rotko.


Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!