Kirjoittaja Aihe: Kreikan jumalat, Merry (Godly) Christmas, K-11, huumori/romantiikka, songfic  (Luettu 2216 kertaa)

Eririn

  • valomiekkalesbo
  • ***
  • Viestejä: 956
  • Jedi like my father before me
    • lesbian with a sword and a grudge
Ficin nimi: Merry (Godly) Christmas
Kirjoittaja: Eririn
Fandom: Kreikan jumalat/Percy Jackson (jumalten luonteet)
Tyylilaji/Genre: huumori/romantiikka, songfic
Ikäraja: K-11
Paritukset: Apollon/Hermes, Zeus/Hera, Haades/Persefone
Yhteenveto: Talvipäivänseisauksen jälkeen jumalilla on perinteisesti juhlat, mutta Apollon on keksinyt heille jymy-yllätyksen.
Varoitukset: insesti, tosin Kreikan jumalten kohdalla käsite on vähän niin ja näin.
Vastuunvapaus: jumalat kuuluvat niille neroille, jotka kehittivät heidät silloin tuhansia vuosia sitten. Jumalten luonteet kuuluvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Rick Riordanille. Kappaleiden lyriikat kuuluvat niille, jotka ovat ne kirjoittaneet, käytän niitä ehdottomasti fiktiivisesti.
A/N: mun piti julkaista tämä iät kaiket sitten, mutta olen toivottoman laiska puhtaaksikirjoittaja (kirjoitan käsin). Että muutaman (muutaman?) päivän myöhässä, mutta toivottavasti pidätte tästä. Sain idean, kun kuuntelin Itsevaltiaiden kappaletta 200 apinaa ja mietin, että Zeus voisi laulaa tämän jossain jumalten karaokessa. Siitä sitten lähdin kehittelemään ideaa Sokerisiiven avulla, ja kiitänkin häntä siitä, että hän heitteli minulle erittäin hyviä biisejä jumalille laulettavaksi. Yksin tämä ei olisi ollut mahdollista.


Merry (Godly) Christmas

Oli talvipäivänseisauksen aamu. Hermes oli herännyt paljon ennen Apollonia ja oli ehtinyt käydä suihkussa ja syödä aamiaista. Apollon nukkui kuin pieni vauva (siis ilman itkuosuutta) ja koska oli talvi, auringosta ei tarvinnut pahemmin huolehtia ainakaan pohjoisessa. Hermes vilkaisi ikkunasta ulos ja hoksasi, että yöllä oli satanut lunta. Apollonin Upper East Siden asunnolta näki mukavasti Central Parkiin, joka näytti lumipeitteessä upealta. Joulusta tulisi sittenkin valkoinen, Hermes ajatteli. Hän painoi visusti mieleensä, että kiittäisi Boreasta ja Khionea kun näkisi heidät seuraavan kerran. Se siitä ilmastonmuutoksesta. Athene saisi varmasti sätkyn lunta nähdessään, niin paljon hän oli ilmaston lämpenemisestä jauhanut. Hermes laittoi astiat tiskiin, josta ne katosivat hetkeksi ja palasivat sitten kiiltävän puhtaina. Hän laittoi ne takaisin kaappiin ja kävi sitten vilkaisemassa Apollonia. Auringon jumala nukkui edelleen. Hermes ei voinut olla hymyilemättä. Apollon oli käpertynyt kerälle vasemmalle kyljelleen ja puristi tyynyä kainalossaan.
     
Hermes kapusi sänkyyn ja vatsallaan maaten hän painoi Apollonin huulille hellän suudelman. Apollon asetti varkain kätensä Hermeksen hiuksiin, jolloin tämä jähmettyi yllätyksestä sekunniksi, mutta jatkoi melkein heti. Hän tunsi Apollonin hymyilevän.
     
”Sinä olet maailman paras herätyskello”, Apollon mumisi Hermeksen huulia vasten.
     
”Ja sinun pitäisi pestä hampaat”, Hermes vastasi naurahtaen. Apollon päästi järkyttyneen tuhahduksen. Hänen henkensäkö muka haisi?
     
”Selvä, selvä”, Apollon jupisi. ”Käyn pesulla.”
     
”Se oli olevinaan vitsi”, Hermes sanoi. ”Vaikka pesulla voisit kyllä käydä. Olet tosi seksikäs märkänä.”
     
Apollon nousi istumaan. Hänellä oli yllään pelkät bokserit. ”Oliko tuo vihjaus, että haluat aamuseksiä?”
     
Hermes virnisti. ”Saattoi ollakin.”
     
”Etkös sinä ole juuri ollut suihkussa?”
     
”Ääh, voin mennä uudestaan.”
     
Apollon pudisti päätään. ”Voi tätä veden tuhlauksen määrää. Athene saa halvauksen, kun näkee tämän huushollin vesilaskun.”
     
”Milloin sinä olet alkanut olla huolissasi Athenen mielenterveydestä?” Hermes ihmetteli. Apollon nauroi ja hyväili hänen hiuksiaan. Hermes painoi huulensa Apollonin paljaalle rinnalle ja kietoi kätensä tämän vyötärölle.
     
”Eikös tänään muuten ole talvipäivänseisaus?” Apollon kysyi niin, että se tuntui tulevan täysin puskan takaa.
     
”On joo”, Hermes vastasi. ”Miten niin?”
     
Apollon nousi ja ryntäsi kylpyhuoneeseen huutaen kovaan ääneen: ”AAARRRGGGHHH!” Hermes meni perään.
     
”Voihelkkarivoihelkkarivoihelkkari!” Apollon kiroili pestessään hiuksiaan. ”Minun pitäisi olla Olympoksella puolen tunnin päästä! Kokouksen jälkeenhän on ne juhlat, ja minun pitäisi järjestää vaikka mitä! Helvetin talvi, vihaan tätä vuodenaikaa!”
     
”Eli aamuseksi taitaa jäädä väliin”, Hermes totesi naama puolittain virneessä.
     
”Sori, hanipalleroiseni”, Apollon pahoitteli, itsekin virnistellen. Hermes irvisti.
     
”Minähän kielsin sinua käyttämästä sitä!”
     
Apollon ei viitsinyt edes vastata. Hermes pyöritteli silmiään ja lähti kylpyhuoneesta kiillottamaan caduceustaan. Ei hän muuten olisi vaivautunut, mutta kokouksessa piti olla tiptop-kunnossa. Varsinkin nyt, kun Hera tiesi mitä oli menossa, oli parempi olla mahdollisimman huoliteltu, koska sillä lailla oli helpompi vakuuttaa Heralle, että kaikki oli ennallaan. Ennallaan olemisesta Hermekselle tuli jostain syystä mieleen, että hänen pitäisi soittaa Artemikselle.
     
”Joo joo, minä olen tulossa!” Artemis huusi, kun Hermes soitti. ”Ei tarvitse tarkistella, kyllä minä olen siellä!”
     
”Selvä juttu”, Hermes vastasi. ”Kuule, Artemis, tiedätkö yhtään, mitä ohjelmaa Apollon on suunnitellut niihin kokouksen jälkeisiin juhliin?”
     
Artemis vaikeni hetkeksi ja sanoi lopulta: ”Itse asiassa en. Luulin, että hän olisi kertonut sinulle jotain, kun te kerran seurustelette ja näin.”
     
”No, eipä kuitenkaan ole. Apollonin tuntien se voi olla vaikka mitä.”
     
”Pelkään ajatellakin… Sehän voi olla vaikka mistelinoksa, missä tapauksessa häivyn alle sadasosasekunnin. No, joka tapauksessa, nähdään kohta, tulen sitä kautta.”
     
Hermes sanoi Artemikselle moit ja muutti puhelimensa caduceukseksi. Hän haki pyyhkeen ja puhdisti sauvastaan pahimmat pölyt ja liat. Se hohti puhtauttaan, kun Apollon tuli suihkusta pelkkä pyyhe vartalonsa ympärillä, eikä sekään peittänyt kuin kaikkein kriittisimmät kohdat.
     
”Vau, joku on tosi hot juuri nyt”, Hermes totesi vilkaistuaan Apollonia.
     
”Yritä niin paljon kuin haluat, meillä ei silti ole aikaa”, Apollon tokaisi.
     
”Mitäs menit nukkumaan pommiin”, Hermes mumisi. Apollon mulkaisi poikaystäväänsä, mutta riensi vaatekaapille etsimään puhtaita vaatteita. Sitten tuli ajatuskatkos. Apollonilla oli kaappi täynnä erilaisia vaatteita, mutta hänellä ei ollut hajuakaan, mitä pitäisi pukea päälle. Hermeksellä oli polvipituinen tunika yllään, joten Apollon mietti hetken, pitäisikö hänenkin pukea sellainen. Ei hänellä ennen ollut tällaisia ongelmia ollut.
     
”Argh! Hermes, tule apuun!”
     
Hermes juoksi puolittain hätääntyneenä Apollonin luokse ja huudahti: ”Missä vaara on?!”
     
”En keksi mitä laitan päälleni!”
     
”… siinäkö kaikki?” Hermes jupisi. ”Huudat kuin hinaaja ja loppujen lopuksi sinulla on vain vaateongelma.”
     
”Pliis, auta nyt vain”, Apollon pyysi.
     
”No, tunika on aina varma valinta, että sinuna menisin sillä”, Hermes huokasi. ”Ai muuten, soitin Artemikselle.”
     
Apollon pudotti pyyhkeensä tarkistaessaan, ettei tunikassa ollut reikiä. ”No mitä siskoni?”
     
”Eipä mitään ihmeellistä. Hän on matkalla.”
     
Juuri kun Hermes oli saanut sen sanottua, ovikello soi. Apollon kiskoi tunikan ylleen sellaista vauhtia, että sitä ei melkein edes huomannut, ja meni avojaloin avaamaan oven. Artemis astui sisään hiukset lumessa. Hänelläkin oli tunika yllään, tosin lyhyempi kuin kummallakaan veljellään ja hopeanhohtoinen. Hänellä oli hiuksissaan kuunsirpin muotoinen tiara, joka hohti kuin itse kuu.
     
”Vau”, Apollon sanoi. ”Siitä on ikuisuus, kun olet viimeksi pukeutunut noin.”
     
”Sanotaanko vaikka”, Artemis vastasi, ”että harkitsin farkkujen jättämistä alle. Mutta sitten päätin, että parempi olla järkyttämättä konservatiiveja sen enempää kuin on pakko. Riittää, kun te kaksi olette paikalla, ja ne saavat sätkyn.”
     
”Hitto, unohdin jo, että noin pieneksi olet todella raivostuttava”, Apollon totesi. Artemis vain hymyili leveästi ja kiitti kohteliaisuudesta. Hermes, joka oli tullut eteiseen, purskahti nauruun. Artemis jos kuka osasi piilokettuilla, paitsi että tällä kertaa hän kettuili suoraan. Apollon muistutti erehdyttävästi sitruunaa.
     
”Joka tapauksessa”, Artemis sanoi, ”aletaan mennä. Tulin vain tarkistamaan, että te kaksi olette valmiina ettekä esimerkiksi… no, niissä puuhissa.”
     
”Hermes yritti kyllä, mutta minä vastuullisempana en suostunut, kun on niin tärkeä päivä”, Apollon rehenteli.
     
Artemis purskahti nauruun. Hän ei ihan heti jaksanut uskoa, että Apollon olisi ryhtynyt vastuulliseksi. Hermes ilmoittikin, että Apollon oli kieltäytynyt vain siksi, että oli nukkunut pommiin.
     
”No heko heko. Mennäänkö?”
     
Artemis kuivaili naurunkyyneliään samalla kun Hermes pinnisti naamansa vakavaksi ja sanoi: ”Mennään.”

~..~

Toisin kuin yleensä, tällä kertaa Apollon, Hermes ja Artemis eivät olleet viime tingassa paikalla. Demeter itse asiassa kommentoikin sitä ja kehaisi, että pojat alkoivat kasvaa aikuisiksi. Kommentti kirvoitti Artemikselta leveän virnistyksen ja muutaman sarkastisen lausahduksen, joista Apollon ei pitänyt yhtään, mutta hän ei viitsinyt julkisella paikalla alkaa siskoaan sättiä, varsinkin kun Artemis kuitenkin voittaisi mahdollisen väittelyn. Sillä kerralla ne, jotka tulivat paikalle viimeisellä minuutilla, olivat Ares ja Afrodite, molemmat jotenkin hengästyneinä.
     
”Mitä vetoa ne olivat paneskelemassa?” Hermes kuiskasi Apollonille, joka, kuten tavallista, istui hänen vieressään. Apollon hymähti.
     
”No tuskinpa ne olivat maratonia juoksemassa”, auringon jumala kuiskasi takaisin. ”Oho, katso Heraa!”
     
Jumalten kuningattaren silmät vilkuilivat heitä tavallista enemmän, ihan kuin he nyt ryhtyisivät suutelemaan toisiaan kiihkeästi kesken kokouksen. No, olivathan he senkin tehneet, mutta vain sen yhden kerran. Hermes pyöritteli silmiään. Sekin kerta oli oikeastaan ollut Heran oma vika. Mitäs meni väittämään, että Apollonin ja Hermeksen suhde oli vain ohimenevä ihastus. Ohimenevät ihastukset Heralla oli housuissaan, Hermes ajatteli. Paitsi että Heralla oli kyllä sillä hetkellä nilkkapituinen tunika, joka oli voimakkaan taivaansininen ja jossa oli kultaiset olkaimet ja helman reuna, mutta sama se.
     
Kokous tuntui kestävän tavallista kauemmin. Zeus paasasi ja paasasi, eikä kukaan tuntunut keskittyvän. Athene luki avoimesti Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja näytti alleviivailevan joitain kohtia. Hefaistoksella oli mukanaan metalliromua, josta hän äänettömästi rakensi jotakin. Artemis, Apollon ja Hermes olivat ottaneet kännykkänsä esille ja tekstailivat toisilleen. Haades ja Poseidon olivat nukahtaneet, sen saattoi huomata Heran paheksuvista katseista. Afrodite luki jotain naistenlehteä ja Ares luki Sports Illustratedia, mikä yllätti kaikkia, koska yleensä hänellä oli mukanaan aseluettelo. Demeterillä oli mukanaan jokin ruukkukasvi, jota hän nyt maanitteli kukkimaan erittäin hyvällä menestyksellä. Oli kasvi mikä hyvänsä, se näytti Demeterin käsittelyn jälkeen upealta. Dionysos puolestaan kirjoitti jotain, ilmeisesti mahdollisia uusien viinien ainesosayhdistelmiä, tai sitten hän suunnitteli seuraavien juhliensa vieraslistaa. Dionysoksesta ei koskaan tiennyt.

     Apollon lähetti 13.30:
     Tämä on pirun tylsää! Mistä se edes höpisee?
     
     Hermes lähetti 13.31:
     Viimeksi kun kuulin jotain, niin ilmeisesti jotain…
     Saamari en muista!

     Artemis lähetti 13.32:
     No ei mikään ihme, on niin tylsä puhe, että minunkin tekee mieli nukahtaa!

     Hermes lähetti 13.33:
     Älä ihmeessä, Artemis!

     Apollon lähetti 13.33:
     No niinpä, voi kun se jo lopettaisi.
     Ja voi kun Hera lopettaisi mulkoilun!

     Artemis lähetti 13.34:
     No älä! Tosi rasittavaa. Varsinkin kun
     te ette ole oikeasti edes syyllistyneet
     muuhun kuin homouteen. Eikä se edes
     ole vaarallista >_<

     Apollon lähetti 13.35:
     Milloin sinä olet oppinut käyttämään hymiöitä????

     Hermes lähetti 13.36:
     Milloin sinä aloit raiskata poloisia kysymysmerkkejä?

     Apollon lähetti 13.37:
     Hah hah, hausk… hetki, lopettiko se?

Kokouksen jälkeen jumalat vaihtoivat salia hiukan suurempaan, jossa oli valtava joulukuusi ja niin ylenpalttisesti koristeita, että paatuneimmatkin amerikkalaiset kauppakeskukset olisivat kalvenneet sen rinnalla. Apollon riensi yhteen nurkkaan, jossa oli televisio ja jotain, joka näytti karaokelaitteelta. Hermes voihkaisi ääneen. Olisihan se pitänyt arvata, että Japanista innostuneena Apollon keksisi järjestää karaokeillan. Toisaalta saattoi se olla ihan hauskaakin, olettaen että Apollon ei ollut valinnut täysin mahdottomia kappaleita.
     
Hefaistos ilmoitti etukäteen, ettei häntä huvittanut laulaa ollenkaan – tai pikemminkin kiduttaa muita, joten hän istui sohvalle edelleen puuhaillen jotain metalliromun kanssa. Se alkoi muistuttaa jonkinlaista iPadia. Apollon tarjosi mikkiä muille. Kaikki kieltäytyivät laulamasta ensin, kunnes Iris päästi kärsimättömän huokauksen ja sieppasi mikin Apollonin kädestä. Sateenkaaren jumalatar tutki valikoimaa (joka oli erittäin laaja) ja lopulta löysi itselleen sopivan kappaleen.
 
     ”You with the sad eyes
     Don’t be discouraged
     Oh I realize it’s
     Hard to take courage...”


Iriksellä oli yllättävän hyvä ja kantava ääni. Hän lauloi niin harvoin muiden kuullen, että harvat olivat koskaan kuulleet sitä. Artemis kuiskasi Athenelle, että ”True Colors” sopi kappaleena Irikselle kuin nenä päähän.

     ”And I’ll see your true colors
     Shining through
     I see your true colors
     And that’s why I love you
     So don’t be afraid to let them show
     Your true colors, true colors
     Are beautiful like a rainbow...”


Jotkut olivat intoutuneet hyräilemään mukana, eivätkä he pysyneet kunnolla tahdissa, koska he vain jatkoivat, kun Iris jo lopetti. Sateenkaaren jumalatar laittoi mikin telineeseen ja ilmoitti, että joku muu sai jatkaa. Kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi, ennen kuin Iris kärsimättömyyden puuskassa lykkäsi mikin Zeukselle.
     
”Äägh, mitä? Siis pitäisikö minun laulaa? Ei, enhän minä ole laulumies, minähän olen puhemies”, Zeus jupisi. ”Jaahas, no, olkoon.
      ”Tämän homman nyt sain, mutta hetken mä vain
     teitä paimentaa aion, tätä kukaan ei voi kauan kestää (hei apinat kuunnelkaa, minä laulan!)
     Saliin kun katselen, näen painajaisen
     Kuinka ruotuun ne aion? Skeidan puhumista en voi estää
     (Nyt kuuntelette, tai häkki heilahtaa!)”


Kertosäkeeseen tultaessa Athene oli painanut päänsä kämmeniinsä häpeästä. Miksi Zeuksen piti laulaa juuri tuo kappale?

     ”Taas 200 apinaa on valloillansa
     Ja niistä jokaisen on valinnut tää kansa
     Nuo 200 apinaa jos häkkiin saisin
     (ei muuta kuin ovi säppiin ja kaikki Korkeasaareen)
     Niin silloin hiukan Paavo-parkaa helpottaisi…”


Ainoastaan Hera tuntui katsovan esitystä tuntematta syvää myötähäpeää. Iris mutisi Hermekselle, että oli ehkä virhe päästää Zeus ”laulamaan”. Hermes vastasi, että Zeus oli historian surkein laulaja, mistä ei ollut epäilystä kellään. Sen takia Apollon sieppasi mikin isältään heti kun laulu loppui. Tuo esitys oli ollut selvä rikos musiikkia kohtaan, miltei pahempi rikos kuin Justin Bieber.
     
”Hebe, viitsisitkö mitenkään harhauttaa Heraa?” Apollon kuiskasi nuoruuden jumalattarelle saatuaan mikin pois Zeukselta. ”Minä haluaisin laulaa seuraavaksi, ja, tuota…”
     
”Haluat omistaa sen Hermekselle, etkä pahemmin halua Heran kuulevan?” Hebe täydensi.
     
”Juuri niin. Jos mitenkään voisit olla niin kiltti…”
     
Hebe virnisti suloisesti ja meni juttelemaan Heralle niitä näitä, johdattaen tämän ulos salista. Apollon huokaisi helpotuksesta ja sääti karaokelaitettaan hiukan. Kappalevalinta kävi äkkiä, koska hän oli suunnitellut tätä koko juttua ainakin viikon verran. Hermes puolestaan tiesi jo pelätä pahinta. Apollonin tuntien kappale olisi takuulla joko jotain älyttömän siirappista tai sitten jotain niin älyvapaata, ettei siitä ottaisi selkoa hullukaan.
     
”Podenko häpeää jo valmiiksi?” Artemis mutisi itsekseen.
     
”Voit hyvin sen tehdä”, Hermes kuiskasi takaisin, vaikka Artemis ei ollut vastausta odottanutkaan. ”Minä ainakin kuolen kohta häpeästä. Onneksi Hera sentään häipyi.”
     
”Naamat umpeen, Apollon aloittaa”, Eros tiuskaisi. Artemis mulkaisi häntä, muttei ilmeestään päätellen pelkästään tuosta tiuskaisusta. Hermes melkein pelästyi siskopuolensa murhanhimoista ilmettä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä sitä sen enempää, koska Apollon oli jo aloittanut.

     ”I don’t want a lot for Christmas
     There is just one thing I need
     I don’t care about the presents
     Underneath the Christmas tree...”


Voi ei, Hermes ajatteli. Tämä kuuluu ehdottomasti kategoriaan ”maailmanhistorian siirappisimmat laulut”. Hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja yritti tukkia korvansa. Miksi, oi miksi Apollonin oli oltava yliromanttista tyyppiä?

    ”I just want you for my own
     More than you could ever know
     Make my wish come true
     All I want for Christmas is...”


Apollon kääntyi Hermestä kohti ja lauloi säkeistön viimeisen sanan:
     ”You…
     I don’t want a lot for Christmas
     There is just one thing I need
     I don’t care about the presents
     Underneath the Christmas tree
     I don’t need to hang my stocking
     There upon the fireplace
     Santa Claus won’t make me happy
     With a toy on Christmas day...”


Hermes ei ollut ainoa, joka tuntui potevan jonkinasteista noloutta. Zeus yritti selvästi säilyttää arvokkuutensa rippeet, mutta hänen kasvonsa helottivat punaisina. Poseidon hihitti täysin oman luonteensa vastaisesti ja Haades oli kätkeytynyt kuolinilmoitusten taakse. Sitä vastoin Eros huojui tuolillaan ja hyräili mukana. Siinä oli kyllä kanssa toinen yliromanttinen ääliö, Hermes ajatteli. Vaikka hänen oli kyllä pakko myöntää, että Apollon lauloi suoraan sydämestään ja se kuulosti uskomattomalta. Apollon oli musiikin jumala, kyllä, mutta juuri sillä hetkellä Hermes oli sitä mieltä, että hän ylitti itsensä.
     
Eroksen aplodeista ei tahtonut tulla loppua, kun Apollon viimein lopetti. Toisaalta hän lopetti sen laulamalla viimeisen säkeistön vasten Hermeksen kasvoja ja suutelemalla tätä heti perään, että ehkä se muodosti osan Eroksen taputusinnosta.
     
”Mitä pidit?” Apollon kysyi Hermekseltä virnistäen seksikkäästi.
     
”Senkin yliromanttinen pöhkö”, Hermes vastasi, muttei mahtanut hymylleen mitään. Hän suuteli Apollonia nopeasti suupielelle. ”Meinasin hävetä silmät päästäni, mutta se ei onnistunut. Rakastan sinua liikaa.”
     
”Kröhöm, voisitteko te homot pitää kädet irti toisistanne edes hetken ja palata itse asiaan?” Ares tiedusteli osoittaen vaihteeksi erittäin hyvän tilannetajunsa. Apollon irvisti ja tökkäsi mikin sodanjumalalle.
     
”Siitä vain kun kerran olet niin innokas”, hän kiusasi.
     
”Mitä? Ehei kuule, mä en laula”, Ares ilmoitti.
     
”Pah, et vain uskalla”, Hermes sinkautti. Areen silmät salamoivat vaarallisesti.
     
”Vai en muka uskalla?!” hän kivahti. ”Tänne se mikki! Minä kuule rokkaan teiltä sukat jalasta!”
     
”Voit ainakin yrittää”, Artemis mutisi.
     
Ares kävi läpi kappalelistaa ja tökkäsi sormensa listaan ”heavy metal”. Pian kaiuttimista alkoikin kuulua jonkin hevibiisin kitarariffi.

     ”Slither into my garden
     I got an apple waiting for a bite
     I lick my chops until the hammer drops
     You know that it just might...”


Ares todella oli hyvä hevibiisien asiantuntija. Tämänkin kappaleen hän örisi läpi kuin vanha tekijä. Apollon painoi mieleensä, että esittelisi veljensä ensi tilassa jollekin lupaavalle laulajaa etsivälle heviorkesterille.

     ”Tough enough to wake the snake?
     Shake my rattle baby outta control
     Wake the snake
     With a fatal bite you’ll...”


“MITÄ MINÄ KUULENKAAN!” karjaisi Hera ovensuusta sellaisella voimalla, että siitä olisi Mr. Lordikin voinut ottaa oppia. ”Ares! Tuollaisia hevirenkutuksia et laula! Tuliko selväksi?! Minun täytyy ilmeisesti kouluttaa sinua kulttuurillisesti…”
     
Ares mutisi jotain epäselvää, mutta jätti kappaleen kesken joka tapauksessa. Hän ei halunnut suututtaa Heraa yhtään pahemmin tai tajuaisi seuraavassa hetkessä muuttuneensa maan matoseksi. Onneksi Hera ei ollut tainnut ymmärtää lyriikoiden kaksoismerkityksiä, tai huuto olisi varmasti ollut kahta kauheampaa.
     
”Hera, rakas, jospa sinä laulaisit seuraavaksi”, Zeus ehdotti nopeasti.
     
”Ei, enhän minä… okei!” Hera huudahti. ”Minulla onkin mielessä yksi todella hyvä…”
     
”Voi ei”, Afrodite voihkaisi kuuluvasti. ”Heran ’todella hyvä’ tarkoittaa jotain ’erittäin puuduttavaa’.”
     
Hera mulkaisi Afroditea julmasti, joka vastasi katseeseen jäätävästi. Zeus patisti vaimoaan aloittamaan ennen kuin tilanne kärjistyisi pahemmin. Zeus onnistui estämään tappelun kerrankin ja Hera aloitti. Hän valitsi – odotusten mukaisesti – romanttisen balladin.

     ”The whispers in the morning
     Of lovers sleeping tight
     Are rolling like thunder now
     As I look in your eyes...”


Afrodite voihkaisi jälleen ja marisi, että oliko Heran pakko tuolla lailla raiskata Céline Dionia. Hera ei ollut kuulevinaan, mutta Zeusta (joka oli tossun alla) lukuun ottamatta kaikki olivat Afroditen kanssa samaa mieltä.

     ”’Cause I am your lady
     And you are my man
     Whenever you reach for me
     I’ll do all that I can...”


Poseidon asetteli mielenosoituksellisesti merilevästä väsäämiään korvatulppia korviinsa ja antoi parin myös kärsivännäköiselle Haadekselle. Afrodite irrotti mikin johdon karaokelaitteesta.
     
”Hei! Minä lauloin!” Hera tiuskaisi.
     
”No et laula enää”, Afrodite kivahti. ”Mikki tänne, minä näytän, miten Céline Dionia pitää laulaa!”
     
Muitta mutkitta Afrodite nappasi mikin Heralta ja tökkäsi johdon takaisin paikoilleen. Sitten hän valitsi kappaleen ja odotti, että lyriikat virtaisivat televisioruudulle.

     ”Every night in my dreams
     I see you, I feel you
     That is how I know you go on

     Far across the distance
     And spaces between us
     You have come to show you go on...”


Jos ei muuta niin Afrodite ainakin tulkitsi paremmin kuin Hera. Afrodite nimittäin sai ääneensä juuri oikean määrän haikeutta ja tunnetta. Ei hän mikään Céline Dion ollut, mutta paljon parempi kuin Hera joka tapauksessa. Ainakaan kukaan ei tukkinut mielenosoituksellisesti korviaan, vaikka Artemis olikin oksentavinaan. Tosin hän oli tehnyt niin myös Heran laulaessa, joten Afrodite ei viitsinyt häiriintyä siitä.
     
Noin se pitää tehdä”, Afrodite hymyili Heralle voitonriemuisena. ”Eros, otatko sinä seuraavan, kulta?”
     
”Äitiiii… älä kutsu minua noin”, Eros mutisi. ”Mutta voinhan minä hoitaa homman, jos kukaan muu ei tahdo.”
     
Kukaan muu ei tahtonut, joten Eros otti mikin Afroditelta ja alkoi tutkia kappalelistaa kohdalta ”viimeaikojen hittejä”. Pian hän löysi jotain, jonka nimen hän peitti parhaansa mukaan.

     ”Sometimes
     Sometimes beautiful happens in this world
     You don’t know how to express yourself so...
     You just gotta sing

     I just had sex! And it felt so good!
     A woman let me put my penis inside her!
     I just had sex, and I’ll never go back
     to the not-havin’-sex ways of the past...”


Athene läimäytti käden suulleen ja Artemis näytti murhanhimoisemmalta kuin koskaan aiemmin. Ares hautautui syvälle johonkin aseluetteloon, mutta Afrodite nyökytteli päätään tyytyväisenä, kuin tahtoisi sanoa: ”That’s my boy.” Hera oli kalvennut niin paljon, että jopa hänen huulensa olivat muuttuneet valkoisiksi. Eros lauloi muutaman säkeistön, kunnes Artemis sai tarpeekseen. Hän nousi sohvalta ja veti töpselin irti seinästä.
     
”Hei!” Eros huudahti ärsyyntyneenä. ”Laita töpseli takaisin! Tuo ei tee laitteelle hyvää!”
     
”Vasta kun vannot Styksin nimeen, ettet enää koskaan laula seksistisiä lauluja minun ja Athenen kuullen!” Artemis heitti vastaan. Eros jupisi epämääräisiä, mutta vannoi joka tapauksessa. Oli parempi tehdä niin kuin muuttua vartaaksi. Artemis nyökkäsi hyväksyvästi ja kytki karaokelaitteen takaisin päälle.
     
”Minä ja Athene haluaisimme laulaa nyt”, Artemis ilmoitti. ”Athene nimittäin keksi juuri sopivan kappaleen.”
     
”Apollon, olisiko toista mikkiä?” Athene kysyi velipuoleltaan. Apollon nyökkäsi, veti toisen mikin ilmasta ja ojensi sen Athenelle. Tämä kiitti ja etsi oikean kappaleen. Kohta jumalattaret lauloivat yhdessä:

     ”Stupid girls
     Stupid girls
     Stupid girls

     Maybe if I act like that
     That guy will call me back
     Porno paparazzi girls
     I don’t wanna be a stupid girl”


Athene otti ensimmäisen soolon:
   
     “Go to Fred Segal, you’ll find them there
     Laughing loud so all the little people stare
     Lookin’ for a daddy to pay for the champagne
     Drop a name”


Artemis jatkoi:

     “What happened to the dream of a girl president?
     She’s dancing in the video next to 50 cent
     They travel in packs of two or three
     With their itsy-bitsy doggies and their teenie-weenie tees...”


Kumpikaan ei ollut mikään erinomainen laulaja, mutta heidän äänensä soivat hyvin yhteen. Hermes oli yhtä mieltä siitä, että ”Stupid Girls” sopi kappaleena Artemikselle ja Athenelle ilman mitään ongelmia. Erityisesti Artemiksella oli juuri oikea määrä Pinkin omaa badass-asennetta.
     
Athene aloitti toisen säkeistön:

     ”The disease is growing, it’s epidemic
     I’m scared that there ain’t a cure
     The world believes it and I’m going crazy
     I cannot take any more!”


Ja kuten totuttua, Artemis jatkoi:

     ”I’m so glad that I’ll never fit in
     That will never be me
     Outcasts and girls with ambition
     That’s what I wanna see”


Afrodite näytti jotenkin ottavan Artemiksen ilmeet henkilökohtaisesti, koska hän istuutui sohvalla ja risti säärensä mielenosoituksellisesti. Hermes, joka istui vieressä, pyöritteli silmiään. Artemis ja Athene olivat osuneet naulan kantaan yhdessä maailman ongelmista – no, he ja Pink vuonna 2006. Ei sitä tarvitsisi ottaa henkilökohtaisesti. Apollon puolestaan lähes loisti.
     
”Ai että minä toisinaan rakastan siskoni asennetta”, hän kuiskasi Hermekselle.
     
”Ja toisinaan inhoat sitä sydämesi pohjasta”, Hermes vastasi. ”Mutta oikeassa olet.”
     
”Okei, kuka seuraavaksi?” Athene kysyi kohta. ”Täällä olisi mikkejä kaksi kappaletta vapaana.”
     
Hestia otti mikin rohkeasti ja aloitti Nightwishin version kappaleesta ”Walking in the Air”. Se kirvoitti kunnon aplodit. Hestia ei kuulostanut Tarja Turuselta pätkääkään, mutta hänen tulkintansa oli erittäin kaunis ja herkkä. Sen jälkeen ensin Poseidon ja sitten Demeter esittivät hetken pohdinnan jälkeen kappaleensa. Poseidon esitti erittäin rennolla otteella (ja kauniisti nuotin vierestä) Counting Crowsin kappaleen ”Accidentally in Love” ja Demeter lauloi Paradise Oskarin ”Da Da Damin”.
     
”Hei, Haades!” Poseidon huudahti. ”Entäs sinä?”
     
”Miten niin minä?” Haades tivasi.
     
”Haluatko laulaa jotain?”
     
Haades mietti asiaa hetken. ”No, on minulla sydämellä yksi laulu, jonka periaatteessa voisin vetää… Ette sitten naura! Olen aika herkkä!”
     
Kaikki lupasivat olla nauramatta, eikä se kappaleen alettua edes tullut kenellekään mieleen. Haades tulkitsi sellaisella määrällä tukahdutettua katkeruutta, että Persefone pillahti itkuun.

     ”No one knows what it’s like
     To be the bad man
     To be the sad man
     Behind blue eyes
     And no one knows
     What it’s like to be hated
     To be fated to telling only lies...”


”Ei hemmetti”, Persefone sopersi itkunpurskahdusten välissä. Demeter kietoi kätensä tyttärensä hartioille lohduttavasti, mutta hänkin teki täyspäiväistä työtä pidätellessään kyyneliä.
     
”Oho, en tiennyt, että Haades osaa laulaa”, Eros ajatteli ääneen. Se summasi varsin hyvin muiden ajatukset. Musiikin jumalana erityisesti Apollon oli vaikuttunut.
     
”No, kukaan ei voi ainakaan pitää Haadesta pelkkänä karaokelaulajana”, Apollon sanoi. ”Tulkinnasta täydet pisteet, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.”
     
Haades näytti otetulta kaikista kehuista, hän kun kuuli niitä aivan liian harvoin. Oli hauskaa kuulla vaihteeksi kiitosta jostain. Persefone itki edelleen, joten Haades itse ehdotti, että joku laulaisi jotain iloista ja kevyttä. Jostain syystä kaikki, myös Hefaistos nurkastaan, katsahtivat merkityksellisesti Dionysokseen. Dionysos huokasi syvään, mutta antoi periksi. Tätä perhettä vastaan ei auttanut sanoa mitään.
     
”Hyvä on sitten. Tiedän kyllä muutaman hyvän biletysbiisin.”
     
”Anna palaa”, Apollon kehotti innostuneena. Dionysos näytti täysin välinpitämättömältä, mutta saatuaan mikin käteensä ja kulautettuaan kurkkuunsa lasillisen viiniä hän oli kuin toinen jumala.

     ”She’s into superstitions, black cats and voodoo dolls
     I feel a premonition: that girl’s gonna make me fall
     She’s into new sensations, new kicks in the candle light
     She’s got a new addiction for every day and night...”


Oli vuosisadan lievä ilmaisu väittää, että jumalat pääsivät viimein juhlafiilikseen. Jopa Hera oli unohtanut kaiken arvokkuutensa ja tanssi muiden mukana. Hefaistos istui yhä nurkassa, mutta hänkin huojui musiikin tahtiin kuin ei mahtaisi itselleen mitään. Ja kyllähän se hauskaa oli.

     ”Upside, inside out, livin’ la vida loca
     She’ll push and pull you down, livin’ la vida loca
     Her lips are devil red and her skin’s the color of mocha
     She will wear you out, livin’ la vida loca
     Livin’ la vida loca
     Livin’ la vida loca, c’mon!”


Dionysoksen oli pakko myöntää, että hänellä oli hauskaa. Ei ollut hassumpaa palautetta suorituksesta saada muut jumalat tanssimaan ja bailaamaan kuin hullut. Hyvää palautetta oli myös voihkinta kappaleen loputtua. Ilmeisesti porukka halusi encoren. No mikäs siinä…
     
”HEEEEETKINEEEEEN!” Hera karjaisi äkkiä. ”Mitä Rhean nimeen te kuvittelette tekevänne?!”
     
Hän osoitti sormellaan Apollonia ja Hermestä, jotka olivat päätyneet joko vahingossa tai tarkoituksella suutelemaan toisiaan kiihkeästi. Artemis päästi kuuluvan voihkauksen vastauksena Heran reaktioon. Hermes puolestaan irrottautui suudelmasta ja jupisi: ”Voi paska.”
     
”No älä muuta sano”, Apollon huokasi. ”Kiitti vain, Hera. Se oli suunnilleen paras suudelma ikinä niin kauan kuin sitä kesti.”
     
Hera nauroi hysteerisesti. ”Antakaa minulla yksi syy, miksi en muuttaisi teitä saman tien gilaliskoiksi.”
     
”Artemis tekisi sinusta heti sen jälkeen vartaan”, Apollon ehdotti naama peruslukemilla. Hermes puolestaan käytti siinä vaiheessa Frendeistä oppimaansa tapaa näyttää keskisormea näyttämättä sitä oikeasti ja kopautti käsivarsiaan yhteen Heran silmien alla.
     
”Tuota mieltä minä olen sinun homofobiastasi”, jumalten viestinviejä ilmoitti. ”Ihan tosi, jumalat eivät ole ihan lähiaikoina kuolemassa sukupuuttoon tai mitään, usko huviksesi. Puoliverisiäkin syntyy tasaiseen tahtiin.”
     
Hera ei näyttänyt ollenkaan vakuuttuneelta, pikemminkin entistä epäluuloisemmalta.
     
”Äh, antaa olla”, Apollon mumisi. ”Tuota tuota, kuka seuraavaksi?”
     
”Minä voin hoitaa homman”, Hebe sanoi. ”Minulla on yksi biisi, joka olisi kiva esittää. Tiedättekö Morning Musumen ’Haru Beautiful Everydayn’?”
     
Muutamat, etupäässä Japanissa käyneet, tiesivät mistä kappaleesta oli kyse, mutta suurin osa pudisteli päitään. Hebe pyöritteli silmiään, mutta aloitti joka tapauksessa.

     ”Asa, me ga sameta
     Anata no koto wo
     mazu kangaeta
     Nani wo shiteru no?
     Shokuji wa chanto taberu kana?

     Haru no sora kara
     Sukoshi tsumetai
     Kaze ga maiori
     Hoho ni furetara
     Kyuu ni aitaku natta wa…”


Artemis mutisi jotain, että Hebe kuulosti melkein paremmalta kuin kappaleen alkuperäiset esittäjät, Kamei Eri ja Mitsui Aika. Apollonin mielestä se oli liioitteluta, mutta Hebellä oli erittäin kaunis ja herkkä ääni.

     ”It’s So Beautiful! Everyday
     Atarashii kisetsu ne
     Onaji bamen wa nido to konai
     Ichigo ichie da yo

     It’s So Beautiful! Everyday
     Egao saku haru no hi
     Mata anata ni sukoshi chikazuita
     Sugoku suteki suki yo
     Sugoku suteki suki yo…”


Hebe oli oikeassa siitä, että ”Haru Beautiful Everyday” oli kiva esittää. Se sai kaikki hyvälle tuulelle melkein väkisin ja jopa Hefaistos hymyili leveästi viimeistellessään juuri muodon saanutta iPadia. Hebe tosin oli muutenkin mestari, mitä tuli toisten saamiseksi hyvälle tuulelle. Eros taputti nuoruuden jumalatarta selälle ja kehui tätä hymyillen samalla flirttailevasti.
     
”Hermes, otatko sinä seuraavan?” Apollon kysyi.
     
”Miksi minä?”
     
”Koska et ole vielä laulanut.”
     
”Minä kun toivoin välttäväni koko homman… No hyvä on, hoidan homman”, Hermes huokasi. ”Kyllä minä yhden biisin voisin laulaa.”
     
Apollon pörrötti Hermeksen mustia kiharoita veljellisesti, luoden samalla hiukan ylimielisen katseen Heraan. Hermes päästi pienen älä-enää-viitsi-ärsyttää-sitä-tuhahduksen, otti sitten mikin ja tutki kappalevalikoimaa. Valikoima oli niin laaja, ettei Hermes tahtonut löytää oikeaa. Lopulta hän virnisti pilke silmäkulmassa, joka kertoi, että hän oli keksinyt jotain nerokasta.

     ”This is who I am
     and this is what I do
     GC, Sum and Blink and Mxpx rocking my room
     If you’re looking for me
     I’ll be at the show
     I could never find a better place to go

     Until the day I die I promise I won’t change
     So you better give up
     I don’t wanna be told to grow up
     and I don’t wanna change
     I just wanna have fun
     I don’t wanna be told to grow up
     and I don’t wanna change
     So you better give up
     ‘Cause I’m not gonna change
     I don’t wanna grow up...”


Nuoremmat jumalat tuntuivat arvostavan Hermeksen kappalevalintaa enemmän kuin vanhemmat. Tosin Hestia, joka oli muodoltaan noin yksitoistavuotias tyttö, ja Poseidon, joka merenjumalana ei jaksanut välittää säännöistä, jammailivat mukana kun Hermes lauloi. Zeus, Hera, Demeter ja Haades eivät sen kummemmin jaksaneet arvostaa esitystä, eikä se erityisesti miellyttänyt Afroditeakaan. Hermes ei jaksanut välittää. Touhu oli yllättävän hauskaa ja ”Grow Up” oli sellainen kappale, jonka saattoi kailottaa nuotin vierestä välittämättä pätkääkään.
     
”Sinä se sitten jaksat aina pitää hauskaa”, Apollon virnuili, kun Hermes lopetti. ”Aiotko koskaan kasvaa aikuiseksi?”
     
”Etkö kuunnellut sanoja, tyhmä?” Hermes nauroi. ”Minä en koskaan kasva aikuiseksi… vaikka olenkin sinua vastuullisempi.”
     
”Hyvä isku vyön alle”, Artemis kehui. Apollon näytti happamelta. Kyllä hänkin osasi olla vastuullinen… ainakin silloin kun halusi. Sitten viimeinenkin jumalatar, Persefone, otti mikin käteensä. Hän oli saanut pyyhittyä kyyneleensä ja näytti jo oikein pirteältä.
     
Pirteä oli myös hänen kappalevalintansa.

     ”Honey honey, how you thrill me, a-ha, honey honey
     Honey honey, nearly kill me, a-ha, honey honey
     I’d heard about you before
     I wanted to know some more
     And now I know what they mean, you’re a love machine
     Oh, you make me dizzy...”


Apollon hymyili itsetyytyväisenä nähdessään Hermeksen kärsivän ilmeen. Hermes ei ilmeisesti ollut unohtanut sitä ikimuistoista iltaa, kun he olivat katsoneet Mamma Miaa.
     
”Miksi, jumalat, miksi?” Hermes voihki hiljaa. Apollon yritti pidätellä naurua varsin huonolla menestyksellä. Hermes tuntui tosiaan vihaavan ABBA:n ”Honey Honeyta” sydämensä pohjasta.
     
”Jos yhtään helpottaa, jaan tuskasi”, Artemis livautti suupielestään. ”Tämä on niin ällöromanttinen biisi, että olen näin lähellä oksentaa.” Hän näytti vasemman käden etusormella ja peukalolla tuskin sentin mittaa. Hermes pystyi ymmärtämään siskopuolensa tunteet hyvin.

     ”Honey honey, touch me baby, a-ha, honey honey
     Honey honey, hold me baby, a-ha, honey honey
     You look like a movie star
     But I know just who you are
     And, honey, to say the least, you’re a dog-gone beast...”


“Just joo, Haadesko muka näyttää leffatähdeltä?” Eros tuhahti. Kuolleiden jumala sattui kuulemaan tämän ja miltei toteutti fraasin ”jos katse voisi tappaa”. Eros vaikeni saman tien sen katseen nähdessään. Persefone ei ollut ilmeisesti kuullut mitään tai sitten ei vain välittänyt. Kun hän lopetti (Hermeksen ja Artemiksen iloksi), hän käveli Haadeksen luokse ja sanoi juhlallisesti: ”Vaikka kaikki muut miten inhoaisivat sinua, minä rakastan sinua aina. Se ei muutu.”
     
Demeterin ilme oli näkemisen arvoinen, kun Persefone suuteli Haadesta. Ehkä se saisi Demeterin vakuuttuneeksi siitä, että Persefone pärjäsi Manalassa. Toisaalta tämä perhe oli hullu, eikä pikkuasioita annettu anteeksi suunnilleen vuosisataan, isoista asioista puhumattakaan. Poseidon oli tuskin vieläkään antanut Athenelle anteeksi sitä, että tämä oli pihistänyt Ateenan suojelijan paikan aivan hänen nenänsä edestä.
     
”No, oliko se siinä sitten?” Zeus kysyi. ”Hyvä, hyvä, nähdään sitten taas kevätpäiväntasauksena.”
     
Sen kummempia sanomatta Zeus lähti salista Hera perässään. Poseidon hyvästeli porukat ja katosi siniseen valonvälähdykseen. Muut lähtivät kukin taholleen. Apollon ja Hermes tulivat siihen tulokseen, että oli täysin turhaa ottaa jumalallinen muoto, kadota ja ilmestyä Apollonin Upper East Siden asunnolle, kun saattoi kävellä. Ulkona oli ihan kiva ilmakin, kun oli lunta ja hiukan pakkasta, eikä mikään tyypillinen newyorkilainen talvi-ilta.
     
”No, minä lähden takaisin metsästäjieni luokse”, Artemis ilmoitti hissin saavuttua Empire State Buildingin aulaan. ”Hyvää joulua, nähdään jossain välissä.”
     
Apollon halasi siskoaan ja sanoi pitävänsä uuden vuoden bileet. ”Jos ehdit piipahtaa, olet tervetullut. Pikkuneidit myös.”
     
Artemis tähtäsi Apollonin sääreen potkun. ”Älä kutsu metsästäjiäni tuolla tavalla! Vielä yksi kerta tuota lajia ja minä alan käyttää sinusta sitä nimeä, jota äiti käytti, kun olit pieni!”
     
”Et uskaltaisi…”
     
”Usko huviksesi, kyllä minä uskallan.”
     
”Mikä lempinimi se sitten oli?” Hermes kysyi kiinnostuneena. Vaikka Apollon yritti estää, Artemis ehti kuiskata sen velipuolelleen, joka purskahti nauruun. Ei voinut olla totta! Vai että oikein little miss sunshine… Ei ihme, ettei Apollon pahemmin arvostanut sitä.
     
”Äiti olikin tavallista fiksumpi tapaus”, Artemis totesi itsetyytyväinen hymy kapeilla huulillaan.
     
”Minä olen niin onnellinen juuri nyt”, Hermes virnuili.
     
”Antakaa nyt jo olla!” Apollon tiuskaisi.
     
”Minä olen vähän miettinytkin, että sinä taidat olla tämän suhteen nainen…”
     
”Hermes! Sanakin vielä ja kutsun sinua hanipalleroksi koko loppuelämäsi!”
     
”Se saattaa olla aika pitkä aika, kun ottaa kuolemattomuuden huomioon”, Artemis pisti väliin. ”No, joka tapauksessa, nähdään jostain välissä, hyvässä lykyssä uutena vuotena.”
     
Sitten Artemis juoksi Central Parkiin ja katosi näkyvistä. Hermes otti Apollonia kädestä ja he lähtivät kävelemään päinvastaiseen suuntaan. Apollon tuntui yrittävän murjottamisen maailmanmestaruutta, niin lujasti hän kieltäytyi hymyilemästä. Hermes ei kestänyt sitä kovin pitkään.
     
”Apollon, älä viitsi suuttua leikinlaskusta. Ihan tosi, takuulla sinua on nimitetty pahemminkin.”
     
”No joo, kyllä Artemis niitä haukkumanimiä on keksinytkin…” Apollon mutisi. ”Lupaa minulle yksi asia. Älä koskaan, ikinä, kerro tuota lempinimeä kenellekään.”
     
Hermes pukkasi veljeään kylkeen. ”Ei se käynyt edes mielessä, kuule. Edes minä en ole niin kiero. Sitä paitsi minä rakastan sinua, ja jos jotain tiedän rakkaudesta niin sen, että oikea tapa osoittaa se ei ole kiusata toista.”
     
”Vaikka olet sinä sitäkin lajia tehnyt aika paljon.”
     
”Ja sekin on vain siksi, että sinua on hauska vähän kiusata. En minä sitäkään ilkeästi tee. Pikkuveljet nyt vain kiusaavat vanhempia sisaruksiaan.”
     
”Sinä tosin meinasit ajaa minut hulluuden partaalle”, Apollon muistutti. ”Se, että olen antanut ne temput anteeksi, ei tarkoita, etten olisi unohtanut niitä.”
     
Hermes pyöritteli silmiään. Niinpä niin, Apollonilla oli norsun muisti. Toisaalta niin tuntui olevan myös muulla maailmalla, olihan hänen kepposiaan kirjoitettu ties mihin Kreikan mytologioista kertoviin kirjoihin ja kaikkea. Sitten Hermes päätti vaihtaa puheenaihetta.
     
”Kuule, kun sinä lauloit, ettet tarvitse joululahjaksi muuta kuin minut, niin annanko sinulle hommaamani lahjan Artemikselle?”
     
Apollon purskahti nauruun, kuten Hermes oli aavistellutkin.
     
”Älä sentään”, Apollon sai sanottua. ”On minullakin sinulle jotain, mutta jouluaatto on vasta ylihuomenna. Maltatko odottaa siihen saakka?”
     
”Enköhän, kun sinut tuntien se on kuitenkin jotain ällöromanttista”, Hermes vitsaili.
     
”Minä sinulle kuule ällöromanttiset näytän!”


A/N: Ja sitten kappalelista, olkaa hyvät:
Iris: True Colors - Glee cast (alkuper. Cyndi Lauper)
Zeus: 200 apinaa - Itsevaltiaat
Apollon: All I Want for Christmas is You - Mariah Carey
Ares: Wake the Snake - Lordi
Hera: I am Your Lady - Céline Dion
Afrodite: My Heart Will Go on - Céline Dion
Eros: I Just Had Sex - Lonely Island feat. Akon
Artemis & Athene: Stupid Girls - P!nk
Hestia: Walking in the Air - Nightwish
Poseidon: Accidentally in Love - Counting Crows
Demeter: Da Da Dam - Paradise Oskar
Haades: Behind Blue Eyes - Limp Bizkit
Dionysos: Livin' La Vida Loca - Ricky Martin/Antonio Banderas & Eddie Murphy
Hebe: Haru Beautiful Everyday - Kamei Eri & Mitsui Aika (http://kiwi-musume.com/lyrics/Momusu/sexy8beat/harubeautifuleveryday.html)
Hermes: Grow Up - Simple Plan
Persefone: Honey Honey - ABBA/Mamma Mia!
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 09:06:46 kirjoittanut plööt »
We had each other. That's how we won.

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Mitä tähän voi oikein sanoa? Nauroin. It's simple as that :) Ne tavalliset löpinät: virheitä ei osunut silmään ja mielestäni kerronta oli varsin hyvää :) Ja hauska. Osui ainakin minuun. Nauroin siis useammassa kahdassa :) Lisäksi kappaleet taisivat osua kohdalleen. Ne sopivat esittäjilleen todella hyvin. Ja täytyypä mainita tuo Haadeksen kappale. An excellent choice :)
 
Lainaus
     ”Hermes yritti kyllä, mutta minä vastuullisempana en suostunut, kun on niin tärkeä päivä”, Apollon rehenteli.
      Artemis purskahti nauruun. Hän ei ihan heti jaksanut uskoa, että Apollon olisi ryhtynyt vastuulliseksi. Hermes ilmoittikin, että Apollon oli kieltäytynyt vain siksi, että oli nukkunut pommiin.
Justiisa joo ;D
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 108
Hii, sait tämän viimein julkaistua! Anteeksi jatkuva ahdisteluni siitä milloin tämä oikein valmistuu, mutta olin vain niin malttamaton enkä suotta. Tämä oli vielä mahtavampi kuin osasin edes kuvitella!

Tämä ficci oli ihana ja hauska, juuri niin luontevalla tavalla. Sillein, että huomasi että huumori oli vain tullut itsestään, ettei se ollut pakolla sinne tungettua ja sellainen huumori on just parasta. Nauroin, hihitin ja hymähtelin läpi ficin. Tämä on just niitä pieniä piristysficcejä, joita lukee aina mielellään. Nämä pienet päivän piristäjät on ihania ♥

Idea on tietenkin kultaa ja autoin mielelläni biisien kanssa! ^^ Oli niin kivaa miettiä eri jumalille niille sopivia kappaleita. Ja erityiskiitos siitä, että laitoit Hermeksen laulamaan mun lempikappaleen.

Apollon ja Hermes loistivat tapansa mukaan, mutta heidän lisäkseen tykkäsin myös kovasti Eroksesta, Afroditesta, Haadeksesta ja Poseidonista. Kerronta oli sujuvaa ja meni vaivattomasti eteenpäin ja loppu oli juuri sopiva. En tiiä, mutta musta ficci olisi vähän voinut lässähtää, jos olisit vielä kertonut yksityiskohtaisemmin Apollonin ja Hermeksen illasta, joten pisteet sinulle siitä. Parempi näin! Tällä kertaa...

Hauskoja kohtia siellä oli yllinkyllin ja hauskimmat mainitsin jo mesessä. Lempparini taisi kuitenkin olla:
Lainaus
Haades oli kätkeytynyt kuolinilmoitusten taakse.
Se oli vain niin loistavasti ilmaistu tai sitten olen vain omituinen, mutta tää nauratti mua eniten xD

Kiitos hurjasti, että kirjoitit tämän meidän kaikkien piristykseksi ja tämä olikin mainio aloitus uudelle vuodelle. Sä niiin teet näitä lisää! :D

GuruLove

  • ***
  • Viestejä: 176
Kyllähän tätä sai lukea hymy suupielessä. (: Ja joissakin kohdissa olin vähällä revetä liitoksistani... Melkein.
Sä osaat hyvin kirjottaa, kirjotusvirheitä en löytäny (eihän niitä edes ole).

Apollon ja Hermes on parhaat hahmot! (; Vaikka mä en niitä oo koskaa pariksi kuvitellu, mutta kyllä näitä silti tulee lueskeltua ihan kivasti.

Ja kuten normaalia minulle, pääkoppa loistaa tyhjyyttään, kun pitäisi kommentoida jotain. : DD
No mutta kuitenkin, lisää tälläisiä!

love, GuruLove
petajagurnau.blogspot.com