Olipa ihana!

Luontokuvauksesi on niin elävää, että minusta tuntui kuin olisin kulkenut metsässä Heljän kanssa yhtä naarmuisena ja villinä. Pidin hänen käytännönläheisyydestään. Se havainnollisti hyvin metsän merkityksen Heljän kansalle. Taikuudenkin kuvasit todella raikkaalla tavalla. Luontevaa oli sekin, miten omat voimat pelottivat Heljää eikä hän uskaltautunut antautua niille.

Kiitos, pidin kovasti!

Vilna: Kiva, että ficci ilostutti sinua. Kiitos kommentistasi!

Meldis: Olin ajatellut, että Nickin kohdalla kruunu oli jo heltynyt Henryn isyystoiveille ja tämä on sitten pikkupoikansa biologinen isä (Philipillä on kenties tässä vaiheessa jo useampi perillinen, niin ei ole todellista vaaraa, että Nick kruunua perisi). Kiitos, kun kommentoit!

Larjus: Maggie oli arvonsa tunteva huomionvarastaja jo alusta lähtien, niin että isät olivat ihan vauvapöhnässä alkuviikot. Sen jälkeen on varmasti ollut stressiäkin; ajattelin, että Alex jatkoi lakitöitään ja että Henry on edelleen brittihovin työskentelevä jäsen, joten lapsen aikataulujen sovittaminen tähän on ollut taatusti haastavaa. Tuhmuus ja rakkaus eivät kuitenkaan ole kymmenessä vuodessa kadonneet! Kiva, kun kommentoit!

Ai että miten höpö arkinen palanen tämä oli. ^^ Haluan nyt juuri ihan hirveästi pizzaa. Kauhuleffoista en välitä, mutta ymmärrän tuon, että krapulassa tai kurjassa olossa auttaa joku tietynlainen rutiini, on hyvin tuttu juttu itsellenkin. ^^ En oikein saanut selvää, minkä laatuinen näiden kahden suhde oli, vaikutti, että vielä ollaan ystävyysvaiheessa ja siitä näkökulmasta tuollainen rento läheisyys ja sylittely tuntui erityisen ihanalta. Jotenkin myös erityisesti se, että kyseessä on lätkäpoikia tuntui tosi kivalta. Ollaan kaukalossa aggressiivisia ja vahvoja, mutta sen ulkopuolella jotain ihan muuta. Severin veripelko tuntui samaistuttavalta, en pelkää verta, mutta en tykkää katsoa sitä ja tulee huono olo, jos pitää verenluovutuksessa nähdä, miten se oma veri menee putkeen. Miten ihanaa, että pelostaan huolimatta Severi oli Eemelin tukena tikkaamisessa. <3

“Mä otan nyt nokkaunet”, Severi julistaa ja kääntää sen nenän mun mahaa päin ja koskettaa kädellä mun lämmintä kylkeä, mikä saa mut värähtämään kuin mulla olisi kylmä.

Oih, tämä asetelma oli niin herttainen ja rakastin, miten välitön Severi oli. <3 Voi Eemeliä, joka ihan häkeltynyt koko ajan. Toivottavasti tulevaisuudessa voisi saada häkellystä selvennettyä, että voisiko läheisyys olla vähän enemmän sellaista. ^^ Kiitos tästä!

Tämä oli aivan ihana, toimistoromanssit ovat niin kivoja. ^^ Tässä oli myös kivan leppoinen tunnelma, kun Harry ei ollutkaan aurori ja työ ei ollut aina menoa ja meininkiä. Oli tosi kiva, että vaikka toimisto olikin nuhjuinen niin silti työ oli mielekästä, siinä tuli itsellekin olo, että ei ne puitteet niin merkitse, jos työ vain on hauskaa. En tiedä oliko Dracollakaan se toive siirrosta niin tiloista johtuvaa vaan työn sisällöstä. Minulle tulee pitkätukkaisesta Dracosta juuri Lucius aina mieleen, mutta kiva tvisti oli tuo ponnarin käyttäminen, se tuntui tosi jästimäiseltä ja että Dracon ei tarvitse olla ihan niin siloiteltu. Oih, Draco laseissa oli kyllä mielikuva, jota en koskaan ollut miettinyt, mutta oikein herkullinen. ^^

Minusta oli ihanaa, millaisia huomioita Harry oli tehnyt Dracosta heidän työskennellessä samalla osastolla, juoksutrikoot, iltapäivätee ynnä muuta. Ja että hän myös muistaa monenlaisia asioita, että Draco tykkää lenkkeilystä, kun se tyhjentää pään tai että minne Draco aikoo jatkaa, kun hänen harjoittelunsa loppuu. Erittäin kertovaa oli, että Harry tiesi Narcissan hakeneen eroa, koska kuulosti siltä, että Draco ei ollut kertonut siitä itse vaan Harry oli stalkannut asian ehkä lehdestä. Kaikki vähänkin Dracoon liittyvä pitää selvittää. Testilennot kuulostivat ihanalta työtehtävältäkin pelkästään, mutta siinä saa taas tekosyyn huomioida Dracoa. ^^

Lentävä sydän saa Harryn höpöttämään hermostuneena, ja yhtäkkiä hän huomaa pyytäneensä Dracoa treffeille.

Äää en kestä, miten söpöä. <3 Tulee mieleen se tapa, miten Harry pyysi Chota joulutanssiaisiin ja kuulen niin hyvin, miten yhtä lailla Harry sönköttää kaikki sanat yhteen. Lopetus oli ihanan odottava, vähän sama tunnelma kuin keväässäkin on, lupaus lämmöstä ja valosta vihdoin ja viimein. ^^ Kiitos tästä ihanuudesta tosi paljon!

Oih, kun tämä oli suloinen. Draco murjottamassa keväästä on kauhean herttainen ajatus. Minä pidän keväästä tosi paljon siitäkin huolimatta, että nukuin huonosti valoisassa ja allergia ja katupöly tuntuvat kehossa. On jotenkin tosi Dracoa olla ärtynyt keväästä, kun vihdoin pimeys ja kylmä ja märkä kausi on ohi, mutta ei kun kyllä ne huonot puolet keväässä päihittävät hyvät puolet. Söpöä oli tosin, että Dracolla olikin sitten kevättä rinnassa. ^^

Kummaa kihelmöintiä mielen perällä. Nyt tarvittiin Harryn apua.

Tämä oli tosi söpösti ilmaistu. <3 Että se kevät rinnassa tuntuu kihlemöintinä ja että tarvittiin oikein apua Harrylta sitä varten. Ihana mielikuva, että Draco menee häiritsemään Harrya tämän tehdessä töitä. Vaikka eihän Harry vaikuttanut häiriintyvän kauheasti. ^^ Allergia on inhottavin asia keväässä, vaikka en anna sen häiritä. Mutta kyllä ottaisin tuollaisen pippurijuoman. Ahh, olen niin kateellinen, miten taikamaailmassa on varmasti kunnon hoitoja allergiaan ja ne sitten oikeasti lopettavat oireet. Tuuttaisin vaikka koko kevään savua korvista, jos se tarkoittaisi, että silmät ei vuotaisi.

Jäätelövuori kuulosti taivaalliselta ja mietin vain, miten hiivatin iso se oikeasti on, kun jos meillä jästimaailmassakin on kaksikymmentä laatua yhdessä jääteläkahvilassa, niin entä sitten taikamaailmassa. Ehe, minulla tuli välittömästi Zsanya tuosta Dracon kirsikkamieltymyksestä, en tiedä olitko ihan niin syvällisesti sitä ajatellut. Mutta minusta Dracolle sopii tykätä kirsikkajäätelöstä, niinkin paljon, että ei jätä sitä yhtään Harrylle.
Kiitos tästä, oli ihanaa lukea söpöä keväistä hoodeetä, olen juuri jotain täsmälukemista vuodenaikaan halunnutkin. ^^