Kirjoittaja Aihe: Itsetuntemuksen illuusio, S | melankoliadraama  (Luettu 1696 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Nimi: Itsetuntemuksen illuusio
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: melankoliadraama
Haasteet: Vuosi raapalehtin V, Ficlet300 199. Juurettomuus ja Inspiraatio paketissa III tällä kuvalla


Itsetuntemuksen illuusio

Kuka sinä olet?

Kysyn sitä itseltäni, ja mietin, minne olen tullut ja keneksi olen muuttunut. Vierauden tunne puristaa keuhkoissa ja eksymisen tunne nostattaa kyyneleet. Silti tuntuu kuin en olisi aivan tässä vaan jossakin toisaalla. Kauempana, tavoittamattomissa. Kuin todellinen minä olisi piiloutunut koko maailmalta minut itseni mukaan lukien. Hakkaan lukittua ovea ja huudan: tule takaisin, en pärjää ilman sinua!

Tahdon katsoa vuotta nuorempaa itseäni silmiin ja anoa häntä. Kerro, mitä teen, kerro, minne menen, vaikka ei hän tietäisi, ei ymmärtäisi. Juurettomuuden ymmärtää vasta silloin, kun sen kokee itse. Tiedän, miten täällä liikutaan, mistä tarvitsen mitäkin ja tiedän, minne aurinko laskee. Osaan arvostaa kauniita rakennuksia ja viihtyisiä puistoja, mutta en tunne tätä kaupunkia eikä se tunne minua.

Paska vuosi, mutta tulipahan elettyä, hymähdän käheästi. Vedän hupun päähän piiloutuakseni heiltä, jotka katsovat.

On jo kevät. Talvikuukaudet ovat yhtä ahdistuksenharmaata sumua enkä osaa hahmottaa sitä ajanjaksoa ollenkaan. Kuin muistissani olisi pelkkä tyhjiö marraskuusta maaliskuuhun. En enää tiedä, ketä kuunnella ja mitä uskoa. Ensimmäinen vuosi on aina vaikein, kotiutuminen vie aikaa, kyllä se helpottaa. Päätän olla kuuntelematta. Tämä on minun elämä, saatana, eikä kukaan muu tiedä, millainen siitä tulee tai mitä minä tunnen.

Katuvalot sumenevat silmissäni.

En usko, että kukaan meistä oppii koskaan tuntemaan itseään.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 786
  • Not killing people is really hard.
Vs: Itsetuntemuksen illuusio, S | melankoliadraama
« Vastaus #1 : 09.06.2016 15:18:42 »
What oonko taas lukemassa sulta jotain, mikä ei ole fluffya? Miten tää on ees mahdollista? Pitäiskö sun kirjoittaa seuraavat puoli vuotta pelkkää fluffya, ettei mulle kävis enää näin? :( Tsekkasin heti ensimmäiseksi alkutietojen (oikeesti, luin kerrankin alkutiedot) jälkeen tuon inspiskuvan ja on kyllä varsin erikoinen, mutta vaikuttaa nyt jo siltä, että se sopii ainakin tuohon otsikkoon! Jännäänpä nyt, mitä oot tuosta kuvasta keksinyt!

Huh, tässäpäs oli teksti! En oikein edes tiedä mitä sanoa, koska tää veti kyllä aika sanattomaksi. Pidin paljon sun tyylistäsi kuvailla? No siis okei, jospa nyt koitan sanoa jotain muutakin, vaikka oli se kyllä totta, että pidin kuvailun tyylistä: sitä oli helppo ja nopeakin lukea, eikä tää teksti tuntunut yhtään raskaalta, vaikka aihe nyt onkin jollain tapaa vähän raskas.

Tykkäsin myös siitä, miten suht helposta kuvailusta huolimatta olit saanut tän sen tuntuiseksi, että pystyi kyllä itsekin eläytymään tuohon tunteeseen, kun on ihan hukassa eikä oikein tiedä, miten on päätynyt sinne minne on ja mitä kuuluisi tehdä ja kuka on. Ja pidän tuosta katuvalojen sumenemisesta silmissä, en tiedä, onko se tarkoitettu sellaiseksi, mutta se tuntuu liittyvän tähän vertauskuvallisesti ihanan paljon ja just sopivasti! Etenkin jotenkin tuo alun itsensä kadottaminen ja kaikki ja kun ajattelen sitä inspiraatiokuvaa niin kyllä, nää sopii kaikki niin hyvin yhteen, etten edes tiedä mitä sanoa tästä!

Ah, oon vähän sellaisella mindblown fiiliksellä nyt, mutta hirveän iso kiitos tästä, tykkäsin kyllä (vaikka tää ei ollukkaan fluffia) <3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 914
Vs: Itsetuntemuksen illuusio, S | melankoliadraama
« Vastaus #2 : 15.07.2016 23:44:40 »
Oi apua, tää oli aivan ihana! Osui ja upposi, vähän liikaakin. Yritä tässä nyt kommentoida itse tekstiä, ääh. Öö.

No, rakastin tämän kirjoitustyyliä. Se oli tavallaan niin utuinen ja hieno ja sellainen herkkä, mutta sitten yhtäkkiä välissä lukeekin saatanaa ja sellaista suorempaa tekstiä. Ne toivat ihanaa vaihtelua ja vivahteikkuutta tekstiin.

Katsoin nyt vasta tuon kuvan, ja se sopi tähän kyllä niiiiin hyvin. En oikeasti osaa sanoa mitään, tää tuli jotenkin niin lähelle ja mielessä liikkuu niin monta miljoonaa asiaa, löydän tästä tekstistä niin monta ulottuvuutta ja kaikille merkityksiä ja ääää. Luojan kiitos luin tän nyt enkä vuosi sitten, koska olisin silloin varmaan mennyt itkemään sängyn pohjalle viikoksi. Mutta siis ihana tämä oli <3

Never regret something that once made you smile.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Vs: Itsetuntemuksen illuusio, S | melankoliadraama
« Vastaus #3 : 08.10.2016 19:25:15 »
Lauchuo: Viime aikoina olen alkanut laajentaa genrevalikoimaani, kun se perusfluffy on niin koluttu ja liiankin tuttu valinta. Pitää kokeilla uudenlaista ja laajentaa :> En halua olla vain yhden genren vannoutunut kirjoittaja. Tämä teksti on omia suosikkejani, joten niin ihanaa kuulla sen kolahtaneen muihinkin! Ja että tämä teksti tarjoaa samaistumisen fiiliksiä, koska sen verran olennainen kokemus aikuistumisessa, että luulisi kaikkien kokeneen ainakin jotakin vastaavaa. Haha, kiva, että muukin kuin fluffy maistuu. Kiitos kommentista!

nominal: Hii, mahtavaa kuulla!! Tämän kanssa annoin lähinnä vain mennä, purin menneiden kuukausien fiiliksiä ja ajatuksia ja kun niitä on paljon miettinyt, niin jotenkin ne on helppo saada vastaavaksi kokonaisuudeksi ja se jopa toimiikin! Hienoa, että herätti ajatuksia ja fiiliksiä. Kiitos hurjasti kommentista!