Kirjoittaja Aihe: I turn to you, K-11, fluffy, Ron/Hermione  (Luettu 2284 kertaa)

Sun Lee

  • ***
  • Viestejä: 275
I turn to you, K-11, fluffy, Ron/Hermione
« : 20.04.2008 19:44:44 »
I turn to you

Paring: Ron/Hermione
Rating: K-11
Genre: fluffy
Beta: Ei

Summary: Hermione ja Ron ovat olleet yhdessä jo kauan, ja Hermione ajattelee Ronia

A/N: Halusin tehdä Christina Aguileran I turn to you-kappaleesta biisin, koska se on niin ihana. Tästä tuli tosin vähän outo, aloin vaan kirjottaan ja tein niin paljon kuin ideaa riitti ^^ Aika kummallinen tuli, mutta toivottavasti kelpaa


Sataa vettä. Taivaalta tipahtelee pieniä pisaroita, jotka hakkaavat vasten kattoa. Tunnen, miten kylmää sisällä on, vaikka lämmitys on täysillä. Talvi lähenee, se tuo viileän ilman tullessaan. Katselen, miten vesi valuu ikkunalasia pitkin, miten sade kovenee hetki hetkeltä. On tulossa kunnon myrsky.

Näen liikettä takanani ja tunnen pian käsivartesi ympärilläni. Hymyilen ja katson yhteen kietoutuneita vartaloitamme. Painat leukasi vasten päälakeani ja katsot minuun ikkunalasin kautta. Hymynkare kohoaa suupieleesi ja sivelet hellästi pehmeitä hiuksiani. Kätesi lähtee seikkailemaan alas vartalolleni, kunnes pysähtyy jo kasvaneelle vatsankummulleni.

”Eikö sinun tule kylmä?” kuiskaat ihmeissäsi. Pudistan päätäni. Olen paljain jaloin eikä minulla ole ylläni mitään. On vasta aamuyö, mutta heräsin sateen ropinaan enkä enää saanut unta. Katson sinuun hymyillen ja pujotan sormeni sormiesi lomaan niin, että kätemme jäävät vatsakumpuni päälle.

”Ei, minä voin ihan hyvin”, vakuutan hellästi. Huokaat syvään ja rentoudut hieman. Pitkä vartalosi antaa turvaa ja lämmittää kehoani. Kun seisomme ikkunan edessä katsomassa sateen valumista, minä en pelkää mitään. En silloin, kun saan olla sinun kanssasi. Sinun luonasi tunnen olevani turvassa. Niin on ollut aina. Silloinkin, kun olimme pelkkiä ystäviä. Kouluaikoina, kun olimme vain lapsia minä tunsin olevani turvassa sinun lähelläsi.

”Harmi, että sataa noin paljon. Meidän ei varmaankaan kannata lähteä Viistokujalle tänään”, tuumaat hiljaa. Pudistan päätäni. Ei. Ei meidän kannata. Pääsemme sinne myöhemminkin. Ei meillä ole mikään kiire.
“Haluatko palata sänkyyn takaisin?” kysyt hymyillen ja kuljetat kiusoitellen sormeasi pitkin vatsaani. Katselen, miten sormi lähenee rintojani, joita aristaa nykyään hirveästi raskauden vuoksi. Suljen silmäni, kun alat hyväillä minua. Jalkani valahtavat veltoiksi ja nojaudun raskaasti sinua vasten. Mutta sinua se ei haittaa, pidät siitä, että tukeudun sinuun.

Lopulta kiepautat minut ympäri ja painat vaativan suudelman huulilleni. Nostat minut syliisi aivan kuin en painaisi mitään – ja raskauden takia painan vielä enemmän kuin tavallisesti. Kannat minut vuoteeseen ja tunnen itseni kevyeksi kuin höyhen. Nauran kanssasi ja lasket minut hymy huulillasi lämpimien lakanoiden suojaan, missä rakastelemme myrskyn pauhatessa nurkissa.

***

Herään sumeaan aamuun. Sade ei ole lakannut kokonaan, mutta en enää kuule ropinaa kattoa vasten. Katselen kasvojasi hämärässä ja hymyilen. Olen aina rakastanut vain sinua. Halunnut vain sinua ja saanut vain sinut. Sinun kanssasi tunnen olevani kokonainen. Pidät minusta hyvää huolta, hellit minua joskus aivan liikaakin. Onhan meilläkin erimielisyytemme ja vaikeat hetkemme, mutta niistä pääsee yli vain rakastamalla ja kunnioittamalla toista.

Kohotan kättäni ja sivelen punaista hiuskiehkuraasi. En malta olla pohtimatta, mahtaako tuleva lapsemme tulla kenties sinuun vai minuun. Ehkä sillä on samanlainen punainen tukka kuin kaikilla Weasleylla tai ruskeat hiukset niin kuin minulla. Ehkä lapsi perii sinun siniset silmäsi ja pisamaiset kasvosi. Haluaisin sen muistuttavan sinua. Haluaisin, että lapsella olisi samanlaiset piirteet kuin isällään. Jos joskus menettäisin sinut – mitä en edes tahtonut ajatella – muistosi säilyisi lapsessa ikuisesti.

Vien käteni vatsalleni ja hymyilen. Olemme odottaneet lasta niin kauan. Kolme vuotta olemme yrittäneet saada lasta, tuloksetta. Ja nyt meidän onnemme on vihdoin kääntynyt, nyt me olemme vihdoin saaneet sen, mitä todella halusimme. Tällaisesta onnesta jotkut vain haaveilevat. Me elämme sitä.

Avaat silmäsi ja katsot suoraan minuun. Ymmärrän kysyvän ilmeesi ja hymyilen rohkeasti. Ei. Minulla ei ole ollut enää aamupahoinvointia. Minä voin hyvin. On ihanaa, kun jaksat aina huolehtia minusta. Olet tehnyt niin jo kauan ja toivon, että et koskaan lakkaa välittämästä.

”Harry ja Ginny tulevat huomenna pikku-Mollyn kanssa”, muistutat  aivan kuin olisin voinut unohtaa sen. Odotan aina heidän tapaamistaan. Potterien tytär Molly on älyttömän suloinen lapsi. Hän on viisivuotias ja hyvin utelias. Tulee vanhempiinsa, ajattelen huvittuneena.
”Toivottavasti Ginny ei rasita itseään liikaa. Onneksi myrsky taukosi, muuten he eivät olisi ehkä lähteneet”, huokaan. Ginnykin on raskaana, tosin synnyttää varmaan ihan näinä kuukausina. He odottavat poikavauvaa, ja nimeksi aiotaan antaa James. Harryn isän mukaan.

Kohotat päätäsi ja suutelet minua hymyillen. Eikä suudelma tietenkään jää pelkkään yhteen suudelmaan. Hihitellen painaudun päällesi ja otan vastaan hyväilyt, joita kätesi tarjoavat minulle.

Minusta on ihanaa tietää, että on joku joka välittää. Joku, jonka puoleen kääntyä, kun maailma on ylösalaisin. Olet aina ollut tukeni ja turvani, lohtuni, kun on ollut vaikeaa. Ja toivon, että niin on vastedeskin. Haluan, että meidän suhteemme kestää kauan – eikä koskaan murru. Haluan, että näemme lapsemme kasvavan, haluan, että saamme olla lastenlastemme kanssa. Toivon, että vanhenemme yhdessä emmekä ikinä eroa.

”Minä rakastan sinua”, mutisen huuliasi vasten. Minun on  vain pakko sanoa se. Hymyilet, siniset silmäsi tuikkivat lämpöä, joka on osoitettu vain minua varten. Sivelen punaisia hiuksiasi ja vedän sisääni sinun tuoksuasi. Haluan tallentaa sen muistiini koko loppuelämäni ajaksi.
”Niin minäkin rakastan sinua, Hermione.”

Painan pääni rintaasi vasten ja kuuntelen sen jyskytystä korvissani. Haluan jäädä makaamaan siihen maailman loppuun asti, mutta tiedän, että jonain hetkenä minun pitää jaksaa nousta laittamaan meille aamiaista. Meidän täytyy lähteä töihin – elää elämäämme ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin.


Fin.

When I'm lost in the rain
In your eyes I know I'll find the light
To light my way
When I'm scared, losing ground
When my world is going crazy
You can turn it all around, yes

And when I'm down
You're there pushing me to the top
You're always there giving me all you've got

For a shield from the storm
For a friend,
For a love to keep me safe and warm
I turn to you
For the strength to be strong
For the will to carry on
For everything you do
For everything that's true,
I turn to you

When I lose the will to win,
I just reach for you
And I can reach the sky again
I can do anything,
'Cause your love is so amazing
'Cause your love inspires me

And when I need a friend,
You're always on my side
Giving me faith,
Taking me through the night, yeah

For a shield from the storm
For a friend,
For a love to keep me safe and warm,
I turn to you.
For the strength to be strong,
For the will to carry on
For everything you do,
I turn to you,
Oh, yeah, oh

For the arms to be my shelter through all the rain
For truth that will never change
For someone to lean on
For a heart I can rely on through anything
For the one who I can run to
Oh, oh, I
Turn to you
Oh, oh, yea

To keep me safe and warm, yeah, yeah
I turn to you
For the strength,
For the will to carry on, oh, oh
For everything you do,
For everything that's true,
For everything you do, oh, oh, oh
For everything that's true,
I turn to you


« Viimeksi muokattu: 21.02.2015 00:38:29 kirjoittanut Unohtumaton »

Jassmi

  • Vieras
Vs: I turn to you, K-13, fluffy, Ron/Hermione
« Vastaus #1 : 09.09.2008 12:11:10 »
En juurikaan lue Ron/Hermionea, mutta tällä kertaa kannatti. Ihanan fluttyinen ficci. Tuossa alussa, ja sitten taas Ginnyn kohdalla lopussa, häiritsi hieman se, että raskaus mainittiin niin monta kertaa. Kuin yritettäisiin lukijalle vääntää rautalangasta, minä kun pidän enemmän sellaisista ficeistä missä lukijan annetaan enemmän ajatella itse. Mutta muuten, ihana ficci.
Lainaus
Pudistan päätäni. Ei. Ei meidän kannata. Pääsemme sinne myöhemminkin. Ei meillä ole mikään kiire.
Tuossa quoteamassani kohdassa näkyy hyvin ficin tunnelma, se on mukavan leppoisa ja rauhallinen, kuin ei tosiaan tarvitsisi huolehtia enää mistään.
Eipä kai tästä osaa sanoa muuta, sujuvaa kerrontaa ja mukavaa tunnelmankuvausta, ei mitään actionpläjäystä, vaan hyviä ficcejä voi kirjoittaa vaikkei niissä juurikaan mitään ihmeellistä edes tapahtuisi.
Joo, kaunis ficci, mukavan fluffyinen aamupalaksi :D

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 258
Vs: I turn to you, K-13, fluffy, Ron/Hermione
« Vastaus #2 : 07.08.2010 18:16:32 »
Mää tykkään ihan sairaasti Ron/Hermione -parituksesta, ei varmaan avasta ja tekstistäkää huomaa :D <3

Tykkäsin tosi paljon, ja tää oli tosi söpö ja olit saanut hyvin säilytettyä hahmojen persoonallisuuden, joka aina joskus minua häiritsee jos sitä on muuteltu liikaa...

Elikkäs tyksin tosi paljon ja oli ihana,

kiitos tästä,
kaneli ;)

Hp-fani4EveR

  • Potterholisti
  • ***
  • Viestejä: 226
  • You can be my hero, Harry.
Vs: I turn to you, K-13, fluffy, Ron/Hermione
« Vastaus #3 : 07.08.2010 22:41:17 »
Oih! Tämä oli ihana. Juuri tälläistä sopivan fluffista tunnelmaa kaipasinkin. Ja pidän erityisesti Ron/Hermionesta, joten tämä oli suorastaan unelmien täyttymys.

Lainaus
Olen paljain jaloin eikä minulla ole ylläni mitään

Tuo lause oli jotenkin hassu.. Mutta pidin tästä todella paljon!

~Kiitos!

sofiaprinsessa

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 11
    • it changes us.
Vs: I turn to you, K-13, fluffy, Ron/Hermione
« Vastaus #4 : 03.03.2012 11:27:16 »
ihan looooistava ficci jälleen! rakastan romionea, niinkuin jotkut ovat saattaneet jo huomatakin ja tämä sai minut rakastumaan siihen vielä enemmän, jos vain mahdollista ♥ kiitos tästä , tää oli erittäin hieno. & sitten vielä semmoista palautetta tahtoisin antaa , että toi sun kirjoitustyyli , ettet käyttänyt lähes lainkaan pronomineja ja kirjoitit preesensissä yksikön ensimmäisessä persoonassa , niin se oli jotain vähän erilaista. aluksi häiritsi hieman ( tietysti johtui siitä että olen niin tottunut näihin imp. y.3.p tarinoihin ) , mutta loppua kohti se alkoi kuulostaa ihan kivalta. siitä tuli justiinsa tommonen leppoisa tunnelma , niinkuin Jassmi jo mainitsikin. mutta joo tykkäsin tosi paljon. (: