TSH: Pimeillä mailla | S | Frodo & Sam | tuplaraapale

[Sokerisiipi]

Fandom: Taru Sormusten Herrasta
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haaste: Multifandom IV

A/N: Lepohetki Frodon ja Samin kanssa. Samalla korkkaan itselleni uuden fandomin. Woo!

P I M E I L L Ä   M A I L L A

Sam puuskahteli harmissaan. Hän oli jo tovin puuhastellut nuotion kimpussa. Kuivaa tuohta ei ollut tullut vastaan päiväkausiin, mutta hobitin sinnikkyyttä ei niin vain nujerrettu. Mutta vaikka Sam mitä yritti, kosteista puunkappaleista ja sytykkeistä ei ollut tuleksi. Kitkerä savu oli ehtinyt herättää hobitissa toivoa, mutta surullinen tupru ei ollut antanut muuta kuin vuotavat silmät. Sam mietti vielä, mitä hän voisi yrittää.

Olisi kurjaa levätä kosteassa maassa vain haltiaviitat lämmikkeinä. Jos yöunet kuluisivat palellen, ei sitä voisi edes kutsua kunnon levoksi. Itsestään Sam ei niinkään kantanut huolta, mutta Frodo-herralla oli jo tarpeeksi murhetta kannettavanaan. Flunssa olisi varsin ikävä lisätaakka.

”Istu alas, Sam”, Frodo pyysi. ”Emme mahda seudun kosteudelle mitään. Täytyy vain toivoa, että huomenissa jalkamme osuvat mättäälle, jota voisi luonnehtia kuivaksi.”

”Uskon, että vika on oppaassa”, Sam sanoi epäluuloisena. Hänen luottamuksensa Klonkkuun oli alusta asti ollut heikko, mutta nyt viimeisinkin hippu oli karisemassa. Sam oli vakaasti sitä mieltä, että se otus johdattaisi heidät kuolemaansa kaikista lupauksistaan huolimatta.

Frodo huokaisi syvään. Äänessä oli liian vanha ja väsynyt sointi. Samin rinnassa vihloi eikä hän hennonut väsyttää ystäväänsä enempää. Nyt ei ollut hyvä hetki keskustella asiasta. Samin täytyi niellä kitkerät mietteensä ja keskittyä hyviin asioihin. Jos toivon menetti täällä, kuka tietää, saisiko sitä koskaan takaisin.

[mursuhilleri]

Minäkin korkkaan uuden fandomin! En ole koskaan lukenut yhtäkään Sormusten herra -ficciä. Hassua!

Näpytän nyt nopean puhelinkommentin pesutuvassa ollessani. Niin tavallista, ettei Sam huolehdi itsestään, kun haluaa vaan Frodolle hyvää vointia. Ja toit tosiaan ilmi myöskin sen, että Sam epäilee Klonkkua! Surullisen sävyinen teksti kyllä.

Halusin vain ilmoittaa, että luin ja pidin tästä! Kiitos elämäni ensimmäisestä Sormusten herra -ficistä!

[Angelina]

Katsoin juuri Kuninkaan paluun perjantaina telkkarista ja päätin lähteä kurkkimaan, että olisiko Finillä tarjota mulle Aragorn/Legolasia. Tutkimusmatkalla törmäsin kuitenkin tähän ja koska Frodo/Sam on myöskin awwws, niin pakkohan tähän oli tarttua :3 Ja joo, tää ei ollut parituksellinen enkä tiedä ootko sitä sellaisena ajatellutkaan, mutta mulle nää kaksi on jotenkin automaattisesti näyttäytyy parituksena :'D

Tää oli tosi canonmainen hetki Frodon ja Samin matkalta, mikä teki tästä tosi hienon! Sam täysin syystä epäilemässä Klonkkua ja tämän tarkoitusperiä, samalla kun yrittää tehdä omasta ja Frodon olosta hieman siedettävämpää - sekä tietysti tuo ainainen huoli Frodon jaksamisesta ja pärjäämisestä. Sam on kyllä 98 % Fellowshipin powerista, ilman sitä Frodo ei olisi kyllä koskaan hommassaan onnistunut. Rakastan Samia <3 Pidin myös tässä siitä, että Frodo oli enemmänkin väsynyt Samin epäilyihin Klonkusta, eikä niinkään vihainen (kuten canonissa välillä, stupid Frodo). Sam sitten tavoilleen uskollisena päättää säästää Frodoa ja keskittyä itsekin parempiin, positiivisempiin asioihin.

Sanoinko jo, että rakastan Samia? Taisin sanoa. Tykkäsin, kiitos tästä ♥

[Sokerisiipi]

mursuhilleri: Aww, kiitos siitä kunniasta, että tämä sai olla ensimmäinen TSH-ficcisi! Ihanaa, että tästä tunnisti kirjoista/leffoista tuttuja tunnelmia ja ajatuksia. Kiva kuulla, että tykkäsit! Kiitos kommentista!!

Angelina: Frodo ja Sam on kyllä niin kumppaneita, että itsekin ajattelen heitä parina. Sam on kyllä niin upea ja ihana hahmo ja saattueen kantava ja lopussa kaiken ratkaiseva voima, ehdottomasti!! ♥︎ Ihana kuulla, että tässä Sam näyttäytyi edukseen. Kiitos kommentista!!

[Claire]

Olen katsonut LOTR-elokuvatrilogian aivan järjettömän moneen otteeseen, mutta tajusin, että en ole ainakaan muistaakseni koskaan lukenut ficciä tällä fandomilla! Joten minäkin korkkaan mursiksen lailla lukijan näkökulmasta uuden fandomin.

Ja Angelinan lailla mullekin Frodo ja Sam näyttäytyy kyllä automaattisesti pariskuntana, ja siten mielsin heidät tässäkin ficissä. Tämä oli tosi hieno, vaikka ficci pituudeltaan oli lyhyt niin olit tosiaan onnistunut luomaan hienoa canonmaista kuvailua Frodon ja Samin matkalta, ja on äärimmäisen ihailtavaa, kun lyhyelläkin ficillä onnistuu luomaan niin selkeitä mielikuvia lukijalle! Tässä esimerkiksi hienosti korostuu se, kuinka ratkaiseva tekijä Sam oli canoninkin kannalta, pitäessään Frodosta huolta koko matkan ajan. Vaikka Sam ei onnistunut nuotiota sytyttämäänkään ja hänen mieltään kalvasi myös epäilys Klonkkua kohtaan, niin ihailen silti hänen asennettaan ja kykyä keskittyä positiivisiin asioihin, joka tuli esiin etenkin tässä lopussa:

Samin täytyi niellä kitkerät mietteensä ja keskittyä hyviin asioihin. Jos toivon menetti täällä, kuka tietää, saisiko sitä koskaan takaisin.

Jotenkin tämän Samin toiveikkaan ajattelin myötä niin korostui se, että Sam oli se lämpö ja valo tuolla taipaleella kaiken pimeyden keskellä.

Hienosti kirjoitettu ficci, tykkäsin kovin, kiitos tästä <3