Welmasein, kiitos paljon! On totta että tästä kolmannesta sukupolvesta on kiva kirjoittaa, kun tuntuu että koko taikamaailma on avoinna!
Tämä auroriura tuntuu kulkevan Potterien ja Weasleyden suvussa melkein kuin perheyritys
Bosamo, tässä jatkoa, anteeksi kauheasti kun kesti! Lupaan että enää ei tule näin pitkiä taukoja
Ginevra, hah, kiitos! Kiva että olet tykännyt!
Heips, sainpas vihdoinkin jatkettua kirjoittamista! Koulussa ollut mielettömästi duunia ja siksi tämä vapaa luominen jäänyt kurjasti pois kehistä, mutta nyt koulussa sen verran letkeää että ehtii kirjoittelemaankin, ihanaa. Tähän jää niin koukkuun sit kun inspis iskee, nytkin kirjoittanut taas koko päivän! Kommentit ovat tietysti tosi tervetulleita!
Kauhean kauan on viimeisistä luvuista, toivottavasti joku innostuisi vielä lukemaan!
9. Rääkyvä Hiprakka James oli jokseenkin varma, ettei enää ikinä nousisi ylös jos vain voisi mitenkään itse vaikuttaa asiaan. Hän makasi raajat levällään sängyllään, pää haudattuna tyynyjen alle. Hänen vartalonsa tuntui uppoavan vällyjen pehmeyteen.
Victoire oli pakottanut heidät harjoittelemaan turhauttavan typeriä torjuntataikoja kolme tuntia. Kolme tuntia! James oli ollut Avan pari ja he olivat kyllästyneet torjuntataikojen langettamiseen siinä määrin, että olivat ryhtyneet kaksintaistelemaan käyttäen muitakin kirouksia kuin Victoiren käskemää aseistariisuntaloitsua, mutta Victoire oli jo hetkessä huomannut heidän tottelemattomuutensa ja tehnyt erittäin selväksi, että ne ketkä kokivat torjuntataikojen harjoittelemisen omalle arvolleen liian alentavaksi, voisivat pakata laukkunsa ja poistua koulutusohjelmasta. James ei kuollakseenkaan käsittänyt, miksi torjuntataikoja piti kertaantuvasti harjoitella kyllästymiseen saakka, mutta koulutusohjelman oli laatinut häntä huomattavasti viisaammat ja pätevämmät velhot, joten kaipa turhauttavalla toistamisella oli jonkinnäköinen tarkoitus. Silti… James oli hallinnut torjuntakiroukset jo kolmetoistavuotiaana, ja jos hänen pitäisi torjua vielä kerrankin typerä aseistariisuntaloitsu voisi hyvinkin olla mahdollista, että hän pakkaisi laukkunsa ja vilkuttaisi iloiset hyvästit Aurorialle.
Yhtäkkiä ovi pamahti auki. ”Oi, Jamieeee…”
”Mene pois”, James urahti vasten tyynyn ihanaa mukavuutta. ”Minä nukun.”
”Ethän sinä niin voi tehdä!” Shawn loikkasi Jamesin sängylle ja pomppi siinä niin, että James hypähteli epämukavasti ilmaan. ”Me lähdemme Tylyahoon ja vedämme kännit kauniiden sukulaistesi kanssa!”
”Emme muuten vedä”, James vastusti edelleen tyynyä vasten puhuen, vartalonsa pompahdellessa, ”meillä on velvollisuus olla jolkottamassa typerässä metsässä aamulla tasan kello viisi. Kuvitteletko tosiaan kykeneväsi kirmaamaan aamukosteudessa hamsterinhajuisen hengityksen kanssa?”
”Inhoan sitä kun en ole oikeassa”, Shawn mutisi ja lysähti sängylle istumaan. James vilkaisi suljettujen luomiensa takaa poikaa: tämä näytti maansa myyneeltä.
”Voimme kuitenkin juottaa Roxannen ja Lilyn humalaan ja nauraa vatsamme kipeäksi”, James yritti piristää poikaa. ”He ovat hurjan hauskoja humalassa, Lilyn saa yllytettyä tekemään vaikka mitä ja Roxanne soittaa suutaan jokaiselle vastaantulevalle.”
”Onko Lilyn viisasta juoda alkoholia näin lyhyen ajan kuluttua luihuisten hyökkäyksestä?” Shawn kysyi otsa rypyssä.
James yllättyi kysymyksestä ja mietti hetken aikaa. ”Todennäköisesti ei, joten hän aivan varmasti tekee niin.”
”Eikö sinun pitäisi olla huolehtivainen ja kunnollinen isoveli ja estää häntä?”
James purskahti nauruun. ”Et tunne sisartani, hyvä mies. Hän tekee juuri niin kuin itse haluaa ja sillä sipuli. Jos sanon hänelle, että hän ei saa juoda, hän nauraa sylki roiskuen päin naamaani ja juo kaksin kerroin enemmän.”
”Voithan sinä kokeilla”, Shawn intti vastaan. ”Hän oli jäätävän järkyttävässä kunnossa vain pari päivää sitten! Satuitko näkemään? Hän on mielenvikainen, jos ryhtyy latkimaan minkäännäköisiä myrkkyjä! Alkoholin kanssa ei tarvitse olla tyhmä ja pelleillä!”
James tuijotti Shawnia. ”Jos se sinua niin kovasti häiritsee, niin herra on hyvä ja yrittää sitten itse estää pikkusiskoani litkimästä ilojuomia. Voin kertoa, että et tule onnistumaan.”
”Selvä”, Shawn puuskahti ja risti kätensä. ”Sehän nähdään.”
”Miten vain.” James nousi sängyltä ja meni kylpyhuoneeseen. Hän tyhjensi rakkonsa ja vilkaisi sitten itseään peilistä. Hän näytti juuri siltä kuin tunsi olonsa olevankin: väsyneeltä ja rasittuneelta ja turhautuneelta. Ruskeat silmät tuijottivat häntä peilistä takaisin viileän välinpitämättömästi eivätkä ilkikurisesti niin kuin normaalisti. Ehkä Aurorialla ei oikeasti ollut hänelle hyvä vaikutus… miksi hän oli ikinä tullut tänne? Hän tunsi olevansa sidottuna, loukussa, kahlittuna… ahdistus puristi Jamesin rintaa ja hän riisti katseensa omista silmistään ja meni takaisin huoneeseensa.
Shawn istui edelleen hänen sängyllään nojaten tummaa seinää vasten jalat koukussa. Hän piteli käsiään rennosti polviensa päällä ja hymyili Jamesille veikeä pilke silmäkulmassaan. ”Joko me lähdemme tappelemaan pikkusiskosi kanssa?”
James pyöräytti silmiään. ”Käyt tuhoon tuomittua taistelua, ystäväiseni.”
”Minulla on yleensä tapana voittaa kaikki taisteluni.” Shawn hypähti ylös sängyltä. ”Lähdetään.”
He lähtivät huoneesta. Makuuhuonekäytävä oli tyhjä, mutta oleskeluhuone sen perällä oli täynnä auroriopiskelijoita, jotka nautiskelivat takkatulen tuomasta lämmöstä ja tanssivasta valosta. James näki Summerin ja Megaran katsovan heidän suuntaansa ja mittailevan Shawnia katseillaan kiiltoa silmissään. James pärskähti. Shawn ei näyttänyt edes huomaavan.
Samassa Aqualine Patilin nimikylttiä kantava ovi heilahti vauhdilla auki ja osui suoraan Jamesin kasvoihin kyntäen palasen hänen nenästään.
”Samperin metsinkäisen kanavan kaivertaja!” James piteli nenäänsä – ei helkkari – oliko hänen nenänsä murtunut? Ainakin siitä valui valtoimenaan verta ja se tuntui paisuvan kuin ilmapallo ja siihen sattui niin paljon, että James näki tähtiä.
”Älä uskallakaan seurata minua!” kuului vihainen ääni, jonka James tunnisti kipunsa lävitse kuuluvan Avalle. ”Nyt riitti! Minä häivyn!”
”Ava!”
James avasi pakottavan jomotuksen hämärtämät silmänsä. Aqualine seisoi oviaukossa kasvoillaan anteeksipyytävä, katuva ilme ja Ava seisoi Shawnin vieressä ilmeisen raivostuneena.
”Tule tänne. Puhutaan”, Aqualine ojensi kättään kutsuvasti Avalle, mutta tyttö läpsäisi käden pois.
”Puhu sinä vain itseksesi! Ethän sinä muutenkaan kuuntele, mitä minä sanon! Ikinä!” Ava käännähti katsomaan Jamesia ja Shawnia kasvoillaan niin vihainen ilme, että molemmat kavahtivat kauemmaksi. ”Mihin te olette menossa?” tyttö tiukkasi.
”Tylyahoon…” Shawn vastasi empien, peläten Avasta uhkuvaa raivoa.
”Hyvä! Minä tulen mukaan.” Ava tarttui sekä Shawnin että Jamesin käteen ja lähti taluttamaan heitä kohti kierreportaita.
”Ava!” Aqualinen ääni oli muuttunut yhtä vihaiseksi kuin Avankin. Tyttö juoksi heidän peräänsä. ”Et muuten varmasti mene!”
”Sinä et minua määräile!”
Aqualine tarttui Avan Jamesin kättä puristavaan käteen ja kiskaisi. Ava horjahti ja James otti nopeasti tytöstä kiinni, jotta tämä ei olisi kierinyt kierreportaita alas.
”Älä koske häneen!” Aqualine kiljaisi.
”Annanko hänen tipahtaa portaat alas sitten?” James kysyi asiallisesti, nenäänsä puristaen.
”Rauhoitu nyt hyvä nainen”, Shawn lisäsi. ”Käyttäydyt mielenvikaisesti ja suoraan sanottuna normaalin käytöksen rajoja rikkoen.”
”Ole sinä häntäheikki hiljaa! Kyllä minä tiedän, mitä sinulla on mielessäsi! Mitä teikäläisillä on aina mielessä!” Aqualinen kulmikkaat kasvot olivat vääristyneet raivosta.
”Älä sinä sekoita heitä tähän!” Ava huusi.
”Mitä meikäläisillä sitten on aina mielessä?” James kysyi kiinnostuneesti.
”Ettehän te kaksilahkeiset mitään muuta tahdo kuin päästä tyttöjen pikkupöksyihin!”
James ja Shawn pärskähtivät ja vaihtoivat huvittuneen katseen. ”Hassua, siitä siis johtuu, että olet noin tampio, James. Sinä et muuta mieti kuin Avan pikkupöksyjä!”
”Sinun jos kenen pitäisi tietää, miksi me emme muuta tahdokaan kuin pikkupöksyjen peittämiä aarteita”, James sanoi Aqualinelle tahallisen kiihkeästi ja vinkkasi silmäänsä.
Aqualine näytti turpoavan silkasta raivosta. ”Ava, sinä et lähde heidän kanssaan minnekään!”
”Katsopas minua.” Ava käännähti ympäri ja lähti harppomaan rappusia alas vihaisin, päättäväisin askelin. Aqualine tuijotti hetken tytön perään, loi Jamesiin ja Shawniin syvää halveksuntaa ja ennenaikaista kuolemaa toivovan katseen, meni sitten omaan huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni mielenosoituksellisen lujaa.
James ja Shawn vilkaisivat toisiaan paljonpuhuvasti lähtiessään kävelemään Avan perään.
”Mielenkiintoista. Tyttörakkaus on sangen intohimoista”, Shawn totesi.
”Tyttörakkaus on sekopäistä”, James oikaisi.
”Mitä te kuhnitte siellä? Mennään jo!” Ava odotti heitä ulko-oven edessä ja löi jalkaansa maahan malttamattomana. ”Haluan hurjan humalan ja nopeasti.”
”Saamanne pitää, arvon neiti”, James sanoi ja kumarsi pienesti.
He lähtivät iltahämärän ruohontuoksuiseen viileyteen. Ava puristi huppupaitaansa tiukemmin ympärilleen ja katsoi Jamesia vinosti hymyillen. ”Miksi te olittekaan menossa Tylyahoon? Vahva veikkaukseni on humala, mutta meillä tosin on huomenna herätys aamu viideltä…”
”Pikkusiskoni Lily käski meitä tulemaan paikalle”, James kertoi naurahtaen, ”emme me meinanneet humaltua. Mutta jos koet, että sinä tarvitset pientä hiprakkaa, emme me ala estelemään sinua – ”
”Minä todellakin tarvitsen hiprakkaa”, Ava mutisi kiukkuisesti. ”Pääni on räjähtämispisteessä. Aqualinesta on tullut täysin mahdoton.”
”Joo, kyllä me huomattiin”, Shawn sanoi virnistäen. ”Onko imartelevaa, kun joku haluaa noin palavasti omistaa sinut?”
Ava mulkaisi Shawnia. ”Mitäpä luulisit? Sinua ahdistaa pelkästään se, kun Summer, Megara ja Taylor pitävät kisaa siitä, kuka kuolaa isoimman lammikon sinun vuoksesi. Kuvittelepa olevasi ihmisen kanssa, joka ei luota mihinkään mitä sanot ja epäilee sinun jokaista pientä ilmettäsikin ja syyttää sinua mitä kummallisimmista asioista…”
”En osaa kuvitellakaan tuskaasi, Ava-rakas”, Shawn sanoi vakavana. ”En osaa kuvitella, millaista on pitää sydämessään jotakuta noinkin sieväsieluista kuin Aqualine, mutta minun näkökannaltani katsottuna sinä voit karata koska tahansa.”
Ava ei sanonut mitään, näytti vain loukkaantuneen vihaiselta, joskin James oli varma, että viha oli kohdistettu Aqualineen eikä Shawnin sanoihin.
He saapuivat Tylyahoon. Katulamput räpsyivät aivan kuin eivät olisi millään jaksaneet tuoda valoa kadun pimeyteen.
Lily ja Roxanne odottivat heitä Fredan hekumakaupan edessä. Molemmilla oli paksut huppupaidat ja rohkelikkokuosiset kaunaliinat. Roxanne huojui hieman paikallaan ja yksi katse kaunottaren silmiin paljasti, että tämä ei ollut muutamaan tuntiin ollut selvänä.
”Kävitte sitten matami Rosmertan ilojuomia maistelemassa?” James kysäisi virnistäen ja katsoi merkitsevästi Roxannen huojuvaa olemusta.
”Roxylla oli jano”, Lily virnisti takaisin. ”Löysimme Espanjan Iilimadon räpläämässä uhkean blondin napanöyhtiä salakäytävässä. Sen jälkeen Rox on kaatanut kurkustaan alas parisen kymmentä shottilasillista.”
”Rouvan huomaan, oi arvon hevoshotkat!” Roxanne päräytti kovaan ääneen. ”Meillä oli hieno suunnitelma, haha, ostaa Lohikäärmerakastajan kaljuunoilla pullo tuliviskiä ja mennä sitten nauttimaan elämän iloista, mutta Freda on sulkenut kauppansa!”
”Miksi hän niin on tehnyt?” Ava pihahti.
”Kuka sinä olet?” Lily kysyi.
Ava ojensi kätensä. ”Ava Lopez. Opiskelen näiden tomppeleiden kanssa Auroriassa.”
”Onnea vaan sinullekin”, Lily naurahti. ”Minä olen Jamesin pikkusisko Lily ja tässä on Roxanne.”
Roxanne katsoi Avaa leukaansa hieroen. ”Oletko sinä se lesbo?”
James ja Shawn pärskähtivät, Ava katsoi hetken Roxannea silmiään räpytellen, purskahti sitten nauruun ja sanoi: ”Juu, kyllä se minä olen. Ilmeisesti olette kuulleet minusta.”
”Vain kauniita asioita”, James kiirehti sanomaan.
”Osaan hyvin kuvitella”, Ava sanoi kohotellen kulmakarvojaan, kasvoillaan ovela hymy. ”Minä olen sitä mieltä, että meidän on saatava se pullollinen tuliviskiä. Mitä jos kävisimme vain hakemassa Fredalta? Jätetään rahat tiskille, niin se ei ole varastamista.”
”Sinusta tulee vielä loistava aurori!” Roxanne julisti ja työnsi kätensä Avan käsikoukkuun. ”Pidän ajattelutavastasi. Mennään.”
”Hei, hetkinen nyt!” Shawn vastusti ja astahti Fredan pimeän putiikin oven eteen. ”Emme me voi murtautua kauppaan vain sen takia, että teitä sattuu janottamaan!”
”Eikö sinua sitten?” Lily kysäisi.
”Ei! Naurettavaa olla muka noin janoinen.”
”Minusta on naurettavaa olla tuollainen ilonpilaaja”, Lily huoahti. ”Älä ole nössö, Shawn!”
”Onko se sinusta nössöilyä, jos haluaa kunnioittaa kaupan sulkemisaikoja ja ei halua murtautua putiikkiin tuliviskipullon takia?”
”Öö, no on?” Lily katsoi Shawnia kuin ei olisi ymmärtänyt mitä tämä oikein ajoi takaa.
”Sinun ei sitä paitsi pitäisi edes juoda mitään”, Shawn sanoi tytölle ärsyyntyneenä. ”Jos et satu muistamaan, sinut kidutettiin juuri melkein henkihieveriin.”
”Kiitos vain, olisin saattanut unohtaa ellet olisi muistuttanut”, Lily sanoi ivallisesti takaisin. ”Joko mennään?”
Roxanne oli sujahtanut Shawnin ohi ja oli jo ovella. ”Alohomora!”
”Te olette idiootteja”, Shawn mutisi inhoavasti. ”Minä en tuonne tule.”
”Ole tulematta sitten!” Lily huudahti ja lähti Roxannen perässä kauppaan Ava kintereillään. James ja Shawn jäivät tyhjälle kadulle seisomaan. James virnisti.
”Älä murjota, Shawnie. Tästä tulee hauskaa.”
”Alkoholin lipittäminen näin pakonomaisesti on naurettavaa”, Shawn jupisi.
James katsoi poikaa. ”Oliko sinun isäsi kautta äitisi liiankin kärkäs maistelemaan nautintojuomia tai jotakin? Suhtaudut asiaan niin kovin kiihkeästi.”
”Isä oli”, Shawn urahti. ”Olen nähnyt, mitä alkoholi voi ihmiselle tehdä. Teillä ei ole aavistustakaan…”
”No, olen sitä mieltä että Espanjan Iilimadon karkottaminen on juhlimisen arvoinen asia”, James totesi. ”Rox, Lily ja Ava epäilemättä eivät muistuta isääsi tippaakaan. Joten lopeta mököttäminen ja käyttäydy niin kuin mies ja anna tyttöjen nauttia nuoruudestaan vielä kun ovat energisiä ja siloposkisia.”
”James!” Lily huikkasi oviaukolta. ”Anna viisi kaljuunaa.”
”Viisi?” James parahti. ”Mitä sinä viidellä kaljuunalla teen?”
”Laitan tiskille Fredan löydettäväksi tietenkin, typerys.”
James aikoi kaivella taskujaan. ”Tuliviskipullo ei muuten tasan maksa viittä kaljuunaa.” Hän oli ojentavinaan rahoja, mutta juuri kun Lily ojensi kättään, James vetäisi omansa takaisin. ”Älä unta näe, että antaisin sinulle viisi kaljuuna hihhuloimiseen.”
”Miksi te olette noin junttimaisella tuulella?” Lily puuskahti. ”Avalla on kova humalahakuisuuden halu ja me tarvitsemme paljon nestettä jos haluamme, että Rox sammuu ja sulkee suunsa. Pulita.”
James huokaisi ja länttäsi kolikkonsa Lilyn käteen. Tyttö katosi oitis takaisin sisälle.
Shawn katsoi Jamesia kulmakarvat koholla. ”Olen pettynyt sinuun, Lohikäärmerakastaja. Hän vie sinua kuusi-nolla.”
”Hän vie kaikkia kuusi-nolla”, James ilmoitti tyynesti ja tutkiskeli kynsinauhojaan.
Tytöt ryöväsivät kaupasta tuliviskipullon ja muutaman muunkin pullon. Shawn tuhahti halveksuvasti nähdessään tyttöjen ostokset ja Lily mulkaisi poikaa pahasti. Roxanne oli jo avannut oman pullonsa, ottanut siitä ison kulauksen ja lähtenyt hyppelehtimään eteenpäin Tylyahon pimeää polkua iloisesti lauleskellen. Muut lähtivät hänen peräänsä hieman hillitymmin.
Lily oli kierittämässä oman pullonsa korkkia auki, kun Shawn kiskaisi pullon tytön kädestä.
”Mitä – hei!” Lily tuijotti yhtäkkiä tyhjiä käsiään aivan kuin ei olisi ymmärtänyt, mitä juuri tapahtui. James purskahti nauruun.
Lily kääntyi katsomaan vakavailmeistä Shawnia. ”Saisinko kysyä, mitä helkkaria sinä luulet tekeväsi?”
”En minä anna sinun juoda”, Shawn sanoi rauhallisesti, aivan kuin olisi todennut jonkin täysin ilmiselvän asian.
”Öö, minkä takia?” Lily tuijotti Shawnia epäuskoisesti.
”Koska sinä makasit Sairaalasiivessä vielä tänä aamuna esimerkiksi? Alkoholin kanssa ei kannattaisi leikkiä.”
”Kuka sinä olet, minun isäni vai?” Lily nauroi. ”Anna se pullo tänne.”
”En.”
”Ääliö.” Lily näpäytti silmänräpäyksessä taikasauvaansa, Shawnin käsi säpsähti ja Lily nappasi pullon takaisin itselleen. ”Minä teen mitä haluan.”
Tyttö lähti hyppelehtimään edellä viilettävän Roxannen perään. James nauroi, Shawn irvisti. ”Tuo tyttö on mahdoton.”
”Juuri sitähän minä yritin sinulle sanoa, mutta kun et uskonut.”
”Teissä on aika paljon samaa näköä”, Ava puuttui keskusteluun. Tämä käveli Jamesin oikealla puolella. ”Sinussa ja Lilyssä.”
Oli Jamesin vuoro irvistää. ”Yritätkö sinä kertoa, että minun mustat, upeat hiukseni ja jäntevä oriin varteni muistuttavat sinua sisareni pitkästä punaisesta tukasta ja pikkuruisesta tirriäisen vartalosta?”
”En”, Ava sanoi tirskahtaen, ”vaan yritän sanoa, että teillä on kasvoissa jotakin, mikä kielii sisarussuhteestanne. Ja teissä on sellaista samanhenkistä karismaa.”
James pyöritti päätään huvittuneena.
”Mitä te kuhnailette?” Roxanne kiljui vähän matkan päästä. ”Meillä on kiire! Humala odottaa!”
”Sinua se ei kyllä odota!” James huusi. ”Ethän sinä kykene edes kävelemään suorassa!”
Roxanne tuijotti häntä. ”Kyllä minä tietääkseni kävelen? Vai konttaukseltako tämä sinusta vaikuttaa?”
”Ehkä jonkinlaiselta kävelemisen ja konttaamisen välimuodolta”, James tuumasi katsellessaan Roxannen askelmointia.
”Hah! Sinua vain ärsyttää kun et itse ole yhtä iloisissa olotiloissa kuin minä! Pitääkin piruilla, sinä mokoma.”
”Minun olotilani on ihan tarpeeksi iloinen kun voin katsella kuinka te tytöt hösläätte keskenänne”, James ilmoitti virnistellen.
”Me emme höslää”, Ava sanoi arvokkaasti ja latki innokkaana ilojuonta alas omasta pullostaan kuin olisi halunnut hukuttaa kaikki ajatuksensa pulloon.
”Tätä menoa me joudumme kantamaan heidät kaikki punkkiinsa”, Shawn mutisi Jamesille inhoten.
”Minne me oikein olemme menossa?” Ava kysäisi.
”Mennään Rääkyvään Röttelöön!” Roxanne kajautti. ”Siellä on lämmin!”
”Mikä on Rääkyvä Röttelö?” Ava kysyi ihmeissään.
”Se on tuo hökkeli tuolla pienellä kukkulalla”, James opasti ja osoitti hämärässä häämöttävää puista, repsottavaa rakennusta. ”Sieltä pääsee Tällipajun kautta Tylypahkaan.”
”Tällipajun?”
Lily pyörähti ympäri heidän edessään ja kääntyi katsomaan Avaa. ”Etkö sinä ole käynyt Tylypahkaa?”
Ava hymyili. ”Ei, minä ja Aqualine olimme Timblandissa, Irlannissa.”
”Kuulostaa joltakin tanssisarjalta”, Roxanne tuumasi. Tytön vauhti oli hidastunut kummasti pullon pinnan laskiessa alemmaksi ja muut olivat saaneet hänet kiinni. ”Onko Aqualine se Shawnia vihaava tyttörakkautesi?”
Avan ilme synkkeni. ”On.”
”Tyttörakkailla oli pieniä erimielisyyksiä”, Shawn kertoi virnistellen.
”Tappelitteko te Shawnista?” Roxanne kysyi uteliaasti.
Lily tuhahti. Shawn vilkaisi tyttöä toinen kulmakarva omituisesti nytkähtäen.
Ava huokaisi. ”Aqualine tappelee mistä vain. Se on hänen lempiharrastuksensa.”
”Mikä on kyllä sangen omituista”, James puuttui puheeseen. Hänen mielessään käväisi, että jos pääsisi viettämään laatuaikaa Avan kaltaisen tytön kanssa, hän todellakin harjoittaisi jotakin aivan muuta tytön kanssa kuin riitelyä.
”Onko hän tulisieluinen?” Roxanne kysyi ottaen samalla muutaman harha-askeleen niin, että Shawn joutui tukemaan tyttöä, jotta tämä ei kaatuisi.
Ava pyöritti silmiään. ”Mustasukkainen hän on.”
”Miksi et vain naura hänelle?” Lily kysyi aidon ihmeissään. ”Mustasukkaisuus on ihan pöllöä.”
”Sinullako on siitä sitten niin paljon kokemusta vai?” Roxanne hymähti.
Lily vilkaisi tyttöä virnistäen. ”En harrasta mitään niin typerältä kuulostavaa.”
”Lily ei harrasta poikia ollenkaan”, Roxanne päräytti.
”Eikä hänen pidäkään!” James lisäsi nopeasti.
Shawn katsoi Lilyä kiinnostuneena. ”Ninkö? Ollenkaan?”
”Tykkäätkö sinäkin tytöistä?” Ava kysyi Lilyltä ihmetellen. ”En olisi uskonut. Sinussa ei ole sellaista vibaa.”
”En!” Lily katsoi häntä tuijottavia silmäpareja tuskastuneena. ”Kukaan kaksilahkeinen vain ei ole sattunut kiinnostamaan minua, entä sitten?”
”Lily ei ole edes suudellut ketään”, Roxanne paljasti kikattaen humalaisesti. Lily mulkaisi tyttöä.
”Oletko kuullut sellaisesta, että joskus voi pitää humalaisen suun supussa? Kokeile ihmeessä sitä. Alkaen nyt.”
”Etkö sinä ole ikinä suudellut ketään?” Ava hämmästeli.
”Miksi se ihmetyttää kaikkia niin kovasti?” Lily puuskahti ja varoi katsomasta Shawniin päinkään.
”Koska se on varsin mielenkiintoista”, Shawn tuumasi virnistellen aivan kuin olisi nauttinut tilanteesta suunnattomasti. ”Oikeasti, Lily, etkö ole suudellut ketään? Ikinä?” Poika painotti sanojaan venytellen.
Lily mulkaisi poikaa niin pahasti, että James ei olisi ihmetellyt laisinkaan, jos Shawn olisi kuollut kolme kertaa peräkkäin kuraiseen maahan. ”En!” tyttö tokaisi äänensävyllä, joka kertoi että asia oli loppuun käsitelty.
Shawn ei selvästikään ollut samaa mieltä. ”Minua kiinnostaisi tietää, mikä sitten oikein saisi sinut suutelemaan jotakuta kaksilahkeisen sukupuolen edustajaa.”
Lily vilkaisi Shawnia viileästi. ”Hetkellinen mielenvikaisuus!”
”Miksi sinua se kiinnostaa?” James kysyi ihmeissään, tuntien että oli jossakin keskustelun välissä pudonnut kärryiltä.
”Kaikenlainen informaatio on minusta kiinnostavaa”, Shawn totesi yksinkertaisesti, mutta Jamesilla oli kummallinen tunne, että hänelle oli jätetty jotakin kertomatta.
Lopulta he pääsivät Rääkyvää Röttelöä kannattelevan mäen päälle. James tökki sauvallaan narisevan oven auki. Sisällä haisi ummehtuneen pölyiseltä, mutta röttelössä oli sentään lämmin verrattuna syyskuisen yöilman viileyteen.
Roxanne ja Lily sujahtivat kikattaen Jamesin ohitse sisälle. Ava seurasi heitä uteliaana. Shawn pyöritteli päätään Jamesille. ”Mihin me olemme taikasauvamme oikein upottaneet”, hän huokaisi.
James virnisti.
Rääkyvä Röttelö näytti samalta kuin se oli aina näyttänyt. Tytöt olivat jo kirmanneet kotoisimpaan huoneeseen välittämättä haalistuneista verijäljistä ja rikkoutuneista huonekaluista. James ja Shawn menivät istumaan tyttöjen viereen katsellen toisiaan huvittuneina.
”Kippis!” Roxanne täräytti ja tytöt kilistelivät pullojaan yhteen. ”Otetaanpas sitten!”
”Millekäs?” Ava kysäisi. ”Sille, että ei välitetä mitä mustasukkaiset tyttöystävät saavat päähänsä?”
Roxanne ja Lily vilkaisivat toisiaan. ”Totta kai sille!”
”Ja sille, että Iilimadot ovat ällöttäviä!” Roxanne lisäsi omasta puolestaan ja helisytteli pulloaan.
”Ja sille, että kaksilahkeiset ovat muuleja!” Lily huudahti.
Shawn pyöräytti silmiään.
”Pelataanko jotakin?” Ava kysäisi.
”Niin kuin mitä?” Shawn pärskähti. ”Pullonpyöritystä vai?”
”Vain pikkulapset leikkivät pullonpyöritystä”, Lily tokaisi arvokkaasti. ”Kerro hänelle, Rox.”
Roxanne loi tottelevaisesti Shawniin alentuneen katseen, josta humala tosin vei enimmät särmät. ”Kukaan yli viisitoistavuotias ei leiki pullonpyöritystä”, tyttö informoi tottelevaisesti.
”Mikä harmi, minusta se on aina ollut mitä kiehtovin peli”, Shawn virnisti. ”Minä voisin näyttää sinulle vieläkin kiehtovamman pelin”, Roxanne lupasi viehkeästi ja vinkkasi silmäänsä.
James kakoi. ”Älä viitsi Roxy aloittaa tuota limaisuutta näin aikaisin illasta.”
”Anna hänen olla”, Shawn sihahti. ”Pieni limaisuus ei vahingoita ketään!”
Lily kulautti ison kulauksen pullostaan alas. James katsoi hieman huolestuneena sisartaan. ”Tuota, siskoseni, mitä jos ottaisit kuitenkin ihan rauhassa? Kuten Shawnie tässä ystävällisesti sinua aivan äskettäin muistutti, sinä tosiaan vapauduit matami Pomfreyn hellävaraisesta huomasta vasta tänään.”
”Olen ihan kunnossa!” Lily huoahti ja ryysti mielenosoituksellisesti lisää limenvihreää nestettä alas kurkustaan.
James katsoi Shawnia turhautuneena. ”Minähän sanoin. Tuhoon tuomittu taistelu.”
Lopulta he päätyivät pelaamaan räjähtävää näpäytystä, mutta tyttöjen litkujen kadotessa pulloista illan kääntyessä yöksi peli alkoi käydä hieman liian tuliseksi niin, että pojat päättivät, että oli aika lopettaa. James oli käräyttänyt kulmakarvansa kolmasti ja oli turhautunut.
Roxannen silmät näyttivät katsovan pysyvästi hieman kieroon ja Lilyn kasvoille oli kohonnut hentoinen puna. Ava paasasi Aqualinesta.
”Tai siis, Shawn sanoi minulle vain, että olen nätti ja Aqualine luki sen niin, että Shawnin ja minun välillä on intohimoinen salakomerosuhde! Hän ei kuuntele viisauden sanoja ei sitten pätkääkään, ei, hän on päättänyt että kun asia on näin niin sitten se on niin – ”
”Miehet!” Roxanne huudahti ja kolautti pullonsa voimalla lattialle niin, että keltainen litku läikkyi lattialle. ”Kaikki samanlaisia! He saavat mukamas tehdä mitä haluavat – hipelöidä blodien paidansisuksia ja muuta yhtä viatonta – mutta auta armias, jos tyttö haluaa hipelöidä muutakin kuin pojan arvokkainta ruumiinosaa, niin ei – ”
James sulki silmänsä kärsivänä. ”En ehkä kestä tätä kauempaa.”
Shawn virnisti. ”Minusta tämä on oikeastaan aika huvittavaa. En muista koska eläessäni olisin kuunnellut yhtä mielenkiintoista keskustelua.”
”Eihän tuossa ole sarvea eikä jouhta”, James mutisi.
”Sehän se tässä onkin niin hauskaa.”
”Miksi sinä et vain heivaa Aqualinea?” Lily kysyi Avalta. ”Jos hän kerran on tuollainen tampio.”
Ava pyöritti surullisesti päätään. ”Me olemme olleet yhdessä monta vuotta. Ei hän aina ole ollut tuollainen… ehkä tämä menee ohitse, kyllä hän vielä rauhoittuu…”
”Minua kiinnostaa”, Roxanne sanoi ruskeat silmät kiiluen, ”oletko sinä aito ja todellinen ja alkuperäinen lesbiaani? Vai oletko sinä ikinä tykännyt kenestäkään äreämmän sukupuolen edustajasta?”
”Äreämmän sukupuolen edustajasta?” Shawn toisti Jamesille äänettömästi. James virnisti pulihuolimattomasti, kiinnostuneena kuulemaan Avan vastauksen.
”En tiedä.” Ava maisteli kysymystä jonkin aikaa. ”En tiedä… ihastuin Aqualineen kauan aikaa sitten enkä ole ikinä ollut kiinnostunut kenestäkään muusta.”
”Voisitko kuvitella olevasi joskus pojan kanssa?” Lily kysyi.
Avan silmät käväisivät Jamesin pistävässä katseessa ja James saattoi melkein tuntea heidän välillään kirmaavan pienen jännityksen. Se sai hänen vatsansa kouraisemaan. ”Ehkä”, Ava sanoi hieman vaikeasti, ”mutta minä olen nyt Aqualinen kanssa.”
”Kerro ihmeessä, jos haluat tehdä lähempää tuttavuutta jonkun miekkosen kanssa”, Roxanne sanoi innokkaasti. ”Minulla on kokonainen lista kaikista, jotka eivät ole miellyttäneet minua – ”
”Tuskin Avaa kiinnostavat Tylypahkan paukapäiset tolvanat”, Lily nauroi, ”etenkin kun he ovat kaikki sinun jämiäsi.”
”Toisen roska voi olla toisen aarre!” Roxanne väitti vastaan.
”Kiitos vain”, Ava sanoi nauraen, ”mutta pidä lista nyt ainakin toistaiseksi kaikessa rauhassa vain itselläsi.”
”Kauanko sinä ja se Aqua-mikä-olikaan olette olleet yhdessä?” Roxanne kysyi Avalta, joka näytti hieman hämmentyneeltä tästä humalaisesta huomiosta.
Lily kohotti kulmiaan parhaalle ystävälleen. ”Miksi sinua kiinnostaa niin kovasti tämän kettutytön rakkauselämä? Saiko Iilimato sinut niin pois tolaltasi, että olet alkanut harkitsemaan toisenlaisia seksuaalisia suuntautumisia?”
”En ole ikinä tuntenut ketään tyttöä joka tykkäisi tytöistä!” Roxanne puolustautui. ”Anna minun olla kiinnostunut tästä uudesta persoonallisuuspiirteestä kaikessa rauhassa!”
”Oletko sinä siis kiinnostunut vaihtamaan tylsistyttävän normaalia seksuaalista suuntautumistasi?” Shawn puuttui viehättyneenä puheeseen. Poika sulki silmänsä typerä hymy huulillaan. ”Teidän pitäisi nähdä kuvat, jotka vilistävät juuri verkkokalvoillani.”
”Minusta tuntuu, että sinun kyseenalaiset ja todennäköisesti erittäin limaiset verkkokalvoelokuvasi voivat pysyä mielesi kätköissä”, Lily totesi. Roxanne hymyili Shawnille typerästi.
Shawn vilkaisi Lilyä hymyillen. ”Minusta tuntuu että etenkin sinä olisit positiivisen yllättynyt näistä kuvista.”
Lily pärskähti. ”Rohkenen epäillä”, tyttö tuumasi sitten kuivasti. ”Huh, sinulla todellakin on vilkas mielikuvitus.”
Shawn virnisti. ”Et osaa kuvitella puoliakaan.”
”Jostakin syystä minulla on tunne, että en haluaisikaan.”
”Totta, hentoinen tytön mielesi saattaisi järkkyä”, Shawn sanoi nyökkäillen vakavana.
”Minulla ei ole mitään tytön mieltä!” Lily suutahti. ”Minä vielä näytän sinulle hentoiset!”
”Älä tulistu!” Shawn huudahti ja vilkaisi hämillään Jamesia, joka kuunteli keskustelua kulmakarvat pienesti koholla pohtien, mihin ihmeeseen keskustelu oikein oli johtamassa.
”Totta helkkarissa tulistun!”
Shawn nosti kätensä eteensä kuin antautumisen merkiksi. ”Okei! Anteeksi, sinun mielessäsi ei ole mitään tyttömäistä eikä hentomaista. En tiennyt mistä puhuin, kunhan höpötän.”
”Sinä olet omituinen”, Lily totesi inhoavasti ja nyrpisti pojalle nenäänsä. ”Varsinainen gorilla.”
”Sinä se vasta omituinen oletkin. Mikä sinä oikein olet? Apina?” Shawn kysyi ja James pyöräytti silmiään. Shawn halusi selkeästi vain ärsyttää Lilyä eikä James käsittänyt lainkaan, miksi.
”Senkin kurja anaalitenava!” Lily sähähti.
”No niin, lapset, rauhoitutaanpas!” Ava huudahti ja teki käsillään aaltoilevia liikkeitä. ”Tämä keskustelu on eksynyt varsin oudoille poluille ja niin mielenkiintoinen kuin se onkin, tunnelma alkaa käydä jotenkin tuliseksi.”
”Minulla on hikka”, Roxanne ilmoitti ihmeissään. ”Tietääkö kukaan mistä se tulee?”
”Anaalitenava?” Shawn sanoi kysyvällä äänellä näyttäen siltä, että ei tiennyt olisiko hänen pitänyt nauraa vai järkyttyä.
Yhtäkkiä Roxanne huojahti niin, että joutui ottamaan tukea seinästä, mutta hänen kätensä lipesi ja liukui niin, että tyttö kaatui melkein lattialle. Shawn kietoi nopeasti kätensä tytön ympärille pelastaen tämän iskulta.
”Shawnie leikkii taas prinssi rohkeaa”, James virnisti.
Shawn virnisti takaisin. ”Kaunista neitoa on autettava hädässä. Oletko kunnossa, kultaseni?”
Roxanne räpytteli humalanhuurteisia silmiään Shawnille nauttien ilmiselvästi tämän syleilystä. ”Sinä olet nätti”, tyttö ilmoitti pojalle.
”Sinä olet paljon nätimpi”, Shawn vakuutti Roxannelle.
Ava ja James pärskähtivät, Lily katsoi Shawnia ja Roxannea kummallinen ilme kasvoillaan kunnes äkillisesti ponkaisi ylös. ”Minusta alkaa tuntua siltä, että olisi parasta palata takaisin linnaan.”
”Mitä, nyt jo?” Roxanne kysyi yllättyneenä irrottamatta siirappista katsettaan häntä pitelevästä Shawnista. Shawn taas katsoi Lilyä pieni, melkein haastava hymynkare huulillaan.
”Minusta sinä olet siemaillut itsesi tarpeeksi iloiseksi jo tänään”, Lily sanoi parhaalle ystävälleen asiallisesti.
”En minä halua vielä lähteä!”
”Et tietenkään kun tuo aasi lirkuttelee sinulle!” Lily mulkaisi Shawnia aivan kuin kaikki olisi ollut hänen vikansa.
”Hei! Miksi sinä nimittelet minua koko ajan?” Shawn loukkaantui. ”Ensiksi olin anaalitenava ja nyt jo aasi!”
”Unohdit gorillan”, Lily muistutti suloisesti. ”Minä en ainakaan jaksa enää jäädä tänne. Haluan nukkumaan.”
”Itse asiassa tuo kuulostaa houkuttelevalta”, Shawn sanoi haukotellen makeasti kuin sanojaan vahvistaakseen. ”Meillä on herätys kello viisi reikä reikä.” Poika nousi ylös vetäen Roxannen ylös mukanaan ja päästäen sitten irti tytöstä. Roxanne näytti pettyneeltä ja katsoi Lilyä syyttävästi. Lily tuijotti ilmeettömänä takaisin.
Ava värähti näyttäen hänkin väsyneeltä. James nousi ylös ja ojensi kätensä tytölle nostaakseen tämänkin ylös lattialta. Heidän katseensa kohtasivat ja James tunsi mielipuolista halua kietoa kätensä tytön ympärille, nostaa kätensä tämän niskaan ja painaa huulensa tämän kirsikanvärisille huulille.
Ava katsoi Jamesia silmiin hämmentyneenä, suu hieman auki. Tytön silmät olivat kuin sulaa kinuskia. James oli varma, että tyttö tunsi samaa sähköistä vetovoimaa painautua häntä vasten kuin hänkin tunsi tätä kohtaan. James saattoi tuntea Avan hengityksen kasvoillaan.
Ava nykäisi kätensä nopeasti irti Jamesin kädestä ja laski katseensa. ”Mennään sitten”, tyttö sanoi. James ei voinut olla tuntematta oloaan pettyneeksi. Samalla hän tunsi hämmennystä ja jonkinlaista kieroutunutta, mutta samalla hyvin luonnollista onnentunnetta. Mikä ikinä tämä kummallinen tunne olikaan… James oli varma, ettei ollut koskaan tuntenut mitään samankaltaistakaan.
”Mennään Tylyahon kautta”, Lily sanoi Roxannelle. ”En viitsisi alkaa käsirysyyn Tällipajun kanssa kun sinä olet tuollaisessa hiprakassa. Saisimme vielä köniimme.”
Roxanne vain kohautti olkapäitään kertoen, että hänelle oli aivan sama mitä kautta he menisivät ja minne. Tyttö selkeästi olisi halunnut olla vielä Shawnin kanssa.
Joukkio lähti takaisin Tylyahoon päin. Lily kietoi kätensä Roxannen ympärille. ”Piristy!”
”Minä en halua vielä nukkumaan”, Roxanne marisi ja katsoi toiveikkaasti Shawnia, joka hymyili itsekseen aivan kuin hänellä ei olisi ollut huolen häivääkään mistään ja olisi nauttinut jostakin aivan suunnattomasti. Ava ja James kävelivät hieman muiden perässä. ”Ihan kuin olisin pikkulapsi ja nukkumatti olisi tullut ihan liian aikaisin kylään.”
Lily vilkaisi Roxannea tietäväisesti, mutta ei sanonut mitään ja varoi katsomasta Shawniin.
He saapuivat Hunajaherttuan kohdalle. James pörrötti Lilyn ja sitten Roxannen hiuksia. ”Hyvää yötä tirriäiset. Älkää sammuko matkalla tai Voro tulee jalkakettinkejään kiikutellen kiskomaan teidät jälki-istuntoon.”
Lily värähti. ”Älä huoli. Välttelen niitä rakoilevia mönjähampaita ja hinkuyskää kaikilla sielun ja ruumiin voimillani ja vielä Roxynkin sielun ja ruumiin voimilla.”
”Niin sitä pitää, tyttöseni”, James sanoi ylpeänä.
Lily näytti kieltään Jamesille ja mulkaisi sitten Shawnia. ”Heippa vaan, gorilla.”
Shawn virnisti. ”Heippa vaan, apina.”
”Oli kiva tutustua teihin molempiin”, Ava sanoi tytöille.
”Olet ihanin lesbiaani kenet olen tavannut!” Roxanne ilmoitti raikuvalla äänellä ja sulki Avan musertavaan halaukseen. ”Nähdään taas!”
Sitten Roxanne loikkasi halaamaan Shawnia. ”Sinä olet sitten ihana.”
”Niinhän ne väittävät”, Shawn sanoi huvittuneena ja halasi kevyesti tyttöä. ”Olkaahan kiltisti sitten koulussa, tytöt.”
Roxanne nousi varpailleen ja painoi suudelman yllättyneen Shawnin huulille. Ava ja James vislasivat, kun Shawn painoi hetkeksi tyttöä lähemmäksi itseään ja suudelma syveni. Lily tuijotti pariskuntaa kivettynyt ilme kasvoillaan.
”Hyvää yötä!” Roxanne kihersi, kun Shawn vetäytyi kauemmaksi. Tyttö nappasi paikoilleen jähmettyneen Lilyn kädestä kiinni ja johdatti tämän Hunajaherttuan ovelle. Lily näytti hetken hämilliseltä, mutta heilautti sitten kättään hyvästiksi ja seurasi Roxannea Hunajaherttuaan.
James pyöritteli päätään kaksikon kadottua. ”Siinä meillä vasta parivaljakko.”
”Älä muuta sano”, Shawn puuskahti ja lähti kävelemään kuunvalaisemaa tietä pitkin kohti Auroriaa James ja Ava kannoillaan. ”Anaalitenava…”
