Darren Shan, Rakkautesi satuttaa sydäntäni, Debbie Hemlock/ Vancha March, K-11

[culliina]

Author: Culliina
Beta: Grenade
Fandom: Darren Shan
Pairing: Vancha March/ Debbie Hemlock,(Darren/ Debbie, Corza Jarn/ Sarfa Grall)
Genre: fluffy, romance, angst (ja täysin hettiä, wou!)
General: K11
Warnings: -
Disclaimer: Darren Shan -sarja hahmoineen kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Todellisuudessa hän itse oli liian heikko. Liian heikko suojellakseen minua.
A/N: Osallistuu haasteisiin OTS20 ja Rare10. Debbie PoV. Oli muuten hauska tunne poiketa tavasta ja kirjoittaa hettiä

Rakkautesi satuttaa sydäntäni

Rakas päiväkirja.
Elämä on outoa. Aina, kun luulen jonkin olevan vakaata, järkkymätöntä, se rikkoutuu.

”Debbie, rakastan sinua.” Hiljaiset sanat jäävät kaikumaan yöhön. Samaan yöhön katoat vain hetkeä myöhemmin jättäen minut yksin pimeyteen. Oma vampyyrini, prinssini. Vampyyriprinssini, joka saavuit pelastamaan minut. Todistamaan minulle, että ei etäisyys, ei vuodet, voi rakkautta kadottaa. Todistamaan minulle, että vain rakkautesi minuun on pysyvää.
   Ja joka aamunkoitto lähdet luotani vain palataksesi jälleen illalla. Sillä joka ilta Darren palasi. Oma vampyyriprinssini.

Aina, kun uskon jonkin olevan heikkoa ja katoavaista, merkityksetöntä maailman menossa,  se pysyy elämässäni aina.

Kolkko nauru täyttää huoneen sinun huomattua ”ihmisreaktioni”; kuinka arvostan jokaista elämää, jokaista sielua. Kuinka en tahtoisi viedä keltään mahdollisuutta, vaan antaa sellaisen kaikille. Niillekin, joilla ei sitä ole.
   Vampyyriprinssinä et sellaista ymmärrä. Et ajattele, mitä teet. Tappaessasi et ajattele vieväsi taas yhdeltä sieluparalta mahdollisuuden. Tai ainakaan et myönnä sitä.
   Sydämessäni tahdon uskoa sinussakin olevan jotain hyvää ja kaunista. Meissä kaikissa on – toisissa se vain on hautautunut toisia syvemmälle. Toisista se on vaikeampi havaita. Moraalittomuushan on vain mielikuvituksen puutetta, mutta mielikuvituksettomana minun on välillä vaikea elää sen kanssa.
   Sanot moraalittomuutesi olevan moraalitonta vain inhimilliselle olennolle. Sinä et ole ihminen. Sinulle se on täysin normaalia, elämää.

Aina, kun uskon sydämeni jonkun toisen käsiin, se peitetään haavoihin, viiltoihin.

”Et edes hyvästellyt.” Kiedon käteni ympärilleni kyynelten uhatessa valua yli. Seisot vain vieressäni hiljaa, et yritäkään lohduttaa minua. Tiedät repineesi sydämeni kappaleiksi, mutta silti vain seisot siinä. Ikään kuin tahtoisit satuttaa minua vielä lisää.

Viiltoihin, jotka vain yksi pystyy tekemään. Vain yksi pystyy ne näkemään. Vain yksi pystyy ne hävittämään. Rakkautesi satuttaa sydäntäni.
   
Rakkaus on maailman julmin tunne. Siitä johtuu maailman pahuus. Hyvyys saa aikaan pahuutta, vesi janoisuutta, kaunis rumaa. Se on maailman laki. Joskus toivon, että niin ei olisi.

Nähdessäni Darrenin jälleen ikkunani takana sydämeni repeää. Rakastan häntä, rakastan niin. Nykyään repeämistä vain vuotaa verta. Verta, joka pitää minut elossa. Verta, jota juuri äsken varastit viattomalta ohikulkijalta. Varas. Roisto. Moraaliton hirviö.

Vikasi vaivasivat minua pitkään. Sitten ajattelin, että olihan Corza Jarnissakin varmasti huonot puolensa. Silti Sarfa rakasti häntä. Heidän välisensä rakkaus peitti alleen kaiken muun -juuri siksi heidät muistetaan aina yhdessä. Corza Jarn ja Sarfa Grall. Ei kukaan tahdo kuulla, kuinka Sarfa jättää Corzan huomattuaan tämän musiikkimaun olevan erilainen kuin hänen. Juuri suunnattoman ja kiistattoman rakkauden tähden juuri heidän tarinansa tunnetaan. Minäkin rakastan Darrenia yli kaiken muun. Ehkä joskus kerrotaan, kuinka vampyyriprinssi rakasti tyttöään niin paljon, että seurasi Corza Jarnin jalanjälkiä ja sai ihmisyytensä takaisin. Olisi ihanaa vanheta yhdessa Darrenin kanssa. Ihmisinä. Inhimillisenä olentona, jolla on inhimilliset tunteet ja inhimillinen moraali.
   
Mutta entä jos Corza ilmoittaisi, että ei tahdo lasta? Sarfan suurin toive murtuisi, mutta kestäisikö heidän rakkautensa sen? Jaksaisiko Sarfa kärsimyksestään huolimatta rakastaa Corzaa, vaikka tämä särkisi hänen unelmansa? Jaksaisi. Siksi heidät tunnetaan. Maailma kuitenkin täyttyisi rakkaustarinoista, jos jok'ikinen tarina päättyisi onnellisesti.

Minä en ole kuin Sarfa Grall. Minä en pysty unohtamaan itseäni rakkauden tieltä. Onko oikein, jos rakkaus satuttaa? Joskus mietin, rakastanko Darrenia sittenkään. Joskus kuuluimme yhteen, kuten sinä kylmänä talviyönä kymmenen vuotta sitten, kun hän sanoi rakastavansa minua. Onko kohtalo muuttanut polkumme?

Vai onko se jotain kohtaloa suurempaa? Onko se... rakkaus? Voiko rakkaus muuttaa polkuamme siten, että rakkaus satuttaa? Kyllä voi.

Ensirakkautemme oli ihanaa. Nyt hän on muuttunut. Hänestä on tullut moraaliton hirviö. Kukapa hirviötä voisi rakastaa? En ainakaan minä.

Ihmiset eivät kuitenkaan hallitse itseään, tunteitaan. Me emme ole oman elämämme herroja, emme pysty kontrolloimaan ympäristöämme haluamallamme tavalla. Ihminen vihaa pahuutta, mutta jotkut rakastavat sitä. Pahuus on kiehtovaa, pelottavaa. Sen siimoihin ei kannata sotkeutua, ellei ole varma jonkun suojelevan sinua.

Minä olen varma.

Olen kuin Eva Braun. En rakastunut sotilaaseen, vaan tahdoin itse pääpahan, Hitlerin. Todellisen valtiaan, enkä surkeaa pentuprinssiä. Tarvitsin jonkun vahvan suojelemaan itseäni selvitäkseni pahuuden verkossa.

   Rakkautesi satuttaa sydäntäni.
   Se repii siihen haavoja,
   syviä viiltoja.
   Viiltoja viiltoihin.

   Et ole kyllin vahva.
   Satuta minua kovemmin,
   suojele siinä samalla.
   Silloin on sydämeni sinun
   lainaatko minulle omaasi?
   Kuoltuani saat molemmat.
   En tarvitse enää sydäntä.

 Darren yritti suojella minua. Hän kertoi maailmastaan, mutta piti minut siitä ulkopuolisena. Hän itse eli siinä, mutta ei päästänyt minua lähelle. Minähän olen liian heikko. Pelkkä ihminen, äidinkielen opettaja. Enhän minä pärjäisi pahuudessa.

Todellisuudessa hän itse oli liian heikko. Liian heikko suojellakseen minua.

Todellinen rakkaani, itse pääpiru, viskasi minut suoraan helvetin liekkeihin. Selvisin liekeistä, koska tiesin siten saavani hänet. Tiesin, että tässä maailmassa hän eli ja sopeutumalla siihen minäkin voisin olla osa sitä. Samalla hän suojeli minua, antoi sopeutumisaikaa. Minun ei tarvinnut olla ulkopuolinen, riesa.

Vancha March ymmärtää minua, antaa minun tulla lähelle. Nyt tiedän, mitä rakkaus todella on.




//Classick lisäsi fandomin ja ikärajan otsikkoon

[insatiable]

Vihdoin näin liian pitkän ajan jälkeen hiivin tätä kommentoimaan. Olin unohtanut koko jutun ja anteeksanteeksanteeks <3' Joten hyvityksenä voinkin sit ihkuttaa koko kommentin ajan, koska tää on sen arvoinen pätkä!

Joo eli tykkäsin paljon, vaikka fandom olikin ennalta täysin tuntematon. Luen liian vähän hettiä Potterdomista, joten tää oli hyvää vaihtelua siinäkin mielessä! Ja vaikken näitä hahmoja tässä lainkaan tunnekaan, niin tuntu, että oot tutustunut niihin paremminkin - ainakin välittyi semmoi kuva, koska tunnuit jotenkin päässeen sisälle tähän hommaan tosi hyvin.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin tämä oli tosi kaunis. Jotenkin hyvin eri tavalla kuvattu rakkauden asetelma, kuin mitä yleensä tottuu lukemaan. Ja tuo otsikkokin on kaikessa surullisuudessaan ja kauheudessaan niin kaunis. Ihana vastakkainasettelu, ah! Ja lisäks mielettömät hurraahuudot seuraavasta;

Olen kuin Eva Braun. En rakastunut sotilaaseen, vaan tahdoin itse pääpahan, Hitlerin. Todellisen valtiaan, enkä surkeaa pentuprinssiä

ihan vain koska Hitler. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun luin tämän kohdan. Se on kaikessa kamaluudessaan niin täydellinen, etten olis edes halunnut tän jälkeen jatkaa lukemista. Olen Hitler-friikki ja hänen ja Evan suhde jotenkin... On vain niin älyttömän kaunista, ihanaa ja surullista, kun joku mainitsee sen. Ja vieläpä tällaisessa yhteydessä.. Se jotenkin vain toimi todella tähän!

Mitä tulee yleiseen kieleen ja tämmöseen niin tykkäsin kursiivin käytöstäsi. Se toi tuota ryhtiä ja tukea tekstille, sekä selkeyttä. Kielellisesti en löytänyt virheitä ja teksti kulkikin tosi hyvin eteenpäin koko ajan eikä jäänyt epäselvyyksiä. Kaikin puolin mukava ja ihana teksti, jossa oli sanat kohdallaan, samoin kuin lauseiden pituudet - jostain syystä ne on kovin tärkeitä mulle. Ja oli ymmärrettävää tosiaan, ettei tarvinnut lukea samaa kohtaa montaa kertaa.

Kaikin puolin tää oli kaunis pätkä! En nyt sisältöön tämän syvemmin puutu, koska tosiaan tuntematon fandom, mutta lukemani perusteella voisin tutustakin tähän! <;

Kiitos tästä paljon ja pahoittelut vielä siitä, että kommentti tuli jotain miljoona vuotta myöhässä ^^

[Kuurankukka]

Hei taas! Kommentticocktailia varten etsin itselleni luettavaa ja koska halusin Darren Shania, valitsin tämän. Ei suinkaan ensimmäinen sinulta lukemasi ficci, tavallaan osasin siis toivoa jotain samankaltaista kuin viimeksi. Enkä joutunut pettymään, en ollenkaan. Taas tekstistä löytyi ihmeellistä syvyyttä ja hyvää hahmotulkintaa; aivan kuten Visiitti varjopuolella ficissäsi myös.

En ole vielä missään vaiheessa ole pitänyt Debbiestä erityisesti, myöhemmissä osissa vähän enemmän, mutta koskaan ei ole hänen tekojaan tai tunteitaan tullut tarkemmin pohdittua. Nyt sain itselleni erään version hänestä, eikä ollenkaan huonon. Tekstistä näkyy läpi Debbien henkinen kasvu, kuinka hän tajuaa rakkauden satuttavan mutta osaa myös etsiä parempaa. Sekä myös se, että hän on juuri sillä tapaa vahva hahmo, ettei ainoastaan tyydy murehtimaan Darrenin perään, ja että Debbie on omalla tavallaan kova..

Tietyllä tapaa en osaa ajatella Darrenia "hirviönä". Mielessä on aina vain kuva herkähköstä, puolivampyyriprinsistä jonka on pakko kovettaa sydämensä. Siltäkin osalta sait muutettua ajatuksiani, ja voiko oikeasti parempaa hahmotuntemusta omata kuin sinä? Ei ainakaan tästä fandomista. Pidin hirmuisesti ficciin lisätystä tarinasta Corzan ja Saftan suhteesta, se valaisi Debbien omia ajatuksia, oli hyvä keksintö ja kiva lisäys. Jälleen raadollinen, mutta kaunis kuvaus Darrenista ja Debbiestä oli todella hieno.

Debbien ja Vanchan välille on kertakaikkiaan osaa kuvitella tällaista suhdetta. Vai onko parin viimeisen suomennoksen lukemisesta liian kauan, kun en ole mitään siihen viittavaa koskaan nähnyt? No kuitenkin, taas on mielessä melko yksinkertainen kuva varpaankynsiä syövästä, aseettomasti taistelevasti Vanchasta. Enkä koskaan ole ajatellut häntä mitenkään pahana, fandomia miettiessä Steve on ensimmäinen jonka yhdistän "pahuuteen". Pahuuteena suhteessa voisin kuitenkin nähdä sen kiellettävyyden ja tietyn vaaran tunteen. Koko ficci vaatii ehdottomasti uutta lukemista sitten joskus, aivan ehdottomasti. Mutta tämä on nimenomaan tosi hyvä juttu, että olet saanut luotua niin syvän ja erilaisen tulkinnan sarjasta kuin minä.

Kieleltään ficci oli hyvin kirjoitettu, sopivan mittainen ja edelleenkin tosi filosofinen. Varmaan myös melko henkilökohtainen kirjoittajalle itselleen(?). Kuvailusi sopi loistavasti tarinan kokonaisuuteen ja tyyliin, ja oli joissain paikoin jopa kaunista. Kielioppivirheitä en nähnyt, ainoastaan jossain esiintynyt vertaus musiikkkimakuun jäi hieman kaivelemaan mieltä. Muuten todella hienoa työtä, olen tyytyväinen tämän lukemiseen tällaisena sateisena ja pimeänä iltana Vertaus Eva Brauniin ja Hitleriin oli omalla tavallaan hirmuisen osuva ja hyvä keksintö. Paljon kiitoksia tästä!

[culliina]

Voi kiitos molemmille ihanan pitkistä kommenteista! <3 Rakastan kirjoittaa vampyyreista, he ovat elämäni merkitys, tulevaisuuteni, menneisyyteni, minä. Minäkään ei Debbiestä pidä (yrittää vain viedä Crepsleyn miehen! -siis Darrenin, ja kaikkihan tietävät näiden olevan ehdoton pari, kuin HD ) Tykkään kuitenkin kirjoittaa erilaisia tekstejä erilaisilla parituksilla ja käsitellä erilaisia aiheita eri näkökulmista. Pakko häntäkin oli koittaa ja koska en aina jaksa Slashia vääntää, oli pakko parittaa Debbie (Shaneissa ei turhan montaa naista ole).

Ja Kuurankukka: Kyllä, sinänsä tämä oli minulle henkilökohtainen, että inhoan Darren/ Debbietä ja tahdon kirjoittaa heille miljoona surullista loppua. Ja jok'ikinen tekstini on minulle tärkeä (myös ne karmaisevat Twilightini, myönnän olen kirjoittanut silläkin ja tulos oli jotain erittäin shaibea.) omalla tavallaan. Muistan jokaisen ja mitä ajattelin kirjoittaessani - kuten varmasti jokainen ficcaaja

Kiitos vielä tuhannesti kommenteistanne! Voi kuinka osaisin ilmaista, miten rakastan niitä ja kuinka ne valaisivat viikkoni

~Culliina