Title: Outo Malfoy
Author: Rassermus
Pairing: -
Rating: S
Varoitus: Ööhh... Kaikki on niin OoC. xD
Genre: Angst, romance
Disclaimer: Rowling omistaa Dracon ja Hermionen. Muut omistan itse. En saa rahallista korvausta tai mitään muutakaan...
Summary: – Koskaan ei voi tietää mitä vihamiehesi päässä liikkuu
A/N: Eka HP ficci. Ja sen huomaa. Ja sen huomaa myös, että tää on väsätty alle tunnissa. Kamu pakotti xD JA tää on todellakin huono.... Ku en tiiä miten oikee pitäis tehä tai jotai...
// Frederica siisti vähän otsikkoa, jotta ikäraja olisi selkeämpi
Oli tavallinen aamu Taikakujalla. Linnut lauloivat ja aurinko oli nousemassa. Kävelin rivakasti koulua kohti, koska halusin olla ensimmäinen koulussa, kuten aina. En kylläkään yleensä viitsinyt lähteä niin aikaisin kouluun, koska en niinkään välittänyt yhdestä opettajastani Jane Pomonasta. Koulun oli suorittanut kunnialla loppuun, jonka jälkeen olin opiskellut muutaman vuoden lisää kaikkea tarpeellista, kunnes olin hakenut aurori koulutukseen, jota opiskelin toista vuotta. Tosin Harryn kukistettua Voldemortin, auroreilla ei ollut enää niin vaarallisia töitä. Olin siis iältäni kaksikymmentäkaksi.
Kello näytti 07.30 kun saavuin taikaministeriön porteille huohottaen. Pysähdyin hetkeksi hengähtämään ja menin sisälle. En ensin huomannut mitään erikoista, mutta mentyäni istumaan suihkulähteelle, huomasin sen. Suihkulähteen reunalla roikkui hiukan sinertävä käsi.
Kiljaisin ja peräännyin pari askelta. Kuitenkin uteliaisuuteni voitti ja lähdin lähestymään kättä.
Yhtäkkiä joku otti minua lanteilta kiinni ja vetäisi taaksepäin. Pelästyin siitä sen verran, että kiljaisin. Käännyin samassa ja huokaisin helpotuksesta. Tyyppi oli kaverini Keith. Roniin ja Harryyn oli edelleen hyvät, mutta muutettuani Amerikkaan ne olivat hieman heikentyneet. Halasin Keithiä nopeasti ja sanoin.
”Älä säikyttele…Ja kato tonne.”
Osoitin sinertävää kättä. Keith mutisi jotain jota en kuullut ja hölkkäsi käden viereen. Menin hänen perässä ja kiljaisin uudestaan, sillä suihkulähteessä oli kuollut ruumis. Olin järkyttynyt niin, että jähmetyin. En pystynyt liikkumaan, koska oli jähmettynyt kauhusta. Keith huomasi sen ja tuli juttelemaan. Keithin ääni oli miellyttävä ja varma, olisin halunnut rentoutua ja halata häntä, mutten kuitenkaan pystynyt hallitsemaan shokkiani enkä rentoutumaan. Keith tajusi sen ilmeestäni ja viestitti vanhemmille Auroreille asiasta.
Pari auroria tuli nopeasti ja alkoivat tutkia asiaa. Kukaan ei huomioinut mua vaan häärivät ympärilläni. Jonkin ajan kuluttua Keith huokasi ja nosti mut syliinsä. Hän kantoi mut hiukan syrjemmälle ja halasi minua. Halauksen ansiosta shokki lieveni ja päivän aikana katosi ja oli taas normaali itseni. Päivä kului nopeasti asiaa ihmetellen ja kummastellen.
Seuraavana päivänä koulutus paikalle saapui mies jota kukaa ei tuntenut. Miehellä oli musta nahkarotsi ja tiukat nahkahousut. Platinan vaaleat hiukset olivat hieman ylipitkät, mutta sliipatut taaksepäin. Mies oli iältään noin 20 vuotias. Seurasin sivummalta Keithin kanssa kun mies käveli pitkin käytäviä. Tunnin käveltyään mies pysähtyi ja huusi.
”KUKA TÄÄLLÄ ON HEYD SPRING?”
Kävelin hitaasti miehen luo ja katsoin häntä kysyvästi. Olin muuttanut muuttaessani nimeni Hermionesta Heydiin ja muuttanut ulkonäköäni hieman, ettei kukaan tunnistaisi mua. En jaksanut kantaa menneisyyden taakkaa. Nähtyäni miehen kasvot, kangistuin. Mies oli Draco Malfoy. Malfoy hymyili mulle ja kysyi:
”Ootko sä Heyd Spring?”
Nyökkäsin ja odotin Malfoyn sanovan jotain. Pian mies esittäytyi maireaan sävyyn.
”Mä oon Draco. Draco Malfoy. Ootko kuullu?”
Mieleni teki nyökätä ja sanoa jotain ilkeää, mutta tyydyin pudistelemaan päätäni. Malfoy naksautti kieltään ja sanoi.
”Mä oon aika kuuluisa tuol Englannis.”
Nyökkäsin hitaasti ja Malfoy sanoi .
”No kuitenkin. Mä oon yks johtavista Auroreista Englannissa tietenkin Harry Potteria alempana.”
Lopun hän melkein sylkäisi ja laski kätensä selkäni taakse ja lähti kuljettamaan minua ulos. Ulkona menimme istumaan penkeille ja Malfoy alkoi kysellä siitä kun löysin ruumiin. Vastailin rehellisesti jokaiseen kysymykseen niin hyvin kuin pystyin. Jonkin ajan kuluttua Malfoy lopetti ja sanoi.
”Sä voit kutsuu mua ihan vaan Dracoks. Ja muuten seurusteletko sä?”
Menin hiukan hämilleni, koska en ollut varautunut mitenkään muutenkaan ystävällisyyteen Dracon kohdalta. Lopulta vastasin.
”En…Mitenni?”
Draco hymyili merkki hymyään ja sanoi.
”No…Mitä jos menisimme joskus vaikka katsomaan niitä jästien suosimia elokuvia?”
Huokasin ja mutisin.
”Mistä asti sä oot elokuvat tienny. Mä ku ajattelin sun olevan puhdasverinen velho henkeen ja vereen.”
Draco ei kuitenkaan sitä kuullut, joten vastasin.
”Jos ei nyt kuitenkaan.
Nousin ja lähdin sisälle.
Seuraavana päivänä lähdin kouluun hiukan myöhässä kiroten herätyskelloa ja juoksin koko matkan koululle. Hiukan ennen kuin pääsin koulun porteille huomasin pensaikossa jonkin näköisen möhkäleen. Pysähdyin ja menin kurkistamaan mitä siellä oli. Kirkaisin ja peräännyin pari askelta. Pian kirkaisin uudestaan, koska joku oli ottanut mua kiinni lanteilta. Tietysti tyyppi oli Keith joka virnuili säikähtymiselleni. Pian Keith vakavoitui ja kysyi.
”Mitä nyt?”
Huokasin hiukan peloissani ja sanoin.
”No…Mä löysin taas ruumiin ja taas mä joudun juttelee sen Malfoyn kanssa.”
Keith viestitti aurorit taas paikalle ja häippäsimme. Myöhemmin päivällä Draco tuli jututtaa mua ja kyseli samoja asioita kuin viimeksikin. Lopuksi Draco kysyi.
”No…Läheksä nyt leffaan?”
Huokasin ja vastasin.
”En edelleenkään.”
Draco mutrusti huuliaan ja mutisin samalla, kun häippäsin.
”Mikä sut on saanu kääntymään kiinnostumaan kuraverisista, kuten ite mua kutsuit....?”
Seuraavana päivänä löysin kolme ruumista lisää. Draco kyseli taas samat asiat kuin viimeksi ja kysyi taas.
”No…Läheksä nyt mun kas leffaan? Siel tulis hyvä leffakin.”
Huokasin ja vastasin.
”No lopetaks sä sit?”
Draco nyökkäsi ja sanoin.
”No olkoot sitten…Tänään kuudelt…Tuu hakee sit mut.”
Draco nyökkäsi uudestaan ja häippäsi. Keith juoksi mun luo ja kysyi ärsyyntyneenä.
”Mitä se nyt halus?”
Katsoin poispäin Keithistä ja vastasin.
”Halus mun kaa leffaan.”
Keith käänsi mun pään itseään kohti ja katsoi mua silmiin sanoen.
”Suostuiksä? Ja mikä se leffa on?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Oli pakko, nimittäin mä en jaks kuunnella kun se pyytää koko ajan. Ja Leffa on semmone jästi keksintö.”
Keith lähti hölkkäämään kentälle ja katselin hymyillen hänen perään. Keithin suuttumus siitä, että lähden Dracon kanssa leffaan hymyilytti. Olimme tunteneet toisemme siitä asti, kun muutin tänne ja sinä aikana olimme tulleet toisillemme kuin aviopari. Joten Keith oli periaatteessa aiheesta mustasukkainen. Olisinhan mäkin mustasukkainen jos Keith menisi jonkun kauniin naisen kanssa treffeille.
Ilta tuli ja Draco tuli hakemaan mua kotoa jollain hienolla autolla. Vislasin hiljaa ja astuin autoon kysyen.
”Miten sä osaat ajaa autoo tai mitenkään muuten? Mä kun luulin sun olevan puhdasverinen...”
Läppäsin käden suuni eteen, tajuttuani möläyttäneeni ehkä liikaakin. Draco ei kuitenkaan huomannut mitään vaan vastasi.
”Mä muutin mun vanhempien kuoltua jästilontooseen karkuun maailmaa.... Ja siin samal vedin salassa aurori koulutuksen. Valmistuin just keväällä... Niin siin ku asusti jästilontoossa, niin kai siinä pakostikkin oppi ajaa autoo ja tälleen.”
Nyökkäsin ja olin loppu matkan hiljaa. Draco vei meidät Kaupungin ainoaan leffa tetteriin. Leffan jälkeen Draco saattoi mut koti ovelle ja lähti.
Seuraavana päivänä lähdin kouluun niin kuin yleensäkin. Ajoissa. Laitoin kengät nopeasti jalkaani ja avasin oveni juokseakseni kouluun. Kuitenkin kompastuin ja kaadun. Olin kaatunut johonkin tummaan möhkäleeseen joka oli aivan oven edessä. Nousin pystyyn ja käänsin möykkyä hiukan. Kiljaisin ja peräännyin pari askelta. Möhkäle oli Keith. Koitin hänen pulssia kaulasta ja huokaisin helpotuksesta. Keith eli vielä. Hän oli vain taju pois. Paransin hänen pahimmat mustelmansa ja haavansa yksinkertaisilla loitsuilla, kunnes ilmiinnyin Keith mukanani TaikaSairaalaan. Matkalla mietein hieman hermostuneena. Mitä jos sarjamurhaaja oli hyökännyt keithin kimppuun ja tuonut hänet oveni taakse varoitukseksi. Menin järkytyksestä huolimatta kouluun. Ruokatunnin paikkeilla Draco tuli luokseni juttelemaan. Hän sanoi.
”Kuulin, että kaverisi kimppuun hyökättiin aamulla. Onko se totta?”
Aivastin ja sanoin.
”Joop…Mä löysin Keithin aamulla oven takaa.”
Draco mietti hetken ja kysyi.
”Millases kunnos Keith on?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Jaa-a. No ainakin hän on menettänyt paljon verta…En oikein tiiä enempää, kun kukaan ei suostu kertoo enempää.”
Draco nyökkäsi tietäväisen näköisenä ja kysyi.
”No oliks sul eilen hauskaa?”
Kohautin taas olkapäitäni ja vastasin.
”No ihan kivaa…En tosin lähtis uudestaan.”
Draco katsoi mua terävästi ja kysyi.
”Miks?”
Käänsin katseeni pois hänestä ja vastasin.
”No…Mä pelkään sua. Kuten oon hieman pelänny aina.”
Draco huokasi ja sanoi.
”Ihan turhaan sä mua pelkäät ja miten niin aina?”
Pudistin päätäni ja Draco kääntyi ja häippäsi tapansa mukaan.
Koulun jälkeen jäin vielä hetkeksi koulun pihaan ennen kuin lähdin. Menin suihku lähteille. Pian erään puskan takaa astui esiin Draco. Hän hymyili vinosti ja tuli verkkaiseen tahtiin mua kohti. Istuin vain ja katselin häntä. Pian hän saapui luokseni ja istahti mun viereen. Hän alkoi lähestyä ja lähestyä. Draco otti musta kiinni olkapäistä. Yritin irrottautua Dracon otteesta, mutten päässyt. Kirosin, että olin unohtanut taikasauvani tavastani poiketen kotiini. Hän sanoi.
”Älä! Mä oon odottanut tätä niin kauan…”
Hän hautasi kasvonsa kaulaani ja tunsin pistävän kivun. Aloin kiljua ihan täysillä. Ja pian menetin tajuntani ja lyhistyin.
Samaan aikaan Keith tuli suihkulähteelle ja huomasi mut ja Dracon. Keith karjaisi ja ryntäsi irrottamaan Dracon irti musta taika keinoin. Keith huomasi, että valuin verta kaulasta ja oli täysin eloton.
Keith otti Dracon rinnuksista ja alkoi kiroamaan miestä pienillä kirouksilla. Keithin kiroaminen ei olisi satuttanut Dracoa muuten, mutta Keithillä oli kaulassaan hopea risti ja taikasauvansa ympärillä jotain hopeaa. Sen jälkeen, kun Keith oli kironnut Dracoa tarpeeksi, hän heitti miehen suihkulähteeseen ja alkoi auttamaan mua. Keith oli onnekseni tullut sen verran ajoissa, että pystyi vielä pelastamaan mut. Keith oli onneksi päässyt TaikaSairaalasta melkein heti.
Seuraavat päivät olin TaikaSairaalassa. Lopulta pääsin kotiin. Kaikki kyselivät mihin Draco oli joutunut. Ihmettelin aluksi sitä, että missä mies oikeasti oli. Nimittäin häntä ei oltu löydetty mistään, edes etsintä loitsujen avulla. Lopulta asia jäi taka-alalle ja kaupungin asiat rauhoittuvat. Mutta asia jäi silti vielä asukkaiden mieliin. Myös minun.
