Kirjoittaja Aihe: When you're gone (S) Ginny&Harry  (Luettu 1397 kertaa)

LetsPotterHeadFanFic

  • Vieras
When you're gone (S) Ginny&Harry
« : 31.07.2016 01:32:20 »
Nimi: When you're gone
Kirjoittaja: LetsPotterHeadFanFic
Ikäraja: Sallittu
Genre: Romance
Paritus: Ginny&Harry
Summary: Miksi hänen piti lähteä. Miksei hän jää tänne, miksei hän jää luokseni. En halua menettää häntä, en halua kahlita häntä. Haluan vain olla hänen luonaan ja tietää hänen olevan turvassa.
A/N: Tuli itselläni hirveä hinku kirjoittaa Hinny raapale. Ensiksi ajattelin kirjoittaa Tylypahka kouluvuosi ajoista, mutta se oli omasta mielestäni liian pitkäveteinen.
'19 years later' osioon olen tältä päivältä lukenut tarpeeksi, joten päädyin vain kirjoittamaan Ginnyn pelon tunteista sitä kohtaan, kun Harry menee etsimään hirnyrkkejä.
Toivottavasti nautit tästä.
-LetsPotterHeadFanFic

When you're gone

Häät

Katselen pukuhuoneen seiniä. Fleurin perhe on tottakai halunnut panostaa paljon ja morsiusneidoille sekä morsiamelle on tehty pukuhuone.
Hiuslakkaa laitellaan hiuksiini ja pukuani korjaillaan.
Osaisin kyllä tehdä tällaisen itse, mutta Fleur haluaa kaiken olevan täydellistä.

” I always needed time on my own
I never thought I'd
Need you there when I cry
And the days feel like years when I'm alone
And the bed where you lie
Is made up on your side ”


Fleur astelee aviomiehensä suuntaan. Heittelen kauniita vaaleansinisiksi taiottuja ruusunlehtiä morsiamen takana.
Näen Harryn vilaukselta, hän näyttää hermostuneelta. Katseemme kohtaavat ja tunnen suuren lämmön kehossani.
Katson miestä silmiin lähes koko seremonian ajan.
En halua olla erossa miehen kirkkaanvihreistä silmistä ja mustasta sotkuisesta pehkosta.
Tuntuu kuin tämä ero repii minut pieniin palasiin enemmän, kun suojelee.

” When you walk away
I count the steps that you take
Do you see how much I need you right now? ”

Kävelen käytävällä koittaen etsiä kultaisen väristä kulhoa, jossa on pähkinöitä -Fleurin isä käski minun hakea se-, mutta samalla kuulen huutoa yläkerran huoneesta.
Koska en saa kunnolla alakerrassa sanoista selvää, menen portaita pitkin hiukan ylemmäksi ja tunnistan tuon aksentin, tunnistan tuon aggressiivisen huudon.

” When you're gone
The pieces of my heart are missin' you
When you're gone
The face I came to know is missin', too
When you're gone
The words I need to hear
To always get me through the day
And make it okay
I miss you ”

Kuulen toisenkin huudon, mutta paljon vieraamman.
”Minä tiedän, että voin kuolla! Tiedän sen täysin hyvin, mutta sinun veljesi jätti minulle tämän tehtävän ja, vaikka kuinka ajattelet sen olevan liian vaarallista, se on tehtävä jonka vain minä voin tehdä. Ellet sitten halua, että koko velhomaailma kaatuu, niin tämä on ainoa keino.
Tiedän, ettei se tule luultavimminkaan onnistumaan, mutta se on ainoa toivo”,
Harry huutaa.
Vaikka en tiedä mitä tuo musta tukkainen poika tarkoittaa tiedän, että hän tulee kuolemaan ja nyt kuulin sen, ja nyt sisäistin sen.

” I've never felt this way before
Everything that I do
Reminds me of you
And the clothes you left, they lie on the floor
And they smell just like you
I love the things that you do ”


Yhtään ajattelematta juoksen yläkertaan ja hyppään Harryn kaulalle.
Rutistan häneltä luultavimminkin hengen pois, mutta tunnen samalla kyyneleiden alkavan valua.
Hän vaikuttaa hämmentyneeltä, mutta onnelliselta.
Vieras mies taas kävelee pois ja, kun vihdoin päästän irti Harry sanoo: ”En olisi halunnut sinun kuulevan.”
”Kuulin jo! Harry, minä rakastan sinua”,
sanon, ja lävistän katseeni herran silmiin.
”Minäkin sinua”,
Harry sanoo ja suutelemme.
En tiedä kuinka pitkään, mutta se on paras tunne tänään, se on paras tunne moneen viikkoon.

” We were made for each other
Out here forever
I know we were
Yeah, yeah
And all I ever wanted was for you to know
Everything I do, I give my heart and soul
I can hardly breathe; I need to feel you here with me
Yeah ”