Title: Vuosipäivä
Author: Iraaa
Rating: S
Fandom: Harry Potter
Genre: Romance
Pairing: Draco/Harry
Disclaimer: Kaikki muu, paitsi juoni, kuuluvat Rowlingille. En saa tästä minkään näköistä palkkaa, ainoastaan viihdettä.
Warnings: Ei kai tässä mitään
Summary:
"Ja sinä väitit, että pettäisin sinua. Voi kyllä, minä petänkin..."A/N: Vähän tuosta "historiasta", että Voldemort on kukistettu ja Draco ja Harry on seurustellut nyt vuoden, ja suunnitelmissa olisi jonkinnäköistä vuosipäivän viettoa.
Ja sitten vielä: en usko, että tästä tekstistä tulee mitään maailman parasta, eikä se ole tähtäimessäkään. Tässä puhutaan siis Harryn ja Dracon vuosipäivästä, ja edellisenä ilrtana puhutusta, hieman oudosta puhelusta.
Ja tosiaan, tämähän on one-shot, joten jatkoa ei ole tulossa
I hope that you like it -->
Vuosipäivä
__
"Ei ole todellista! Dracosta ei ole kuulunut koko päivänä yhtään mitään. Hän ei ole soittanut, ei lähettänyt viestiä, tai edes kirjettä! Eikä hän ole voinut unohtaakaan, että huomenna on vuosipäivä. Hemmetin hemmetti!" Harry vaikeroi tumman ruskealla nahkasohvalla.
Huone oli suht sopivat kokoinen olohuoneeksi, yksi seinä, missä ikkunat olivat, oli tiilinen ja muut valkoiseksi maalatut. Lattia oli puulattia, jossa parisen naarmua ja matto. Seinillä oli muutama taulu ja Ikkunoiden välissä se sohva. Sohvasta vähän eteenpäin, huoneen kulmassa, komeili taulu-tv, joka tällä hetkellä näytti vain mustaa. Yhtä valkoista seinää vasten lepäsi kirjahylly, joka sisälsi pergamenttikääröjä ja taikuuteen liittyviä kirjoja, seka muutamia tavallisia kirjoja, mitä Harry oli ostanut jästikaupasta. Ilma oli viileä, olihan jo ilta, ja aurinko säteili vielä muutaman minuutin niittyjen takana, ennenkuin katosi kokonaan. He asuivat maalla, lähellä merta ja lähellä metsää. Kaupunkiin oli noin puolen tunnin ajomatka. Vaikka luudalla pääsisi nopeammin, moni jästi olisi silminnäkijänä.
"Pakko on soittaa sille! Ties vaikka olisi pulassa!" Harry sanoi ja kurotti ottamaan kännykkäänsä lattialta. Hän muisti Dracon numeron ulkoa, jq näppäili sen. Hetken aikaa se odotti, ennenkuin vastattiin.
"Draco"kuului se tuttu, viileän oloinen ääni, jossa hieman jotain ystävällistä.
"Hei D, missä oikein olet? Sinusta ei ole kuulunut koko päivänä minkäänlaisia elon merkkejä." Harry ihmetteli toivottomana. Hän kuuli Puhelun taustalta kohinaa, ja tuulta. Draco oli meren rannalla.
"Joo, minun pitikin ilmoitella sinulle yhdessä vaiheessa, mutta nyt on kuitenkin vähän kiire. Enkä taida tulla luoksesi yöksikään. Sori." Draco vastasi, hieman poissaolevasti, Harry pani merkille.
"Mitä sinä teet merenrannalla? Hetkinen! Oletko katsomassa auringonlaskua? Kenen kanssa? Petätkö sinä minua?"Harry pelästyi ajatustakin.
"En tietenkään petä sinua. Olet minulle enemmän, kuin poikaystävä, olet minulle maailma, tiedäkin se! Nyt on kuitenkin pakko lopettaa. Soitan sinulle huomenna. Heei!" Draco selitti ja hyvästeli Harryn.
"Hei." Harry vastasi, mutta liian myöhään. Draco oli jo lopettanut puhelun. Harry pudotti puhelimen lattialle, ja heittäytyi sohvalle koko pituudeltaan. Siihen hän sitten nukahtikin, ja heräisi luultavasti vasta seuraavana aamuna.
__
Harry heräsi, kun pöllö lennähti ikkunan juurelle rääkyen ja nokki lasista estettä tämän ja omistajansa välillä.
"mhp. Hedwig?" Harry kysyi räpytellen silmiään hereille. Valkoinen tunturipöllö tapitti häntä suoraan silmiin ja rääkyi levottomana. Harry päästi linnun sisään ja otti sen jalasta kirjeen. Hedwig lennähti siitä takaisin ilmaan, luultavasti talon katolle tähyilemään aamiaista. Harry avasi kirjeen ja luki sen.
Hei, Harry
Luulen, että tämä kirje herätti sinut, ja olen pahoillani siitä. Lupaan korvata sinulle eilisen outouteni. Odota soittoani, soitan sinulle varmaankin puoli viideltä.
- Draco"Mitäköhän se nyt on saanut päähänsä?" Harry mietti naurahtaen ja jätti kirjeen pöydälle ja meni keittiöön. Hän otti kaapista lasin ja meni istten jääkaapille. sieltä hän otti appelsiinimehu-purkin ja leipätarpeita.
"Hemmetti! Juusto on loppu. Eikä näytä olevan maitoakaan. Pitää lähteä kaupunkiin." Harry mietti ja söi nopeasti. Kello oli noin puoli kymmenen eli kaupat olisivat varmasti auki. Harry laittoi tarvikkeet takaisin jääkaappiin ja huuhteli mehulasinsa. siitä hän käveli ripeästi eteiseen, otti takkinsa ja laittoi kengät jalkaan. hän otti vielä avainkaapista vanhan volvon avaimet ja lähti sitten ulos.
"Hemmetti!" hän murahti ja kääntyi takaisin ulko-ovelle. Harry avasi sen ja noukkasi kotiavaimet avainkaapista. Sitten hän lukitsi oven ja käveli pihatielle, missä vanha, tummanpunainen volvo seisoi.
"Josset nyt käynnisty niin vannon, ettet ole ehjä enää huomenna" Harry uhkaili ja kokeili käynnistää autoa. Ihme sinäänsä, se käynnistyi ensimmäisellä yrityksellä ja Harry peruutti pihastaan.
"Häiritsee, kun Dracolla on sellainen hieno valkoinen avo-porsche, ja minulla jokin Siriuksen vanha purkki" Harry naurahti mielessään. Tottahan se olikin, Harry oli kateellinen poikaystävänsä autosta. Itse hän oli säästänyt jo puolivuotta, mutta rahaa tarvittaisii vielä ,että hän saisi uuden auton.
Hän ajoi vähän matkaa hiekkatietä ja ohitti monia maalaistaloja ja laitumia, missä hevoset ja lehmät laidunsivat. Pian hiekkatie päättyi risteykseen, josta Harry kääntyi vasemmalle. Taakse jäivät aidatut pellot ja vanhat rakennukset. Nyt niitä korvasi harvat vanhat ladot ja laajat, vehreät niityt. Harry hymyili. Onneksi hän asui maalla, eikä kaupungin vilskeessä, missä ei saisi edes het2en rauhaa. Draco taas asui pienessä kaupungissa, mihin Harry nyt oli ajamassa.
"Draco tuskin on kotona" Harry pohti ja jatkoi suoraa asfaltti-tietä.
Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen vastaan alkoi tulemaan yhä enemmän autoja. Sekä pienet kerrostalot, että niiden välissä seisovat tavaratalot ja ruokakaupat lähenivät. Harry oli nyt keskustassa. Ensimmäisenä hän kävi vakuutusyhtiössä hoitamassa joitain paperihommia, ja sieltä hän lähti kohti ruokakauppaa.
"Hmm...siis juustoa, maitoa..." Harry muisteli kierrellessään kaupan hyllyjä, kun hänen puhelimeensa tuli viesti; "Voitko käydä kaupassa ostamassa jotain makeaa, esim karkkia?" Se oli Dracolta. Harry hymyili ja vastasi siihen; "Joo, voin käydä".
"Eli siis juustoa, maitoa, karkkia. Sitten vaikka jotain siemeniä Hedwigille." Harry mietiskeli ja keräsi ostoksiaan koriin. Kassalla häntä palvelemassa olivatkin vanhat tutut kasvot.
"Luna? Luna Lovekiva, oletko se sinä?" Harry kysyi ihmeissään vaaleaveriköltä, joka istui kassan toisella puolella. Nainen katsoi Harrya suoraan silmiin ja hymyili.
"Harry! Voi kuinka mukava nähdä sinuakin. Mitäs sinä täällä teet?" Luna kysyi aurinkoisesti. Hän oli aina yhtä iloinen.
"Olen ostoksilla. Asun puolen tunnin matkan päässä. Entä sinä? Mitä sinulle kuuluu nykyään. Siitä on niin kauan, kun viimeksi näimme. Taisi olla ennen Tylypahkan taistelua, eikö?" Harry kysäisi ja siirsi ostoksiaan liukuhihnalle.
"Niin, minulle kuuluu ihan hyvää, kiitos. Muutin tänne kaupunkiin pari päivää sitten. Entä sinä? Olet varmasti naimisissa ja kaikkea" Luna naurahti.
"En nyt ihan. Seurustelen Dracon kanssa, kyllähän sinä sen tiesitkin" Harry hymyili. Luna nyökkäsi ja näppäili kassakonetta.
"Yhdeksän puntaa" Luna sanoi ja avasi kassan. Harry maksoi tasarahan ja he hyvästelivät. Harrysta oli ihmeellistä, miten hän oli yhtäkkiä törmännyt vanhaan ystävään. Mies naurahti ja käveli autolleen.
"Oliko minulla vielä jotain? Ei kai, kotiin siis" Harry puheli yksikseen ja lähti ajamaan kotiin päin.
Harry kaarsi pihaansa ja sammutti auton. Hän otti viereiseltä penkiltä ostoskassin ja käveli ulko-ovelle. Hedwig lennähti Harryn olkapäälle ja rääkäisi nälkäisen oloisena. Harry naurahti linnun reaktiota.
"Saat ruokaa hetki, kun pääsen sisälle" hän hymyili ja kaivoi taskustaan kotiavaimen. Lukko aukesi ja Harry pujahti sisälle. Hedwig seisoi Harryn olalla niin kauan, kunnes ulko-ovi oli kiinni ja lintu lennähti suoraan keittiöön.
"Joku saa vielä sydärin, kun huomaa, että pidän pöllöä sisällä." Harry tuhahti ja ja kantoi ostokset keittiöön. Hedwig kolisteli muovista ruokakulhoa, jonka Harry oli sille joskus muinoin ostanut.
Harry laittoi juuston ja maidon jääkaappiin, karkkipussin kuivakaappiin odottamaan Dracoa ja sitten hän avasi auringonnsiemen-pussin ja kaatoi siitä Hedwigille kulhoon. Harry katseli hetken Hedwigin mussutusta ja jätti siemenpussin pöydälle. Hän avasi ikkunan, että Hedwig myöhemmin pääsisi lentelemään ja meni sitten olohuoneeseen katselemaan televisiota. Harry selaili kanavia, kunnes törmäsi johonkin tieteisdokumenttiin, missä selitettiin taikuuden olemattomuudesta.
"Hah! voi kunpa vain tietäisitte." Harry naurahti ja sammutti tv:n. Hän vilkaisi kelloa, vasta puoli kolme. Draco lupasi soittaa puli viideltä. Harry huokaisi ja nousi ylös. Hän käveli makuuhuoneeseen ja otti vaatekaapistaan pyyhkeen ja meni suihkuun.
Suihkusta tultuaan, Harry kuivasi hiuksensa, mutta jätti ne harjaamatta. Vaikka Draco monesti oli ehdottanut Harrylle hiusten siistimistä, oli niinsanottu peikko-tyyli enemmän miehen mieleen. Harry katsahti taas kelloonsa, vielä jonkin aikaa. Harru puki päälleen kuluneet farkkushortsit ja valkoisen t-paidan ja meni olohuoneeseen. Harry oli juuri sulkemassa silmiään, kun hänen puhelimensa pärähti soimaan. Se oli Draco.
"Noniin. Olen jo odottanut, että soittaisit!" Harry naurahti puhelimeen, "Mitkä ovat suunnitelmat?"
"Katso ulos keittiösi ikkunasta"
"Mitä? Miksi? Mitä siellä muka on?" Harry ihmetteli kävellen keittiöön ja katsoi avonaisesta ikkunasta ulos. Harryn suu loksahti auki ja hän suli puhelimensa.
Draco seisoi hänen takapihallaan, molemmissa käsissä hevosten suitset. Miehen ilme oli hieman ovela, mutta myös hyvin iloinen. Harry naurahti.
"Mitä ihmettä?" hän kysyi ja hyppäsi ikkunasta ulos, sulkien sen perässään.
"Muista lukita ulko-ovi" Draco virnisti. Harry naurahti ja otti taskustaan taikasauvan, ja yhdellä heilautuksella kuului vaimea klik-ääni.
Draco antoi ruunikon hevosen ohjat Harrylle ja antoi tälle mustan stetsoni. Itsellään oli vaaleanruskea ja hevonen oli melkein yhtä valkoinen, kuin miehen hiukset.
"Hyvää vuosipäivää" Draco hymyili ja suuteli Harrya hellästi.
"Samoin. Mistä sait nämä hevoset?" Harry ihmetteli hymyillen ja silitti ruunikon tamman kaulaa.
"Vuokrasin nämä tuolta läheiseltä ranchilta. Hienoja, eikö? Puhtaita Paint-horseja" Draco naurahti ja heilautti itsensä ruunan selkään.
"Ja tietenkin puhdasverisiä, niinkuin sinä" Harry vastasi hieman ivallisesti ja nousi oman ratsunsa selkään. Draco naurahti iskien silmää.
"Siksi olin eilen niin outo ja poissaoleva, suunnittelin tätä kaikkea. Lisää on tulossa" Draco hymyili ja he lähtivät.
Dracolle ratsastus oli hyvinkin helppoa, mikä ihmetytti Harrya. Hänelle itselleen tuotti vähän ongelmia.
"Älä stressaa. Pidä selkä suorana ja hengitä rauhallisesti. Kädet 90-asteen kulmaan" Draco opasti hymyillen.
"Miten voit tietää kaiken tuon?" Harry ihmetteli ja sai kuin saikin tamman kävelemään suorassa.
"Olen käynyt muutamilla tunneilla, joskus"
He kävelivät pellon reunaa, suoraan kohti auringon laskua. Pelto oli melko lyhyt siltä reunalta ja kohta he olivatkin jo meren rannalla.
"Juostaanko?" Draco kysyi hieman kilpailutahtoisena, "Ei hätää, lupaan, ettei sinulle käy mitään. Mennään eka pieni pätkä ja sitten jos hyvin käy, kisataan"
Harry nyökkäsi varovasti. Draco kertoi ensin, miten Harry saisi hevosen juoksemaan ja ravasi sen jälkeen pienen matkan edelle.
"Nyt sinä!"
Tässä sitä mentiin, Harry ajatteli. Hän painoi varovasti pohkeensa hevosen kylkiin, joka lähti reippaasiin raviin kohti toista hevosta ja Dracoa. Kaksikkoa lähestyessään Harry sai hiljennettyä hevosen.
"Mahtavaa. Näetkö tuon vanhan koivun tuolla parinsadan metrin päässä?" Draco kysyi osoittaen jonnekkin kauas. Harry nyökkäsi. "Laukataan sinne." Draco hymyili ovelasti ja lähti suoraan neliin.
Harry ei saanut pidettyä hevosta, joka lähti oitis ystävänsä perään. Harrylla oli ensiksi ongelmia tasapainon kanssa, mutta sai itsensä jonkinsortin asentoon, että pysyi selässä. Hän katsoi Dracoa. Miehen vaaleat hiukset olivat kasvaneet hiukan, ne olivat samanlaisen, kuin kolmannella luokalla. Tuuli tuiversi ja Dracon hiukset näyttivät enemmän kultaisilta, kuin vaaleilta. Harry ratsasti Dracon vierelle, joka näytti, että pitäisi hiljentää. He hiljensivät ja pian kävelivät rauhassa meren vesirajassa, rinta rinnan. Harry katsahti koivua ja näky oli aivan uskomaton.
Tummanvihreä viltti oli levitetty rantahiekkaan vajaa metrin päähän koivusta. Viltin päällä oli puinen eväskori, radio ja pari samettista tyynyä. Koivun luona oli pieni puunrunko hakattu kiinni maahan, luultavasti hevosille. Harry hymyili. Tämä oli paras vuosipäivä ikinä, vaikkakin oli hänen ensimmäisensä. Harry ja Draco laskeutuivat ratsailta ja taluttivat hevoset puunrungon luo. He riisuivat hevoset varusteista, mutta jättivät suitet, että saisivat eläimet kiinni.
"Tule" Draco hymyili ja otti Harrya kädestä. He kävelivät vierekkäin viltille. "Ainiin". Draco heilautti sauvaansa ja heidän ympärilleen, ehkä parinkymmenen sentin korkeudelle syttyi leijuvia tulipalloja, valoa tuomaan.
He istuivat viereikkäin. Draco kaatoi molempien laseihin punaviiniä ja he skoolasivat. Aurinko oli vielä pari minuuttia näkyvissä, ennekuin katosi horisontin taa. Draco laittoi jonkun cd:n radioon ja sieltä aloi kuulua hiljaista, rauhallista musiikkia, ilman laulua
"Tämä on mahtavaa" Harry hymyili ja suuteli Dracoa. Draco hymyili ja laski molempien viinilasit maahan, kaatuin Harryn päälle.
"Ja sinä väitit, että pettäisin sinua. Voi kyllä minä petänkin, sinun kanssasi" Draco kuiskasi ja sulki Harryn uuteen, intohimoisempaan suudelmaan.
// Neme siirsi oikealle alueelle ja alensi reippaasti ikärajaa.
