Spoilaa.
Luin kirjan viikonloppuna ja on ollut vähän tyhjä olo sen jälkeen. Kirjaa lukiessa tuli vähän väliä mieleen asioita joista haluaisin sanoa ääneen, mut en nyt enää jälkeenpäin muista puoliakaan.
Okei, niin kuin monet muut, mäkin olisin paljon mieluummin ottanut tästä sen romaaniversion kuin pelkkää näytelmäkäsikirjoitusta. Alusta loppuun miua häiritsi se, miten kaikki tapahtui aivan liian nopeasti ilmaan mitään järkeviä selityksiä, minkä ymmärrän, koska näytelmässä on vaan mentävä eteenpäin eikä jäädä vellomaan jokaiseen pieneenkin asiaan. Ja se että jos jokaista ongelmaa oltaisiin jääty selvittelemään pitemmäksi aikaa, niin näytelmä olisi venynyt turhan pitkäksi (minkä takia se romaani olisi ollut niin paljon parempi...)
En ole koskaan lukenut (onneksi) yhtään fikkiä tästä uudesta sukupolvesta, joten miulla ei ollut mitään ennakkokäsityksiä mistään. Tykästyin suuresti tähän pääpariin, mutta muut lapset jäivät hieman ontoiksi, varsinkin James ja Lily. Vanhemmista hahmoista olen samaa mieltä mitä aiemmat, Ron ja Hermione olisivat voineet olla parempia. Voldemortin lapsi taas kuulosti liian keksimällä keksityltä, mutta menköön. Plus miusta olisi ollut parempi, että olisi ollut joku uusi konflikti nykyisyydessä, kuin että mennään taas uudestaan samoihin vanhoihin tapahtumiin, mitkä ollaan jo kertaalleen käyty läpi. Eli siis kolmivelhoturnajaiset ja Voldemort.
Mutta kirja oli kaikesta huolimatta ihana lukea (kun vihdoin sai uutta virallista Potter-materiaalia, eikä pelkkiä fikkejä). Oli samanlainen fiilis kuin silloin aikoinaan Pottereita lukiessa, itkin ja nauroin ja välillä laskin kirjan käsistä kävelläkseni asunnon ympäri jotta voisin taas jatkaa lukemista. Ja tämä haikeus kun sai kirjan luettua loppuun. Nyt ei voi muuta kuin odottaa että tulee fikkejä tämän pohjalta.