Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Paritus: Daphne Greengrass/Tracey Davis
Genre: jonkunlainen draamasöpöily
Haasteet: 12+ virkettä IX, FF100 (031. Auringonnousu), Ficlet300 (180. Vesi), Kerää kaikki hahmot (Tracey Davis), Rare10, OTS20 (Luihuiset), Ficletpakka, Neljän tuvan haaste (Luihuinen)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle kuuluvaksi tunnistettavan. Minä vaan leikin saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.
A/N: Jee, sain viimein jotain jopa valmiiksi asti! Tässä on nyt tosiaan ollut reilu puolen vuoden tauko kirjoittamisessa, kiitos blokin, joten en ihmettele vaikka se näkyisi lopputuloksessa. Lisäksi tämä menee 12+ virkettä -haasteeseen, jonka tämän kierroksen sanat osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi (sanat löytyy viestin lopusta). Tässä sitä kuitenkin ollaan ja oon oikeestaan jo siitä aika ylpeä, haha. Rare on rakkaus ja niin edelleen. Olkaa hyvät! : )
Sytyttää vedellä kaatosateeksi
Maailma oli kohteliaisuuksia täynnä, mutta
'Sinulla on kauniit hiukset' kuulosti sillä hetkellä parhaimmalta. Daphne ei tiennyt oliko Tracey pyytänyt häntä aamupiknikille vain kaveripohjalta, ja hän oli lukuisat kerrat kiistellyt itsensä kanssa asiasta. Hän toivoi että ei ja pieni herneen kokoinen puristus tuntui vatsan perukoilla aina, kun hän ajattelikin sitä toista vaihtoehtoa.
Pieni lintu lensi heidän ylitseen ja sai Daphnen havahtumaan ajatuksistaan – kummankin mielestä lintu näytti kaukaa katsottuna hieman undulaatilta. Lopulta he kuitenkin päätyivät nauramaan ajatuksen typeryydelle ja kaivoivat esiin evääksi tarkoitetun banaanikakun.
Kun kakusta oli enää puolet jäljellä, Tracey riisui kenkänsä aamukasteen raikastamalle nurmelle, nousi seisomaan ja käski Daphnen tulla kanssaan uimaan. Daphne katsoi epäröiden etäämpänä väreilevää järven pintaa ja sanoi toisen olevan järjiltään – toukokuu oli vasta kääntynyt kesäkuuksi, joten veden oli pakko olla vielä kylmää. Lopulta Tracey kyllästyi odottamaan ja vetäisi lähes apaattisena viltillä istuvan Daphnen mukaansa rantaan.
Kevyet laineet liplattivat vasten Daphnen sääriä tämän seisoessa nilkkojaan myöten vedessä ja viileys tuntui kiipeävän aina kylkiluihin asti. Daphne lähti kulkemaan kohti Traceyta, joka seisoi jo vyötäröään myöten vedessä virnistellen Daphnen ilmeelle (ihoon liimautuvat vaatteet olisi tehnyt mieli repiä pois). Päästyään Traceyn luo vaaleahiuksinen katsoi toista silmiin ja lämmin väristys virtasi hänen lävitseen kuin kupillinen kuumaa kahvia.
Outo pelottomuus valtasi Daphnen, kun Tracey käski hänen sukeltaa, ja hän painoi päänsä veden alle. Hetken hän epäröi päätöstään ja kirosi Traceyn hullut päähänpistot, mutta tunsi pian toisen hapuilevien käsien tarttuvan hänen ranteisiinsa. Silloin hän ajatteli, ettei voisi koskaan kaivata mitään muuta samalla tavoin. Sekunnit matelivat hitaasti ja Daphnesta tuntui kuin hän olisi painottomuudessa leijuva astronautti.
Kuitenkin aivan yllättäen Tracey painoi huulensa Daphnen huulia vasten ja vaaleahiuksisesta tuntui kuin tulitikku olisi raapaistu palamaan hänen sydämessään. Daphnen ajatukset pyörivät sekavina ympäriinsä verenpetturuudesta euforiaan. Aivan kuin väritön olisi yhtäkkiä valutettu täyteen värejä. Kun he nousivat lopulta pintaan, Daphne tiesi heti, kumpi painaisi vaakakupissa enemmän, mikäli täytyisi valita – hetket Traceyn kanssa vai muiden mielipiteet. Sillä eihän muiden mielipiteillä loppujen lopuksi ollut mitään väliä.
Daphne katsoi Traceyta ja hänestä tuntui kuin hän olisi nähnyt toisen aivan uudella tavalla: ikään kuin luminietos olisi sulanut tämän päältä, sillä nyt Daphne näki totuuden.
Ukkonen jyrähteli hiljaa jossakin kauempana ja tytöt päättivät lähteä takaisin kohti rantaa. Nouseva aurinko pilkisti varovasti tummien pilvien takaa saaden niiden reunat näyttämään kultaisilta, ennen kuin katosi kokonaan näkyvistä. Tracey käveli Daphnen vierelle ja Daphne huomasi heidän kuvajaisensa heijastuvan järven peilimäisestä pinnasta; hän sai vain vaivoin estettyä itseään kaatamasta toista rantaveteen suudeltavakseen.
Uuden vaimean jyrinän kaikuessa pitkin taivasta tytöt pääsivät rantaan ja kävelivät piknik-paikalleen ensimmäisten sadepisaroiden pudotessa maahan. Daphne kuuli Traceyn sanovan jotain hänen märistä vaatteistaan ja seksikkyydestä ja kääntyi virnistämään ruskeahiuksiselle.
Tracey virnisti takaisin sateen yltyessä, ja Daphne tunsi sisällään suurempaa rauhaa kuin pitkiin aikoihin.
Sanalista: 1. kohteliaisuus, 2. kiista, 3. herne, 4. undulaatti, 5. banaanikakku, 6. aamukaste, 7. toukokuu, 8. apaattinen, 9. kylkiluut, 10. repiä, 11. kahvi, 12. pelko, 13. kaipaus, 14. astronautti, 15. tulitikku, 16. petturi, 17. väritön, 18. vaaka, 19. nietos, 20. ukkonen, 21. kultainen, 22. peili, 23. vaimea, 24. kuulla, 25. rauha
